Mitä mieltä ihmisestä joka ei ikinä osallistu firman pikkujouluihin?

No mutta kummajaisen maineen saa jos ei osallistu monessakin firmassa. Myös pomojen silmissä. Mutta se hinta on maksettava jos ei halua patsastella ja teko-hymyillä siellä

Vapaa valinta, eikä siihen ole kellään mitään sanomista. Kylläpä kiinnostaa joo suuresti katsella sitä ryyppäystä ja kuunnella sitä apinatarhamaista mölyä ja älykkyysosamäärän laskua loppuiltaa kohti. Siellä on joillakin riita pystyssä, joku haukkuu toiset, jollakin on nyrkit pystyssä, ja toimistotädit riekkuu ja känättää, joku lähtee suutuksissa kotia, joku heittää laatat, ja sitä työpaikan yhtä piiloalkkista talutetaan taksiin kun ei omat jalat enää kanna, ja aina on se yksi joka pummii toisten tupakat ja juomat, ja niin edelleen. Joo, on niin kovin "hauskaa" että tekeekin mieli osallistua heti!

Haluan pitää työn ja yksityiselämän erillään. En halua viettää vapaa-aikaani työ"kavereiden" kanssa. Valitettavasti pomot eivät sitä tajua ja yhdistävät pikkujoulut monesti toisella paikkakunnalla pidettävään parin päivän koulutukseen. Ja jonkun työ"kaverin" kanssa sit pakko yöpyä samassa retkeilymajan huoneessa ja sekin jo tuskaista. Pikkujoulut, tykyt yms. on minulle kirosanoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?

Mitä järkeä olisi tälläytyä (inhoan sitä), raahautua johonkin paikkaan x (julkisilla ei aina ihan mutkatonta) syömään jotain pikkujouluissa (tuskin sitä ruokaa ihan heti saa ja yleensä se ei kovin kummoista ole) kun voi kotona olla rennosti ja syödä mitä haluaa?

"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"

 - Itselle ainakin työ ja ihmiset siellä työpaikalla ja firman muissa toimipisteissä olivat suuri osa elämää. Hiukan käy sääliksi kaltaisia ihmisiä, jos teillä työilmapiiri on kertomasi kaltainen, vai oletko se työpaikan 'yksinäinen-periaatteesta-kaikkea-vastaan-ärrimurri'

 - Töissä ollessa (nyt eläkkeellä) pikkujoulut (plus kevätristeily) hoidettiin aina kahvikerhon järjestämänä risteilynä ja osallistujamärä oli suhteessa suuri ja vuosien kuluessa lähes kaikki osallistuivat.  Ei sinne ketään pakotettu eikä poisjääneitä sen kummemmin noteerattu.

 - välillä käytiin muutenkin syömässä porukalla.

 - nyt eläkkeeellä ollessa ollaan käyty sekalaisella konklaavilla monta kertaa syömässä työ- ja eläkeläisporukan voimin.

 - samoin lähes lukemattomien entisten työkavereiden kanssa on syksyisin käyty merellä kalassa.

"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"

 - Kas kun useimpien normaalien ihmisten mielestä ystävien ja työkaverien kanssa on mukavaa viettää aikaa.

Ystävät ovat ihan eri asia kuin työkaverit. Kas kun kaikkien normaalien ei tarvitse käyttäytyä sinun idioottisääntöjesi mukaan. Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa.

 - -

"Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa."

 - Olisi mielenkiintoista tietää, miksi vedät noin jyrkän rajan työkavereihin ihmisuhteissasi.   Veikkaan, että koet olevasi työpaikan hierarkiasssa, ammattiosaamisessa tai epämuodollisessa nokkimajärjestyksessä siellä ihan häntäpään valvojana ja et siksi halua kohdata alemmuudentunteidesi aiheuttajia enää vapaa-ajalla?

 - Entisellä työpaikallani oli varsin tavallista, että työntekijät olivat perhetuttuja keskenään ja aikaa vietetiin yhdessä esimerkiksi firman venekerhon tai kalakerhon merkeissä perhekunnittain. Sieltä juontaa nykyinen yhteydenpito nyt vielä eläkeläisten ja työelämässä mukana olevien kesken.

