Ihmiset ovat tulleet hulluiksi - hyvään elämään riittä kännykkä ja 10 m2 asunto

No mitkäs ovat AP:n kriteerit?

"Hyvään elämään riittä kännykkä ja 10 m2 asunto" – oletko siis itse tätä mieltä vai oliko tämä esimerkki siitä hulluudesta?

Jotkut ihan tosissaan on sitä mieltä, että koska se varsinainen elämä on siellä somessa, on ihan sama missää kämppä on ja millainen kolo.

AP ilmeisesti haluaa vähintään 200m2 omakotitalon keskeltä kaupunkia kolmen hehtaarin tontilla. Auto saa olla enintään vuoden vanha, kerran kuussa käydään kaukomailla lomailemassa, kännykkä on vähintään tonnin hintainen, siis lasten kännyt...

Kaikki eivät kaipaa elämäänsä ylellisyyttä. Onnen voi löytää muualtakin kuin valtavasta asunnosta ja tavaranpaljoudesta.

Miksi ihmisten pitää olla erilaisia? Miksi kaikki eivät voi olla normaaleja kuin minä?

Mun mielestä nykyajan kulutushysteriassa ja tavarapaljoudessa vain hyvä asia, että joillekin riittää vaatimattomampi elämä. 

Kun mahdollisuuksia ylelliseen elämään ja kuluttamiseen ei ole niin sitten sanotaan että oikeasti haluaa asua siinä koirankopissa ja jyystää näkkileipää. Ego suojelee itseään. Kaikki kyllä haluaisivat mennä lomallaan italiaan ja alpeille hiihtämään ja asua luksustalossa, mutta koska yhä harvempi enää pystyy sitä tekemään kun töistä ei makseta riittävästi niin sitten selitellään.

20-vuotiaalla sinkulla voi ollakin näin

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät kaipaa elämäänsä ylellisyyttä. Onnen voi löytää muualtakin kuin valtavasta asunnosta ja tavaranpaljoudesta.

Konmaritus lienee tarpeellista tuon kokoisessa asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Kun mahdollisuuksia ylelliseen elämään ja kuluttamiseen ei ole niin sitten sanotaan että oikeasti haluaa asua siinä koirankopissa ja jyystää näkkileipää. Ego suojelee itseään. Kaikki kyllä haluaisivat mennä lomallaan italiaan ja alpeille hiihtämään ja asua luksustalossa, mutta koska yhä harvempi enää pystyy sitä tekemään kun töistä ei makseta riittävästi niin sitten selitellään.

Tai kun ylellinen elämä ja kuluttaminen on jo koettu. On perustettu perhe sekä hankittu iso koti, joka on täytetty tavaralla. On kulutettu niin maan penteleesti. Matkan varrella on tullut erokin ja lopulta lapset muuttavat omilleen. Jäljelle jää vain iso koti täynnä tavaraa. Aika moni alkaa lasten aikuistuttua miettiä, mitä loppuelämällään tekisi. Jotkut viihtyvät edelleen isossa kodissa tavaroiden keskellä. Jotkut taas ovat saaneet kyllikseen kotona olemisesta, tavarapaljoudesta sekä kuluttamisesta  ja haluavat jotain ihan muuta. Haluavat mahdollisimman vähän tavaraa ja sitten vaikka matkustelua, kodin ulkopuolisia harrastuksia, elämyksiä jne. Sellaisia asioita, joihin perheellisenä ei ole ollut samalla tavalla mahdollisuuksia, koska rahat ovat menneet isoon asuntoon ja perheen tarpeisiin. 

Minusta minitalot ja pienet minimalistiset asunnot ovat ihania! Ja ikää on jo 50 vuotta. Olen miehelle puhunut, että eikö olisikin kiva. Ainakin mökki voisi olla minikokoinen.

