Lue keskustelun säännöt.
Eroisitko samassa tilanteessa?
14.10.2017 |
Ikää n. 40vee, suhdetta takana reilu 20vee, neljä kouluikäistä lasta, joista jokainen on sanonut, että avioero olisi hirvein asia, mikä heille voisi tapahtua tai Inside Out-leffan sanoin "jos perhesaari hajoaisi". En usko, että ainakaan pienemmät tajuavat, miten lähellä sitä ratkaisua on kuitenkiviime vuosina oltu, koska ei ole sellaista riitaisuutta juurikaan tms.
Mieheni on komeimpia miehiä, joita olen nähnyt. Tekee yli puolet kotitöistä, on paljon kotona, hoitaa tunnollisesti työt ja vastuut ja raha-asiat, on kaikin puolin kunnollinen luotettava. Ihana suku ja anoppi jne.
MUTTA: Ei ole oikein koskaan ihaillut mua tavalla, jota toivoisin, nykyisin ei enää pidäkään mua kauniina koska olen lihonut jne. joten en voi häntä syyttää. Mutta ei nuorempanakaan sillai himokkaasti mua halunnut, suostuu kyllä seksiin pari kertaa viikossa, jos mä teen melkein kaikki aloitteet ja herätän suihinotolla ja olen jo valmiiksi alasti, muuten ei ole sillai eroottisessa vireessä helposti eikä koskaan puhu tuhmia tai puhu oikeastaan mitään seksin aikana eikä suostu antamaan suuseksiä vaikka kuinka pesen ja sheivaan, lahjon ja kiristän tai kerron, miten ihanaa se olisi...
Ajauduin pettämään, antoi anteeksi, mutta ei voi unohtaa ja luottamusjuttu on tosi paha kuilu vieläkin. Valvoo internetiä jne, jotta pystyisi jatkamaan. Tätä jatkunut toista vuotta.
MIetin olenko hullu, jos jätän näin hyvän ja armahtavan miehen. JOstakin syystä en vain ole onnellinen eikä hänkään. Molemmat olemme monta kertaa todenneet, että meillä on vapaampi olo monella tapaa ku toinen on työreissussa tms. eikä ole ikävä muu takia oikeastaan kuin siksi, että arki helpompaa kun kaksi kaupassakävijää ja laskujen maksajaa. Kuitenkin meillä on seksiä muutaman päivän välein ja se on ihan ok, momlemmat laukeaa aina jne...
Pelkään että katuisin loppuelämäni, mutta toisaalta en tajua, miksi ei osata olla onnellisia. Eniten pelkään surua, mitä se ero tekisi niin monelle muullekin kuin minulle, ennen kaikkea lapsille. Arki kuitenkin toimii, ei ole väkivaltaa eikä päihteitä jne.
Kommentit (42)
Menkää parisuhde terapiaan,yksin tai yhdessä. Sieltä luulisi löytyvän työkaluja parisuhteen hoitoon,eroamiseen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin ja olen eronnutkin. Puoli vuotta sattui ja teki kipeää. Nyt olen maailman onnellisin ja itsenäinen nainen, jota ei miehet pompota.
Tämä. Minäkin erosin ja ryhdyin lesboksi. Miehet on saastaa!
rekkalesbofeminatsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin ja olen eronnutkin. Puoli vuotta sattui ja teki kipeää. Nyt olen maailman onnellisin ja itsenäinen nainen, jota ei miehet pompota.
Tämä. Minäkin erosin ja ryhdyin lesboksi. Miehet on saastaa!
:D
Anteeksi nyt mutta kyllä sun mies ansaitsisi parempaa.
Vierailija kirjoitti:
MUTTA: Ei ole oikein koskaan ihaillut mua tavalla, jota toivoisin
Miksi menit naimisiin hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvä tavaton tätä nykyajan menoa. Jos tuollaisten syiden takia eroaa niin ehkä olisi parempi olla vain sinkkuna ja harrastaa sitä satunnaista seksiä jos se niin tärkeä asia on. Pitkässä suhteessa intohimo hiipuu väkisinkin, jos muuten on kaikki kunnossa ja keskinäiset välit hyvät niin en ymmärrä miksi pitäisi erota. Pidemmän päälle jokaisen parisuhteen kantava voima ovat nimenomaan se sujuva arki, kumppanuus ja ystävyys. Omassa suhteessani ei ole seksiä ollut moneen vuoteen enkä silti ole eroa edes harkinnut. Mieheni on paras ystäväni ja arjen kumppani, rakastamme ja kunniotamme toisiamme yli kaiken. En vaihtaisi.
