Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
8kk seurustelua takana ja kosinta. Onko liian nopeaa toimintaa?
16.10.2017 |
Suunnittelen kosivani tyttöystävää, koska rakastan häntä ja hän tuntuu oikealta. En halua tulla torjutuksi. :/ Kosin kahden kesken, koska olen ujo mies.
Kommentit (24)
Alkuhuuma teillä vielä menossa. Sen aikana en itse tekisi tuollaisia pysyviä ratkaisuja, koska aivokemiat tasaantuvat vasta myöhemmin ja vasta silloin osaa arvioida jatkoa perusteellisemmin. Avioliitosta ja siihen liittyvistä toiveista pitäisi mielestäni myös ehdottomasti puhua avoimesti ennen mitään kosintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkopuolisen on vaikea vastata. Minä vastasin kosintaan myöntävästi kahden vuoden seurustelun jälkeen, mutta olisin suostunut riemusta kiljuen jo kahdeksan kuukauden seurustelunkin jälkeen, hitsauduimme nopeasti hyvin tiiviisti yhteen. Avioliittoa takana 12 vuotta. Mutta tilanteita on toki erilaisia, moni läheinen ystäväni on pitänyt tuota kahden vuoden jälkeen kihlautumistakin liian nopeana tahtina (olimme tuolloin aika nuoria), vaikka heillä itsellään on ollut ihan hyvät parisuhteet, jotka ovat johtaneet hitaammalla tahdilla avioliittoon. Suosittelen tilanteen kartoittamista yleisemmällä keskustelulla avioliitosta ennen varsinaista kosintaa.
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma teillä vielä menossa. Sen aikana en itse tekisi tuollaisia pysyviä ratkaisuja, koska aivokemiat tasaantuvat vasta myöhemmin ja vasta silloin osaa arvioida jatkoa perusteellisemmin. Avioliitosta ja siihen liittyvistä toiveista pitäisi mielestäni myös ehdottomasti puhua avoimesti ennen mitään kosintoja.
Kuinka kauan tätä alkuhuumaa kestää? Olemme keskustelleet jo kaikesta ja tyttöystävä haluaa myös naimisiin, mutta mietin yksikseni yllätyskosintaa. ap
Miksi pelkäät tulevasi torjutuksi? Olettehan jo keskustelleet asiasta. En ymmärrä teitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se kosinta pitää tehdä yllätyksenä? Voisitteko puhua asiasta ennakkoon. Kuten lisäksi avioliiton jälkeisestä elämästä, lapsien lukumäärästä, kasvatusmetodeista jne.
Itse kysymykseen, riippu teidän iästä ja elämänkokemuksesta. Mutta noin keskimäärin aivan liian aikaista. Mieluiten pari vuotta avoliittoa ensin alle.
Aikuisia olemme ja hän on minulle erittäin spesiaali, koska on ensimmäinen tyttöystäväni. Tyttöystävä on kerran ollut pidemmässä suhteessa. Haluaisin yllättää hänet kosinnalla. :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma teillä vielä menossa. Sen aikana en itse tekisi tuollaisia pysyviä ratkaisuja, koska aivokemiat tasaantuvat vasta myöhemmin ja vasta silloin osaa arvioida jatkoa perusteellisemmin. Avioliitosta ja siihen liittyvistä toiveista pitäisi mielestäni myös ehdottomasti puhua avoimesti ennen mitään kosintoja.
Kuinka kauan tätä alkuhuumaa kestää? Olemme keskustelleet jo kaikesta ja tyttöystävä haluaa myös naimisiin, mutta mietin yksikseni yllätyskosintaa. ap
Mulla se on ollut jotain vuoden-pari. Sitten sitä tulee järkiinsä. Ja jos sen jälkeen vielä haluaa naimisiin niin go for it.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma teillä vielä menossa. Sen aikana en itse tekisi tuollaisia pysyviä ratkaisuja, koska aivokemiat tasaantuvat vasta myöhemmin ja vasta silloin osaa arvioida jatkoa perusteellisemmin. Avioliitosta ja siihen liittyvistä toiveista pitäisi mielestäni myös ehdottomasti puhua avoimesti ennen mitään kosintoja.
Kuinka kauan tätä alkuhuumaa kestää? Olemme keskustelleet jo kaikesta ja tyttöystävä haluaa myös naimisiin, mutta mietin yksikseni yllätyskosintaa. ap
No jos te olette keskustelleet asiasta ja tyttöystäväkin haluaa naimisiin niin eikö se silloin ole jo sovittu juttu, että menette jossain vaiheessa naimisiin? Eli olette jo kihloissa.
Minäkään en ymmärrä noita yllätyskosintajuttuja, mutta jos teet niin niin tee se ainakin aiheuttamatta toiselle epämiellyttävää tilannetta. Eli nimenomaan kahden kesken eikä missään julkisella paikalla niin, että muut voisivat nähdä mistä on kyse. Ei mitään polvistumisia ja sormuksen ojentamista.
Kahdeksan kuukauden jälkeen en vielä todellakaan suosittelisi. Palaa asiaan parin vuoden kuluttua.