Nuoremmille jokin "iso talo" ei ole enää mikään statussymboli vaan jopa riippakivi. Jos haluaa matkustaa ja tuntea olonsa vapaaksi niin pieni asunto sopii siihen hyvin. Sama asia auto ja ajokortti. Joku helsinkiläinen 18 vee ei enää edes hanki korttia eikä oma auto kiinnosta yhtään. Kun taas meikäläisen kasarivuosina ajokortti oli ehdoton juttu ja oma tai lainattu auto hienointa maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

"Hyvään elämään riittä kännykkä ja 10 m2 asunto" – oletko siis itse tätä mieltä vai oliko tämä esimerkki siitä hulluudesta?

Emme nähtävästi saa tähän vastausta...

Mutta itse olen 26 neliön yksiössä asuva materialisti, joka vallan hyvin voisi muuttaa pienempäänkin. Minulle "hyvään elämään" riittäisi aivan hyvin sänky, työpöytä (joka voisi toimia yhdistettynä tv-, tietokone- ja ruokapöytänä), sohva työpöydästä vastakkaisella seinällä (tv:n katseluun), ja hylly kaiken hauskan kertyneen roinan esilläpitoon. Ja tietysti se nettiyhteys.

Toimeen toki tulisin myös sohvasängyn ja älyluurin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kun mahdollisuuksia ylelliseen elämään ja kuluttamiseen ei ole niin sitten sanotaan että oikeasti haluaa asua siinä koirankopissa ja jyystää näkkileipää. Ego suojelee itseään. Kaikki kyllä haluaisivat mennä lomallaan italiaan ja alpeille hiihtämään ja asua luksustalossa, mutta koska yhä harvempi enää pystyy sitä tekemään kun töistä ei makseta riittävästi niin sitten selitellään.

No en tiiä. Nykyään siitä pienehköstä palkasta jää säästöönkin rahaa ihan vaan sen takia, että olen tajunnut, että kaikkea ei tarvitse ostaa tai päivittää jatkuvasti uuteen. Kämpässäkin on huomattavasti mukavampi elää, kun paikat ei pursuile tavaroita.

Tämä kehityssuunta tukee jo vuosia kestänyttä palveluyhteiskuntahypetystä, jota koitetaan edistää myös ekologisuudella ratsastamalla. Kun kodit ovat niin pieniä, että niissä ei viihdytä, vaan käydään vain nukkumassa, se ajaa ihmiset julkisiin tiloihin ja kuluttamaan. Tästä kertoo myös se, että Suomessakin pääkaupunkiseudulla keskimääräinen yhden henkilön hiilijalanjälki on huomattavasti suurempi kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa, joissa asutaan tilavammin ja ajellaan omilla autoilla, eli asian luulisi olevan päin vastoin. Kaupunkiolosuhteissa tarvitaan järjettömät määrät valaistua ja lämmitettyä liiketilaa, kun ihmiset tarvitsevat kahviloita ja kuppiloita olohuoneikseen, ja tiloja eri harrastuksia ja toimintoja varten. Kun ollaan ajateltu, että markkinoijat pyrkivät luomaan ihmisille uusia kulutustarpeita, on perinteisesti ajateltu tavaroiden kaupan vauhdittamista. Nykyään uusia kulutustarpeita pyritään synnyttämään uudenlaisille alueille. Vaikuttajat pyrkivät ihanteellistamaan liikkuvan elämäntavan, kotiseinien sisällä tapahtuva elämä on brändätty taantumukselliseksi, juntiksi, "maalaiseksi".

