Lue keskustelun säännöt.
Mä en ymmärrä, miksi joillakin on vaikeaa uhma- tai teini-ikäisen lapsen kanssa. Tuliko nuo vaiheet jotenkin yllätyksenä?
20.10.2017 |
Meillä on neljä lasta, joista nuorinkin jo 16-vuotias. On siis koettu neljä kertaa uhmaikä ja neljä kertaa teini-ikä. Ja vauvavuosi ja kouluikäisen murheet ja kaikki lapsiin liittyvä neljästi. Ei meillä ole ollut mitenkään vaikeaa. Tiedettiin, että pikkulapsivaiheessa tulee nukuttua vähemmän ja että silloin ollaan väsyneitä ja varmasti sen takia tiuskitaan ja riidellään enemmän. Näin tapahtuikin. Ei se silti tullut yllätyksenä. Vai onko jollekin yllätys se, että jos yön valvoo, niin seuraava päivä on vähän sumuinen ja olo voi olla kärttyisä?
Teini-iässä lapset ovat itsenäistyneet, mutta kertaakaan ei ole kenenkään kanssa tullut mitään itkupotkuraivareita tai kukaan ole karannut mistään. Kukaan ei ole myöskään haukkunut vanhempiaan tai hölmöillyt muutenkaan. Tunteiden vuoristorataa on eletty ja jokainen on välillä ollut maailmaa vihaava finninaama ja välillä perhosia rakastava maailmankansalainen. Tämäkin oli tiedossa, koska samanlaisia oltiin teininä itsekin.
En oikein ymmärrä, miksi joku ei pärjää uhmaikäisen tai teini-ikäisen kanssa. Mitä pärjäämistä noissa vaiheissa on? En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa teini paiskoisi ovia, sanoisi vihaavansa minua ja laskevansa päiviä siihen, että saa muuttaa pois. Isommat haaveilivat omilleen muutosta teini-iässä oikeastaan vain sen takia, että saisivat itse päättää mitä ruokaa tekevät ja milloin tekisivät kotitöitä. No, nyt saavat.
Kommentit (35)
Kiva olisi kuulla näiden täydellisten kasvattajien lastenkin mielipide asiaan. Että menikö kaikki aina putkeen, vai iskikö murkkuikä omilleen muutettua tai masennus kolmekymppisenä.
Itseni on kyllä myönnettävä, että esikoisen uhmaikä oli kauheinta vääntöä, siinä oli kaksi uhmista välillä vastakkain. Sitten kun perhe on kasvanut (nyt 3 lasta) ei ole ollut aikaa tuommoisiin periaatekysymyksiin. On lähinnä naurattanut, kun 2v rääkyy, polkee jalkaa ja pukee alkkarit päähän.
Aika näyttää, miten nuo aikuisina pärjäävät ja lapsuutensa kokevat, mutta jos saisin jotakin muuttaa, en olisi niin kovasti "auktoriteettina" esikoiselle kuin silloin aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pää ei ole tyhjä taulu, johon aikuinen voi kirjoitella mitä lystää. Lapsen mentaalisissa ominaisuuksissa on vanhempien tietoisesta toiminnasta riippumattomia seikkoja, jotka vaikuttavat siihen, kuinka lapsi käyttäytyy ja kehittyy. Jotkut lapset ovat helppoja, toiset eivät niinkään. Jälkimmäisten vanhempia on turha syytellä täällä av:lla, ellei ole ilmeistä perustetta epäillä vanhemman toimivan jotenkin väärin.
Tämä tällainen ei meidän lapset ainakaan - ja ei meillä ainakaan -hurskastelu on tarpeetonta ja perustuu lähinnä kokemattomuuteen. Jotkut todella pääsevät helpommalla ilman mitään erityistä omaa ansiota.
Tämä on niiiiiin totta!
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sinulla on helppoa ja suht rauhallisia lapsia, niin kaikilla on silloin asiat samalla lailla?
Jostain syystä fiksuilla vanhemmilla on helpot lapset. Älykkyys periytyy ja siksi ne alempien sosiaaliluokkien lapset ovat kuin vanhempansa eli hankalia haistattelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pää ei ole tyhjä taulu, johon aikuinen voi kirjoitella mitä lystää. Lapsen mentaalisissa ominaisuuksissa on vanhempien tietoisesta toiminnasta riippumattomia seikkoja, jotka vaikuttavat siihen, kuinka lapsi käyttäytyy ja kehittyy. Jotkut lapset ovat helppoja, toiset eivät niinkään. Jälkimmäisten vanhempia on turha syytellä täällä av:lla, ellei ole ilmeistä perustetta epäillä vanhemman toimivan jotenkin väärin.
Tämä tällainen ei meidän lapset ainakaan - ja ei meillä ainakaan -hurskastelu on tarpeetonta ja perustuu lähinnä kokemattomuuteen. Jotkut todella pääsevät helpommalla ilman mitään erityistä omaa ansiota.
