Burn out+masennus eikä mahdollisuutta saikkuun

Sitten kun on oikeasti loppu, ei mietitä enää pystyykö pitämään lomaa. Ei kerta kaikkiaan voi muuta kuin pitää. Itse suostuin burnarilomalle vasta, kun en pystynyt enää tekemään töissä yhtään mitään vaikka kuinka yritin itseäni sisäisesti pakottaa ja ruoskia. Tuli vain itku jota en pystynyt pidättämään.

Palkkatyössä ei tuollaista tilannetta saa olla. Oman terveyden pitäisi olla ykkösprioriteettisi, ja työnantajasi on vastuussa siitä että yritys toimii tai on toimimatta.

Kumpi on tärkeempi loppupeleissä, terveys vai työ?

Vierailija kirjoitti:

Tällainen todettu.Toinen vuoden sisään.Suositeltiin usean viikon sairaslomaa.En pysty pitämään 😑!Olen kuoleman väsynyt.

Töistä en voi olla pois,tuuraajaa ei ole ja työskentelen yksin.Kukaan ei pysty paikkaamaan (ei tietoja eikä osaamista,joutuisin kouluttamaan pitkään) ja paikka menee nurin jos olen pois.Sekä rahallisesti että muutenkin.

Miten olette selvinneet tällaisesta?Nykymaailman työelämä on toivotonta.

Mitä, jos kuolet? Vai, onko ero siinä, ettet ole silloin tuntemassa häpeää ja ahdistusta, mitä poissaolo töistä sulle saa aikaan?  Tuleeko se työnantaja sun haudalle itkemään poismenoasi? Anteeksi tyly ilmaisu mutta mieti, mikä elämässä on tärkeintä?

Hei ap.

Kun ihminen on uupunut ja masentunut, hän ei ehkä näe vaihtoehtoja vaan kokee, että mikään ei muutu tai auta. Lääkärisi on todennut sinun tarvitsevan sairauslomaa, mutta et näe sitä vaihtoehtona vaan koet olevasi pakotettu jatkamaan töissä. Nyt sinun on kuitenkin kysyttävä itseltäsi, mikä tässä elämässsä on loppujen lopuksi tärkeää? Vaikka olisit yrittäjä tai mikä tahansa työ olisi kyseessä, voiko sen hintana olla sinun mielenterveytesi romahtaminen? Lisäksi, jos lääkäri pitää tällä hetkellä sinua työkyvyttömänä suositellessaan saikkua, voi myös kysyä, onko edes oikein työskennellä: voihan olla, että burn out saa sinut tekemään virheitä ja romahtamaan töissä esim. asiakkaan tai muun työn kohteen suhteen?

Joskus elämän valinnat ovat kovia; joutuu valitsemaan kahden pahan vaihtoehdon väliltä ja hyvää vaihtoehtoa ei tunnu olevan. Mutta työn ja sairauden välinen punnus on ehdottomasti terveydentilan puolella. Työ on aina vähempiarvoinen kuin terveytesi. Voisithan ajatella, mitä tapahtuisi jos joutuisit liikenneonnettomuuteen ja makaisit raajt kipsattuna sairaalassa. Jotenkihan se työkin sitten olisi hoidettava, jos ei muuten niin lappu luukulle. Sinulla on aivan sama oikeus ja syy  ja jopa velvollisuus itseäsi kohtaan olla saikulla myös mielenterveyden kuin katkenneen raajan takia. 

Vähintäänkin esimiehen pitäisi hallita työsi siten, että selviytyy siitä ilman apua, saa koulutettua sijaisen tai vähintäänkin ohjattua sijaista työssä ja mahdollisesti jakaa tehtäviä. Tai miten sen nyt haluaa hoitaa. Mutta missään tapauksessa kukaan tai mikään ei velvoita sinua tekemään töitä oman terveytesi kustannuksella!

Jos sulle määrätään sairaslomaa, se tarkoittaa sitä, sinä aikana et ole töissä.

Aika simppeliä.

Tosin 2 vkoa ei uupumuksen paranemiseen kyllä riitä.

Jos olet järkevä, tajuat, että elämäsi ei ole oikeilla raiteilla. Haet apua ja teet tarvittavat muutokset.

Toinen vaihtoehto on jatkaa sisulla entiseen malliin, ja kaatua sydäriin tai muuhun meikäläiseen kansantautiin.

Ymmärrän tilanteesi, koska olen ollut itsekin sellaisessa työtehtävässä, josta ei vaan kerta kaikkiaan voinut olla pois. Pieni työnantaja, minä ainoa työntekijä sillä paikkakunnalla, asiantuntijatehtävä jonka kaikki narut olivat omissa käsissäni ja muiden olisi ollut tosi haastavaa perehdyttää. Nyt voi tietysti joku ryhtyä opettamaan kuinka kaikki pitää dokumentoida ja työnantajan velvollisuus sitä-ja-tätä, mutta se nyt vaan ei alle puolenkymmenen ihmisen firmassa aina mene niin kuin kirjoissa. Jos hommaa ei olisi hoidettu hyvin, se olisi kostautunut viimeistään seuraavalla kaudella niin, ettei olisi pärjätty kilpailutuksissa, ja se taas olisi kostautunut niin, että työni sillä paikkakunnalla olisivat päättyneet.

