Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä jotkut jaksavat itse rakentaa omakotitalon ja käydä töissä samaan aikaan vielä?
Kommentit (9)
Itselläni vaatisi jatkuvan metamfetamiini-lääkityksen tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, vaikea sanoa. Jostain sitä jaksamista riittää, kun on mielenkiintoista puuhaa.
Meidän talonrakennuksen aikoihin suoritin työn ohessa AMK-tutkintoa ja loppuajasta olin kaiken lisäksi raskaana. Hyvin jaksoin. Toki olin itse raksalla vaan apurina: nostelin ja kannoin tavaroita, pitelin palkista kiinni kun toinen naulasi, tein pienet muuraus- ja laatoitustyöt, tapetointia, maalausta, laminaattilattian asennusta jne. eli alusta asti en omin kätösin taloa rakentanut.
Jälkikäteen ajateltuna hullun hommaa :-)
Työhulluutta. Erilainen aivokemia. Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia tai maapallo olisi jo tuhottu ja ympäristö pilalla.
Meillä mies käy töissä ja illat sekä viikonloput viettää raksalla. Näin on jatkunut jo vuoden, ja puolessavälissä projektia ollaan. Itse käyn töissä, hoidan kotihommat ja lapset kaiken ohella. Raskasta on, mutta kyllä sen jaksaa, kun ajattelee lopputulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vaatisi jatkuvan metamfetamiini-lääkityksen tuollainen.
Amfetamiini oli erään tuntemani yrittäjän jatkuvan jaksamisen lähde. Tosin parinkymmenen vuoden käytön jälkeen tuli ongelmia ja yrittämiset loppuivat mielisairaalareissuun. Mutta hyvin mies jaksoi 16 tunnin päiviä monta vuotta.
Kuten joku sanoikin niin lopputulos auttaa jaksamaan!
Me olemme rakentaneet jo 2 taloa pääosin itse. Ensimmäisen talon rakennusaikana kotona oli 3 lasta (16v, 13v ja 7v) ja toisella kertaa 2 lasta (15v ja 3v).
Kyllä sitä vaan venyy! Töissä käytiin molemmat ja illat ja viikonloput oltiin raksalla. Ekalla kerralla oli onneksi isoäiti lasten seurana ja isoisä apuna raksalla. Ja lapset tietty rakentamassa mukana, onhan siellä paljon pikkuhommia joita voi lapsetkin tehdä.
Toisella kerralla isosisko katsoi tarvittaessa pienen perään ja teimme töitä raksalla vuorotellen, aina oli toinen kotona. Täytyy vaan säännöt olla selvillä heti alussa eikä kotonaoleva saa kitistä yksinäisistä illoista. Vapaatakin otettiin välillä viikonloppu ja lomaakin pidettiin 2 vkoa.
Emme koskaan kokeneet sitä toivottoman raskaaksi. Tietty silloin kun talvella satoi vettä ja oli kylmää ja kosteaa joskus toivoi olevansa jossain muualla mutta nuo ajatukset kesti vain hetken.
Nyt kotona on enää yksi lapsi, hänkin jo 15v ja haaveilemme kolmannesta, piirustukset on jo valmiina n 10 versiona:) Pieni talo (n 150m2) tuntuu tosi helpolta ajatukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siten etteivät ole vätyksiä.