Tämä on niiiiiin totta!
Se on sama ilmiö kuin jos oma lapsi on rauhallinen ja hyvä oppilas koulussa, jonkun levottomamman vanhemmat on helppo leimata huonoiksi kasvattajiksi ja itsensä nostaa jalustalle. Voi kuulkaa, tasaisen lapsen kasvattaminen ei juurikaan mitään vaadi, lapsi kehittyy lähes kuin itsekseen tai kevyesti ohjailemalla vastuulliseksi ja huomaavaiseksi.
Lapsen temperamentti vaan vaikuttaa niin paljon. Henkiset kyvyt. Ihmiset ympärillä, muutkin kuin vanhemmat, henkilökemiat jne. Toki on myös huonosti kasvatettuja, huonoista oloista olevia lapsia, mutta kaikki vaikeat teinit, uhmikset, tai minkään ikäiset eivät suinkaan sitä ole.
Ja ihan kokemuksesta, kahden helpon ja kahden vahvatahtoisen lapsen äitinä. Tai nyt jo nuorinkin 17v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pää ei ole tyhjä taulu, johon aikuinen voi kirjoitella mitä lystää. Lapsen mentaalisissa ominaisuuksissa on vanhempien tietoisesta toiminnasta riippumattomia seikkoja, jotka vaikuttavat siihen, kuinka lapsi käyttäytyy ja kehittyy. Jotkut lapset ovat helppoja, toiset eivät niinkään. Jälkimmäisten vanhempia on turha syytellä täällä av:lla, ellei ole ilmeistä perustetta epäillä vanhemman toimivan jotenkin väärin.
Tämä tällainen ei meidän lapset ainakaan - ja ei meillä ainakaan -hurskastelu on tarpeetonta ja perustuu lähinnä kokemattomuuteen. Jotkut todella pääsevät helpommalla ilman mitään erityistä omaa ansiota.
Missä kohtaa 4 lapsen äiti on kokematon? Mitä tarkoitat?
Neljän lapsen äiti voi olla hyvin kokematon todella hankalan lapsen kanssa, jos omat ovat olleet helppoja tapauksia.
Joo, täällä tuntuu olevan aina joku luulo, että kun on vaikka viisi lasta kasvattanut, niin sitten tietää lapsista kaiken. Samaten kuin vaikka ruokavaliosta, rokotuksista tms. kuumasta perunasta tietää kaiken, kun on pari artikkelia lukenut. Toki jos on monta lasta kasvattanut ja ei ole isompia ongelmia, on aiheellista olla tyytyväinen ihan itseensäkin - totta kai siinä on osuutta kasvattajan taidoillakin! Mutta on vaarallista alkaa osoittelemaan sormella muita. Minulla on vain kaksi lasta, joten en ole asiantuntija millään kriteereillä, mutta toisen lapsen kohdalla olen ollut kelpo kasvattaja, toisen kanssa en. Siksi paljon enemmän ongelmia toisella lapsella on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla logiikalla esim syöpäkin on ihan kivuton, koska kenellekään ei pitäisi olla yllätys, että syöpään kuuluu kipuja.
Meillä on mieheni kanssa kolme aikuista lasta, jotka eivät hekään ole koskaan paiskoneet ovia tai haistatelleet meille, eivätkä muutenkaan ole aiheuttaneet meille ikäviä yllätyksiä. Silti en erehdy kuvittelemaan, että se johtuisi siitä, että olemme olleet jotenkin erityisen hyviä kasvattajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sinulla on helppoa ja suht rauhallisia lapsia, niin kaikilla on silloin asiat samalla lailla?
Jostain syystä fiksuilla vanhemmilla on helpot lapset. Älykkyys periytyy ja siksi ne alempien sosiaaliluokkien lapset ovat kuin vanhempansa eli hankalia haistattelijoita.
Aaaaahahaaaaaaa. Meillä tohtoriperheessä kaksi huomattavan voimakastahtoista lasta. Älykkäitä ja auktoriteettikammoisia. Koulussa jatkuvasti vaikeuksissa, vaikka kummallakin kaikki arvosanat kiitettäviä.
Että aika napakka yleistys. Älykkäät ihmiset muuten usein ovat juuri niitä, jotka eivät hiljaa tyydy kohtaloonsa vaan kyseenalaistavat koko ajan.
Minä olen se vanhempien näkökulmasta kiltti teini. Pelkäsin vanhempiani aivan käsittämättömän paljon. Olivat ilkeitä, uhkaavia, uhkailivat rangaistuksilla, vaikka käyttäydyin aina hyvin jne. En uskaltanut kapinoida, sanoa vastaan...