Onneksi sain työskennella koko työurani henkisesti aika lailla tasapainoisissa työyhteisöissä, ilman kertomaasi kahtiajakoa ja hyljeksintää; mistä se sitten kumpusikaan.

Olen hajusteyliherkkä astmaatikko, joten jätän pikkujoulut ja vastaavat väliin. Siinä menisi aina pitkä aika toipuessa kun astmaan tulee pahenemisvaihe. On kurja olla puolitehoinen töissä ja joulukuussa on kotonakin hommaa, joten iltoja ei viitsi makoilla sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?

Mitä järkeä olisi tälläytyä (inhoan sitä), raahautua johonkin paikkaan x (julkisilla ei aina ihan mutkatonta) syömään jotain pikkujouluissa (tuskin sitä ruokaa ihan heti saa ja yleensä se ei kovin kummoista ole) kun voi kotona olla rennosti ja syödä mitä haluaa?

"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"

 - Itselle ainakin työ ja ihmiset siellä työpaikalla ja firman muissa toimipisteissä olivat suuri osa elämää. Hiukan käy sääliksi kaltaisia ihmisiä, jos teillä työilmapiiri on kertomasi kaltainen, vai oletko se työpaikan 'yksinäinen-periaatteesta-kaikkea-vastaan-ärrimurri'

 - Töissä ollessa (nyt eläkkeellä) pikkujoulut (plus kevätristeily) hoidettiin aina kahvikerhon järjestämänä risteilynä ja osallistujamärä oli suhteessa suuri ja vuosien kuluessa lähes kaikki osallistuivat.  Ei sinne ketään pakotettu eikä poisjääneitä sen kummemmin noteerattu.

 - välillä käytiin muutenkin syömässä porukalla.

 - nyt eläkkeeellä ollessa ollaan käyty sekalaisella konklaavilla monta kertaa syömässä työ- ja eläkeläisporukan voimin.

 - samoin lähes lukemattomien entisten työkavereiden kanssa on syksyisin käyty merellä kalassa.

"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"

 - Kas kun useimpien normaalien ihmisten mielestä ystävien ja työkaverien kanssa on mukavaa viettää aikaa.

Ystävät ovat ihan eri asia kuin työkaverit. Kas kun kaikkien normaalien ei tarvitse käyttäytyä sinun idioottisääntöjesi mukaan. Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa.

 - -

"Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa."

 - Olisi mielenkiintoista tietää, miksi vedät noin jyrkän rajan työkavereihin ihmisuhteissasi.   Veikkaan, että koet olevasi työpaikan hierarkiasssa, ammattiosaamisessa tai epämuodollisessa nokkimajärjestyksessä siellä ihan häntäpään valvojana ja et siksi halua kohdata alemmuudentunteidesi aiheuttajia enää vapaa-ajalla?

 - Entisellä työpaikallani oli varsin tavallista, että työntekijät olivat perhetuttuja keskenään ja aikaa vietetiin yhdessä esimerkiksi firman venekerhon tai kalakerhon merkeissä perhekunnittain. Sieltä juontaa nykyinen yhteydenpito nyt vielä eläkeläisten ja työelämässä mukana olevien kesken.

Onneksi sain työskennella koko työurani henkisesti aika lailla tasapainoisissa työyhteisöissä, ilman kertomaasi kahtiajakoa ja hyljeksintää; mistä se sitten kumpusikaan.

Firman venekerho? Mitä te teitte? Kävitte vuorotellen ihmettelemässä työnkavereiden soutuveneitä eri vesistöillä ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?

Mitä järkeä olisi tälläytyä (inhoan sitä), raahautua johonkin paikkaan x (julkisilla ei aina ihan mutkatonta) syömään jotain pikkujouluissa (tuskin sitä ruokaa ihan heti saa ja yleensä se ei kovin kummoista ole) kun voi kotona olla rennosti ja syödä mitä haluaa?

"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"

 - Itselle ainakin työ ja ihmiset siellä työpaikalla ja firman muissa toimipisteissä olivat suuri osa elämää. Hiukan käy sääliksi kaltaisia ihmisiä, jos teillä työilmapiiri on kertomasi kaltainen, vai oletko se työpaikan 'yksinäinen-periaatteesta-kaikkea-vastaan-ärrimurri'

 - Töissä ollessa (nyt eläkkeellä) pikkujoulut (plus kevätristeily) hoidettiin aina kahvikerhon järjestämänä risteilynä ja osallistujamärä oli suhteessa suuri ja vuosien kuluessa lähes kaikki osallistuivat.  Ei sinne ketään pakotettu eikä poisjääneitä sen kummemmin noteerattu.

