Mies ei välitä?

Mitä ongelmia teillä konkreettisesti on? Miten olette yhdessä pohtineet eroa? Mitä olette siitä puhuneet?

Hyvin monet miehet ei vaan kaipaa eivätkä tajua tuollaista "suhdekeskustelua". He osaavat puhua konkreettisista asioista, mutta eivät ymmärrä ollenkaan mitä hyötyä voisi olla jostain tunteiden vatvomisesta ja suhteen tilan analysoimisesta. 

Meilläkin oli jossain vaiheessa iso kriisi tästä. Minusta tuntui että meidän täytyisi puhua, koska kyllähän parisuhteessa kuuluu, mutta mies vetäytyi henkisesti kauemmas mitä enemmän pakkopuhutin. Mies sanoi vain, että ei hänestä meillä ole mitään ongelmia, eikä hän ymmärrä MISTÄ täytyisi puhua. Hän oli valmis puhumaan kyllä käytännöstä, esim. kotitöiden jakamisesta tai matkakohteiden valinnasta, mutta ei sellaista tunnepohjaista keskustelua suhteesta ja elämäntoiveista. 

Minä lopulta tajusin olevani itse väärässä. En minä voi pakottaa miestä sellaiseen naiselliseen tunne-elämän analysointiin joka hänelle ei ole luontaista. Samoin kun ei mieskään voi pakottaa minua siihen, että puhutaan lähinnä käytännön asioista. Hyväksyin sen että turha yrittää väkisin käydä parisuhdekeskusteluja, että jos joskus suhde on niin huono etten jaksa niin minä vaan poistun, enkä piinaa toista puhutuksilla. Aika pian huomasinkin ettei se meidän suhde oikeastaan ole ollenkaan huono, kunhan hyväksyn sen millainen mies on tunneilmaisun suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monet miehet ei vaan kaipaa eivätkä tajua tuollaista "suhdekeskustelua". He osaavat puhua konkreettisista asioista, mutta eivät ymmärrä ollenkaan mitä hyötyä voisi olla jostain tunteiden vatvomisesta ja suhteen tilan analysoimisesta. 

Meilläkin oli jossain vaiheessa iso kriisi tästä. Minusta tuntui että meidän täytyisi puhua, koska kyllähän parisuhteessa kuuluu, mutta mies vetäytyi henkisesti kauemmas mitä enemmän pakkopuhutin. Mies sanoi vain, että ei hänestä meillä ole mitään ongelmia, eikä hän ymmärrä MISTÄ täytyisi puhua. Hän oli valmis puhumaan kyllä käytännöstä, esim. kotitöiden jakamisesta tai matkakohteiden valinnasta, mutta ei sellaista tunnepohjaista keskustelua suhteesta ja elämäntoiveista. 

Minä lopulta tajusin olevani itse väärässä. En minä voi pakottaa miestä sellaiseen naiselliseen tunne-elämän analysointiin joka hänelle ei ole luontaista. Samoin kun ei mieskään voi pakottaa minua siihen, että puhutaan lähinnä käytännön asioista. Hyväksyin sen että turha yrittää väkisin käydä parisuhdekeskusteluja, että jos joskus suhde on niin huono etten jaksa niin minä vaan poistun, enkä piinaa toista puhutuksilla. Aika pian huomasinkin ettei se meidän suhde oikeastaan ole ollenkaan huono, kunhan hyväksyn sen millainen mies on tunneilmaisun suhteen.

Kyllähän tunteiden ilmaiseminen ja niistä puhuminen ovat aivan olennainen asia parisuhteessa. Ei niistä tarvitse jatkuvasti keskustella eikä niitä myöskään korostetusti ilmaista, mutta parisuhteen kulmakiven ne kuitenkin muodostavat.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monet miehet ei vaan kaipaa eivätkä tajua tuollaista "suhdekeskustelua". He osaavat puhua konkreettisista asioista, mutta eivät ymmärrä ollenkaan mitä hyötyä voisi olla jostain tunteiden vatvomisesta ja suhteen tilan analysoimisesta. 

