Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä ihmisestä joka ei ikinä osallistu firman pikkujouluihin?
Taas lähestyy pikkujouluaika ja muut alkaa olla innoissaan ja sitten on tämä yksi joka ei taaskaan aio tulla paikalle.
Mitä te ajattelisitte tällaisesta? En oikein tiedä syytä että miksi ei tule.. Alkoholia ei käytä mutta voisi kai sitä syömään tulla ym. Ja poistua sen jälkeen. Miksi pitää jättää kokonaan väliin?
Kommentit (767)
Tulen minäkin työkavereideni kanssa hyvin toimeen, osan kanssa ollaan tekemisissä vapaallakin ja jäävät takuulla pysyvästi elämääni, vaikka joskus työpaikkoja vaihdettaisiinkin. Mutta esimiesten kanssa en halua samoissa bileissä olla, koska tosiaan ovat niin blongblingkorkkaritkattoonjiihuu-hoilottavia, lapsellisista leikeistä pitäviä ihmisiä että en vaan kestä.
Mutta en ole ainoa. Tuolla osallistumis% lienee jotain 60 luokkaa, ja niistäkin jotka menee, lähtee suurin osa pois alkuillasta. Pomot jää ottaan vähän vinkkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen ihminen on varmaan ihan viisas. Tai introvertti. Tai kiireinen vapaa-ajallaan. Oli mikä oli, miks mua pitäisi kiinnostaa toisten tekemiset?
Vierailija kirjoitti:
Kun on niin paskat bileet että ei vaan viitsi. Juomia saa 3 per nokka ja kituruokakin loppuu aina kesken. Halvemmaks tulee hakee sapuskat vaikka kioskilta kuin maksaa matkat kaupunkiin ja takas.
Sama homma ne 2 viimeistä pikkujoulua joissa olin. Ruoka oli mallia sodexo, lätty ja niitä kumipallo perunoita. Patonki ja joku sulatejuusto. Hyi saatana. Sitten halpaa punkkua ja just tuo juomalippu touhu.
Ai että mitä mieltä?
Minusta hän on erittäin viisas tyyppi.
Esimerkiksi itse osallistuin menneinä vuosina jokaisiin juhliin. Sitten yksityiselämääni kohtasi kriisi josta tiedän että työpaikalla juoruttiin. En ole sen koommin halunnut olla vapaaehtoisesti tekemisissä tuon porukan kanssa. Teen vain työni (etänä niin paljon kuin sallitaan) ja poistun, enkä osallistu mihinkään ylimääräiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsiä ja epäsosiaalisia tyyppejä, jos ei KOSKAAN osallistu. Voihan sitä tulla alkuillaksi ja lähteä sit kotiin.
Aika säälittävää, jos työkaverit on niin kamalia, ettei halua heidän kanssaan olla missään vapaa-ajan tekemisissä.
On mullakin perhe ja ystäviä ja jne, ja silti musta on kivaa istua iltaa baarissa työkaverienkin kanssa. Ei sitä tarvitse joka viikko tai edes joka kuukausi tehdä, mutta muutaman kerran vuodessa on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin elää omalla tavallaan ja tyylillä. Elämä on täynnä valintoja.
Olen sitkeästi käynyt, vaikka olen tylsä ja epäsosiaalinen, koska työyhteisö. Viime vuonna uudella työnantajalla, uskomaton budjettimesta korvessa(eksyin matkalla), pimeä piha, hirvittävä ahtaus, kehnot eväät ja ohjelmana pomojen esittämiä sisäpiirivitsejä joista surkean äänentoiston takia ei kuullut mitään. En ajatellut osallistua tänä vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua viettää sairaanhoitajien kanssa minuuttiakaan vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?
Mitä järkeä olisi tälläytyä (inhoan sitä), raahautua johonkin paikkaan x (julkisilla ei aina ihan mutkatonta) syömään jotain pikkujouluissa (tuskin sitä ruokaa ihan heti saa ja yleensä se ei kovin kummoista ole) kun voi kotona olla rennosti ja syödä mitä haluaa?