 - välillä käytiin muutenkin syömässä porukalla.

 - nyt eläkkeeellä ollessa ollaan käyty sekalaisella konklaavilla monta kertaa syömässä työ- ja eläkeläisporukan voimin.

 - samoin lähes lukemattomien entisten työkavereiden kanssa on syksyisin käyty merellä kalassa.

"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"

 - Kas kun useimpien normaalien ihmisten mielestä ystävien ja työkaverien kanssa on mukavaa viettää aikaa.

Ystävät ovat ihan eri asia kuin työkaverit. Kas kun kaikkien normaalien ei tarvitse käyttäytyä sinun idioottisääntöjesi mukaan. Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa.

 - -

"Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa."

 - Olisi mielenkiintoista tietää, miksi vedät noin jyrkän rajan työkavereihin ihmisuhteissasi.   Veikkaan, että koet olevasi työpaikan hierarkiasssa, ammattiosaamisessa tai epämuodollisessa nokkimajärjestyksessä siellä ihan häntäpään valvojana ja et siksi halua kohdata alemmuudentunteidesi aiheuttajia enää vapaa-ajalla?

 - Entisellä työpaikallani oli varsin tavallista, että työntekijät olivat perhetuttuja keskenään ja aikaa vietetiin yhdessä esimerkiksi firman venekerhon tai kalakerhon merkeissä perhekunnittain. Sieltä juontaa nykyinen yhteydenpito nyt vielä eläkeläisten ja työelämässä mukana olevien kesken.

Onneksi sain työskennella koko työurani henkisesti aika lailla tasapainoisissa työyhteisöissä, ilman kertomaasi kahtiajakoa ja hyljeksintää; mistä se sitten kumpusikaan.

Firman venekerho? Mitä te teitte? Kävitte vuorotellen ihmettelemässä työnkavereiden soutuveneitä eri vesistöillä ?

--

   https://fi.wikipedia.org/wiki/Olkinukke

 - Mikä tässä nyt niin ihon alle menee?

Fiksu ei osallistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?

Mitä järkeä olisi tälläytyä (inhoan sitä), raahautua johonkin paikkaan x (julkisilla ei aina ihan mutkatonta) syömään jotain pikkujouluissa (tuskin sitä ruokaa ihan heti saa ja yleensä se ei kovin kummoista ole) kun voi kotona olla rennosti ja syödä mitä haluaa?

"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"

 - Itselle ainakin työ ja ihmiset siellä työpaikalla ja firman muissa toimipisteissä olivat suuri osa elämää. Hiukan käy sääliksi kaltaisia ihmisiä, jos teillä työilmapiiri on kertomasi kaltainen, vai oletko se työpaikan 'yksinäinen-periaatteesta-kaikkea-vastaan-ärrimurri'

 - Töissä ollessa (nyt eläkkeellä) pikkujoulut (plus kevätristeily) hoidettiin aina kahvikerhon järjestämänä risteilynä ja osallistujamärä oli suhteessa suuri ja vuosien kuluessa lähes kaikki osallistuivat.  Ei sinne ketään pakotettu eikä poisjääneitä sen kummemmin noteerattu.

 - välillä käytiin muutenkin syömässä porukalla.

 - nyt eläkkeeellä ollessa ollaan käyty sekalaisella konklaavilla monta kertaa syömässä työ- ja eläkeläisporukan voimin.

 - samoin lähes lukemattomien entisten työkavereiden kanssa on syksyisin käyty merellä kalassa.

"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"

 - Kas kun useimpien normaalien ihmisten mielestä ystävien ja työkaverien kanssa on mukavaa viettää aikaa.

Ystävät ovat ihan eri asia kuin työkaverit. Kas kun kaikkien normaalien ei tarvitse käyttäytyä sinun idioottisääntöjesi mukaan. Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa.

 - -

"Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa."

