Uskaltaako pariterapiassa kertoa miehen huumeiden käytöstä?

Meillä mies käytti huumeita ja joilla ei asiasta ole kokemusta (lähipiirissä/perheessä narkkari) on vaikea ymmärtää sitä huolta ja ahdistusta mitä se aiheuttaa. Kaikista pahinta oli jatkuva valehtelu ja asioiden salailu, tuntui kuin oma psyyke murenisi kun ei tiedä mikä on totta ja mikä valhetta.

Noh, tämän luottamuspulan takia menimme pariterapiaan ja meidän kohdalla se ei valitettavasti auttanut. Terapeutti tuntui puolustelevan paljon miestäni esim sanomalla, että retkahduksia sattuu jne. Ei ymmärtänyt ollenkaan miten ahdistavaa on tulla omaan kotiin raskaan työpäivän jälkeen, jossa odottaa övereissä oleva mies, jota varten täytyy soittaa ambulanssi ja poliisi.

Meidän suhteen pelasti se, että kaikesta huolimatta mies tahtoi oikeasti raitistua ja käy säännöllisesti NA-kokouksissa, josta löysi itselleen myös henk.koht. kummin. Suosittelenkin terapian sijaan NA:ta tai AA:ta miehellesi ja itsellesi läheisille tarkoitettua ryhmää Al-anon.

Puuh. Tämä kaikki tuli tänään aivan puskista. Olemme siis hakeutuneet pariterapiaan, koska olen kokenut miehen välinpitämättömänä minua ja lapsia kohtaan. Tämä on näkynyt liiallisena alkon käyttönä, eli viilonloppuja hallitsee miehen juominen ja karmeat krapulat(nukkuu ja oksentaa koko krapulapäivän), liiallinen rahan käyttö ns turhuuksiin ja laskuja ei saa maksettua, ei kotona auta tai tee mitään jne. Työnsä puolesta reissaa paljon ja kun tulee kotiin, jaksaa lapsia sen yhden illan ja aamupäivän, sitten alkaa ryyppäys.

Terapiassa on nyt purettu näitä ongelmia paljon ja minusta on tuntunut jopa toiveikkaalta. Nyt tänään selvisi että miehen eräät mystiset touhut ovat olleet huumeiden haku reissuja. Haluaa kuulemma 'pitää kivaa' reissun päällä muttei voi krapulan takia juoda, näin ollen huumeet. Minä en hyväksy huumeita ja mies tietää sen. Mies vähättelee asiaa, jopa sitä että on säilyttänyt huumeita niin että lapsi olisi ne voinut saada käsiinsä. Aion kertoa asiasta terapiassa, jos siellä ja mahdollinen lasu saisivat miehen silmät auki. Ero tässä tulee, se on selvä. En enää pysty tähän.

Kiitoksia tsemppaavista kommenteista!

Ap

Terapiasta ei kai juuri apua ole, jos siellä ei voi puhua? Joten kerro vaan kaikki mikä mieltä painaa.

Ei teistä mitään lasua tehdä, ellette nyt satu olemaan perheneuvolan asiakkaita. Sitäpaitsi, mitä vaikka tehtäisiinkin? Ei se teidän kohdallanne mihinkään johda, ei asiakkuutta aloiteta noin vain. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies käytti huumeita ja joilla ei asiasta ole kokemusta (lähipiirissä/perheessä narkkari) on vaikea ymmärtää sitä huolta ja ahdistusta mitä se aiheuttaa. Kaikista pahinta oli jatkuva valehtelu ja asioiden salailu, tuntui kuin oma psyyke murenisi kun ei tiedä mikä on totta ja mikä valhetta.

Noh, tämän luottamuspulan takia menimme pariterapiaan ja meidän kohdalla se ei valitettavasti auttanut. Terapeutti tuntui puolustelevan paljon miestäni esim sanomalla, että retkahduksia sattuu jne. Ei ymmärtänyt ollenkaan miten ahdistavaa on tulla omaan kotiin raskaan työpäivän jälkeen, jossa odottaa övereissä oleva mies, jota varten täytyy soittaa ambulanssi ja poliisi.

Meidän suhteen pelasti se, että kaikesta huolimatta mies tahtoi oikeasti raitistua ja käy säännöllisesti NA-kokouksissa, josta löysi itselleen myös henk.koht. kummin. Suosittelenkin terapian sijaan NA:ta tai AA:ta miehellesi ja itsellesi läheisille tarkoitettua ryhmää Al-anon.

Ap:n tarina ei kerro, millaita miehen huumeidenkäyttö on. On aika eri asia "viihdekäyttää" kuin maata kotona tiedottomassa tilassa puolison tullessa kotiin. Ihan niinkuin alkoholinkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Puuh. Tämä kaikki tuli tänään aivan puskista. Olemme siis hakeutuneet pariterapiaan, koska olen kokenut miehen välinpitämättömänä minua ja lapsia kohtaan. Tämä on näkynyt liiallisena alkon käyttönä, eli viilonloppuja hallitsee miehen juominen ja karmeat krapulat(nukkuu ja oksentaa koko krapulapäivän), liiallinen rahan käyttö ns turhuuksiin ja laskuja ei saa maksettua, ei kotona auta tai tee mitään jne. Työnsä puolesta reissaa paljon ja kun tulee kotiin, jaksaa lapsia sen yhden illan ja aamupäivän, sitten alkaa ryyppäys.

