Jätin elämästäni kaikki latistavat ihmiset pois, mitä jäi jäljelle?

Jos kyseessä on kunnon ystävä,niin vastavuoroisuus pitää löytyä, mutta jos silloin kun itse tarvisi apua ei toista kiinnosta niin mielestäni silloin ei ole kunnon ystävyys kyseessä, paremminkin kaveruus ja ei niin hyvä sellainenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin jäin yksin.

Niin. Joskus elämä on ajellut sellaiseen pisteeseen, ettei enää tunne itseään, muita eikä viihdy.

Kun olen päässyt reaalielämän häiriköistäni, en uhraa sekuntiakaan typerille palstailkeilijöille. Ei kiinnosta.

Mutta sulle. Nyt kun suursiivous on tehty, vedet virtailee vapaasti, raikkaat tuulet puhaltaa esteettä.

Nyt on vapaa miettimään, mitä oikeasti haluaa.

Se voi olla vaikeaa, jos on vuosia ollut määräiltävänä, tai ainakin kuluttanut voimansa siihen, ettei tule kokonaan tallotuksi.

Välillä kun on jaksanut, on harkinnut lähtöä.

Entisen kiltin mukautujan ympärillä tulee väljää siksikin, että ei ne alistajat tykkää siitä, että kynnysmatto nousi seisomaan ja alkoi puhua.

Ei ne ystäviä kaipaa, ne kaipaa kynnysmattoa.

Pitää vaan olla tarkkana siitä, ettei vanhasta tottumuksesta huoli lähelleen uusia terapiapotilaita tai pomottelijoita.

Tsemppiä! Me pärjätään oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein sulle jos et ymmärrä sitä, että kaikki ei voi aina olla happy-happy-joy-joy tai samaa mieltä kuin sinä. Tuttavillasikin on erilaisia mielialoja ja vaiheita elämässään.

Toki teit oikein jos kyseessä oli kaltoin kohtelevia selkäänpuukottajia tms. Mutta ärsyttää kun monet juoksee vaan "positiivisen energian" perässä. Hiton pinnallista ja typerää.

Ren&Stimpy!! Näin juuri. Ystävän pitäis olla jokin positiivisen enkelienergian lähde, jolla ei ole omia ongelmia tai huonoja päiviä, mutta joka tarkkaavaisena kuuntelee ja auttaa ja jolle voi oman elämänsä taakkaa saa purkaa. Peiliin kannattaa katsoa. Kun valitat ystävälle, hän kyllä voi valittaa sinulla ihan samalla tavalla. Se on sitä tasavertaisuutta.

On toki varmasti olemassa perus negatiivisia ihmisiä, jotka aina haluavat kaiken olevan vielä paremmin ja valittavat siksi kaikesta. Mutta toisinaan myös kyse voi olla elämäntilanteesta jossa on sattunut jotain tai on vaan väsynyt, onko silloin reilua että haluatte ihmisiä lähellenne vain miellyttämään teitä ja haluatte toisten palvelevan teitä positiivisella silokuvalla? Puhukaa enemmän jos ystävänne kanssa jokin kaihertaa, älkää olko niin ylpeitä että ette suvaitse kanssa ihmisissä monia tunnemaailman värejä. Sellaisia me kaikki ollaan, on hyviä ja huonoja aikoja joihin reagoidaan. Ei lokeroida yhden olotilan mukaan. Tämän aikakauden yksi suurimpia ihmisten välisten suhteiden hajottaa on 'Minä minä minä' - asenne.

Vierailija kirjoitti:

Tää tuntuu olevan nykyään trendi "poistaa kaikki myrkylliset ihmiset." Itsekkin pohdin tätä ajatusta parhaan kaverini kohdalla, kunnes eras yö perheenjäseneni joutui sairaalaan ja tämä "myrkyllinen ihminen" oli muutamassa minuutissa lohduttamassa minua.

Koitetaan välillä myös muistaa että muillakin ihmisillä saa olla huonoja kausia jolloin käyttäytyvät huonosti, silloin myös itse voi olla tukena.

