Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ADHD-aikuiset, vertaistukea!
17.10.2017 |
Miten selviätte arjesta ja elämästä keskittymishäiriön kanssa?
Alkaa jaksaminen loppua itseni kanssa enkä tiedä mistä repisin voimia tähän jatkuvaan yrittämiseen ja epäonnistumiseen. Lääkitys on, toimii suhteellisen hyvin ja helpottaa elämää noin kuuden tunnin ajaksi päivässä. Siitä hintana sitten sivuvaikutukset joiden kanssa en vaan jaksaisi enää pärjätä. Lääkärin kanssa on keskusteltu, lääkityksen suhteen mitään ei oikein voisi tehdä. Arjesta selviytymiseen on kaikki mahdolliset kikkakolmoset käytössä ja silti tuntuu, että en vain kykene täyttämään tämän yhteiskunnan vaatimuksia. Masentaa ja ahdistaa.
Kommentit (12)
Minäkin kaipaisin vertaistukea. Sain diagnoosin viittä vaille 27-vuotiaana, ja tuntuu, että lähipiirini ei ihan oikein ymmärrä mistä tässä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan saanut mitään diagnoosia koska olin lapsena koulussa hiljainen ja kiltti. Kuitenkin ajatukset harhaili aina kun olisi pitänyt opetusta kuunnella ja en ollut siisti ja huolellinen kuin muut tytöt. Matematiikka meni aivan päin metsää kun en tunnilla aina edes kuullut mitä opettaja opetti. Hän huomasikin tämän mutta silloin kukaan ei puuttunut kuin häliseviin oppilaisiin. Myöhemminkin elämässä on ollut suuria vaikeuksia ja on tuntunut etten oikein ole sellainen kuin muut. Harmittaa kun lapsena ei saanut mitään tukea, nyt vaan tuntuu että olen muuten vain luuseriaikuinen.
Kotona on jatkuva kaaos, asiat eivät kertakaikkiaan pysy järjestyksessä. Saan jatkuvasti palautetta mieheltäni. Ei sillä, en itsekään kestä tätä. Saatan järjestää esimerkiksi vaatekaapin ja päättää tiukasti että nyt oikeasti jatkossa housut menevät ja pysyvät yhdellä hyllyllä, paidat toisella. Sitten vuorokauden kuluttua se on taas ihan sekaisin enkä koskaan löydä yhtään mitään. Hukkaan muutenkin aina kaiken. Asioita jää lojumaan mitä omituisimpiin paikkoihin. Ruoanlaitto on ihan mahdotonta. Kaupassa käydessä koskaan ei voi osata laatia kauppalistaa ja jos mies on sen laatinut puolestani, niin asioita unohtuu silti ostaa.
Opiskelen yliopistossa unelma-alaani, mutta opinnot takkuavat keskittymishäiriön takia. Lääkkeen ansiosta pystyn sentään istumaan luennoilla eikä oppimiskyvyssä sinänsä ole vikaa mutta useamman kurssin yhtäaikainen hallinta ei vain onnistu. En vain saa hirveästä yrittämisestä huolimatta asioita pysymään hallinassa. Minun pitäisi saada käydä kerrallaan yhtä tai korkeintaan kahta kurssia mutta tutkintorakenne ei sitä salli. Koko elämä tuntuu olevan yhtä sekoilua ja nyt tuntuu että en vain enää jaksa.
- Ap.
Kuulostaa tutulta :/ kaikillahan Concerta ei toimi yhtä hyvin, syötkö juuri sitä?
Minä olen tykännyt katsella Youtubesta How to ADHD -kanavaa. Se on riittävän viihdyttävä, mutta myös informatiivinen ja tarjoaa lisäksi virtuaalista vertaistukea.
