Jos nyt eroisitte pystyisittekö hankkimaan omistusasunnon ja kaikki

Hän menetti koko omaisuutensa avioerossa ja sanoo ettei sen kokemuksen jälkeen ole enää lainkaan kiinnostunut omaisuudesta.



Mieheni ex-vaimo toteutti klassisen tuhoavan avioeron, jossa teki kaikkensa pilatakseen miehen elämän kokonaan. Eli järjesti mm. miehen rakentaman talon pakkohuutokauppaan kieltäytymällä allekirjoittamasta myyntisopimusta, näin heille jäi isot velat loppuiäksi. Ex-vaimo oli eron alullepanija, vaihtoi miehen toiseen.



Miehen omaisuus ei tosiaan kartu, sen sijaan hän makselee pikku hiljaa velkojaan. Tarjoan hänelle ja hänen lapselleen asunnon, hän tarjoaa minulle ruoan. Asunto on testamentattu hänen lapselleen, koska minulla ei ole biologisia lapsia. Jos eroaisimme, hän varmaan saisi yksinhuoltajana vuokra-asunnon kunnalta. Asumistaso kyllä keikahtaisi aika lailla - asumme keskustassa 5 huoneen asunnossa.

ennen miestä, joten miksi sillä olisi mitään sanomista minun omaisuuteen?? Kasvaisi sen omaisuus, jos viitsi säästellä, mutta ei ole sen luonteinen, että osaisi säästää..

Olen kerran eronnut ja silloin ostin mieheni ulos molemmista kodeistamme sekä autosta. Lainaa oli paljon, mutta selvisin niistä.



Nyt jos eroaisin, niin luultavasti saisin hädin tuskin pidettyä tämän omaisuuden edelleen. Tilanne ei ole muuten oleellisesti muuttunut, mutta nyt olisi kaksi lasta elätettävänä ja korot ovat nousseet ja inflaatio jyllännyt. Veikkaan kuitenkin, että ihan yhtä rohkea olisin ja ostaisin miehen taas ulos edellämainituista.

Mies omistaa kaiken ja meillä avioehto. enkä todellakaan edes haluaisi jäädä miehen lapsuuden kotiin.

Mä kyllä pystyisin asumaan vuokrallakin. Lasten harrastuksista olis pakko karsia. Auto olisi saatava jotenkin irti.

Asunto on miehen, hän on hankkinut ja maksanut sen jo ennen tapaamistamme. Irtaimisto tietty menisi jakoon, auto on minun nimissä. Hankinnoistakaan tuskin selviäisin, säästöjä kun ei hirveästi ole.

Asuntolainani olisi niin paljon suurempi kuin nyt, että maksaisin sitä huomattavasti kauemmin, mutta päivittäisessä elämässä rahaa tuskin olisi sen vähempää kuin ennenkään.



Oletan siis että mies osallistuisi päivähoitomaksuihin ja ainakin jossain määrin lasten ruokakuluihin. Jos ei osallistuisi niin sitten arki olisi kyllä kireämpää.



Minä olen meistä parempipalkkainen, mutta kai miehellä silti jotain osallistumisvelvollisuutta kuluihin olisi?

pystyisin kyllä hankkimaan oman kolmion jostain halvalta alueelta+ lainaa pitäisi ottaa. Mutta todennäköisemmin lunastaisin mummonmökkimme itselleni ja hankkisin loppurahoilla auton, menisin alkuun vuokralle. Olen tehnyt mökin puutarhan eteen niin paljon töitä, että sitä ei vieraille myytäisi.



Huonekaluista ja astioista en huolta kantaisi, kun ne on muutenkin suurimmaksi osaksi minun.

Tosin autoa en haluaisi, eikä se mielestäni kuulu normaaleihin välttämättömyyksiin.

Ei myönnettäisi ilman takaajia sellaista lainaa, että sillä asunnon ostaisi.



Kulutusluotolla voisin ostaa huonekalut ym. Autoa en ostaisi, kun en sellaista nytkään omista.

Molemmilla vanhemmilla on velvollisuus elättää lapsia eron jälkeen ihan niin kuin ennen eroakin. Ennen eroa vain rahasummia ei ole määritelty.

jo omistusasunto, yhteinen asunto siis mun nimissä, mä maksan lainatkin ihan yksin. Autoo en välttämättä tartte, asun pienen kaupungin keskustan tuntumassa, kuljen julkisilla töihin. Huonekaluja löytyy kyllä omasta takaa, jonkun verran, mut jotain joutuis ostaa, jos ukko lähtis kävelemään :)

ja osituksessa saisin varmasti osan huonekaluista.



Hetkinen, pitää vähän laskee. Asunnosta on velkaa vielä 80 000 eli n. puolet maksamatta. Jos sais tästä 160 000, velan jälkeen jäis 80 000, se puoliksi, jäis 40 000. Kyllä sillä määrällä säästöjä varmaan jonkun pienen asuntolainan sais että päästäis lasten kanssa käsiksi pienee kerrostaloasuntoon jostain vähän syrjemmältä. Vakituista työpaikkaa mulla ei kylläkään tällä hetkellä ole, joten en mielellään alkaisi nyt yksin asuntovelalliseksi ja varmaan haluttais takaajat.

Toki niistä on vähän lainaa, mutta pärjättäisiin kyllä lapsen kanssa kaksinkin tässä. Tosin varmaan talo olisi liian iso kahdelle ja inhoan esimerkiksi nurmikonleikkausta (en saa edes leikkuria käyntiin), joten vaihdettaisiin varmaan pienempään sitten ja sen jälkeen ei jäisi lainaa.



Mies varmaan joutuisi vuokralle.