Kamalimmat häät joissa olet ollut?

mutta tylsissä kyllä. Ja joskus noloissa, lähinnä siis niiden leikkien osalta. Pahinta on yhdistelmä noloista leikeistä ja alkoholittomuudesta, ettei ole edes sitä drinkkiä joka taittaisi kärjen kärsimykseltä...



Mutta oikeasti kyllä jos ajattelen kaikkein tylsimpiä häitä joissa olen ollut niin vika ei ole ollut itse häissä sinänsä, vaan siinä etten ole tuntenut sieltä ketään.

...



kerran oli myös yön yli voileipiä tehnyt, säästäväinen ja väsynyt morsian...

Morsian saapui pitkässä kasvojen peittämässä hunnussa alttarille omien avioliiton ulkopuolella syntyneden lasten ollessa morsiusneitoina. Kirkoksi oli välttämättä haluttu tuomiokirkko, jossa hääväki ei saanut selvää mitä morsiuspari sanoi mikrofoneihinsa. Vihkiminen aivan erissä kaupungissa, ajoaika juhlapaikalle 30min, paikalla yksi onneton festarivessa. Ruoka oli todella halpaa, lapsille eineslihapullia ja nakkeja, pitopalvelu onneton, vaikka sulhanen kokki! Pöydissä ei ollut edes kukkia, vaikka kyseessä oli kesähäät ja luonto kauneimmilllaan ympäröivällä sukutilalla. Morsian tiukka kuin viulun kieli, koko ajan seurasi minuutintarkkaa ohjelmaa omasta lapustaan. Kuivia puheita ja naurettavaa pokkurointia, lapsellisia mukahauskoja iänikuisia leikkejä. Niin etiketin mukaiset juhlat että, mutta voi herranen aika mitä juntteilua. Kiitoskorttien lähettämiseen meni puoli vuotta. Liitto ei kestänyt kuin muutaman vuoden.

kalleudesta. Morsiuspari vihittiin maistraatissa, morsian viimeisillään raskaana. Kutsussa oli jo pyydetty rahaa (se meni morsmaikun vanhempien tilille). Vieraille tarjottiin kahvia, pullaa, keksiä ja slaissi kakkua. Hääohjelmana oli morsiamen ryöstö kolehdin keruun kanssa, mutta ei mitään muuta.



Morsian ja sulhanen istuivat kuin paska junttilan talon seinässä omien lähisukulaistensa kanssa samassa pöydässä, eivätkä käyneet seurustelemassa vieraiden kanssa lainkaan. Hääkuvasta ja maistraatista sai pariskoa odotella pari tuntia - näitä ei oltu lainkaan otettu huomioon kutsun ajankohdassa.



Ilma oli kaunis ja paikka viehättävä - morsiusparille kyllä jotkut pottuilivat jälkikäteen tästä rahankeruumentaliteetista, mutta he eivät tajunneet mitään, kun kuulemma maksoi näiden kahvitusten tarjoaminen ja häämatka silti enemmän kuin mitä lahjaksi ja kolehdiksi kerättiin >: (



Me oltiin kyllä melko nuoria tuona ajankohtana, mutta surkeammissa häissä en siis tosiaan ole koskaan ollut. Jos budjetti on pieni, sitten juhlitaan niin pienellä porukalla, ettei rahanmenosta tarvitse valittaa. Mieluummin vaikka nyyttikestit ja illanvietto kuin 2 tuntia odottelua ja sitten "ei mitään".

Vietettiin koko perhe (itse viimeisilläni raskaana, mies ja 2v ja 4v lapset) koko seuraava yö ja aamu vessassa oksentamassa ja/tai ripuloimassa. Minä valtasin yläkerran vessan ja mies alakerran ja lapset ripuloivat ja oksensivat sängyissään. Eikä meidän perhe ollut ainoa, sairastuneita oli n. puolet häävieraista (kyse oli siis ruokamyrkytyksestä..).



Sitten serkkuni häät oli myöskin kamalat. Häät oli vanhassa, isossa ja sokkeloisessa kartanossa. Parin kanssa samassa huoneessa oli pelkästään pariskunnan kaverit ja me lähisukulaiset (vanhemmat, tädit, isovanhemmat, enot, sedät ja serkut) oli tungettu muihin huoneisiin joista ei kuullut mitään mitä tuolla "Päähuoneessa" tapahtui ja informaatio ei pelannut meidän huoneisiin jne. Tuli sellainen tunne, että juhlat olikin pelkästään hääparin kavereille ja me muut oli kutsuttu velvollisuudesta.

toiset joissa oli hirveästi leikkejä ja ne oli lähinnä vaan vaivaannuttavia





toiset joissa kaiken alkamista sai odotella niin kauan että jouduttiin lopulta lähtemään pois kun tuli niin myöhä... kuulemma sen jälkeen oli ollut jotain ohjelmaa. näissä häissä myös istuttiin eri huoneessa kun morsiuspari ja olo oli jotenkin "ylimääräinen"

joissa oli matkittu viimeisen päälle edelliskesäisiä meidän häitä.