Omat ongelmani liittyvät pääpiirteittäin muistiin. Puuhastelen kaikenlaista ja nykyään lääkkeen ansiosta saan jopa asioita valmiiksi(!), mutta muistia lääke ei valitettavasti paranna. Joudun mm. esiintymään työssäni ja vaikka kognitiivisia taitoja vaativat tehtävät ym. sujuvatkin lääkkeellä paremmin, en silti osaa kertoa asioita kronologisesti, sillä keskityn itse epäolennaisuuksiin, en osaa samaistua kuulijan asemaan ja selittää asioita loogisesti ja ymmärrettävästi. Tämä vaikeuttaa ymmärretyksi tulemista ja aiheuttaa ahdistusta, sillä tiedän, etten osaa antaa itsestäni hyvää ja asiantuntevaa vaikutelmaa.
Olen oikeasti ihan terävä ja hyvä työni perusasioissa, esiintymisen vain jättäisin siinä minua paremmille... mutta kun työ sitä vaatii, se luo turhaan jatkuvan epäonnistumisen ja pettymyksentunteen kierteen.
Ihanaa olisi, jos vaan voisi puhua tästä vapaasti. Ongelma vain on siinä, että olen adhd:ni kanssa täysin kaapissa työyhteisössäni. En jaksaisi olla se, joka joutuu ryhtymään taisteluun tuulimyllyjen kanssa, kun ensin pitäisi
a) murtaa väärät käsitykset, joita tähän neurologiseen häiriöön liittyy, ja
b) selittää miten tämä minulla ilmenee, mihin pystyn siitä huolimatta, mutta ennen kaikkea
c) joutuisi kaikesta huolimatta kuuntelemaan: "Kaikilla meillä on joskus tuollaisia tunteita. Älä stressaa, eiköhän ala helpottaa pian."
Mistä takaisin kohtaan a. Joten parempi tyytyä piilottelemaan kaapissa. Pelkään kollegoiden väheksyntää ja luottamusaseman menetystä. Stigmatisoinnista puhumattakaan.
Voisko sulla olla vaikka eri paikassa vaatteet kuin miehelläsi? Niin hänen ei tarvitsisi katsoa sun sekasotkua mutta et myöskään itse kärsisi jarkuvasta huomauttelusta? Entä pystyisitkö pitämään muutaman päivän vaatteita erillisessä paikassa niin kenties ei ainakaan koko vaatekaappia tarvitsisi myllätä esim. yhtä paitaa etsiessä?
Itse olen myös vähentänyt aika paljon vaatteita ja muutenkin tavaraa.
Pystyiskö esim. ruokatarvikkeet tilaaman kotiin? Tai sitten käytät jonkinnäjöistä elektronista kauppalistaa, jonka voit ruksia aina tarvittaessa yli. Siis miksi tutkintorakenteen takia vain muutaman kurssin opiskelu ei onnistu? Itse opiskelen yliopistossa myöskin mutta teen hommia itsenäisesti oman aikatauluni mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sivuvaikutuksia saattee lääkkeistä? :)
Vierailija kirjoitti:
Mitä sivuvaikutuksia saattee lääkkeistä? :)
Olen nyt syönyt puoli vuotta Concertaa. Pienemillä määrillä 18gm-27mg en mitään.
44-54mg saatan olla vähän ärtynyt ja, kun lääke lopettaa vaikutusta niin alkaa pää sattua ja väsyttää. Mutta saan tällä hetkellä suunnitella oman aikatauluni, joten näitä isompia määriä otan vasta iltapäivällä ja, kun lääke lopettaa vaikuttamisen niin voinkin mennä suoraan nukkumaan. Lähinnä isompi määriä vain silloin, kun opiskelen yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tuo lääkkeen vaikutuksen loppuminen on karmeaa. Minulla se yhdistyy väsymykseen ja aivojen puuroutumiseen. Tätä on myös taukopäivinä.
Sosiaaliselta kantilta tämä on ns. paskinta ikinä, koska olen liian väsynyt ja pihalla iltaisin ja viikonloppuisin (lääketauko) -> skippaan bileet suosiolla. Myöskään alkoholia ei pitäisi Concertan kanssa käyttää, enkä muutenkaan lääkkeen aloituksen jälkeen ole enää tykännyt pahemmin juoda. Jotenkin siitä alkoholin hidastavasta, epäskarppiuttavasta vaikutuksesta on nykyään tietoisempi ja se lähinnä vain ärsyttää.