"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"
- Itselle ainakin työ ja ihmiset siellä työpaikalla ja firman muissa toimipisteissä olivat suuri osa elämää. Hiukan käy sääliksi kaltaisia ihmisiä, jos teillä työilmapiiri on kertomasi kaltainen, vai oletko se työpaikan 'yksinäinen-periaatteesta-kaikkea-vastaan-ärrimurri'
- Töissä ollessa (nyt eläkkeellä) pikkujoulut (plus kevätristeily) hoidettiin aina kahvikerhon järjestämänä risteilynä ja osallistujamärä oli suhteessa suuri ja vuosien kuluessa lähes kaikki osallistuivat. Ei sinne ketään pakotettu eikä poisjääneitä sen kummemmin noteerattu.
- välillä käytiin muutenkin syömässä porukalla.
- nyt eläkkeeellä ollessa ollaan käyty sekalaisella konklaavilla monta kertaa syömässä työ- ja eläkeläisporukan voimin.
- samoin lähes lukemattomien entisten työkavereiden kanssa on syksyisin käyty merellä kalassa.
"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"
- Kas kun useimpien normaalien ihmisten mielestä ystävien ja työkaverien kanssa on mukavaa viettää aikaa.
Ystävät ovat ihan eri asia kuin työkaverit. Kas kun kaikkien normaalien ei tarvitse käyttäytyä sinun idioottisääntöjesi mukaan. Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa.
- -
"Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa."
- Olisi mielenkiintoista tietää, miksi vedät noin jyrkän rajan työkavereihin ihmisuhteissasi. Veikkaan, että koet olevasi työpaikan hierarkiasssa, ammattiosaamisessa tai epämuodollisessa nokkimajärjestyksessä siellä ihan häntäpään valvojana ja et siksi halua kohdata alemmuudentunteidesi aiheuttajia enää vapaa-ajalla?
- Entisellä työpaikallani oli varsin tavallista, että työntekijät olivat perhetuttuja keskenään ja aikaa vietetiin yhdessä esimerkiksi firman venekerhon tai kalakerhon merkeissä perhekunnittain. Sieltä juontaa nykyinen yhteydenpito nyt vielä eläkeläisten ja työelämässä mukana olevien kesken.
Onneksi sain työskennella koko työurani henkisesti aika lailla tasapainoisissa työyhteisöissä, ilman kertomaasi kahtiajakoa ja hyljeksintää; mistä se sitten kumpusikaan.
Työyhteisösi otti ilmeisesti perheet hyvin huomioon ja mukaan. Ei tainnut olla tyypillistä hurvittelua ja kännisekoilua, perheitä hajottaviapikasuhteita ja muuta? Koostuiko työporukkanne miehistä, vai oliko sekaporukka?
-
- Työporukka itsessään oli varsin miesvoittoista ja työnantaja peri kyllä vuokran venekerhon käyttämästä maa-alasta, sähköstä ja vedestä, aika lailla asevelihintaan kylläkin. Talvella lumiaura veti lumisateen jälkeen auratun uran läpi talvitelakan muun aurailun jatkeeksi ja en tiedä siitä laskutetun. Kaikissa yhteisöissä sattuu ja tapahtuu ja niin oli meilläkin, mutta ei se ollut leimaa antava piirre.
- Keväällä veneen kunnostukseen joutuu varaamaan oleellisesti enemmän aikaa, kuin itse työ ottaisi. Talven jälkeen kun törmää taas tuttuihin, helpolla vierähtää tunti ja toinenkin ihan kuulumisia vaihtaessa vanhojen tuttujen työkavereiden kanssa. Jostain syystä en nyt mitenkään pääse kiinni sellaiseen tunnelmaan ja asenteeseen, että entisiä tai aikanaan senaikaisia työkavereita pitäisi jotenkin dissata tai pitää etäisyyttä.
