Mikä alkoholisti meille?

Alkoholistia ei tule hankkia hetken mielijohteesta, asiaan pitää perehtyä kunnolla!

Otimme säälistä yhden kodinvaihtaja-alkoholistin ja ongelmiahan siitä seurasi. Edelliset omistajat olivat kohdelleet huonosti eikä alkoholistia ollut kunnolla opetettu viinan kanssa läträämään. Meidän alkkis oli myös pelkoaggressiivinen ja kävi kiinni naapuriin :( Juoton kanssa oli siis vaikeuksia, väkevät eivät sopineet tälle ollenkaan.

Alkkis karkasi heti, kun silmä vältti ja paikalliset rankkurit ottivat sen kiinni milloin mistäkin. Oppi avaamaan ovetkin itse. Lääkärin tuomio oli, että katkolle vaan ei tästä alkkista enää tule!

Emme kuitenkaan halunneet tehdä sitä ja onneksi tuttavan kautta löytyi maalta sille uusi koti hyvin rauhallisesta ympäristöstä.

Meidän alkkis teki semmoisen tempun, että se rupes selväseppoilemaan ihan yhtäkkiä. Käytettiin lääkärissä ja lääkäri vaan nosti kädet ylös ja kertoi, että tämä riski niissä on aina olemassa ja että meillä nyt vaan kävi huono säkä. Nyt sitten juostaan lenkillä hiki hatussa ja viina ei mene alas millään. Tarkkana saa olla, että alkkis tulee tunnetusta alkkissuvusta, ettei näin käy.

Oon miettinyt, että haluan mahdolisimman pienikokoisen alkkiksen jotta sen voi esim kantaa kotiin jos se samuu vaikka kadulle. Mahdolisimman karvaton myös, jottei parturikuluihin mene jatkuvasti rahaa.

Tuo valinta on kyllä järkyttävän vaikeaa, kun ei saa luotettavaa tietoa mistään. 

Tuollainen kaljasieppo tulee niin äärimmäisen raskaaksi, kun sitä kaljaa joutuu sitten roudaamaan konttikaupalla päivittäin kotiin. Sekakäyttäjä on ehkä helpointa ruokkia ja hoitaa, kun sille käy kaikki, tärpätistä kokaiiniin. 

Lapselle tuollainen tuo myös virikkeitä, kun kaman hankintareissuilla tapaa niin erilaisia ja eksoottisia ihmisiä. Siinä kokemus-ja kulttuuripiiri laajenee joka kerta.

Meidän alkkiksella on pari hyvää juoppokaveria, joiden kanssa se saa riehua säännöllisesti ja tuulettaa päätään puistossa. Nyt on niin väsynyttä poikaa, kun tuossa sohvalla röhnöttää kunnon remuamisen jälkeen :)

Oma alkkis kannattaa totuttaa muihin juoppohin heti alussa, niin isommilta ongelmilta vältytään. On ihan normaalia, että välillä alkkikset kuitenkin ottaa yhteen. Pitää tehdä aina esim selväksi kenen juomat on kenenkin! Toiset juopot on kyllä hövelimpiä tarjoamaan omistaan.

Mitä jos ottais sellaisen vanhan juopon? Nehän ei paljon tee muuta kuin lässyttävät ja huojuvat paikoillaan. Lapset sais siitä hupia. Sisäsiistejähän ne ei enää ole.

Hienosti pilkkaat toisen ihmisen sairautta.

Meillä on jo kolmas alkoholisti perheenjäsenenä. Kaikki on mennyt todella hyvin. Tällä hetkellä meillä on 31-vuotias uros, savolaista sukujuurta, vanhemmat rotupuhtaita alkoholisteja. 

On leikkisä ja valpas pienessä tuiskeessa, rauhallinen ja lempeä kovemmassa humalassa. 

Mutta muista, että alkoholistiin voi upota paljonkin rahaa. Itse käymme hakemassa viinat Virosta, näin säästämme. Tupakoimatonta alkoholistia on vaikea löytää ja ne maksavat huomattavasti enemmän. Eli kuluihin on lisättävä savukkeet. Ruokakulut ovat kohtuulliset, alkoholisteille kelpaa hyvin halvimmat makkarat ja hieman pilaantunutkin ruoka. 

Eli onneksi olkoon hankintapäätöksestä! Kaikenlaisia kauhutarinoita kuulee, mutta ne ovat usein liioiteltuja. Hajuunkin tottuu todella nopeasti. 

On kyllä itsekästä ottaa alkoholisti vain omaksi ilokasi. Tutkimusten mukaan alkoholistiksin saattaa kokea tunteita ja esim. kipua. Monasti perheen pienemmätkin voivat kyllästyä paljon hoitamista ja huolenpitoa vaativaan alkkikseen ja tlloin alkoholistilla on suuri vaara jäädä heitteille.

Alkoholistista huolehtiminen voi olla työlästä ja myös taloudellisesti raskasta, viina ei tässä maassa halpaa ole ja myös katoavat kännykät, avaimet, silmälasit, pankkikorit jne täytyy yleensä uusia.

Jos ei ole esim. omaa pontikkatehdasta tai vähintään kiljupönikkää,on hyvä laskea onko alkoholisti sittenkään vaivan arvoinen. Aloittajan kanattaisi harkita, olisiko, käärme, skorpioni tai vaikka lemmikkitorakka sittenkin parempi vaihtoehto.

Minäkin suosittelen tissuttelijaa. Ovat lupsakoita ja melko rauhallisia, kunhan viinavarastoa vain riittää. Melko passiivisia saattavat kyllä olla myös, että noin lapsiperheessä voi kyllä joutua patistamaan aktiviteetteihin mukaan.