Minä en sairastunut tuolloin burnoutiin, sen sijaan sairastin sen muutamaa vuotta aikaisemmin ollessani itse yrittäjä. Ei siinä loppupelissä enää kyselty jaksanko vai en, kun en pystynyt muuta kuin makaamaan sängyllä ja tuijottamaan kattoon.

En osaa sinua neuvoa, mutta halusin kertoa, että ymmärrän kyllä tilanteesi.

No jossain vaiheessa tod näk et yksinkertaisesti kykene tekemään töitä. Odottele siihen asti.

Sulla on nyt lähinnä 2 vaihtoehtoa:

1. Se mitä lääkäri suosittelee: saikulle lepäämään. Pari viikkoa ei kyllä yleensä burnoutissa riitä mihinkään, pelkästään alkurauhoittumiseen. Itse olin tästä syystä kerran saikulla 4 kk.

2. Jos et kerta kaikkiaan suostu lääkärin määräystä noudattamaan (ei suositeltavaa), voit yrittää suojella itseäsi siellä töissä sen verran kuin se on mahdollista. Sinun on pakko alkaa pitää rajojasi entistä paremmin ja vähentää sitä, kuinka paljon suostut yksin kantamaan harteillasi. Alat sanomaan, vaikka pomo siitä mitä tykkäisi, että nyt ei ehdi, pysty eikä jaksa, ja tänne tarvittaisiin lisää resursseja. Et vaan tee enempää kuin työaikana normaalitahdilla ehtii. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tilanteesi, koska olen ollut itsekin sellaisessa työtehtävässä, josta ei vaan kerta kaikkiaan voinut olla pois. Pieni työnantaja, minä ainoa työntekijä sillä paikkakunnalla, asiantuntijatehtävä jonka kaikki narut olivat omissa käsissäni ja muiden olisi ollut tosi haastavaa perehdyttää. Nyt voi tietysti joku ryhtyä opettamaan kuinka kaikki pitää dokumentoida ja työnantajan velvollisuus sitä-ja-tätä, mutta se nyt vaan ei alle puolenkymmenen ihmisen firmassa aina mene niin kuin kirjoissa. Jos hommaa ei olisi hoidettu hyvin, se olisi kostautunut viimeistään seuraavalla kaudella niin, ettei olisi pärjätty kilpailutuksissa, ja se taas olisi kostautunut niin, että työni sillä paikkakunnalla olisivat päättyneet.

Minä en sairastunut tuolloin burnoutiin, sen sijaan sairastin sen muutamaa vuotta aikaisemmin ollessani itse yrittäjä. Ei siinä loppupelissä enää kyselty jaksanko vai en, kun en pystynyt muuta kuin makaamaan sängyllä ja tuijottamaan kattoon.

En osaa sinua neuvoa, mutta halusin kertoa, että ymmärrän kyllä tilanteesi.

Se on tietysti kurjaa, että työt saattaisivat loppua mutta mielestäni kurjempaa on, että elämä saattaisi loppua. Varsinkin, jos ap:lla on perhe ja lapsia. Burnout masennuksineen voi pahimmillaan johtaa itsemurhaan. Tiedän, mistä puhun.

Tunnen yhden, joka ajatteli samoin, että ei voi olla pois sairauslomalla, vaikka burn out oli. Sairaalaan se vietiin pian, meinasi kuolla todella kovaan keuhkokuumeeseen. Kroppa kertoo sen kyllä milloin on pakko lopettaa.

Niin minäkin luulin, että en pystyisi jäämään saikulle. Oli jäätävä, koska muuten en tiedä mitä olisi tapahtunut. Lääkärissä diagnoosi työuupumus, keskivaikea masennus ja mielialalääkkeet mukaan. Jatkan myös terapiaa, jossa olen omakustanteisesti käynyt jo useamman kuukauden jotta jaksaisin olla töissä. Totaaliromahdus tuli silti ja toisaalta hyvä niin, vain nyt voi alkaa paranemaan.

Kuuntele itseäsi ap, ei työ ole koko elämä. Ei elämää ole, jos et pidä itsestäsi huolta. Ja kukaan ei ole korvaamaton tai kuolematon.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on tärkeempi loppupeleissä, terveys vai työ?

Työ tietysti. Suomalaisuuskortti pois tällaisia kyselevältä epäluterilaiselta lusmulta! Tässä maassa kaadutaan hautaan suorilta jaloilta työkinttaat kädessä!

Mitä arvelet että tapahtuisi jos kuolisit?

Tulisiko maailmanloppu?

Mulla on sulle uutinen: kukaan ei ole korvaamaton.

Kysytte,että kumpi työ vai terveys.Ei helppo kysymys,koska jos pidän monen viikon saikun niin töitä ei enää ole.En tarkoita irtisanomista.