Mun mielestä teidän ehdottomasti täytyy hakeutua ammattiavun piiriin. Parisuhdeterapiaa, heti! Eroaminen olisi ihan järjetön ratkaisu, jos ongelmia ei ensin yritetä selvittää.
Joten ei, en eroaisi tuossa tilanteessa. Erosin itse kyllä pitkästä avioliitosta (kolme lasta), mutta vasta kun joka kivi oli käännetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä tavaton tätä nykyajan menoa. Jos tuollaisten syiden takia eroaa niin ehkä olisi parempi olla vain sinkkuna ja harrastaa sitä satunnaista seksiä jos se niin tärkeä asia on. Pitkässä suhteessa intohimo hiipuu väkisinkin, jos muuten on kaikki kunnossa ja keskinäiset välit hyvät niin en ymmärrä miksi pitäisi erota. Pidemmän päälle jokaisen parisuhteen kantava voima ovat nimenomaan se sujuva arki, kumppanuus ja ystävyys. Omassa suhteessani ei ole seksiä ollut moneen vuoteen enkä silti ole eroa edes harkinnut. Mieheni on paras ystäväni ja arjen kumppani, rakastamme ja kunniotamme toisiamme yli kaiken. En vaihtaisi.
Vaikka sulle seksittömyys on ihan fine, niin voi olla ettei se ole sitä miehellesi. Ja hän miettii eroa sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta kuullostat aloittaja ihan teini-ikäiseltä ton tekstis kanssa. Enpä halua antaa mitään neuvoja, koska itse kuitenkin päätöksenne teette, eikä täältä annetuista neuvoista olisi varmaankaan mitään hyötyä. Järki käteen! Mä sanon vaan...
Ja sitten heräsit todellisuuteen ja huomasitkin että vain haaveilet kirjoituksen kaltaisesta elämästä, mutta totuus on että roikut kotona ja kuuntelet Tauskia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikää n. 40vee, suhdetta takana reilu 20vee, neljä kouluikäistä lasta, joista jokainen on sanonut, että avioero olisi hirvein asia, mikä heille voisi tapahtua tai Inside Out-leffan sanoin "jos perhesaari hajoaisi". En usko, että ainakaan pienemmät tajuavat, miten lähellä sitä ratkaisua on kuitenkiviime vuosina oltu, koska ei ole sellaista riitaisuutta juurikaan tms.
Mieheni on komeimpia miehiä, joita olen nähnyt. Tekee yli puolet kotitöistä, on paljon kotona, hoitaa tunnollisesti työt ja vastuut ja raha-asiat, on kaikin puolin kunnollinen luotettava. Ihana suku ja anoppi jne.
MUTTA: Ei ole oikein koskaan ihaillut mua tavalla, jota toivoisin, nykyisin ei enää pidäkään mua kauniina koska olen lihonut jne. joten en voi häntä syyttää. Mutta ei nuorempanakaan sillai himokkaasti mua halunnut, suostuu kyllä seksiin pari kertaa viikossa, jos mä teen melkein kaikki aloitteet ja herätän suihinotolla ja olen jo valmiiksi alasti, muuten ei ole sillai eroottisessa vireessä helposti eikä koskaan puhu tuhmia tai puhu oikeastaan mitään seksin aikana eikä suostu antamaan suuseksiä vaikka kuinka pesen ja sheivaan, lahjon ja kiristän tai kerron, miten ihanaa se olisi...
Ajauduin pettämään, antoi anteeksi, mutta ei voi unohtaa ja luottamusjuttu on tosi paha kuilu vieläkin. Valvoo internetiä jne, jotta pystyisi jatkamaan. Tätä jatkunut toista vuotta.
