Mistä juontaa juurensa itsensä viiltely?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viillellyt ja mun mielestä se menee niin, että se sisäinen kipu/ahdistus on jotenkin muodoton ja tosi vaikea kestää ja sitten kun viiltää  omaa ihoa niin oikeasti sattuu ja näkee myös miksi sattuu. Silloin voi mm. itkeä, mikä helpottaa oloa.

Ja myös sen koen liittyvän tähän viiltelyyn, että sitä on tavallaan väkivaltainen, mutta itseään kohtaan. Jos joku satuttaa mua ja se sattuu muhun ja mulla alkaa ahdistaa, niin koen sen jotenkin omaksi epäonnistumiseksi tai omaksi viaksi ja siksi haluan satuttaa itseäni.

Eikö ennemminkin kannattaisi laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille tai punttisalille tai vaikka Mika Myllylän tapaan suolle sauvajuoksemaan kunnes taju meinaa lähteä? Ahdistus taatusti helpottaa ja on pidemmällä tähtäimellä jopa hyödyllistä toisin kuin viiltely.

Masentuneen, ahdistuneen tms. mieli ei vain toimi noin!

Ei toimi, ei. Mutta sitten taas kaikki eivät viiltele, vaikka olisivat todella ahdistuneita ja masentuneita.

Niin, mutta he saattavat tehdä itselleen muuta vahinkoa, mitä viiltelijä ei välttämättä tee. Ylipäänsä ihmisten vertaileminen tässä on typerää, koska mielen ongelmat ja sairaiden keinot reagoida niihin ovat yksilöllisiä. Se että joku viiltelee, ei tarkoita että hän olisi enemmän tai vähemmän sairas ja pahoinvoiva kuin se joka ei viiltele.