 - Olisi mielenkiintoista tietää, miksi vedät noin jyrkän rajan työkavereihin ihmisuhteissasi.   Veikkaan, että koet olevasi työpaikan hierarkiasssa, ammattiosaamisessa tai epämuodollisessa nokkimajärjestyksessä siellä ihan häntäpään valvojana ja et siksi halua kohdata alemmuudentunteidesi aiheuttajia enää vapaa-ajalla?

 - Entisellä työpaikallani oli varsin tavallista, että työntekijät olivat perhetuttuja keskenään ja aikaa vietetiin yhdessä esimerkiksi firman venekerhon tai kalakerhon merkeissä perhekunnittain. Sieltä juontaa nykyinen yhteydenpito nyt vielä eläkeläisten ja työelämässä mukana olevien kesken.

Onneksi sain työskennella koko työurani henkisesti aika lailla tasapainoisissa työyhteisöissä, ilman kertomaasi kahtiajakoa ja hyljeksintää; mistä se sitten kumpusikaan.

Työyhteisösi otti ilmeisesti perheet hyvin huomioon ja mukaan. Ei tainnut olla tyypillistä hurvittelua ja kännisekoilua, perheitä hajottaviapikasuhteita ja muuta? Koostuiko työporukkanne miehistä, vai oliko sekaporukka?

Ällöttää kaikki työporukan yhteinen "hauska".

Mä ja pari muuta ei osallistuta, koska niin pitkä matka kotoa. Työkaverit ihmettelee vuodesta toiseen, kun ei tulla ja jaksavat jauhaa asiasta. Olen ehdottanut, että pidetään jossain puolimatkassa, mutta heille sekin on liian kaukana. Enemmistö päättää ja sitten arvostelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?

Mitä järkeä olisi tälläytyä (inhoan sitä), raahautua johonkin paikkaan x (julkisilla ei aina ihan mutkatonta) syömään jotain pikkujouluissa (tuskin sitä ruokaa ihan heti saa ja yleensä se ei kovin kummoista ole) kun voi kotona olla rennosti ja syödä mitä haluaa?

"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"

 - Itselle ainakin työ ja ihmiset siellä työpaikalla ja firman muissa toimipisteissä olivat suuri osa elämää. Hiukan käy sääliksi kaltaisia ihmisiä, jos teillä työilmapiiri on kertomasi kaltainen, vai oletko se työpaikan 'yksinäinen-periaatteesta-kaikkea-vastaan-ärrimurri'

 - Töissä ollessa (nyt eläkkeellä) pikkujoulut (plus kevätristeily) hoidettiin aina kahvikerhon järjestämänä risteilynä ja osallistujamärä oli suhteessa suuri ja vuosien kuluessa lähes kaikki osallistuivat.  Ei sinne ketään pakotettu eikä poisjääneitä sen kummemmin noteerattu.

 - välillä käytiin muutenkin syömässä porukalla.

 - nyt eläkkeeellä ollessa ollaan käyty sekalaisella konklaavilla monta kertaa syömässä työ- ja eläkeläisporukan voimin.

 - samoin lähes lukemattomien entisten työkavereiden kanssa on syksyisin käyty merellä kalassa.

"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"

 - Kas kun useimpien normaalien ihmisten mielestä ystävien ja työkaverien kanssa on mukavaa viettää aikaa.

Ystävät ovat ihan eri asia kuin työkaverit. Kas kun kaikkien normaalien ei tarvitse käyttäytyä sinun idioottisääntöjesi mukaan. Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa.

 - -

"Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa."

 - Olisi mielenkiintoista tietää, miksi vedät noin jyrkän rajan työkavereihin ihmisuhteissasi.   Veikkaan, että koet olevasi työpaikan hierarkiasssa, ammattiosaamisessa tai epämuodollisessa nokkimajärjestyksessä siellä ihan häntäpään valvojana ja et siksi halua kohdata alemmuudentunteidesi aiheuttajia enää vapaa-ajalla?

 - Entisellä työpaikallani oli varsin tavallista, että työntekijät olivat perhetuttuja keskenään ja aikaa vietetiin yhdessä esimerkiksi firman venekerhon tai kalakerhon merkeissä perhekunnittain. Sieltä juontaa nykyinen yhteydenpito nyt vielä eläkeläisten ja työelämässä mukana olevien kesken.