Markkinamiesten kauhistus on ihminen, joka pitää kotona illanistujaisia suurelle kaveriporukalle baarissa luuhaamisen sijaan, jonka kotona on viihtyisät tilat mukavaa elokuvailtaa varten, ja jolla ei ole tilan puutteen vuoksi tarvetta konmarittaa esikoisen polkupyörää ja luistimia 10 vuotta nuoremmalle sisarukselle säästämisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kehityssuunta tukee jo vuosia kestänyttä palveluyhteiskuntahypetystä, jota koitetaan edistää myös ekologisuudella ratsastamalla. Kun kodit ovat niin pieniä, että niissä ei viihdytä, vaan käydään vain nukkumassa, se ajaa ihmiset julkisiin tiloihin ja kuluttamaan. Tästä kertoo myös se, että Suomessakin pääkaupunkiseudulla keskimääräinen yhden henkilön hiilijalanjälki on huomattavasti suurempi kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa, joissa asutaan tilavammin ja ajellaan omilla autoilla, eli asian luulisi olevan päin vastoin. Kaupunkiolosuhteissa tarvitaan järjettömät määrät valaistua ja lämmitettyä liiketilaa, kun ihmiset tarvitsevat kahviloita ja kuppiloita olohuoneikseen, ja tiloja eri harrastuksia ja toimintoja varten. Kun ollaan ajateltu, että markkinoijat pyrkivät luomaan ihmisille uusia kulutustarpeita, on perinteisesti ajateltu tavaroiden kaupan vauhdittamista. Nykyään uusia kulutustarpeita pyritään synnyttämään uudenlaisille alueille. Vaikuttajat pyrkivät ihanteellistamaan liikkuvan elämäntavan, kotiseinien sisällä tapahtuva elämä on brändätty taantumukselliseksi, juntiksi, "maalaiseksi".

Markkinamiesten kauhistus on ihminen, joka pitää kotona illanistujaisia suurelle kaveriporukalle baarissa luuhaamisen sijaan, jonka kotona on viihtyisät tilat mukavaa elokuvailtaa varten, ja jolla ei ole tilan puutteen vuoksi tarvetta konmarittaa esikoisen polkupyörää ja luistimia 10 vuotta nuoremmalle sisarukselle säästämisen sijaan.

Tuo pitää ihan paikkansa. Olenkin jo vuosia ihmetellyt, miksi omalle ikäluokalleni eli 50-65 v ei markkinamiehet ole keksineet Vitapron lisäksi yhtään mitään. Ketään ei ole tuntunut kiinnostavan tämän "näkymättömän sukupolven" rahat. Tavaraa meillä on jo kaapit väärällään eikä uusia enää elinaikanamme tarvita. Entisistäkin tavaroista on kierrätyksen ja jätteiden lajittelun vuoksi hankalaa päästä eroon. Mihin haluaisimme rahamme laittaa on nimenomaan palvelut.

Olemme valmistaneet tuhansia aterioita perheellemme, järjestäneet ristiäisiä, rippijuhlia, yo-juhlia, synttäreitä, jouluja yms jo kymmeniä. Pesseet tuhansia pesukoneellisia pyykkiä. Imuroineet ja pesseet kymmeniätuhansia neliömetrejä lattioita. Yhtenä päivänä viimeisinkin lapsi lähtee ovesta sanoen heipat ja sen jälkeen tajuaa, että mun ei ole enää mikään pakko, jos en halua. Koska perhettä ei ole enää elätettävänä ja asuntolainatkin maksettu, nyt on mahdollisuus alkaa käyttää palveluita. Käydä ravintoloissa syömässä, jos ruuanlaitto ei inspiroi. Minimalistisen pikkukodissa viikkosiivoojallakaan ei kauaa nokka tuhise. Voimme alkaa käyttää pesulapalveluita. Tavata ystäviämme kahviloissa ja erilaisissa tapahtumissa. Mitä enemmän kehitetään erilaisia palveluita, sitä vähemmän kannamme rahojamme ulkomaille. Ja tämän ainakin pitäisi olla Suomelle ja suomalaisille hyvä asia. 

Vierailija kirjoitti:

AP ilmeisesti haluaa vähintään 200m2 omakotitalon keskeltä kaupunkia kolmen hehtaarin tontilla. Auto saa olla enintään vuoden vanha, kerran kuussa käydään kaukomailla lomailemassa, kännykkä on vähintään tonnin hintainen, siis lasten kännyt...

Sarkasmi on taitolaji. Sinulta puuttuu kaikki se älykkyys sarkasmistasi, joka saisi lukijan edes hymähtämään. Tuo yrityksesi vaan näyttää tyhmältä ja pikkumieliseltä.