No nykyisin kovinkaan moni ei ole samassa typaikassa kuin vuoden tai pari, ja itse en ainakaan jaksa tutustua kovin syvällisesti aina uusiin ihmisiin. Ensimmäisessä työpaikassani meillä oli hyvä porukka, paljon nuoria sinkkuja ja silloin kyllä käytiin baareissa, ulkomailla yms ja noista ajoista on ystävyydet säilyneet. Sen jälkeenkin on ollut monia kivoja työpaikkoja ja työkavereita mutta minulla oli jo ihan riittävän laaja ystäväpiiri ilman uusia työkavereita. Töissä juteltiin kyllä mutta vapaa-ajan juttuihin en halunnut enää osallistua.
Jos nuorelle parikymppiselle sinkulle ehdottaa illanviettoa työkavereiden ja heidän perheidensä kanssa, harva suostuu. Itse en mihinkään veneilyyn tosin osallistuisi minkään ikäisenä. Mutta me jotka nuorina kollegoina tutustuimme, olemme kyllä viettäneet aikaa nyt perheellisinä, puolisot ja lapset mukana, vaikka emme ole enää samassa työpaikassa olleet vuosiin. Kyllä siihen ystävyyteen tarvitaan muutakin kuin sama työpaikka. Jos mielenkiinnon kohteet ei ole samat, miksi ihmeessä sellaisen ihmisen kanssa haluaisi olla vapaa-ajallaan? Moikkaan kyllä entistäkin työkavereita ja vaihdetaan kuulumiset.
- - -
"No nykyisin kovinkaan moni ei ole samassa typaikassa kuin vuoden tai pari"
- Tyo on kyllä keskeisin syy siihen, että firman liittyvässä harrastustoiminnassa mukana on keskeisimmin pidempään talossa ollet, ihan paria poikkeusta lukuunottamatta. AMK-inssipuolella varsinkin on hyvin tavallista, ettei firmassa viihdytä edes kolmea vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa syy osallistua firman pikkujouluihin olisi Marika ja Marika on syy miksi en myöskään niihin osallistu. Parasta kaikkien kannalta näin. Jos ymmärrätte?
Hän on se ainoa viisas joka ei osallistu ja nolaa itseään sielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?
Mitä järkeä olisi tälläytyä (inhoan sitä), raahautua johonkin paikkaan x (julkisilla ei aina ihan mutkatonta) syömään jotain pikkujouluissa (tuskin sitä ruokaa ihan heti saa ja yleensä se ei kovin kummoista ole) kun voi kotona olla rennosti ja syödä mitä haluaa?
"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"
- Itselle ainakin työ ja ihmiset siellä työpaikalla ja firman muissa toimipisteissä olivat suuri osa elämää. Hiukan käy sääliksi kaltaisia ihmisiä, jos teillä työilmapiiri on kertomasi kaltainen, vai oletko se työpaikan 'yksinäinen-periaatteesta-kaikkea-vastaan-ärrimurri'
- Töissä ollessa (nyt eläkkeellä) pikkujoulut (plus kevätristeily) hoidettiin aina kahvikerhon järjestämänä risteilynä ja osallistujamärä oli suhteessa suuri ja vuosien kuluessa lähes kaikki osallistuivat. Ei sinne ketään pakotettu eikä poisjääneitä sen kummemmin noteerattu.
- välillä käytiin muutenkin syömässä porukalla.
- nyt eläkkeeellä ollessa ollaan käyty sekalaisella konklaavilla monta kertaa syömässä työ- ja eläkeläisporukan voimin.
- samoin lähes lukemattomien entisten työkavereiden kanssa on syksyisin käyty merellä kalassa.
"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"
- Kas kun useimpien normaalien ihmisten mielestä ystävien ja työkaverien kanssa on mukavaa viettää aikaa.
Ystävät ovat ihan eri asia kuin työkaverit. Kas kun kaikkien normaalien ei tarvitse käyttäytyä sinun idioottisääntöjesi mukaan. Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa.
- -
"Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa."