Miksi sinulla on kiire naimisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuhuumaa kestää just niin kauan ku seksi tuntuu maailman mahtavimmalta!
Minua kosittiin 6 kk seurustelun jälkeen eikä se ollut yhtään liian aikaista. Nyt tuosta on pian 18 vuotta ja olemme edelleen yhdessä. Mutta vaikea sanoa toisen puolesta. Jos ole ujo etkä tahdo laittaa itseäsi likoon täysillä niin tunnustelisin kyllä ilmapiiriä etukäteen jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni olisi liian aikaista. Toisaalta olen itse muutenkin sellainen ihminen, että avioliitto saisi tapahtua vasta piiitkän seurusteluajan jälkeen (jos ollenkaan), sillä pidän avioliittoa tavallaan tosi pyhänä ja sellaisena once in a lifetime -juttuna, enkä mitenkään voisi kuvitella tuntevani ihmistä riittävän hyvin alle vuoden (tai alle kolmenkaan vuoden, näin esimerkiksi) tuntemisen perusteella.
EN siis tuomitse muita, kukin tekee kuten haluaa ja parhaaksi itselleen näkee, mutta itse ajattelen omalla kohdallani näin :)
Esimerkiksi yhteenmuutto on itselleni jo iso askel, mutta huomattavasti pienempi kuin avioliitto. Haluaisin toki asua VÄHINTÄÄN pari vuotta yhdessä ennen kosintaa.
Toisaalta helppohan minun on puhua, kun ainoa "kunnon" suhteeni kesti hieman yli 3 vuotta, josta avoliittoa kaksi vuotta, eli eipä järin pitkälle pötkitty 😁
Miksi viivyttää väistämätöntä. Kyl sen tietää jos on löytänyt oikean.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se kosinta pitää tehdä yllätyksenä? Voisitteko puhua asiasta ennakkoon. Kuten lisäksi avioliiton jälkeisestä elämästä, lapsien lukumäärästä, kasvatusmetodeista jne.
Itse kysymykseen, riippu teidän iästä ja elämänkokemuksesta. Mutta noin keskimäärin aivan liian aikaista. Mieluiten pari vuotta avoliittoa ensin alle.
Olisin vastannut kieltävästi, jos kumpikaan pitkistä suhteistani olisi alkanyt selittää avioliiton jälkeisestä elämästä, lapsien lukumäärästä, kasvatusmetodeista jne. Tuo on pelkkää teoriaa tai päiväunelmaa kuvitella etukäteen esim. Avioliiton jälkeistä elämää tai lasten määrää. Ensinnäkin unelmat ovat unelmia ja toinen puolisoisa ei ole vastuussa niiden toteuttamisesta.
Itse menin kihloihin vuodenpästä tutustumisesta,olimme tosi ihastuneita ja muutimme yhteen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Lapsista puhuimme, kun halusimme saada lapsen. Olimme seurustelleet 5 vuotta silloin.. Mieheni erilaisuuden suhteessa minuun ymmärsin vasta toisen lapsen myötä. Siinä vaiheessa yhteiseloa oli takana 10 vuotta. Tosin, koska minulla on myös omaa elämä kuten työ, ystävät,lapset ja matkustelu en pidä tuota miehen erilaisuutta erottavana tekijänä. Mutta ymmärrän, että suhteissa, jotka ovat hyvin tiiviitä ja puolisoilla ei ole omia juttuja saattaa käydä niin, että erilaisuus vie eroon. Meillä erilaisuus on sitä, että meidän perheessä mies ei lue, ei ole kiinnostunut elokuvista, ei matkustelusta, ei kulttuurista.
Miksi kosia kun ero tulee kuitenkin. Lähde: oma empiirinen tutkimukseni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt sen takia jätä kosimatta, että pelkäät torjuntaa!
Jos näin käy, niin keskustelemalla siitäkin selviää. Jos kosinta johtaakin eroon, niin hyvä vaan että kävi ilmi aikaisessa vaiheessa.
Ihan sopiva hetki kosia, eiku polvilleen vaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi viivyttää väistämätöntä. Kyl sen tietää jos on löytänyt oikean.
Jos itse olisin toiminut noin, niin olisin ollut elämässäni varmaan toistakymmentä kertaa ainakin kihloissa ellen peräti naimisissa. Kyllä aika moni on tuntunut oikealta niiden muutamien ensimmäisen seurustelukuukauden aikana. Yli kahdeksan kuukauden suhteita minulla on ollut elämässäni nykyinen mukaan lukien 7-9.
Musta oikea aika kosia on sitten, kun se alkuhuuma on ohi ja arki alkaa tuntua arjelta. Sitten kun näkee sen viehätysvoiman takaa sen oikean ihmisen.
Musta henkilökohtaisesti kosiminen noin aikaisin olisi keskustelun paikka ja osoittaisi rationaalisen ajattelukyvyn puutetta ja isojen päätösten tekoa liikaa tunnepohjalta. Ei meillä poikki tuon takia menisi, mutta keskustelun paikka olisi silti ja ei vielä tulisi vastaukseksi. Joku toinen taas katsoisi varmaan romanttiseksi ja ihanaksi ja sanoisi kyllä.