Ehdottomasti ei rapajuoppoa tai sekakäyttäjää, aika arvaamattomia ovat.

Kyllä minä liputtaisin tuurijuopon puolesta, innostuu niin hellyttävästi aina kun viinaa olisi saatavilla, mutta ei kuitenkaan vaadi sitä jatkuvasti.

Luoksetulokäskyä täytyy kyllä opettaa tottelemaan heti alusta ja hyväksyä heti ettei aina luoksetulo onnistu.

Siinä tilanteessa on hyvä jos on lähistön muiden alkkareiden omistajien numerot tallessa niin jo lyhyellä soittokierroksella voi oman tuurijuoponsa löytää.

Vierailija kirjoitti:

Hienosti pilkkaat toisen ihmisen sairautta.

Voi voi, ota keksi.

Kaappijuoppo on hyvä valinta ja on hauska seurata kun yrittää esittää selvää! :D

Eräässä tuttavaperheessä otetaan joka vuosi kesäalkoholisti viihdykkeeksi lapsille. Tämä hylätään sitten julmasti kaupunkiin lähdettäessä. 

Epäeettistä! Alkoholisti ei pärjää Suomen luonnossa välttämättä viikkoakaan. Alkoholihan ei kasva puissa. 

Oletteko harkinneet rescue-alkoholistia? Esim. Romanian alkoholistit elävät usein epäinhimillisissä oloissa kaduilla. Aluksi on tietysti kielimuuri, mutta jo vuoden kuluttua nämä tuottavat omistajilleen iloa sylikaupalla. Rescue-alkoholistit ovat yleensä sopeutuvia ja kiitollisia ja näin ollen uskollisia ystäviä loppuelämänsä. 

Mun henkilökohtainen suosikki on kuitenkin tuurijuoppo. Onhan se rankkaa, kun alkaa janottaa ja kotona pitää aloittaa se riitely että saa syyn lähteä, mutta sitten voikin olla jopa pari viikkoa kun kotona saa olla rauhassa.

Bonuksena tulee se yhteisön myötätunto, kun kestää alkoholistia. Tuntee itsensä niin hyväksi ihmiseksi, lähes pyhimyksen aseman saavuttaneeksi.

Hyvittelyvaihe on myös tosi ihana, kun tullaan kukkien kanssa, itketään sitä menettämisen pelkoa ja pari viikkoa menee siinä että kaikki kotihommat tulee tehdyksi alkoholistin kykyjen mukaan.

Sitten alkaa taas se kuivajuominen ja kierre alkaa alusta. Mutta se on niin ennustettavaa, että tietää jo siinä vaiheessa että se ihanasti hemmotteleva huonoa omaatuntoa poteva raitistelija on siellä seuraavassa vuorossa.

Meillä tuli salakavalia sivumenoja kun tuo tissuttelija/bailaajana hommattu yksilö olikin rattis! Oikeudenkäyntikulujen lisäksi rassaa pilalle raavitut listat ja ovet baarikaapin edustalla. Homoksikin joku ehti jo epäillä ja parjata, kännissä oli soitellu siltsulle. Samalla vaivalla ja rahalla olis saanu saatana jo pienen koiran!

en kyllä AA kerhoon lähde kenenkään nyysättäväksi! muuten toimin hyvin ja voin jopa urheillakin joskus....siis vuosia sitten piti aloittaa kuntoilu mutta ei ole ehtinyt

Vierailija kirjoitti:

Eräässä tuttavaperheessä otetaan joka vuosi kesäalkoholisti viihdykkeeksi lapsille. Tämä hylätään sitten julmasti kaupunkiin lähdettäessä. 

Epäeettistä! Alkoholisti ei pärjää Suomen luonnossa välttämättä viikkoakaan. Alkoholihan ei kasva puissa. 

Oletteko harkinneet rescue-alkoholistia? Esim. Romanian alkoholistit elävät usein epäinhimillisissä oloissa kaduilla. Aluksi on tietysti kielimuuri, mutta jo vuoden kuluttua nämä tuottavat omistajilleen iloa sylikaupalla. Rescue-alkoholistit ovat yleensä sopeutuvia ja kiitollisia ja näin ollen uskollisia ystäviä loppuelämänsä. 

ei naurattanut vaikka koetitkin, et ole ehkä tapekeesi älkäs vitsailemaan

me alkoholistit oimme olla hyvinkin fiksua porukkaa, itsellä 2 akateemista tutkintoa, toisen tein puoliksi kännissä ja gradun varsinkin kaljan voimalla, muutama viikko meni graduun ja  2 vuodessa koko tutkinto taas

jotenkin tuntuu että kaikki vastaukset melkein ovat AP.n omia keksintöjä, sen verran typerää Amishuumoria on

katselin uusintana tvstä tässä anthony bourdainin ohjelmaa, tällä kertaa mies oli Suomessa,

jotenkin hävetti että sillä ohjelmalla tehtiin sellainen kuva että suomalaiset vain juovat alkoholia koko ajan

Anthrony oli jopa eräässä perheessä vierailulla ja pääkokki emäntä joku 50 vuotias oli koko ajan humalassa ja veti vodkapaukkuja, samoin mummu ja nuori neiti, taksikuski, ja nauraa räkätti päälle

hävetti kyllä suomalaisten puolesta

Itse olen elänyt alkoholistin kanssa aikani enkä eroon pääse kun tuli nuo lapset tehtyä sen kanssa.

Silti tämä ketju huvittaa minua, koska alkoholistin läheisenä tunnistan aika paljon näistä selittelyistä, minkä takia sitä juoppoa ei kuitenkaan voinut jättää!