Aina kun ihastun, pidän miestä parempana kuin mä.
Sitten mietin että miksi se musta olisi kiinnostunut. Saatan läpällä, mutta silti totta tarkoittaen, puhua omista negatiivisista puolista jos olen samassa seurassa kun mies josta olen kiinnostunut. Siltikin saattaa kohde viihtyä serurassani. Mutta aina vaan takaraivossa takoo että miksi?
Pääseekö noista kökköajatuksista eroon millään psykkakäynneillä? Vai vaatiiko vuosien terapiaa?
Kommentit (9)
Mies peilaa mitä oikeasti ajattelet itsestäsi. Kyllä sen huonon itsetunnon ulkopuoliset näkee selvästi noista "huumorilla haukun itseäni" - kommenteista, jotkut miehet hakeutuu seuraan siksi että naista joka ei pidä itseään minään, on helpompi kohdella miten haluaa. Jos mies haluaa vain seksiä, se on naiselle ok, koska tämä ei usko saavansa muutakaan.
Sama juttu minulla. Mutta pätee myös muihinkin uusiin tuttavuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Mies peilaa mitä oikeasti ajattelet itsestäsi. Kyllä sen huonon itsetunnon ulkopuoliset näkee selvästi noista "huumorilla haukun itseäni" - kommenteista, jotkut miehet hakeutuu seuraan siksi että naista joka ei pidä itseään minään, on helpompi kohdella miten haluaa. Jos mies haluaa vain seksiä, se on naiselle ok, koska tämä ei usko saavansa muutakaan.
Sehän se kumma onkin kun ovat kohdelleet kivasti mua vaikka olen mikä olen. Vai säälistäkö sitten vaan ovat mukavia?
Ja nimenomaan mihinkään pelkkiin seksijuttuihin en lähde. Tosin mistäpä sitä voi tietää et käyttääkö kerran ja sitten hylkää.
Onko muilla kokemuksia? Mikä auttoi?
Mulla on hyvä itsetunto mutta silti ajattelen yhden miehen kohdalla etten kelpaa. Oon häneen tosi ihastunut. Mutta ikinä en sille miehelle ala puhumaan mitään negaa itsestäni. Ajattelen että mies arvostaa mua enemmän silloin ku arvostan itsekkin. Toisaalta voin heittäytyä joskus blondiksi tai muutoin naisellisen avuttomaksi.
Harmi vain että juuri se mies josta pidän on sellainen mihin mikään keimailuni ei tepsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies peilaa mitä oikeasti ajattelet itsestäsi. Kyllä sen huonon itsetunnon ulkopuoliset näkee selvästi noista "huumorilla haukun itseäni" - kommenteista, jotkut miehet hakeutuu seuraan siksi että naista joka ei pidä itseään minään, on helpompi kohdella miten haluaa. Jos mies haluaa vain seksiä, se on naiselle ok, koska tämä ei usko saavansa muutakaan.
Sehän se kumma onkin kun ovat kohdelleet kivasti mua vaikka olen mikä olen. Vai säälistäkö sitten vaan ovat mukavia?
Ja nimenomaan mihinkään pelkkiin seksijuttuihin en lähde. Tosin mistäpä sitä voi tietää et käyttääkö kerran ja sitten hylkää.
No voi ne tietenkin oikeastikin tykätä, mutta ei sulle ole loppuelämän kannalta väliä tykkääkö joku randomjamppa tai edes aviomies, jos itse pidät itseäsi huonona. Elämässä on muutakin kuin miehet ja niiden huomio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies peilaa mitä oikeasti ajattelet itsestäsi. Kyllä sen huonon itsetunnon ulkopuoliset näkee selvästi noista "huumorilla haukun itseäni" - kommenteista, jotkut miehet hakeutuu seuraan siksi että naista joka ei pidä itseään minään, on helpompi kohdella miten haluaa. Jos mies haluaa vain seksiä, se on naiselle ok, koska tämä ei usko saavansa muutakaan.
Sehän se kumma onkin kun ovat kohdelleet kivasti mua vaikka olen mikä olen. Vai säälistäkö sitten vaan ovat mukavia?
Ja nimenomaan mihinkään pelkkiin seksijuttuihin en lähde. Tosin mistäpä sitä voi tietää et käyttääkö kerran ja sitten hylkää.No voi ne tietenkin oikeastikin tykätä, mutta ei sulle ole loppuelämän kannalta väliä tykkääkö joku randomjamppa tai edes aviomies, jos itse pidät itseäsi huonona. Elämässä on muutakin kuin miehet ja niiden huomio.
Sitä tässä juuri yritän selvittää että miten pääsen eroon siitä huonommuuden tunteesta. Olisi hyvä tulla toimeen paremmin itseni kanssa jotta voisin uskoa että joku minusta voisi pitää. Taidan itse käytökselläni torpedoida kaikki mahikset mihinkään muuhun kuin yksinelämiseen. Näin olen pärjännyt jo monta vuotta, mutta koen että silti olisin onnellisempi hyvässä parisuhteesaa.
Riippuu miten patologisesta ongelmasta kyse, jollekin riittää että keskustelee kaverin kanssa, jollekin että lukee aihetta käsitteleviä kirjoja, toinen tarvitsee vuosien psykoterapiaa. Yhden itsetunnon on voinut hetkellisesti romauttaa viisi ylimääräistä kiloa, toista isä on raiskannut lapsena. Riippuu siis ihan ihmisestä.
taitaa vaatia sen vuosien terapian. Mulla samaa, koulukiusaaminen taustalla. Aina ajatellut että olen huonompi kuin mies, noh, mieheni on sitten nykyään asia erikseen....