Terapiassa on nyt purettu näitä ongelmia paljon ja minusta on tuntunut jopa toiveikkaalta. Nyt tänään selvisi että miehen eräät mystiset touhut ovat olleet huumeiden haku reissuja. Haluaa kuulemma 'pitää kivaa' reissun päällä muttei voi krapulan takia juoda, näin ollen huumeet. Minä en hyväksy huumeita ja mies tietää sen. Mies vähättelee asiaa, jopa sitä että on säilyttänyt huumeita niin että lapsi olisi ne voinut saada käsiinsä. Aion kertoa asiasta terapiassa, jos siellä ja mahdollinen lasu saisivat miehen silmät auki. Ero tässä tulee, se on selvä. En enää pysty tähän.

Kiitoksia tsemppaavista kommenteista!

Ap

Tsemppiä kovasti. <3 Itse olin myös eroamassa, mutta meidän perheemme pelasti Minnesota-mallinen hoito. Vaikka eroaisittekin, anna miehelle puhelinnumero johon soittaa. Googlaa vaikka "apua alkoholismiin". :) Se pelasti meidän perheemme ja lapsilla on yhä isä. Se on ihan ihmeellinen hoitomuoto vaikka hullulta kuulostaakin, että päihderiippuvuutta voisi jotenkin hoitaa.

Niin ja Rehappi on noista se paikka mitä itse suosittelen jonkin verran asiaan perhetyneenä. :)

Miten kuvittelet parisuhteen paranevan, jos käräytät puolison viranomaisille?

Mä olen myös miettinyt, mitä uskaltaisi terapiassa kertoa. Meillä ei ole lapsia, mutta olemme harkinneet jonkinlaista terapiaa. Lapsettomille taitaa ainoa vaihtoehto olla jokin kallis yksityinen vaihtoehto. Jos avaudun sellaisessa miehen lääkeriippuvuudesta, jääkö se tieto vain kyseiseen paikkaan?

Mitä sinä sitä lasua pelkäät, jos sinulla itselläsi ei ole mitään salattavaa ja pidät lapsistasi hyvää huolta? Voit vaikka itse tehdä lapsistanne lasun, jotta saatte apua perheeseenne esimerkiksi pariterapian, päihteisiin liittyvän hoitoonohjauksen ja sinun jaksamisen tukemiseen liittyvissä asioissa. Lastensuojeluilmoituksella on aivan väärä kaiku ihmisten mielissä, kun kuvitellaan sen tarkoittavan lasten huostaanottoa, mikä on viimeinen mahdollinen toimenpide, kun muut konstit on käytetty.

Jos teillä on olemassa jo hoitokontakti, jossa mieskin on suostunut käymään, olisi erittäin typerää varsinkin lasten kannalta jättää saatavilla oleva apu käyttämättä. Tuli teille ero tai ei, tarvitte toimivaa puheyhteyttä miehen kanssa ja pariterapia on siihen suuri apu. Lasten etu menee aikuisten edelle ja siihen pitää tehdä töitä.

Ap nyt puhaltelee hetken omaa suuttumustaan ja menee sovitulle terapiakäynnille kertomaan, mistä kenkä puristaa. Ja unohtaa nuo lasu-kuvitelmansa.

Nimimerkillä lastensuojelun parissa työskentelevä eroäiti.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös miettinyt, mitä uskaltaisi terapiassa kertoa. Meillä ei ole lapsia, mutta olemme harkinneet jonkinlaista terapiaa. Lapsettomille taitaa ainoa vaihtoehto olla jokin kallis yksityinen vaihtoehto. Jos avaudun sellaisessa miehen lääkeriippuvuudesta, jääkö se tieto vain kyseiseen paikkaan?

Kirkon perheasiainneuvottelukeskukseen voi mennä lapseton pariskunta, eikä tarvi edes kuulua kirkkoon. Käynnit ovat maksuttomia. Tieto lääkeriippuvuudesta jää niiden seinien sisälle, eikä ko. paikassa käynneistä edes tehdä kirjauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuh. Tämä kaikki tuli tänään aivan puskista. Olemme siis hakeutuneet pariterapiaan, koska olen kokenut miehen välinpitämättömänä minua ja lapsia kohtaan. Tämä on näkynyt liiallisena alkon käyttönä, eli viilonloppuja hallitsee miehen juominen ja karmeat krapulat(nukkuu ja oksentaa koko krapulapäivän), liiallinen rahan käyttö ns turhuuksiin ja laskuja ei saa maksettua, ei kotona auta tai tee mitään jne. Työnsä puolesta reissaa paljon ja kun tulee kotiin, jaksaa lapsia sen yhden illan ja aamupäivän, sitten alkaa ryyppäys.