Nyt aion kiittää ystävääni kaikesta tuesta, mutta myös jatkossa olla rehellinen niistä asioista mitkä hänessä häiritsee. Ei ihme, että tulee yksinäistä jos jatkuvasti poistetaan läheisiä elämästä.

Sä et tiedä muun kuin oman tilanteesi.

Muiden tapahtumista et mitään.

Elä niin kuin haluat, ja suo sama muille.

Miten ihmiset ovat voineet kerätä tuollaisia läheisiä ympärilleen? Minulla on vain kivoja kavereita ja hyviä ystäviä, erilaisten siipeilijöiden kanssa en ole koskaan kaveerannut.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on syy siihen, miksi meillä ihmiset jäävät yksin, eivätkä saa tukea, kun sitä tarvitsevat. Kaikki masentuneet ja köyhät, mielisairaat, vanhukset, vammaiset tai muuten vain ongelmaiset ihmiset kierretään kaukaa tai jos sellainen sattuu ystäväpiirissä olemaan, jätetään hänet helposti ulos. Välinpitämättömyys, oma napa. Se vain merkitsee, mitä minä saan muilta. Voisiko joskus miettiä myös sitä, mitä minä voin antaa toisille?

Joo, juuri tänään ajattelin että enpä aionaan vain tyytyä tilanteeseen vaan kostan kaikille jotka on välinpitämättömiä. Kuitenkin olen vielä suht järjissäni etten tod näk jaksa tehdä mitään mutta tuskin olen ainoa kellä tällaisia ajatuksia on. Laillisiakin keinoja vaikeuttaa muiden elämää on vaikka kuinka, en tietenkään halua itse joutua ongelmiin.

Te kritisojat ette ole ilmeisesti koskaan kohdanneet oikein energiasyöppöä ihmistä. Ei sellaista vain jaksa! Jos joku ihminen tuo vain omaan elämään pahaa, ei hyvää, miksi tällaiseen ihmiseen pitäisi olla pakolla yhteydessä?

Olen kokenut energiavarkaan kaverin. Hän piti minua terapeuttinsa jatkeena ja vain valitti, valitti, valitti ja valitti. Kun yritin puhua muista asioista, oli vastaus linjaa "aijaa" tai "niin" ja sitten puhe käännettiin taas häneen. Hänellä oli yksi murhe, jota hän vatvoi ja vatvoi, vaikka kuinka yritin tsempata. Eikä tuo asia, josta hän vinkui, ollut todellakaan mikään maatakaatava juttu vaan todella mitätön mihinkään oikeisiin murheisiin verrattuna. Lisäksi tämä tyyppi valehteli ja ripustautui eikä halunnut lainkaan kannustaa tai edes kuunnella minua. Valmistuin, hänen reaktionsa kertoessani asiasta: "Aijaa.... No onnee vaan" erittäin vaisusti. Ja sitten taas minäminäminäminäminäminäminä......

Todellakin katkaisin välit enkä ole hetkeäkään katunut.

Viime vuonna lopetin yhteydenoton ihmisiin. En soita, viestittele, kutsu kylään jne (no poikkeuksena on olleet lasten synttärit ja pari sukulaista). Tein tämän ihan tietoisesti, koska halusin nähdä, kiinnostanko minä "ystäviäni" vai olenko se aina minä, joka on vastuussa yhteydenpidosta.

Todella heikkoa ollut kanssakäyminen. Monta ihmistä jäänyt kokonaan elämästä ja olen tuntenut suurta surua. Pahiten on sattunut kahden "parhaan ystävän" hylkääminen, ei ollutkaan molemminpuolista ja se on sattunut pahasti..

Haha, noinhan se menee.

Vierailija kirjoitti:

Viime vuonna lopetin yhteydenoton ihmisiin. En soita, viestittele, kutsu kylään jne (no poikkeuksena on olleet lasten synttärit ja pari sukulaista). Tein tämän ihan tietoisesti, koska halusin nähdä, kiinnostanko minä "ystäviäni" vai olenko se aina minä, joka on vastuussa yhteydenpidosta.