No, 19-vuotiaana lukion jälkeen pakkasin tavarat pakettiautoon enkä ole sen koommin yhteyttä ottanut. Aikansa soittelivat perään, lähettelivät uhkauskirjeitä ja viestejä jne. Nyt ei viiteentoista vuoteen enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sinulla on helppoa ja suht rauhallisia lapsia, niin kaikilla on silloin asiat samalla lailla?
Jostain syystä fiksuilla vanhemmilla on helpot lapset. Älykkyys periytyy ja siksi ne alempien sosiaaliluokkien lapset ovat kuin vanhempansa eli hankalia haistattelijoita.
Aaaaahahaaaaaaa. Meillä tohtoriperheessä kaksi huomattavan voimakastahtoista lasta. Älykkäitä ja auktoriteettikammoisia. Koulussa jatkuvasti vaikeuksissa, vaikka kummallakin kaikki arvosanat kiitettäviä.
Että aika napakka yleistys. Älykkäät ihmiset muuten usein ovat juuri niitä, jotka eivät hiljaa tyydy kohtaloonsa vaan kyseenalaistavat koko ajan.
Kun vanhempi sanoo voimakastahtoinen, muut sanovat huonotapainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sinulla on helppoa ja suht rauhallisia lapsia, niin kaikilla on silloin asiat samalla lailla?
Jostain syystä fiksuilla vanhemmilla on helpot lapset. Älykkyys periytyy ja siksi ne alempien sosiaaliluokkien lapset ovat kuin vanhempansa eli hankalia haistattelijoita.
Aaaaahahaaaaaaa. Meillä tohtoriperheessä kaksi huomattavan voimakastahtoista lasta. Älykkäitä ja auktoriteettikammoisia. Koulussa jatkuvasti vaikeuksissa, vaikka kummallakin kaikki arvosanat kiitettäviä.
Että aika napakka yleistys. Älykkäät ihmiset muuten usein ovat juuri niitä, jotka eivät hiljaa tyydy kohtaloonsa vaan kyseenalaistavat koko ajan.
Kun vanhempi sanoo voimakastahtoinen, muut sanovat huonotapainen.
Ja ne muut ovat valitettavasti väärässä. Tai no, toki se voimakastahtoisuus on tavallaan huonotapaisuutta, myönnettäköön, vaan kyse ei ole kasvatuksen puutteesta vaan yksinkertaisesti tarpeesta kyseenalaistaa kaikki. Ei mennä lampaana ryhmän mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sinulla on helppoa ja suht rauhallisia lapsia, niin kaikilla on silloin asiat samalla lailla?
Jostain syystä fiksuilla vanhemmilla on helpot lapset. Älykkyys periytyy ja siksi ne alempien sosiaaliluokkien lapset ovat kuin vanhempansa eli hankalia haistattelijoita.
Aaaaahahaaaaaaa. Meillä tohtoriperheessä kaksi huomattavan voimakastahtoista lasta. Älykkäitä ja auktoriteettikammoisia. Koulussa jatkuvasti vaikeuksissa, vaikka kummallakin kaikki arvosanat kiitettäviä.
Että aika napakka yleistys. Älykkäät ihmiset muuten usein ovat juuri niitä, jotka eivät hiljaa tyydy kohtaloonsa vaan kyseenalaistavat koko ajan.
Hieno, älykäs vastaus!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mieheni kanssa kolme aikuista lasta, jotka eivät hekään ole koskaan paiskoneet ovia tai haistatelleet meille, eivätkä muutenkaan ole aiheuttaneet meille ikäviä yllätyksiä. Silti en erehdy kuvittelemaan, että se johtuisi siitä, että olemme olleet jotenkin erityisen hyviä kasvattajia.
Allekirjoitan. Minulla kuusi lasta. Vanhin täysi-ikäinen (tyttö), nuorin uhmaikäinen. Teini-iässä vanhimmista (tytöt, ei mitään ongelmaa), pojat ovat nuorempia joten sitä en tiedä mitä tuleman pitää. MUTTA uhmat olleet pojilla ainakin mulla ihan eri sfääreissä kun tytöillä oli. Nuorimmainen on nykyään ihan karmea (3,5v). Niin ne lapset vaan ei samasta muotista aina..
Ja ei välttämättä se sukupuolikaan vaikuta niin. Mulla taisi olla tuuria kun ensimmäiset tasaisempia. Ja onneksi nämä eskari ja koululainenkin ihan ookoo. Mutta tuo nuorin. Ihmisten ilmoilla kyllä nätisti mutta kotihirviö :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä kannata hirveästi röyhistellä rintaansa ennen aikojaan. Tiedän tapauksia, jotka lapsina ja teineinä ovat olleet oikein herranterttuja. Myöhästynyt puberteetti on tullut heille vasta kolme- nelikymppisenä. Ovat niitä, joita on lapsuusaikana vaadittu täydellisyyttä.
Sekin vielä. Säälipisteet tulee palkinnon mukana.