Hyvä sääntö on, että ei kannata kosia, ennen kuin on ainakin suhteellisen varma kyllä- vastauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi viivyttää väistämätöntä. Kyl sen tietää jos on löytänyt oikean.
Tietysti vaatii jonkin verran itsetuntemusta (usein se tarkoittaa, ettei olla ihan teinejä enää), että tunnistaa "sen oikean", eli itselle sopivan. Itse olen mennyt naimisiin muutaman viikon tuntemisen jälkeen, ja ollut saman ukon kanssa naimisissa reilusti yli 30 vuotta. Muutaman päivän toki voisin vaihtaa pois, mutta miestä en. Tiesin heti, noin 15 minuuttia sen jälkeen, kun oltiin tavattu, että tässä se nyt on. Muistan vieläkin sen hetken ja tarkan paikan. Se tunne ei ole haalistunut minnekään. Toimisin silmää räpäyttämättä ihan samalla tavalla, mikäli nyt saisin valita. Joskus näinkin... :)
Mies kosi ekan kerran parin kuukauden seurustelun jälkeen. Tuolloin en vielä uskaltanut suostua, vaikka toisaalta mieli teki. Koin että on vielä liian aikaista tehdä tuollaista päätöstä. Myöhemmin tuon jälkeen tuli suhteessa sellainenkin vaihe, että kummallakin oli vähän sellainen olo, että ei tästä mitään tule. Päästiin siitä kuitenkin yli ja mies kosi uudestaan 7kk kohdalla. Silloin oli jo helppo suostua. Mutta me oltiin aikuisia, 29 ja 31. 8kk kohdalla mentiin naimisiin ja samalla muutin miehen luokse asumaan. 11kk kohdalla olin jo raskaana ja siitä pari kuukautta eteenpäin ostettiin meidän ensimmäinen yhteinen perheasunto.
Vaikka ulkopuolista saattoi hirvittää se vauhti millä kaikki tapahtui, niin meistä itsestä ei tuntunut ollenkaan siltä. Oltiin molemmat valmiita asettumaan aloillemme, ei siinä tarvinnut kauheasti jahkailla. Se, että tulin raskaaksi niin nopeasti, oli pienoinen yllätys (koska näistä asioista ei voi koskaan tietää) mutta ihana sellainen. Lapsukainen täyttää pian 17 vuotta eikä ollenkaan harmita, että hän tuli perheeseemme niin kiireellä, että kahdenkeskinen aikamme avioliiton alussa jäi niin lyhyeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se kosinta pitää tehdä yllätyksenä? Voisitteko puhua asiasta ennakkoon. Kuten lisäksi avioliiton jälkeisestä elämästä, lapsien lukumäärästä, kasvatusmetodeista jne.
Itse kysymykseen, riippu teidän iästä ja elämänkokemuksesta. Mutta noin keskimäärin aivan liian aikaista. Mieluiten pari vuotta avoliittoa ensin alle.
Olisin vastannut kieltävästi, jos kumpikaan pitkistä suhteistani olisi alkanyt selittää avioliiton jälkeisestä elämästä, lapsien lukumäärästä, kasvatusmetodeista jne. Tuo on pelkkää teoriaa tai päiväunelmaa kuvitella etukäteen esim. Avioliiton jälkeistä elämää tai lasten määrää. Ensinnäkin unelmat ovat unelmia ja toinen puolisoisa ei ole vastuussa niiden toteuttamisesta.
Itse menin kihloihin vuodenpästä tutustumisesta,olimme tosi ihastuneita ja muutimme yhteen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Lapsista puhuimme, kun halusimme saada lapsen. Olimme seurustelleet 5 vuotta silloin.. Mieheni erilaisuuden suhteessa minuun ymmärsin vasta toisen lapsen myötä. Siinä vaiheessa yhteiseloa oli takana 10 vuotta. Tosin, koska minulla on myös omaa elämä kuten työ, ystävät,lapset ja matkustelu en pidä tuota miehen erilaisuutta erottavana tekijänä. Mutta ymmärrän, että suhteissa, jotka ovat hyvin tiiviitä ja puolisoilla ei ole omia juttuja saattaa käydä niin, että erilaisuus vie eroon. Meillä erilaisuus on sitä, että meidän perheessä mies ei lue, ei ole kiinnostunut elokuvista, ei matkustelusta, ei kulttuurista.
Vasta kymmenen vuoden jälkeen huomasit että mies ei ole kiinnostunut lukemisesta, elokuvista, kulttuurista yms? Miten tämä on mahdollista? Kuulostat hieman katkeralta.
Alue: Aihe vapaa
Miksi se kosinta pitää tehdä yllätyksenä? Voisitteko puhua asiasta ennakkoon. Kuten lisäksi avioliiton jälkeisestä elämästä, lapsien lukumäärästä, kasvatusmetodeista jne.
Itse kysymykseen, riippu teidän iästä ja elämänkokemuksesta. Mutta noin keskimäärin aivan liian aikaista. Mieluiten pari vuotta avoliittoa ensin alle.