Meilläkin oli jossain vaiheessa iso kriisi tästä. Minusta tuntui että meidän täytyisi puhua, koska kyllähän parisuhteessa kuuluu, mutta mies vetäytyi henkisesti kauemmas mitä enemmän pakkopuhutin. Mies sanoi vain, että ei hänestä meillä ole mitään ongelmia, eikä hän ymmärrä MISTÄ täytyisi puhua. Hän oli valmis puhumaan kyllä käytännöstä, esim. kotitöiden jakamisesta tai matkakohteiden valinnasta, mutta ei sellaista tunnepohjaista keskustelua suhteesta ja elämäntoiveista. 

Minä lopulta tajusin olevani itse väärässä. En minä voi pakottaa miestä sellaiseen naiselliseen tunne-elämän analysointiin joka hänelle ei ole luontaista. Samoin kun ei mieskään voi pakottaa minua siihen, että puhutaan lähinnä käytännön asioista. Hyväksyin sen että turha yrittää väkisin käydä parisuhdekeskusteluja, että jos joskus suhde on niin huono etten jaksa niin minä vaan poistun, enkä piinaa toista puhutuksilla. Aika pian huomasinkin ettei se meidän suhde oikeastaan ole ollenkaan huono, kunhan hyväksyn sen millainen mies on tunneilmaisun suhteen.

Kuulostaa kammottavalta. En pystyisi olemaan kuukauttakaan sellaisessa suhteessa, jossa ei voisi luontevasti keskustella ajatuksista, tunteista, toiveista ja arvoista.

t. mies

Tuollaiselta ihmiseltä puuttuu minimitaidot parisuhteessa olemiseksi.

Jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monet miehet ei vaan kaipaa eivätkä tajua tuollaista "suhdekeskustelua". He osaavat puhua konkreettisista asioista, mutta eivät ymmärrä ollenkaan mitä hyötyä voisi olla jostain tunteiden vatvomisesta ja suhteen tilan analysoimisesta. 

Meilläkin oli jossain vaiheessa iso kriisi tästä. Minusta tuntui että meidän täytyisi puhua, koska kyllähän parisuhteessa kuuluu, mutta mies vetäytyi henkisesti kauemmas mitä enemmän pakkopuhutin. Mies sanoi vain, että ei hänestä meillä ole mitään ongelmia, eikä hän ymmärrä MISTÄ täytyisi puhua. Hän oli valmis puhumaan kyllä käytännöstä, esim. kotitöiden jakamisesta tai matkakohteiden valinnasta, mutta ei sellaista tunnepohjaista keskustelua suhteesta ja elämäntoiveista. 

Minä lopulta tajusin olevani itse väärässä. En minä voi pakottaa miestä sellaiseen naiselliseen tunne-elämän analysointiin joka hänelle ei ole luontaista. Samoin kun ei mieskään voi pakottaa minua siihen, että puhutaan lähinnä käytännön asioista. Hyväksyin sen että turha yrittää väkisin käydä parisuhdekeskusteluja, että jos joskus suhde on niin huono etten jaksa niin minä vaan poistun, enkä piinaa toista puhutuksilla. Aika pian huomasinkin ettei se meidän suhde oikeastaan ole ollenkaan huono, kunhan hyväksyn sen millainen mies on tunneilmaisun suhteen.

Tämä. Olen huomannut aivan saman. Ei miesten kanssa kannata aloittaa "mikä tää meidän juttu on?" -tyylisiä keskusteluja. Sen sijaan selkeitä kysymyksiä.

Kannattaa muistaa myös, että noin 10 % suomalaisista on aleksityymikkoja ja aleksitymia on yleisempää miesten kuin naisten keskuudessa.

Mies ihastui toiseen naiseen. Näistä asioista vaan pitäisi voida puhua.