Oikeesti - piti ihan vieraskirjaan vinoilla aiheesta. Edelliskesänä oli meidän häät johon olimme itse keksineet aika paljon erilaisia vähän erikoisempia pikku juttuja ja ideoita joita ei oltu häissä ennen nähty ja nämä oli sitten melkein siltään kopioitu serkkuni häihin, vain toteutus oli ajoittain vähän sinnepäin.



Esimerkiksi morsiamella oli tismalleen samanlainen hääkimppu kuin minulla oli ollut ja se oli itse suunnittelemani enkä ole koskaan ennen sitä tai sen jälkeen nähnyt kenelläkään samanlaista! Samaten kaikki käsiohjelmat, karkit, koristelut ja jopa riisin seassa olleet pienet paperisydämet oli kopioitu meidän häistä.



Tuli sellainen olo, että serkkuni vanhemmat olivat välttämättä halunneet järjestää häät kun meilläkin oli ollut sellaiset ja kaikki oli ikäänkuin-mukamas yritetty tehdä täydellisesti mutta eivät vissiin olleet moneen vuoteen olleet missään muissa kuin meidän häissä eikä sitten ollut yhtään oma ideaa.



Morsiuspari tietenkin erosi alle vuosi häistä.





Oikeasti on harmittanut monta vuotta että menin niihin häihin koska samana päivänä oli myös toisen serkkuni häät toisella puolella Suomea joihin olisi ilmeisimminkin kannattanut mieluummin mennä.

ja ne oli suoraan "matkittu" teiltä niin mitä se kertoo omistasi? On todella itserakasta ajatella, että ihmiset matkisivat tieten tahtoen! Toki hyviä ideoita on mukava kierrättää, ei kai ne yksityisomaisuutta sentään ole? Kummallinen oli koirjoituksesti!



Itse olen ollut vain ja ainoastaan aika vaivaantuneissa häissä. Suomalaiset ei oikein osaa rentoutua : )

puista systeemiä pitkin. Vessa oli jossain muualla. Hengenvaarallista liikkua juhlatilasta yhtään mihinkään liukkauden vuoksi. Piha oli mutavelliä. Juhlissa oli pitkästyttäviä huonosti riimiteltyjä runoja jne. Juhlavieraana sattui yllätyksekseni olemaan syystäkin syvästi inhoamani henkilö.

joissa oli matkittu viimeisen päälle edelliskesäisiä meidän häitä.

Oikeesti - piti ihan vieraskirjaan vinoilla aiheesta. Edelliskesänä oli meidän häät johon olimme itse keksineet aika paljon erilaisia vähän erikoisempia pikku juttuja ja ideoita joita ei oltu häissä ennen nähty ja nämä oli sitten melkein siltään kopioitu serkkuni häihin, vain toteutus oli ajoittain vähän sinnepäin.

Esimerkiksi morsiamella oli tismalleen samanlainen hääkimppu kuin minulla oli ollut ja se oli itse suunnittelemani enkä ole koskaan ennen sitä tai sen jälkeen nähnyt kenelläkään samanlaista! Samaten kaikki käsiohjelmat, karkit, koristelut ja jopa riisin seassa olleet pienet paperisydämet oli kopioitu meidän häistä.

Tuli sellainen olo, että serkkuni vanhemmat olivat välttämättä halunneet järjestää häät kun meilläkin oli ollut sellaiset ja kaikki oli ikäänkuin-mukamas yritetty tehdä täydellisesti mutta eivät vissiin olleet moneen vuoteen olleet missään muissa kuin meidän häissä eikä sitten ollut yhtään oma ideaa.

Morsiuspari tietenkin erosi alle vuosi häistä.

Oikeasti on harmittanut monta vuotta että menin niihin häihin koska samana päivänä oli myös toisen serkkuni häät toisella puolella Suomea joihin olisi ilmeisimminkin kannattanut mieluummin mennä.

Että joku jaksaa! Ihan vuosia olet surkutellut tuota.. No, ole onnellinen ettei ole suurempia murheita!

Harvoin edes muistan sitä ja silloin kun muistan niin asia lähinnä huvittaa minua. Tällä kertaa kysyttiin ja vastasin.



Ja mitä sinä mahdat tietää minun murheistani?

on kirjoittajan serkku joka otti nokkiinsa siitä että hänen matkimisestaan kerrottiin täällä ;)

ja toki kierrättäminen on ihan laillista ja voihan siitä osin olla imarreltukin.



Todellisuudessa hääpari oli kuitenkin hyvin erilainen kuin me eivätkä ne olleet ollenkaan heidän näköisensä häät. Meidän häämme kun olivat varsin persoonalliset ja juuri meidän itsemme itsellemme suunnittelemat. Vanhemmat olivat järjestäneet häät ja hääpari näytti siltä että heidät oli pakotettu naimisiin ja rituaalit piti suorittaa.