Onneksi sain työskennella koko työurani henkisesti aika lailla tasapainoisissa työyhteisöissä, ilman kertomaasi kahtiajakoa ja hyljeksintää; mistä se sitten kumpusikaan.

Työyhteisösi otti ilmeisesti perheet hyvin huomioon ja mukaan. Ei tainnut olla tyypillistä hurvittelua ja kännisekoilua, perheitä hajottaviapikasuhteita ja muuta? Koostuiko työporukkanne miehistä, vai oliko sekaporukka?

-

 - Työporukka itsessään oli varsin miesvoittoista ja työnantaja peri kyllä vuokran venekerhon käyttämästä  maa-alasta, sähköstä ja vedestä, aika lailla asevelihintaan kylläkin. Talvella lumiaura veti lumisateen jälkeen auratun uran läpi talvitelakan muun aurailun jatkeeksi ja en tiedä siitä laskutetun. Kaikissa yhteisöissä sattuu ja tapahtuu ja niin oli meilläkin, mutta ei se ollut leimaa antava piirre.

 - Keväällä veneen kunnostukseen joutuu varaamaan oleellisesti enemmän aikaa, kuin itse työ ottaisi. Talven jälkeen kun törmää taas tuttuihin, helpolla vierähtää tunti ja toinenkin ihan kuulumisia vaihtaessa vanhojen tuttujen työkavereiden kanssa. Jostain syystä en nyt mitenkään pääse kiinni sellaiseen tunnelmaan ja asenteeseen, että entisiä tai aikanaan senaikaisia työkavereita pitäisi jotenkin dissata tai  pitää etäisyyttä.

Kun on niin paskat bileet että ei vaan viitsi. Juomia saa 3 per nokka ja kituruokakin loppuu aina kesken. Halvemmaks tulee hakee sapuskat vaikka kioskilta kuin maksaa matkat kaupunkiin ja takas.

Ko. henkilö on uhriutuva, sääliä kaipaava työpaikan nirppanokka.

Vierailija kirjoitti:

Ko. henkilö on uhriutuva, sääliä kaipaava työpaikan nirppanokka.

Höpöhöpö, on omilla aivoillaan ajatteleva, itsenäinen, fiksu tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?

Mitä järkeä olisi tälläytyä (inhoan sitä), raahautua johonkin paikkaan x (julkisilla ei aina ihan mutkatonta) syömään jotain pikkujouluissa (tuskin sitä ruokaa ihan heti saa ja yleensä se ei kovin kummoista ole) kun voi kotona olla rennosti ja syödä mitä haluaa?

"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"

 - Itselle ainakin työ ja ihmiset siellä työpaikalla ja firman muissa toimipisteissä olivat suuri osa elämää. Hiukan käy sääliksi kaltaisia ihmisiä, jos teillä työilmapiiri on kertomasi kaltainen, vai oletko se työpaikan 'yksinäinen-periaatteesta-kaikkea-vastaan-ärrimurri'

 - Töissä ollessa (nyt eläkkeellä) pikkujoulut (plus kevätristeily) hoidettiin aina kahvikerhon järjestämänä risteilynä ja osallistujamärä oli suhteessa suuri ja vuosien kuluessa lähes kaikki osallistuivat.  Ei sinne ketään pakotettu eikä poisjääneitä sen kummemmin noteerattu.

 - välillä käytiin muutenkin syömässä porukalla.

 - nyt eläkkeeellä ollessa ollaan käyty sekalaisella konklaavilla monta kertaa syömässä työ- ja eläkeläisporukan voimin.

 - samoin lähes lukemattomien entisten työkavereiden kanssa on syksyisin käyty merellä kalassa.

"Miksi ihmeessä haluaisin viettää sekuntiakaan vapaa-ajastani kenenkään kanssa töistä?"

 - Kas kun useimpien normaalien ihmisten mielestä ystävien ja työkaverien kanssa on mukavaa viettää aikaa.

Ystävät ovat ihan eri asia kuin työkaverit. Kas kun kaikkien normaalien ei tarvitse käyttäytyä sinun idioottisääntöjesi mukaan. Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa.