Todella heikkoa ollut kanssakäyminen. Monta ihmistä jäänyt kokonaan elämästä ja olen tuntenut suurta surua. Pahiten on sattunut kahden "parhaan ystävän" hylkääminen, ei ollutkaan molemminpuolista ja se on sattunut pahasti..

Noin ne jyvät erottuu akanoista, valitettavasti. Mutta pitää ajatella että parempi olla ilman tuollaisia "ystäviä".

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiset ovat voineet kerätä tuollaisia läheisiä ympärilleen? Minulla on vain kivoja kavereita ja hyviä ystäviä, erilaisten siipeilijöiden kanssa en ole koskaan kaveerannut.

Et varmasti ole tällainen, mutta juurikin yksi siipeilijä oli sillä asenteella, että ketään siipeilijää ei hyväksy. Potki ystävistään milloin kenenkin pois (kaikille tiedottaen etteivät vaan ole tekemisissä) ja oli hyvää pataa ihmisten kanssa keistä hyötyy. Itse siis oli tällainen siipeilijä, todellakin.

Sitä jos on hyvä ihminen, niin uskoo toisistakin ehkä helpommin hyvää. Sitten kokemus osoittaa jossain vaiheessa, että aha tämä onkin pelin juoni. Näin on käynyt. Olin myös enemmän pettynyt arviointikykyyni kuin vihainen sille ihmiselle. Se kyllä kasvattaa. Ja itseä siitä saakin syyttää koska kukaan ei ole pakottanut mihinkään. Hyvä ystävyys on tasapuolista. Siitä sen tunnistaa.

upq

Minulla yksi todella hyvä ystävä jätti yhteydenpidon. Ehkä olin itse se energiasyöppö. Toisaalta en kaipaa ihmisten seuraa, vaan saan voimaa yksinolosta. Muistakaa, että jopa suuren perheen äitinäkin voi olla yksin. Jos valitsee elämänkumppaninsa väärin, parisuhteessa voi olla yksin. Yksin tänne tullaan ja täältä lähdetään. Muu on harhaa. Sen tajuaminen auttaa rauhoittumaan ja nauttimaan yksinäisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Käy sääliksi niitä lapsia: terve tuttavapiiri aikuisella on voimavara myös hänen lapsilleen.

T:vanhempieni lääkäriystävä soitti juuri tiedustellakseen kuopukseni korvatulehduksen hoidosta

No lääkärithän nyt kannattaakin säilyttää ystäväpiirissä, jos ketkä!

Itse myös huomasin että pari vuotta taaksepäin ennen kahta lasta,oli paljon kavereita,lapset kun astuivat elämään hiljaista on ollut,tuntui että kaikki ykskaks lopetti yhteydenpidon,tajusin ettei mulla olekaan hyviä kavereita ole koskaan ollutkaan,kukaan ei pitänyt yhteyttä se olin minä aina yhteyksissä muihin..no onneks on lapset ja mies,mihin niitä kavereita tarviiskaan..

Vierailija kirjoitti:

Tää tuntuu olevan nykyään trendi "poistaa kaikki myrkylliset ihmiset." Itsekkin pohdin tätä ajatusta parhaan kaverini kohdalla, kunnes eras yö perheenjäseneni joutui sairaalaan ja tämä "myrkyllinen ihminen" oli muutamassa minuutissa lohduttamassa minua.

Koitetaan välillä myös muistaa että muillakin ihmisillä saa olla huonoja kausia jolloin käyttäytyvät huonosti, silloin myös itse voi olla tukena.

Nyt aion kiittää ystävääni kaikesta tuesta, mutta myös jatkossa olla rehellinen niistä asioista mitkä hänessä häiritsee. Ei ihme, että tulee yksinäistä jos jatkuvasti poistetaan läheisiä elämästä.

Niin ihana ja naiivi julistus siitä miten ystävyys voittaa. Melkein tekisi mieli uskoa että tässä on totuutta, kuitenkin fakta on se että tuo sinun ystäväsi ei ollut alunperinkään myrkyllinen. Höpsö, ei kannata lähteä kaikkeen mukaan vain siksi että "on trendiä".