MIetin olenko hullu, jos jätän näin hyvän ja armahtavan miehen. JOstakin syystä en vain ole onnellinen eikä hänkään. Molemmat olemme monta kertaa todenneet, että meillä on vapaampi olo monella tapaa ku toinen on työreissussa tms. eikä ole ikävä muu takia oikeastaan kuin siksi, että arki helpompaa kun kaksi kaupassakävijää ja laskujen maksajaa. Kuitenkin meillä on seksiä muutaman päivän välein ja se on ihan ok, momlemmat laukeaa aina jne...
Pelkään että katuisin loppuelämäni, mutta toisaalta en tajua, miksi ei osata olla onnellisia. Eniten pelkään surua, mitä se ero tekisi niin monelle muullekin kuin minulle, ennen kaikkea lapsille. Arki kuitenkin toimii, ei ole väkivaltaa eikä päihteitä jne.
Jos ei ole luottamusta, ei ole parisuhdetta. Sinä kaipaat ihailua jota ei ole mieheltäsi saanut. Ilmeisesti ole mennyt hänen kanssaan yhteen vääristä syistä ja olet ollut onneton, ehkä syönytkin pahaan oloosi koska olet lihonut. Kun olet lihonut, olet voinut vielä huonommin.
Entäs jos kävisit terapeutilla kaivelemassa sielusi sopukoita niin ehkä selviäsi miksi menit yhteen komean miehen kanssa joka ei sua arjessa arvosta ja näytä sitä ja miksi kaipaat arvostusta ja kehuja niin paljon että niiden puutteessa etsit niitä liittosi ulkopuolelta? Nuo kumpuavat jostain lapsuudesta joten sun pitänee kaivaa sieltä saakka jotta saat käsiteltyä asian itsesi kanssa.
En tiedä jatkuuko liittosi kovin pitkään ja missä merkeissä jos toinen ei luota ja kyttäää. Epäilen että ero tulee joka tapauksessa mutta saisitpa terapiassa käsiteltyä sisimpäsi kipukohdat ja ehkä oppisit ajattelemaan eri tavalla ja arvostamaan itseäsi niin ettei sun tarvitse sitä hakea muualta.
Itse lähdin kun mieheni petti. Minä en päässyt siitä yli mutta osa ihmisistä pääsee.
Sinä olet onneton, miehesi on onneton. Johonkin lopputulokseen teidän on päästävä sillä lapset kyllä ovat huomanneet ettei kaikki ole kotona kunnossa ja se tulee vaikuttamaan myös heidän elämäänsä ja parisuhteisiinsa. Sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sulle seksittömyys on ihan fine, niin voi olla ettei se ole sitä miehellesi. Ja hän miettii eroa sinusta.
Ei mieti, asiasta on keskusteltu perusteellisesti. Kommunikaation puute suhteessa voi myös johtaa ongelmiin, kaikesta pitäisi voida puhua avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sulle seksittömyys on ihan fine, niin voi olla ettei se ole sitä miehellesi. Ja hän miettii eroa sinusta.
Ei mieti, asiasta on keskusteltu perusteellisesti. Kommunikaation puute suhteessa voi myös johtaa ongelmiin, kaikesta pitäisi voida puhua avoimesti.
No hyvä teille. Mutta kun sellaisia parisuhteita on, joissa toinen haluaa ja toinen ei. Se on ristiriita,eikä se välttämättä puhumalla tai terapiassa käymisellä auta. Joten silloin ero on se ratkaisu. Toisen ei tarvitse olla ilman ja toisen ei tarvitse kuunnella jatkuvaa painostusta asiasta.
Kannattaisiko ne päätökset, tehdä ihan itse.
Eikä täältä palstalta kysellä mitä tehdä....
Välillä tuntuu ettei tämän palstan porukka osaa tehdä mitään päätöksiä elämässä kysymättä neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
No hyvä teille. Mutta kun sellaisia parisuhteita on, joissa toinen haluaa ja toinen ei. Se on ristiriita,eikä se välttämättä puhumalla tai terapiassa käymisellä auta. Joten silloin ero on se ratkaisu. Toisen ei tarvitse olla ilman ja toisen ei tarvitse kuunnella jatkuvaa painostusta asiasta.
