Mä kyllä nauran mielessäni niille joilla kolme tai neljäkin lasta pienellä ikäerolla

Tuleeko siitä naurusta sulle jotenkin parempi mieli?

Minulla on kaksi lasta vuoden ikäerolla ja sitten muutama vuosi viimeiseen eroa. Ei lasten teini-ikä ollut mikään erityisen vaikea kausi. Mukavia nuoria aikuisia heitä kasvoi ja viihtyvät keskenään, kun ovat niin samanikäisiä.

Minulla on pojat 16v, 14 v ja 12 v. Hyvin menee. Upeita poikia.

Mulla menee kylmät väreet tällaisia avauksia lukiessani. Siinähän ap nautit muiden vaikeuksilla hekumoiden. Oletko miettinyt koskaan omaa kusipäisyyttäsi? Mistä mahtaa juontaa juurensa?

No sulla on vaikeat murrosikäiset. Ei läheskään kaikilla ole.

Oisko kannattanut panostaa hyvään kasvatukseen, ap? Nyt se on sulla myöhäistä. Millaisia ongelmia teillä on?

Naurat? Miksi ihmeessä? Minä pikemminkin säälin ja huokaisen helpotuksesta, ettei ole minun ongelmani. En näe yhtäkään naurun aihetta. 

No ehkä sääli olisi parempi tai tuo huokaisu, otsikko oli väärin muotoiltu. Mutta onneksi itse paranin tuosta kaikki saatava mulle heti nyt asenteesta lasten määrästä puhuttaessa.

Ja jos joku pitää kusipäisenä niin se on voi voi, oon pikemminkin ollut liian kiltti aina...parempi näin päin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pojat 16v, 14 v ja 12 v. Hyvin menee. Upeita poikia.

Hei mulla just sama. Eikä olis haitannu vaikka olisivat syntyneet pienemmälläkin ikäerolla. Oon niin ylpee pojistani minäkin.

Vierailija kirjoitti:

No ehkä sääli olisi parempi tai tuo huokaisu, otsikko oli väärin muotoiltu. Mutta onneksi itse paranin tuosta kaikki saatava mulle heti nyt asenteesta lasten määrästä puhuttaessa.

Ja jos joku pitää kusipäisenä niin se on voi voi, oon pikemminkin ollut liian kiltti aina...parempi näin päin.

ap

Ei auttanut yhtään tämäkään viesti. Olet "kiltti" vain ulospäin, sisältä et vähääkään.

En ymmärrä tätä murrosiän ainaista taivastelua. 

Meillä oli todella asialliset, avoimet ja asiansa hoitaneet nuoret. Nyt ovat jo aikuisia. Kolme kappaletta, kaksi vielä opiskelee, vanhimmalla oma perhe. 

Kasvatuskysymys pitkälti. Keskusteleva ja toisia kunnioittava ilmapiiri. Rangaistukset romukoppaan -- tymistä teoista ne seuraukset, mitä luonnollisesti on. Tästä oli jokin artikkelikin täällä. 

Minulla tytöt 21v, 19v, 17v. Vanhin oli 3½v nuorimman syntyessä. Taaperoaika oli ihan hirveää, mutta mitä vaikeaa murrosiässä piti olla? Ei meillä ainakaan, kyllä murrosikäiset tytöt olivat/ovat sata kertaa mukavampia kuin alle kouluikäiset. Lapset ovat vain vähän aikaa pieniä- onneksi.

Mä tunnen tuollaisia perheitä. Ei ole käynyt mielessä nauraa tai iloita heidän oletetuilla vaikeuksillaan.

16, 14 ja 11. Vanhin rauhoittunut kypsän oloinen, voisi melkein mennä aikuisesta. Keskimmäinen kuohuu kun sille päälle sattuu mutta vähenemään päin. Nuorin vasta tulossa murrosikään mutta osaa kyllä kiukkuilla. Ei tämä nyt niin kamalaa ole. Huumori auttaa paljon. Helpotusta ja haikeutta tuo se ajatus että kun olen 50 niin kaikki lapset täysi-ikäisiä.

Entäpä jos on 7 lasta joista vanhin on 6 ja yksi tulossa lisää kohta?

Vierailija kirjoitti:

jotka vasta nyt taapero-lapsi iässä. Odottakaa kun tulee kolme tai neljä murrosikään samaan aikaan.

t: äiti jolla kaksi murkkuikäistä nyt

Ömm... mulla on pojat 18, 20 ja 22 vuotta. Mitä ongelmia mulla olisi pitänyt olla? Ainoa harmitus on se, että kroppa piti 7 vuoden tauon ennen kuin suostui suoltamaan ulos seuraavan. Olisi ollut kivempi siinä heti joukon jatkona. Murrosiästä ei silti ole ongelmia, ainoastaan leikkiseurasta silloin pienempänä.

Mulla neljä poikaa, yksi, toinen ja kaksoset. Ei ongelmia missään vaiheessa. Ap taitaa olla kateellinen.