Alepalla on kotiinkuljetus ja heillä siellä sivuilla on valmiit reseptit joita kun klikkaa saa kaikki ostoskoriin. Toimitus muutaman euron... Itse käytän tuota koska kaupasta en vaan onnistu ostamaan kokonaiseen ateriaan tarvittavat ainekset. Kaikkea muuta sieltä kyllä lähtee mukaan. Shoppailu on ok jos ylimääräistä rahaa ja haluaa tehdä herätysostoksia muttei varsinaisesti tarvitse mitään. Muuten netin kautta tarkkaan pohtien niin tulee järkeviäkin ostoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisko sulla olla vaikka eri paikassa vaatteet kuin miehelläsi? Niin hänen ei tarvitsisi katsoa sun sekasotkua mutta et myöskään itse kärsisi jarkuvasta huomauttelusta? Entä pystyisitkö pitämään muutaman päivän vaatteita erillisessä paikassa niin kenties ei ainakaan koko vaatekaappia tarvitsisi myllätä esim. yhtä paitaa etsiessä?
Itse olen myös vähentänyt aika paljon vaatteita ja muutenkin tavaraa.Pystyiskö esim. ruokatarvikkeet tilaaman kotiin? Tai sitten käytät jonkinnäjöistä elektronista kauppalistaa, jonka voit ruksia aina tarvittaessa yli. Siis miksi tutkintorakenteen takia vain muutaman kurssin opiskelu ei onnistu? Itse opiskelen yliopistossa myöskin mutta teen hommia itsenäisesti oman aikatauluni mukaan.
Vaatteemme ovat jo eri kaapeissa, joten vaateongelmasta kärsin lähinnä minä, muun huushollin sekaisuudesta taasen kärsii mies (joka on keskivertoa huomattavasti siistimpi eläjä, käytännössä ihan kaikki sotku tässä kämpässä on minusta peräisin). Tutkintooni kuuluu aika tiukka suoritusjärjestys. Useille kursseille ei pääse osallistumaan ennenkuin kurssit X, Y, Z ovat suoritettuja ja kaikki kurssit ovat vain kerran vuodessa järjestettäviä. Käytännössä siis epäonnistuminen syksyn opinnoissa estää kevään opintoja pahasti. Arvioitu valmistumisaikani on jo siirtynyt vuodella, koska en viime keväänä kertakaikkiaan kyennyt suorittamaan kaikkia vaadittavia kursseja vaikka yritin priorisoida tärkeimmät ensisijaisiksi. Monen kurssin kanssa sählääminen yhtä aikaa on johtanut siihen, että en saa oikein mihinkään niistä paneuduttua kunnolla vaikka aiheet ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Luultavasti myös opintotukioikeuteni katkeaa, koska en pysty opiskelemaan samaa tahtia kuin useimmat.
Lääkkeenä käytössä on Concerta 36 mg. Vaikutuksen lakattua olo on ihan hirveän väsynyt, uupunut, ahdistunut ja itkuinen. Aivot junnaavat paikallaan eikä kapasiteetti riitä edes Salkkarijakson seuraamiseen saati sitten mihinkään oikeaan tekemiseen ja aloitekyky on täysi nolla. Se kuuden tunnin toimintakyky maksaa minulle siis käytännössä koko illan kestävän lobotomian. Lisäksi olen huomannut lääkkeen aiheuttavan vainoharhaisia ja ahdistuneita ajatuksia, joissa ei ole mitään järkeä. Pidän lääkkeestä aika paljonkin taukoa, käytän vain arkipäivisin ja pari kertaa vuodessa useamman viikon tauon.
Kuulostaa valitettavasti todella tutulta. Olen tällä hetkellä ilman lääkettä, sillä se alkoi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen mielummin peruspositiivinen itseni kuin ihmisraunio lääkkeen kanssa. Mutta ei tämä näinkään helppoa ole. Olisiko sinulle tarjolla vertaistukea tai muuta sellaista kotikaupungissasi?
Alue: Aihe vapaa
Mitä ongelmia sulla on arjessa? T. ADD