- Olisi mielenkiintoista tietää, miksi vedät noin jyrkän rajan työkavereihin ihmisuhteissasi. Veikkaan, että koet olevasi työpaikan hierarkiasssa, ammattiosaamisessa tai epämuodollisessa nokkimajärjestyksessä siellä ihan häntäpään valvojana ja et siksi halua kohdata alemmuudentunteidesi aiheuttajia enää vapaa-ajalla?
- Entisellä työpaikallani oli varsin tavallista, että työntekijät olivat perhetuttuja keskenään ja aikaa vietetiin yhdessä esimerkiksi firman venekerhon tai kalakerhon merkeissä perhekunnittain. Sieltä juontaa nykyinen yhteydenpito nyt vielä eläkeläisten ja työelämässä mukana olevien kesken.
Onneksi sain työskennella koko työurani henkisesti aika lailla tasapainoisissa työyhteisöissä, ilman kertomaasi kahtiajakoa ja hyljeksintää; mistä se sitten kumpusikaan.
Firman venekerho? Mitä te teitte? Kävitte vuorotellen ihmettelemässä työnkavereiden soutuveneitä eri vesistöillä ?
--
https://fi.wikipedia.org/wiki/Olkinukke
- Mikä tässä nyt niin ihon alle menee?
Tuollainen se venekerho omalla työpaikalla olisi. Täällä on paljon vesistöjä, eri kokoisia järviä, jokia ja lukematon määrä lampia ja niillä, joilla on mökki vesistön rannalla, on joko pieni moottorivene tai soutuvene. Välimatkaa mökkien välillä on pariin sataan kilometriin asti. En osaa edes kuvitella, millainen ökykerho on rikkaiden venekerho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?
Mitä järkeä olisi tälläytyä (inhoan sitä), raahautua johonkin paikkaan x (julkisilla ei aina ihan mutkatonta) syömään jotain pikkujouluissa (tuskin sitä ruokaa ihan heti saa ja yleensä se ei kovin kummoista ole) kun voi kotona olla rennosti ja syödä mitä haluaa?
"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"
- Itselle ainakin työ ja ihmiset siellä työpaikalla ja firman muissa toimipisteissä olivat suuri osa elämää. Hiukan käy sääliksi kaltaisia ihmisiä, jos teillä työilmapiiri on kertomasi kaltainen, vai oletko se työpaikan 'yksinäinen-periaatteesta-kaikkea-vastaan-ärrimurri'
- Töissä ollessa (nyt eläkkeellä) pikkujoulut (plus kevätristeily) hoidettiin aina kahvikerhon järjestämänä risteilynä ja osallistujamärä oli suhteessa suuri ja vuosien kuluessa lähes kaikki osallistuivat. Ei sinne ketään pakotettu eikä poisjääneitä sen kummemmin noteerattu.
- välillä käytiin muutenkin syömässä porukalla.
- nyt eläkkeeellä ollessa ollaan käyty sekalaisella konklaavilla monta kertaa syömässä työ- ja eläkeläisporukan voimin.
- samoin lähes lukemattomien entisten työkavereiden kanssa on syksyisin käyty merellä kalassa.
"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"
- Kas kun useimpien normaalien ihmisten mielestä ystävien ja työkaverien kanssa on mukavaa viettää aikaa.
Ystävät ovat ihan eri asia kuin työkaverit. Kas kun kaikkien normaalien ei tarvitse käyttäytyä sinun idioottisääntöjesi mukaan. Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa.
- -
"Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa."
- Olisi mielenkiintoista tietää, miksi vedät noin jyrkän rajan työkavereihin ihmisuhteissasi. Veikkaan, että koet olevasi työpaikan hierarkiasssa, ammattiosaamisessa tai epämuodollisessa nokkimajärjestyksessä siellä ihan häntäpään valvojana ja et siksi halua kohdata alemmuudentunteidesi aiheuttajia enää vapaa-ajalla?
- Entisellä työpaikallani oli varsin tavallista, että työntekijät olivat perhetuttuja keskenään ja aikaa vietetiin yhdessä esimerkiksi firman venekerhon tai kalakerhon merkeissä perhekunnittain. Sieltä juontaa nykyinen yhteydenpito nyt vielä eläkeläisten ja työelämässä mukana olevien kesken.