Esimieheni ei osaa työtäni lainkaan.Hän ei tiedä edes koneen salasanaa saati muuta.Eri alan ihminen.

Kyse ei ole häpeästä,vaikka joku niin tulkitsi.Pakkotilanteesta.Monilla varmaan samanlaisia kokemuksia työelämän kohtuuttomuudesta nykyisin.

Kuulisin mielelläni niiden kokemuksia,jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa.Saikulle en nyt voi jäädä,koska työt loppuu siihen:paikka kaatuu yksinkertaisesti.

Tiedän,että tilanne on lähes työsuojelullineb,mutta tässä nyt ollaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tilanteesi, koska olen ollut itsekin sellaisessa työtehtävässä, josta ei vaan kerta kaikkiaan voinut olla pois. Pieni työnantaja, minä ainoa työntekijä sillä paikkakunnalla, asiantuntijatehtävä jonka kaikki narut olivat omissa käsissäni ja muiden olisi ollut tosi haastavaa perehdyttää. Nyt voi tietysti joku ryhtyä opettamaan kuinka kaikki pitää dokumentoida ja työnantajan velvollisuus sitä-ja-tätä, mutta se nyt vaan ei alle puolenkymmenen ihmisen firmassa aina mene niin kuin kirjoissa. Jos hommaa ei olisi hoidettu hyvin, se olisi kostautunut viimeistään seuraavalla kaudella niin, ettei olisi pärjätty kilpailutuksissa, ja se taas olisi kostautunut niin, että työni sillä paikkakunnalla olisivat päättyneet.

Minä en sairastunut tuolloin burnoutiin, sen sijaan sairastin sen muutamaa vuotta aikaisemmin ollessani itse yrittäjä. Ei siinä loppupelissä enää kyselty jaksanko vai en, kun en pystynyt muuta kuin makaamaan sängyllä ja tuijottamaan kattoon.

En osaa sinua neuvoa, mutta halusin kertoa, että ymmärrän kyllä tilanteesi.

Noin.Siinäpä se mun tilanne oikeastaan on.Tämä ei ole mun ensimmäinen sairastuminen,läheskään,joten sietokyky on kasvanut.Ennen en olisi pystynyt tässä tilanteessa mihinkään,nyt vaan vedän vaikka heikkoa on.

Hitto kun pakko.Tän tajuaa just ne,jotka yksin tekee asiantuntijatyötä johon ei pysty perehdyttämään helpolla muita (eikä edes ole varaa siihen).Jos olen töistä pois,niin tilanne vain pahenee!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tilanteesi, koska olen ollut itsekin sellaisessa työtehtävässä, josta ei vaan kerta kaikkiaan voinut olla pois. Pieni työnantaja, minä ainoa työntekijä sillä paikkakunnalla, asiantuntijatehtävä jonka kaikki narut olivat omissa käsissäni ja muiden olisi ollut tosi haastavaa perehdyttää. Nyt voi tietysti joku ryhtyä opettamaan kuinka kaikki pitää dokumentoida ja työnantajan velvollisuus sitä-ja-tätä, mutta se nyt vaan ei alle puolenkymmenen ihmisen firmassa aina mene niin kuin kirjoissa. Jos hommaa ei olisi hoidettu hyvin, se olisi kostautunut viimeistään seuraavalla kaudella niin, ettei olisi pärjätty kilpailutuksissa, ja se taas olisi kostautunut niin, että työni sillä paikkakunnalla olisivat päättyneet.

Minä en sairastunut tuolloin burnoutiin, sen sijaan sairastin sen muutamaa vuotta aikaisemmin ollessani itse yrittäjä. Ei siinä loppupelissä enää kyselty jaksanko vai en, kun en pystynyt muuta kuin makaamaan sängyllä ja tuijottamaan kattoon.

En osaa sinua neuvoa, mutta halusin kertoa, että ymmärrän kyllä tilanteesi.

Noin.Siinäpä se mun tilanne oikeastaan on.Tämä ei ole mun ensimmäinen sairastuminen,läheskään,joten sietokyky on kasvanut.Ennen en olisi pystynyt tässä tilanteessa mihinkään,nyt vaan vedän vaikka heikkoa on.

Hitto kun pakko.Tän tajuaa just ne,jotka yksin tekee asiantuntijatyötä johon ei pysty perehdyttämään helpolla muita (eikä edes ole varaa siihen).Jos olen töistä pois,niin tilanne vain pahenee!

Ap

Eli, jos pulju kaatuu ja menetät työsi, et saa koskaan enää mitään muuta työtä? Terveyttäsi et ainakaan saa, jos sen lopullisesti menetät. Onko sulla lapsia? Kehottaisitko heitä toimimaan samoin aikuisena?

No kärsi sitten. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Niin..kysyin kokemuksia niiltä joilla on kokemusta tästä:työt menee jos jäät sairaslomalle.Muiden ei ehkä tarvitse haukkua tyhmäksi jos ei ole omalla kohdalla joutunut miettimään.ap