Nuo häät olivat yli 10 vuotta sitten ja olimme olleet varmaan parissakymmenissä kavereiden ja sukulaisten häissä sekä ennen omiamme että omiemme jälkeen. Nuo ideat mitä serkkuni häissä oli käytetty olivat todellakin omiamme ja itse keksimiämme eivätkä (ainakaan vielä silloin) todellakaan mitään yleisesti käytössä olevia juttuja. Olihan se nyt tosi koomista ja hassua että "heille olikin sattunut tulemaan mieleen juuri ne jutut mitä meidänkin häissämme oli käytössä". Emmekä me suinkaan olleet ainoita jotka huomasivat yhdennäköisyyden vaan kaikki muutkin meidän häissämme mukana olleet pistivät sen merkille.



Pidän hyvin mahdollisena että ei ole matkittu "tieten tahtoen" vaan että he tosiaan eivät olleet olleet missään häissä aiemmin ja kaikki mitä he "häistä tiesivät" oli meidän häät eikä heille siis tullut mieleenkään mitään muuta tapaa tehdä asiat kuin meidän tapamme. Hupaisaa se silti oli.



Enkä kyllä ymmärrä sitä kimppujuttua - luulisi että kukkakaupassakin osataan antaa ideoita. Morsiamen on täytynyt piirtää kuva minun kimpustani koska se ei tosiaankaan ollut mikään tavis jota kukkakauppias ensimmäisenä ehdottaisi.

häät samppalinnassa, että ruoka loppui kesken. Menin viimeisten joukossa ottamaan ja monet ruuat olivat täysin loppu.



Lisäksi tietyn kellonajan jälkeen sisään pääsi kuka vaan. Siis hääporukan ulkopuolelta. Se oli aika aikaisin.

Kyllä minuakin ärsyttäisi ja huvittaisi jos joku matkisi minun häitäni. Ehkä olettekin itse matkineet omat häänne ja sattui omaan nilkkaan?



Minusta tuo kertomus sopii oikein hyvin tähän ketjuun.

Joissa ei puhuttu rakkaudesta mitään, laulut raskaspontisia virsiä ja puheet ei-uskovien kadotustuomioita julistavia. Olen itsekin uskovainen, mutta nuo häät olivat kammottavat.

Tarjolla oli täytekakkua ja kaupan isoja karjalanpiirakoita ja munavoita. Ja kahvit ja muut juomat.

Me oltiin kerran sellaisissa häissä, joissa koko pöydässämme (10 ihmistä) kukaan ei ollut morsiusparin oikea kaveri, kaikki jotain työkavereita tai puolituttuja. Tuli vähän tunne että oikeita ystäviä ei tainnut olla ollenkaan. Ei se kyllä muuten häitä heikentänyt, paitsi että morsian oli kuin kepinniellyt ja niin nyrpeä että jäi kyllä kaveruus kehittämättä senkin jälkeen.

Minun serkun häät olivat juuri tuollaiset! Sen lisäksi ruoka loppui kesken, pöydillä oli lakanat... Tosin nämä olivat pitopalvelun syytä kaikki, ei onneksi sukulaiseni.

Olin juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle toiselle puolelle Suomea ja kaikki oikeat kaverit olivat satojen kilometrien päässä. Kaaso oli käytännössä ainoa häihin kutsuttu oma tuttuni kyseiseltä paikkakunnalta (ja olin valinnut hänet kaasoksi siksi että hän oli siitä läheltä, eihän siitä mitään tule jos kaaso asuu satojen kilometrien päässä).



En olisi tarvinnut polttareita ollenkaan kun tiesin, että kaverini kaukaa kyllä tulevat häihin mutta todennäköisesti monikaan ei pääse kahta kertaa eli myös polttareihin.



No, kaaso oli kuitenkin kunnon kaaso joka koki velvollisuudekseen järjestää polttarit hinnalla millä hyvänsä. Hän oli varmaan nähnyt kauhean vaivan kun oli udellut ensin mieheltäni kavereideni puhelinnumerot ja kun he eivät päässeet niin sitten hän oli vissiin soittanut koko muun hääväen (naiset) läpi. Polttareissa oli sitten lopulta pääosin miehen kavereiden vaimoja ja tyttöystäviä ja joitakin serkkujani ja miehen serkkuja...



Oli vähän hankala olo kun toisaalta olin kiitollinen kaasolle että oli yrittänyt mutta toisaalta tuntui niin tyhmältä ja jäykältä viettää polttarit siinä seurassa kun minulla oikeasti oli kavereitakin jotka vain eivät päässeet paikalle (polttarit olisi varmaan pitänyt oikeasti viedä sinne entiselle asuinpaikkakunnalle mutta sen kummemmin minulla kuin varmaan kaasollakaan ei olisi ollut aikaa siihen).