 - -

"Kas kun normaalit ihmiset viettävät mieluummin aikaa perheen, ystävien ja kavereiden kanssa eikä välttämättä ollenkaan työkavereiden kanssa."

 - Olisi mielenkiintoista tietää, miksi vedät noin jyrkän rajan työkavereihin ihmisuhteissasi.   Veikkaan, että koet olevasi työpaikan hierarkiasssa, ammattiosaamisessa tai epämuodollisessa nokkimajärjestyksessä siellä ihan häntäpään valvojana ja et siksi halua kohdata alemmuudentunteidesi aiheuttajia enää vapaa-ajalla?

 - Entisellä työpaikallani oli varsin tavallista, että työntekijät olivat perhetuttuja keskenään ja aikaa vietetiin yhdessä esimerkiksi firman venekerhon tai kalakerhon merkeissä perhekunnittain. Sieltä juontaa nykyinen yhteydenpito nyt vielä eläkeläisten ja työelämässä mukana olevien kesken.

Onneksi sain työskennella koko työurani henkisesti aika lailla tasapainoisissa työyhteisöissä, ilman kertomaasi kahtiajakoa ja hyljeksintää; mistä se sitten kumpusikaan.

Työyhteisösi otti ilmeisesti perheet hyvin huomioon ja mukaan. Ei tainnut olla tyypillistä hurvittelua ja kännisekoilua, perheitä hajottaviapikasuhteita ja muuta? Koostuiko työporukkanne miehistä, vai oliko sekaporukka?

-

 - Työporukka itsessään oli varsin miesvoittoista ja työnantaja peri kyllä vuokran venekerhon käyttämästä  maa-alasta, sähköstä ja vedestä, aika lailla asevelihintaan kylläkin. Talvella lumiaura veti lumisateen jälkeen auratun uran läpi talvitelakan muun aurailun jatkeeksi ja en tiedä siitä laskutetun. Kaikissa yhteisöissä sattuu ja tapahtuu ja niin oli meilläkin, mutta ei se ollut leimaa antava piirre.

 - Keväällä veneen kunnostukseen joutuu varaamaan oleellisesti enemmän aikaa, kuin itse työ ottaisi. Talven jälkeen kun törmää taas tuttuihin, helpolla vierähtää tunti ja toinenkin ihan kuulumisia vaihtaessa vanhojen tuttujen työkavereiden kanssa. Jostain syystä en nyt mitenkään pääse kiinni sellaiseen tunnelmaan ja asenteeseen, että entisiä tai aikanaan senaikaisia työkavereita pitäisi jotenkin dissata tai  pitää etäisyyttä.

No nykyisin kovinkaan moni ei ole samassa typaikassa kuin vuoden tai pari, ja itse en ainakaan jaksa tutustua kovin syvällisesti aina uusiin ihmisiin. Ensimmäisessä työpaikassani meillä oli hyvä porukka, paljon nuoria sinkkuja ja silloin kyllä käytiin baareissa, ulkomailla yms ja noista ajoista on ystävyydet säilyneet. Sen jälkeenkin on ollut monia kivoja työpaikkoja ja työkavereita mutta minulla oli jo ihan riittävän laaja ystäväpiiri ilman uusia työkavereita. Töissä juteltiin kyllä mutta vapaa-ajan juttuihin en halunnut enää osallistua.

Jos nuorelle parikymppiselle sinkulle ehdottaa illanviettoa työkavereiden ja heidän perheidensä kanssa, harva suostuu. Itse en mihinkään veneilyyn tosin osallistuisi minkään ikäisenä. Mutta me jotka nuorina kollegoina tutustuimme, olemme kyllä viettäneet aikaa nyt perheellisinä, puolisot ja lapset mukana, vaikka emme ole enää samassa työpaikassa olleet vuosiin. Kyllä siihen ystävyyteen tarvitaan muutakin kuin sama työpaikka. Jos mielenkiinnon kohteet ei ole samat, miksi ihmeessä sellaisen ihmisen kanssa haluaisi olla vapaa-ajallaan? Moikkaan kyllä entistäkin työkavereita ja vaihdetaan kuulumiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas lähestyy pikkujouluaika ja muut alkaa olla innoissaan ja sitten on tämä yksi joka ei taaskaan aio tulla paikalle.

