Mua pelottaa taas kovasti et ..

ap

Mulle sanottiin neuvolassa, että tämä on usein just 30-vuotiaiden ongelma. Ollaan yhä nuoria, mutta silti ollaan siirtymävaiheessa keski-ikään.



Itseäni pelottaa myös, että jos kuolen (!) niin kuinka lasteni käy (ikää 32)

mä olen ensi viikolla menossa lekurille, ja nyt vannon, että kun tämä asia selvitetään, niin alan ottaan iisisti.



JOs jollakin muulla on joku tauti, niin helposti aan miettiä, että onko mullakin, viimeiseksi Riki Sorsan kurkkusyöpä. Jotain kauheeta taikauskoakin mukana!

Mun sairauksien tutkiminen väheni ainakin puolella, kun tajusin tämän. Mietin tämän kriisin ehkä johtuvan siitä, että parikymppisenä sitä luulee olevansa ikuisesti parikymmpinen ja kuolematon. Nyt kolmekymppisenä tai sen lähestyessä sitä tajuaa, miten ikää tulee lisää ja sitä on yhtä kuolevainen kuin kuka tahansa muukin.

silti ei olis varaa alkaa sairastamaan mitään vakavaa tautia. Tässä elämän vaiheessa sitä on jotenkin korvaamaton!

Mutta mulla on aina joku oire/patti mistä alan sitte vauhkoomaan... Monta kk jo menny ihan HUKKAAN turhaa pelätessä. :(



ap

löytyy vaikka mistä, kun alkaa tutkimaan. Ja kipujakin tulee pelkästään kuvittelemalla.



Ja kaikki on aina heti syöpää, mitään muita tauteja en edes kuvittele.

Ja googleen vaan oire, niin kyllä on ekana syöpä sielläkin.

kehtaa enää sanoa, mikä syöpäpelko menossa.



Tällä määrällä kuvitteluenergiaa saan varmaan jo kehitettyä ko. taudin pelkällä ajatuksen voimalla.

uskallat vielä googlettaa,mun oli jo pakko lopettaa :(



ap

ap



(mies on ihan kypsä jo joo)

olis oikeasti kivaa, että olis joku jolle oikeasti uskaltais (kehtais) kertoa näistä peloista. Toisaalta olis mahtavaa, jos mies olis lääkäri ja osais sanoa, että onkohan joku syöpä ja määrätä mut tutkimuksiin, ilman että täytyy maksaa yksityisellä tai odottaa julkisellla.



Ja oikeasti mä olen aika terve näin muuten. Mm. ei ole ollut flunssaa, harrastan liikuntaa 3 kertaa viikossa jne, en polta en juo. Mutta tää henkinen puoli on tässä suhteessa aika heikko.

Meidän naapurinmies sairasti lääkärin mielestä närästystä, vaikka hänellä oli mahasyöpä. Kamalaa. Lapset olivat hänellä pieniä. Usein ajattelen, miten kamalaa hänellä täytyi olla.

Ja sama mulla, tosi ter´ve olen ollut, siitäkin ajattelen et sit se rysähtää kerralla isomman sairauden siitä hyvästä. :( Voin laittaa meiliossuni jos haluat vaikka kirjoitella mun kanssa...



ap

Jos sinulla on vaikea elämäntilanne, se voi oireilla noin, että alat liiallisessa määrin pelätä syöpää ja sairauksia. Se on pakko-oireisuuden yksi muoto, puolustusdefenssi, ja sillä ihminen koittaa jotenkin selviytyä vaikeasta tilanteesta, vaikka se omituiselta kuulostaakin. Pelolla ei ole mitään todellista pohjaa, mutta se vain tuntuu kovin todelliselta ja oikealta pelolta.



Tiedän näistä asioista jotakin, koska miehelläni on pakko-oireisuutta. Ei juuri tällä tavalla oireile, mutta olen lukenut tästäkin. Aiheesta lisää on esimerkiksi kirjassa Edna Foa ja Reid Wilson: Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista. Kannattaa kyllä käydä vaikka mielenterveystoimistossa ja puhua siellä peloistasi. Siellä osaavat auttaa.

mä en ole näillä peloillani ketään " stressannut" .



Elämäntilanteeni ei ole vaikea, kaikki on periaatteessa hyvin. mutta voin silti uskoa, että tämä liittyy johonkin pakko-oireiluun. Olen luonteeltani täsmällinen ja haluan, että asiat ovat järjestyksessä.

Siis mulla samanlainen pelko ja minä juuri samoin teen, että kun tämä tutkimus, niin en pelkää enää jne. Vaan taas tulee uusi pelko mieleen. Juuri nyt on rauhallisempi vaihe meneillään. Usein syövät huomataan liian myöhään ja lääkäritkin kuolevat niihin, joten tämä ajatus minua vähän joskus helpottaa. Siis sikäli, että turha niitä merkkejä on niin kamalasti etsiä.



Mun ystävän ystävä kuoli vähän yli kolmekymppisenä keuhkosyöpään. Hän oli itse syöpälääkäri. Meidän talossa asuu syöpälääkäri, jonka tytär kuoli aivosyöpään. Tiedän sisätautilääkärin, joka kuoli munuaissyöpään. Sairaanhoitaja kuoli rintasyöpään. Näitä on olemassa. Eli varmaan tiesivät kaiken syövästä, mutta eivät vaan osanneet ajoissa mistään oireista päätellä.



Siis vähän on ajatusta välillä, että itse vähän niinkuin oireita tarkkailemalla olisi vastuussa, jos ei keksi ajoissa jotain, mutta eivät ammattilaisetkaan keksi. Helpottiko tämä teitä??

lisäävät syöpäriskiä. Tämäkin on harmillista, kun magneettikuvaus on niin kallista.

varmasti vastaan jos joku kirjoittelee... :)



ap

Ajatella, että täällä on noin monta, jotka ajattelevat samoin kuin minä.

joka laitoin niistä lääkäreistä, ne tiedot kyllä rauhoittavat. Niistä jotenkin tajuaa, että kaikkea ei voi hallita ja estää, vaan jotain vaan tapahtuu ja tapahtuu asiantuntijoillekin.



Joskus nuorempana luulin lääkäreiden tietävän enemmän, mutta nyt usko lääkäreihin ja lääketieteen kaikkivoipaisuuteen on mennyt. Setäni kuoli neurologiseen sairauteen ja myös yllättyi lääkäreiden tietämättömyydestä. Hän oli lopulta sitä mieltä, että lääkärit eivät tiedä mitään.



Jotkut simppelit tapaukset sujuvat, mutta jos on hankalampaa, niin ei osata. Sitten vaivaa joskus laiskuus ja eivät viitsi kunnolla edes miettiä, mikä on omiaan luomaan epäluottamusta.