Terapiassa on nyt purettu näitä ongelmia paljon ja minusta on tuntunut jopa toiveikkaalta. Nyt tänään selvisi että miehen eräät mystiset touhut ovat olleet huumeiden haku reissuja. Haluaa kuulemma 'pitää kivaa' reissun päällä muttei voi krapulan takia juoda, näin ollen huumeet. Minä en hyväksy huumeita ja mies tietää sen. Mies vähättelee asiaa, jopa sitä että on säilyttänyt huumeita niin että lapsi olisi ne voinut saada käsiinsä. Aion kertoa asiasta terapiassa, jos siellä ja mahdollinen lasu saisivat miehen silmät auki. Ero tässä tulee, se on selvä. En enää pysty tähän.

Kiitoksia tsemppaavista kommenteista!

Ap

Tsemppiä kovasti. <3 Itse olin myös eroamassa, mutta meidän perheemme pelasti Minnesota-mallinen hoito. Vaikka eroaisittekin, anna miehelle puhelinnumero johon soittaa. Googlaa vaikka "apua alkoholismiin". :) Se pelasti meidän perheemme ja lapsilla on yhä isä. Se on ihan ihmeellinen hoitomuoto vaikka hullulta kuulostaakin, että päihderiippuvuutta voisi jotenkin hoitaa.

Ap perheineen kuulostaa minunkin korvaan juuri Minnesota-hoidon tarpeessa olevilta.

T. Aiempi lasu-työntekijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies käytti huumeita ja joilla ei asiasta ole kokemusta (lähipiirissä/perheessä narkkari) on vaikea ymmärtää sitä huolta ja ahdistusta mitä se aiheuttaa. Kaikista pahinta oli jatkuva valehtelu ja asioiden salailu, tuntui kuin oma psyyke murenisi kun ei tiedä mikä on totta ja mikä valhetta.

Noh, tämän luottamuspulan takia menimme pariterapiaan ja meidän kohdalla se ei valitettavasti auttanut. Terapeutti tuntui puolustelevan paljon miestäni esim sanomalla, että retkahduksia sattuu jne. Ei ymmärtänyt ollenkaan miten ahdistavaa on tulla omaan kotiin raskaan työpäivän jälkeen, jossa odottaa övereissä oleva mies, jota varten täytyy soittaa ambulanssi ja poliisi.

Meidän suhteen pelasti se, että kaikesta huolimatta mies tahtoi oikeasti raitistua ja käy säännöllisesti NA-kokouksissa, josta löysi itselleen myös henk.koht. kummin. Suosittelenkin terapian sijaan NA:ta tai AA:ta miehellesi ja itsellesi läheisille tarkoitettua ryhmää Al-anon.

Ap:n tarina ei kerro, millaita miehen huumeidenkäyttö on. On aika eri asia "viihdekäyttää" kuin maata kotona tiedottomassa tilassa puolison tullessa kotiin. Ihan niinkuin alkoholinkin kanssa.

Oikaisin kertomuksessani vähän mutkia, ettei tulisi liian pitkää viestiä. Mieheni siis oli useamman vuoden vain viihdekäyttäjä, mutta lieneekö geeneistä vai mielenterveysongelmista kiinni se, että päätyi sinne lattialle tiedottomana useaan otteeseen makaamaan. Ap:n miehellä ON ongelma, jos pitää ottaa joko alkoholia tai aineita niin, että ilman jompaa kumpaa ei osaa arkeaan elää.

Miksi siitä lähtisi lasu, jos kannabista on omalla ajallaan pössytellyt?

Kyse ei ole kannabiksesta.

Minä en enää miestä kannattele. Olen tuhonnut säästöni ja ottanut lainaa että talous pysyisi hallinnassa, olen rukoillut että menisi lääkäriin/yksilöterapiaan puhumaan asioistaan mutta ei. En voi aikuista ihmistä sinne kantaa. Itse keskityn nyt omaan psyykkeeseeni ja siihen että lasten elämä pysyy tasapainoisena, en suostu hyysäämään aikuista ihmistä enää hetkeäkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole kannabiksesta.

Minä en enää miestä kannattele. Olen tuhonnut säästöni ja ottanut lainaa että talous pysyisi hallinnassa, olen rukoillut että menisi lääkäriin/yksilöterapiaan puhumaan asioistaan mutta ei. En voi aikuista ihmistä sinne kantaa. Itse keskityn nyt omaan psyykkeeseeni ja siihen että lasten elämä pysyy tasapainoisena, en suostu hyysäämään aikuista ihmistä enää hetkeäkään.

Ap

Niin surullista kuin se onkin, voi olla, että miehesi pitää romahtaa kunnolla (ja menettää paljon) ennen kuin ymmärtää, että elämänsuuntaa on pakko muuttaa. Vaikka olet pettynyt ja vihainen, älä kuitenkaan mustamaalaa miestäsi lapsillesi. Hän on aina heidän isänsä ja on lapsille raskasta kuulla asioita, joista lasten ei kuuluisi joutua huolehtimaan. Toivotaan, että hän pystyy jatkossa olemaan myös lapsillesi parempi isä. Sen suhteen puuttuminen voi olla todella haavoittavaa ja jälkiä keräillään sitten teini-iässä.