Mitä te ajattelisitte tällaisesta? En oikein tiedä syytä että miksi ei tule.. Alkoholia ei käytä mutta voisi kai sitä syömään tulla ym. Ja poistua sen jälkeen. Miksi pitää jättää kokonaan väliin?

Kerrotko minkä hvetin takia pitäis vielä  vapaa-aikanakin olla työkavereiden kanssa? Eiks se 38 tuntia viikossa muka riitä? Voisitteko te pikkujouluintoilijat tajuta ettei kaikkia vaan kiinnosta?

Tämä. En vietä vapaa-aikaani työyhteisön kanssa jos siitä ei makseta. Lisäksi rasittavaa känniörvellystä ei vaan jaksa kuunnella selvään hauliin.

Mikä sua ap. nyt oikein vaivaa? Mitä moitittavaa siinä muka on, jos joku (eli mitä todennäköisimmin se firman fiksuin tyyppi) ei halua osallistua niihin typeriin ryppäjäisiin & sikailuihin?

Itseänikään ei kiinnosta se samojen naamojen katselu vapaa-ajalla, mitä häirikkönaamoja pitää työpaikalla sietää, kun parempaa työpaikkaa en nyt ole saanut (mikä ei nyt liity tähän ketjun aiheeseen).

Itseänikään ei kiinnosta se "ilmainen ruoka", eli joka kerta taas sitä samaa jotain mättömössöä, kuin kaikissa muissakin firman tilaisuuksissa, joihin on joskus jopa pakko osallistua, kuten typerät "team-building-seminaarit" jne. jonninjoutavat propagandalässyt, joilla ei työpaikan huonoa työilmapiiriä saada nostettua mitenkään, niin kauan kun se samat toisten asiat mukamas paremmin tietävät päsmärit saavat riehua vapaasti työpaikan arjessa, pilaten sen työilmapiirin sitä omaa huonoa itsetuntoaan sillä kohottaen.

Joku tuolla edellä mainitsikin sen työpaikkakiusaamisen, mutta vastaavaa tapahtuu pienemmässä mittakaavassa, eli toisten vähättely jne. jotakuta ei oteta mukaan kahvipöytäkeskusteluihin, koska tällä on työyhteisön valtaväestöstä ja varsinkin sen työpaikan "mielipidemäärääjistä" poikkeavat mielipiteet ja ajatukset, mutta todellakin terve mieli, itsetunto ja ajatukset.

Menehän nyt ap. itseesi ja tarkastele objektiivisin silmin niitä pikkujouluiksi kutsuttuja typeriä ryyppäjäisiä ja sikailuja, miksi sen mainitsemasi henkilön, eli mitä todennäköisimmin sen työyhteisössä hänen terveiden mielipiteidensä ja ajatustensa vuoksi syrjityn tai jopa työpaikkakiusatun, tekisi mieli tulla mukaan sikailemaan.

Hyvin todennäköisesti hän on joutunut ivan ja pilkan kohteeksi aikaisemmin vastaavanlaisissa, ikävästi vieläpä ehkä pakollisissa firman lässytilaisuuksissa, joissa ne persoonallisuusvammaiset "mielipidejohtajat" vetävät teidät muut sopulit mukaan pilkkaamaan sitä mielenterveydeltään koko työyhteisön parasta ja terveintä, mutta toisinajattelijaksi ristittyä ja siksi syrjittyä kolleegaa.

En ole käynyt firman järjestämillä illanvietoilla jne. yli 30 vuoteen.

Ei kerta kaikkiaan kiinnosta ja toisaalta pyrin viettämään vapaa-aikani hyvässä seurassa.

Vierailija kirjoitti:

En ole käynyt firman järjestämillä illanvietoilla jne. yli 30 vuoteen.

Ei kerta kaikkiaan kiinnosta ja toisaalta pyrin viettämään vapaa-aikani hyvässä seurassa.

-

En tunne yhtään ihmistä, joka olisi ollut samassa työpaikassa yli 30 vuotta.

 - Annat siis ymmärtää, että olet jotenkin muka parempaa seuraa vapaa-ajalla kuin työkaverisi?  Siis eipä ihme, jos 30-vuoteen kukaan ei ole kutsunut sinua mukaan.