Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako mainita työhakemuksessa, että on lievästi asperger-tyyppinen?
19.10.2017 |
Ei diagnoosia, mutta sosiaalisissa tilanteissa on helposti tarkkailijan roolissa ennen kuin tutustuu paremmin uusiinttyökavereihin. Eikä tarkoita pahaa, vaikka ei heti reagoikaan ja anna yhtä runsaasti kuin toiset palautetta keskustelun toiselle osapuolle. Vaikeuksia saada oikea-aikaisesti puheenvuoro isossa ryhmässä. Puhuu vahingossa päälle, mutta pyrkii välttämään tätä.
Työ vaatii teoriatiedon hallintaa ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn, jota kyllä löytyy, mutta aina korostetaan myös sosiaalisia työelämätaitoja oli mikä työ tahansa nykyään, kai?
Kommentit (32)
Tsemppaan täysillä haastatteluun. Olen tähän mennessä saanut kaikki hakemani työt. En ole siis epäonnistunut haastatteluissa. Muistan jälkikäteen sanasta sanaan miten haastattelu meni, kertaan sitä kotona, että miten katsoin silmiin, kättelin, elehdin, käytin äänenpainoja, havainnoin tunnetiloja ja miten toinen teki näitä samoja. Arvatkaa vain olisiko rasittavaaa, jos joka hetki työssä pyrkisin samaan läsnäoloni ilmentämiseen ja toisleta tulevien viestien vastaanottamiseen? Ei onnistuisi ei. Voin pitää harvakseltaan hyviä esitelmiä, mutta yleisön kohtaaminen on hyvin rasittavaa. Tarvitsen työn, jossa saan olla enimmäkseen rauhassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sovin työhön, mutta ahdistaa ajatus niistä harvoista kokouksista, joiden perusteella minusta aletaan taas puhua selän takana. Miettivät minulle diagnoosia, kun voisin kertoa sen heti suoraankin. Miksi muuten ei katsota pahalla toisista juoruamista ja työpaikkakiusaamista?
ap
Mene mt-toimistoon, vaikutat vainoharhaiselta.
Mietin jo itsekin, että joku ajattelee nyt TE-toimiston jippoa. Olet selvästi toinen aspergeri, kun luit ajatuksiani! Ei ole kyse tästä, onneksi.
ap
Se on työhakemus eikä mikään sairaskertomus. Ei siinä ole tarkoitus selostaa kaikkia sairauksiaan, piirteitään tai diagnoosejaan tai epäilyjään niistä. Eihän sinulla edes ole Asperger-diagnoosia, joten olisi todella outoa mainostaa olevansa Asperger. Entäs jos vuoden päästä keksitkin olevasti lievästi jonkun muun oireyhtymän tyypinen? Kyllä työelämässä on kaikenlaista ihmistä ja jos jonkinlaisella diagnoosilla ja oireyhtymällä varustettua. Meidän työpaikalla jokaisella on omat tautinsa ja jokainen on luonteeltaan erilainen eikä kukaan ole piirteidensä takia mitenkään erityinen.
No ei todellakaan kannata. Itselläni on ihan varhaisnuorena diagnosoitu asperger, enkä koskaan kertoisi tätä työtä hakiessa. Ei kukaan ottaisi minua alani töihin jos tietäisi. Jokainen meistä on omalla tavallamme omituinen tai ärsyttävä, kuten myös omalla tavallamme kiinnostava ja miellyttävä, eikä näitä tarvitse toisille ihmisille listata, olipa diagnoosi tai ei. Työtä hakiessa kannattaa keskittyä vahvuuksiinsa työn suhteen.
Ja mitä niistä toisista, puhuvatko pahaa vai ei? Itse tiedän että hyvin moni pitää minua ärsyttävänä, mutta se on hyvä vaan - saanpa käydä ruokailemassa yksikseni eikä tarvitse jaksaa yrittää small talkata kenenkään kanssa. Minulle tämä on ihan optimaalinen tilanne, koska olen aika erakko luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut onhan se surullista, että jo sanan asperger mainitseminen saa ihmiset kauhistelemaan ja pelkäämään. Ikäänkuin AS (tai jokin muu erilainen tapa nähdä maailmaa) olisi automaattisesti pelkkä haitta, riesa, ongelma, vika. Ei haluta ottaa selvää henkilön vahvuuksista. Miksi ihmeessä kaikkien pitäis olla esim. supersosiaalisia ja superseurallisia. Mulle ainakin kelpaa tosi hyvin, jos asiakaspalvelija on kohtelias ja osaa hommansa. Karmii semmoset äänekkäät perseessä roikkuvat myyjät ym. kun menee kauppaan. :(
Vierailija kirjoitti:
Tsemppaan täysillä haastatteluun. Olen tähän mennessä saanut kaikki hakemani työt. En ole siis epäonnistunut haastatteluissa. Muistan jälkikäteen sanasta sanaan miten haastattelu meni, kertaan sitä kotona, että miten katsoin silmiin, kättelin, elehdin, käytin äänenpainoja, havainnoin tunnetiloja ja miten toinen teki näitä samoja. Arvatkaa vain olisiko rasittavaaa, jos joka hetki työssä pyrkisin samaan läsnäoloni ilmentämiseen ja toisleta tulevien viestien vastaanottamiseen? Ei onnistuisi ei. Voin pitää harvakseltaan hyviä esitelmiä, mutta yleisön kohtaaminen on hyvin rasittavaa. Tarvitsen työn, jossa saan olla enimmäkseen rauhassa.
