En ymmärrä miten joku voi saada iloa lapsista?

Ehkä siksi että en koskaan ole jaksanut yrittää. Vauva aikoina kun he heräsivät klo 6 syötin, vaihdoin vaipan ja otin viereen nukkumaan aina klo 9 asti.



Myöhemmin saivat aamulla tulla leikkimään sänkyyn kun itse vielä nukuin tai torkuin.



Päivällä jompi kumpi oli aina jos ei ollut hiljaa kainalossa ja 3v pilkkoi vieressä tomaattia salaattiin. Otan heidät aina mukaan tekemään sitä mitä teen istuttamaan kukkia, keittämään ruokaa, siivoamaan jne.



Sitten kun en jaksa istutan videoiden eteen hyvällä omalla tunnolla. Välillä leikin nukkuvaa karhua heidän kanssaan siis kun en kertakaikkiaan jaksa.

sinulla on ap varmaan aika pienet lapset-

silloin on kyse yleensä survivalista eli perusjaksamisesta vanhemmilla...



odota ja jaksa muutama vuosi vielä ap-

lasten kiukuttelu helpottaa

tarvitset "lomaa" lasten hoidosta. Enemmän omaa aikaa. Kun olet välillä pois kotoa, kaikki näyttää vähän valoisammalta ja jaksaa taas yrittää enemmän.

enemmän olen poissa, sitä enemmän raivotaan ikävää sitten takaisin.

Niillä on arvoa ihmisyytensä perusteella, mutta viihdearvoa olemattomasti. Etsi iloa muualta. Sieltä sitä löytyy vaikka kuinka paljon.

että voi, että saan niin paljon iloa ja voimaa lapsistani.



Kiitos kommentistasi, joka sanoit ettei niistä saa iloa :) Saan iloa muualla, en ole kokonaan siis iloton, en vain jaksa tätä sirkusta enää.

Omaa aikaa on hyvä! Nyt onkin sitten mietittävä miten se perheaika onnistuu. Sehän ei parane sillä omalla ajalla vaan siihen on sitten eri niksit.



Mitä puuhailette päivisin ja minkäikäiset on lapset. Eli kerro vähän teidän tavallisesta arjesta

itsekin alan toipua uuvuttaneesta vauvavaiheesta nyt, kun lapset menevät kouluun...



(lapseni eivät koskaan heränneet klo 6- vaan valvottivat vauva-aikanakin 2-3 h/ välein yössä---oli allergiaa, koliikkia...)

sitä iloa saa helpommin, koska kiukkuisillakin tapauksilla on niitä hyviä hetkiä... adhd:t voi olla suurimman osan ajasta aika hektisiä.. ehkä teidän adhd ongelmaa ei hoideta hyvin, jos lapset saisi rauhoittumaan sinulle jäisi aikaa huomata heidän ihanat puolesta.

leivotaan, piirrellään, maalaillaan, tehdään ruokaa yhdessä, käydään kaupassa, pyöräilemässä, puistossa, uimassa, kyläilemässä jne. välillä vaan ollaan sen kummemmin mitään tekemättä. Yhteistä kaikelle on se, että kaikki on yhtä kaaosta yleenäs. Pienimäinen ei pysty keskittymään mihinkään ja "terrorisoi" kaikkea, vanhempi kärsii siitä.



Kahden keskeistä aikaa vietetään kummankin kanssa, se on ainoa tapa, jolloin on suhteellisen rauhallista, mutta kun asioita ei aina voi toteuttaa niin että lapset ovat eri paikassa. Ovat päiväkodissa päivät, 8-16. Kotona ollessaan eivät leiki keskenään kuin hetkittäin ja siis todella harvoin, muuten tappelevat, vinkuvat ja vikisevät. Mikään ei kelpaa, kaikki on väärin, ruoka on pahaa tai muuten vaan on pidettävä järkyttävä sirkus päällä koko ajan.



Minuuttiakaan ei pysty itse istumaan sohvalla rauhassa, ettei olisi joku tilanne päällä. Joka asiassa vitkutellaan tai pellillään. Ruokapöydässä ei voida istua aloillaan. On pistetty jäähypenkille, keskusteltu asioista, on laitettu nurkkaan, liimattu kannustustarroja, ja vannottu kirkkain silmin, että ei, en enää koskaan pure ketään ja saman tien napataan kiinni. Kaikkea on kokeiltu. Mitään käytöstapoja ei osata, mikään ei mene jakeluun. Kaupassa juostaa, piiloudutaan hyllyjen väliin, törmäillään ihmisiin. Pyörällä ajaessa otetaan täysi vauhti päälle ja katsellaan sivulle, ja ajetaan ojaan. Kamala huuto, jonka loputtua tehdään sama uudelleen. Mistään ei oteta opikseen. Mistä tällaisia lapsia oikein tulee?

minulla ei ole ollut toinen lapsi terve...

t. nro 10



silti tsempit ap:llekin:::)))

ja

VOIMIA KAIKILLE PIENTEN LASTEN VANHEMMILLE TASAPUOLISESTI!!!

Rauhoittakaa kunnolla arki ja käyttäkää perheneuvolaa apuna. Tuo huomion jakaminen toimii tosiaan useimmin hienosti, yrittäkää sitä mahdollisimman usein.



Tsemppiä koko perheelle!

LApset on jo diagnosoitu? Eli yli 4v molemmat? Onko lääkitys, entä joku vaihtoehtohoito, homeopatia tms.

up