Vierailija kirjoitti:

Poistin elämästäni ihmiset, jotka pyrkivät hyötymään, alistamaan, mitätöimään tai määräilemään.

Poistin ne jotka käyttävät mua terapeuttina, manipuloijat.

Poistin ihmiset, joiden seurassa en viihdy.

Lakkasin ottamasta yhteyttä niihin, jotka eivät ota puolestaan yhteyttä minuun.

Nyt olen yksin.

Hyvä näin.

Jotenkin niin surullista että sinunkaltaiset nykyihmiset haluaa toisista ihmisistä vain positiivisuutta ja viihdyttäjiä. Vuosienkin ystävyys heitetään roskakoriin sen vuoksi että toiselle sattuu jotain ikävää ja kaipaa ystävää tukemaan ("terapeutti"). Normaalit jutteluhetket on niin tylsiä ja jokaisella tapaamiskerralla pitäisi olla jokin viihdyttävä tapahtuma (ihmiset joiden seurassa et viihdy). Tää  on niin tätä minäminäminä-aikakautta. Sitten kommentoidaan että "nyt olen yksin". Jonain päivänä kaipaa kuitenkin itsekin tukea ja ystävyyttä, mistä sitten sitä haetaan? Yksin on kuitenkin raskasta elää.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein sulle jos et ymmärrä sitä, että kaikki ei voi aina olla happy-happy-joy-joy tai samaa mieltä kuin sinä. Tuttavillasikin on erilaisia mielialoja ja vaiheita elämässään.

Toki teit oikein jos kyseessä oli kaltoin kohtelevia selkäänpuukottajia tms. Mutta ärsyttää kun monet juoksee vaan "positiivisen energian" perässä. Hiton pinnallista ja typerää.

Mä en juokse positiivisen energian perässä. Mutta jos toinen ihminen on aina negatiivinen tai mun seuraani kaivataan vain silloin, kun tarvitaan ämpäriä, johon voi oksentaa oman pahanolonsa, niin tuollaiset ihmissuhteet olen katkaissut. En silti ole jäänyt yksin kuten ap vaan mulla on nyt juuri sopivasti hyviä ihmissuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poistin elämästäni ihmiset, jotka pyrkivät hyötymään, alistamaan, mitätöimään tai määräilemään.

Poistin ne jotka käyttävät mua terapeuttina, manipuloijat.

Poistin ihmiset, joiden seurassa en viihdy.

Lakkasin ottamasta yhteyttä niihin, jotka eivät ota puolestaan yhteyttä minuun.

Nyt olen yksin.

Hyvä näin.

Jotenkin niin surullista että sinunkaltaiset nykyihmiset haluaa toisista ihmisistä vain positiivisuutta ja viihdyttäjiä. Vuosienkin ystävyys heitetään roskakoriin sen vuoksi että toiselle sattuu jotain ikävää ja kaipaa ystävää tukemaan ("terapeutti"). Normaalit jutteluhetket on niin tylsiä ja jokaisella tapaamiskerralla pitäisi olla jokin viihdyttävä tapahtuma (ihmiset joiden seurassa et viihdy). Tää  on niin tätä minäminäminä-aikakautta. Sitten kommentoidaan että "nyt olen yksin". Jonain päivänä kaipaa kuitenkin itsekin tukea ja ystävyyttä, mistä sitten sitä haetaan? Yksin on kuitenkin raskasta elää.

Tahallista väärinymmärtämisitäkö? Kysymys on niiden ihmisten hylkäämisestä jotka ei kykene vastavuoroisuuteen. Ei kenenkään elämä ole aina kivaa. Ystäviä tarvitaan vaikeina aikoina. Hyvinä iloitaan. Myrkylliset ovat niitä jotka vaatii tukea ja terapointia mutteivat itse sitä anna. Ja joiden kanssa ei koskaan ole ollut sitä hyvää aikaa jonka ansiosta jaksaa myös niitä huonoja aikoja.