Onneksi sain työskennella koko työurani henkisesti aika lailla tasapainoisissa työyhteisöissä, ilman kertomaasi kahtiajakoa ja hyljeksintää; mistä se sitten kumpusikaan.
Firman venekerho? Mitä te teitte? Kävitte vuorotellen ihmettelemässä työnkavereiden soutuveneitä eri vesistöillä ?
--
https://fi.wikipedia.org/wiki/Olkinukke
- Mikä tässä nyt niin ihon alle menee?
Tuollainen se venekerho omalla työpaikalla olisi. Täällä on paljon vesistöjä, eri kokoisia järviä, jokia ja lukematon määrä lampia ja niillä, joilla on mökki vesistön rannalla, on joko pieni moottorivene tai soutuvene. Välimatkaa mökkien välillä on pariin sataan kilometriin asti. En osaa edes kuvitella, millainen ökykerho on rikkaiden venekerho.
-
Toisen kerran: https://fi.wikipedia.org/wiki/Olkinukke ['rikkaiden venekerho']
Omalla entisellä työpaikalla venekerho koostui lähes läpi koko firman henkilöstöstä ja keskeiset kannustimet olivat:
1. - Hinta talvisäilytyksestä ulkona kentällä oli murto-osa kaupallisten toimijoiden hinnoista ja jopa kaupungin (ei Hesa) tarjontaan nähden ylivoimaisen edullista.
2. - Firman alue on aidattu ja kulkuvalvottu ja vartioitu. Vrt kaupunkien tarjonta.
3. - Kiitos aktiivisen venekerhon, alueella on kesäisin juokseva vesi ja sähkö. Peruselementit ovat siis olemassa kevätkunnostukselle, päinvastoin kuin monessa 'edullisessa' paikassa.
4. Valtaosa veneistä oli matkaveneitä ja purjeveneitä ja tietääkseni 100,0% merikäytössä. Joku Gotlanin kierto oli monelle kesäinen toistuva tapa ja olipa parikin joskus ylittänyt Atlantin purjeveneellä joskus.
- Siellä varsin isosta dirikasta alkaen keväisin hiotaan veneen pohjaa ja myrkkymaalataan, vahataan ja myllytetään. Itseen myöhäisheränneenä uusveneilijänä teki ekaksi vaikutuksen se jumalaton vuosikymmenien aikana kertynyt tietotaito veneen kunnostuksesta ja se, miten avoimesti omaa osaamista jaettiin. Mukana oli jo tässä usein isompia lapsia ja puolisoita jeesaamassa. Tuttuina ja samanhenkisinä tarinaa luonnollisesti riitti yhteisestä harrastuksesta, kohteista ja elämäntavasta.
- Mielestäni porukka ei ole lähellekään ökyrikasta, vaan ovat tehneet valinnan unohtaa työsiirtola-kesämökki ja ovat valinneet merellisen vapauden. Kuten itse pienemmässä mittakaavassa.
"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"
- Niin, sanopa se. Itse en todellakaan osaa edes kuvitella niin myrkyllistä työpaikkaa, että työkavereihin pitäisi pitää hajurakoa vapaa-ajalla.
Mä kävin nuorena pikkujouluissa, mutta nykyisessä työssä pian 10 vuotta takana ja yksiinkään vapaa-ajan bileisiin en ole osallistunut. Olen liian laiska lähtemään työkavereiden kanssa vapaa-ajalla mihinkään. Juon aika vähän nykyään ja pieruverskat kotisohvalla ja pari bisseä voittaa bilevaatteissa keikistelyn pitkän kaavan mukaan. Sinänsä pidän työkavereista, ei siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan pari syytä:
En halua viettää työpaikalla yhtään enempää aikaa kuin on pakko.
En halua katsella kännisiä ihmisiä.
+ olen absolutisti, ei jaksaisi sitä juomiseen painostamista.
- Jokaiselta työpaikalta löytyy tyyppi, joka pitää itseään muita parempana.