ap
Toki, jopa kolmasosa ihmisistä on introverttejä, ja heillä on samoin kuin sinulla. Maailmasta löytyy onneksi paljonkin töitä, joissa ei tarvitse olla kauheasti sosiaalisessa kontaktissa, saati esitelmöidä.
t. pääosin etätyötä tekevä erakko-koodari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään nimessä! Mä sanoisin sitten vasta jos tuosta piirteistä tulisi ongelma jonkin työtehtävän hoidossa tms.
Vierailija kirjoitti:
Mut onhan se surullista, että jo sanan asperger mainitseminen saa ihmiset kauhistelemaan ja pelkäämään. Ikäänkuin AS (tai jokin muu erilainen tapa nähdä maailmaa) olisi automaattisesti pelkkä haitta, riesa, ongelma, vika. Ei haluta ottaa selvää henkilön vahvuuksista. Miksi ihmeessä kaikkien pitäis olla esim. supersosiaalisia ja superseurallisia. Mulle ainakin kelpaa tosi hyvin, jos asiakaspalvelija on kohtelias ja osaa hommansa. Karmii semmoset äänekkäät perseessä roikkuvat myyjät ym. kun menee kauppaan. :(
Kyse ei ole vain ujoudesta ja siitä ettei ole supersosiaalinen. Kyse on myös siitä, ettemme me aspergerit osaa lukea emmekä ilmaista sanatonta tunneviestintää niin, että ihmisille tulisi seurassamme mukava olo. Vaikka kuinka olisi kohtelias, niin monet ihmiset tuntevat esim. minun seurassani että olen luotaantyöntävä hyypiö, koska elekieleni on jotenkin "kylmä" tai "epäluonnollinen". Se on aspergerille tyypillistä. Asiakaspalveluammattiin en tämän vuoksi kyllä mitenkään sopisi. Tietokoneohjelmoijana ei niin haittaa :D
- 26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIiään diagnoosia ei välttämättä kannatta kertoa, varsinkaan, kun sulla mitään diagnoosia ei olekaan. Jos diagnoosi löytyykin niin tässäkin tapauksessa on parempi kuvailla niitä omia piirteitä ym. Toisaalta ei välttämättä syrjäänvetäytyvä ihmisenä kannata hakeutua hirveän sosiaalisen ja ryhmätyötaitoja vaativaan työhön.
Jos työsi on itsenäistä niin en nää mitään syytä miksi toisit näitä seikkoja esiin. Ihmiset ovat erilaisia ja kunhan työsi hoidat ja tulet muiden kanssa toimeen niin se on riittävä. Turha siis ottaa kantaa sellaiseen asiaan, joka työn kannalta ei ole edes oleellista. :-)
Olen sosiaalinen muutaman ihmisen seurassa. Heitä ei niin haittaa, vaikka en koko aikaa esim katsokaan silmiin. Tietävät myös, että en heti reagoi näkyvästi, mutta silti prosessoin heiltä keräämääni infoa mielessäni. Meillä on yhteisiä kiinnotuksenaiheita ja osalla on diagnoosi. Älykkyyteni kompensoi aspergerin aiheuttamia puutoksia, joten en ole hakenut diagnoosia.
Hormonit vaikuttavat myös. Ovulaation aikaan olen eniten normaali ihminen. Olenkin välillä miettinyt, että voisiko tuon olotilan saada aikaiseksi lääkkeillä. Kannattaisikohan se sittenkään, sillä elämä voisi muuttua silloin liiakin helpoksi ja hyvällä tavalla tasaisemmaksi, jopa aspergerina.
ap
No huh huh mihin on maailma mennyt jos tuollaisesta täysin normaalista ujoudesta ja hermostuneisuudesta edes tulee mieleen joku asperger. Miksi ihan normaaleista luonteenpiirteistä pitää vääntää väkisin jotain sairautta tai oireyhtymää, todella huolestuttavaa.