Nykyään luovutetaan liian helpolla. Kyllä ensin kannattaa yrittää kaikki mahdolliset keinot, mielestäni ero on ihan viimeinen ratkaisu, varsinkin jos on pieniä lapsia. Ap:lle suosittelisin ainakin aluksi terapiaa, joko yksin tai yhdessä. Joka tapauksessa tuo tilanne ei vielä vaikuta siltä, että ero on ainoa vaihtoehto, vaikka ongelmia onkin. Ammattiapua kehiin ensin, ulkopuolisen näkökannasta ei ainakaan haittaa pitäisi olla.
Oletteko kunnolla pystyneet keskustelemaan asioista? Mitä mies on vastannut siihen että miksei tee koskaan aloitetta seksiin? Miksei anna suuseksiä? Itse en suostuisi antamaan suuseksiä jos en itsekin sitä saisi.
Kai olet selittänyt miksi päädyit pettämään. Toki olisi ollut aika paljon fiksumpaa jutella ennen pettämistä ja kertoa ihan rehellisesti miltä sinusta tuntuu. Olisit voinut kertoa, että jos ette pysty mitään muutosta tekemään suhteessa niin haet tyydytystä tarpeillesi muualta. Ja kyllä itsensä haluttavaksi ja hyväksytyksi kokeminen on suuri tarve joka jokaisella on.
Ettekö voisi sitten olla avoimessa suhteessa jos molemmat kerran on sitä mieltä että vain lasten takia olette yhdessä?
Kiitos 15, se on juuri noin. Totta kai on käyty monet terapiat. Ehkä 8 kertaa parisuhdeleireillä, muutaman kerran perheasiainneuvottelukeskuksessa, mä yksin nyt terapiassa. Luettu miljoonat opukset. En tiedä varmaan ketään, joka olisi yrittänyt enemmän kuin me.
Menin naimisiin, vaikka olikin epäily, rakastaako mies mua todella, koska olin taustalta, jossa perinteisesti ei asuta yhdessä tai harrasteta seksiä ennen avioliittoa, joten olin hirveän rakastunut ajatukseen, että pääsen naimisiin ja harrastamaan seksiä jne. Toki mieheni musta tykkäsi, mutta jokin puuttui alusta asti ja olin ihan kynnysmatto ja vasta vähitellen heräsin omiin "oikeuksiini", mikä ollut sitten kriisiä miehelle.
En tiedä, mikä osuus avauksessa jonkun mielestä kuulosti teiniltä, mutta kaikki oli joka tapauksessa totta.
Haluaisin vieläkin lisää yhdessä terapiaan pettämisasioidenkin jälkeen, mutta mies ei enää halua, mutta ei toistaiseksi halua erotakaan, niin paljon kuulemma mutsa kuitenkin tykkää. Tosi vaikeaa tehdä ratkaisu ja olen samaa mieltä, että hän ansaitsisi parempaa ja jossakin vaiheessa se on ollut se syy, mikä saanut mua haluamaaan erota, mutta sitten katson lapsiani ja mietin, etten voi tehdä heille niin hirveää asiaa, joka kantaa suruna koko elämän. Ja vaikuttaa myös omiin parisuhteisiinsa helposti, ettei ole luottoa että vaikeista asioista päästään yli. Kuitenkin niin moni asia kiinni tahdosta, Jos on tahtoa vielä pysyä yhdessä, sitten panostetaan rakkaudellisiin tekoihin ja tunteet taas sitä kautta herää enemmän kun palvellaan toisia ja käydään ahkerammani treffeillä jne. Mutta sehän se , kun ei olla enää varmoja, että tahdotaanko. VÄlillä menty sen suhteen ihan sillä, että on luvattu Jumalan ja seurakunnan edessä rakastaa kuolemaan asti.
Ja ollaan aina oltu ihmisiä, jotka tunnetaan luotettavuudesta, että pidetään lupauksista kiinni.
MIetin, että koitan nyt laihduttaa, että osoittaisin miehelleni, että arvostan sitä hänen kaipuutaan, että olisint aas kaunis. TOki itsekin haluaisin nää 10 ylimääräistä kiloa pois.
AP
Entäs vapaan suhteen mahdollisuus? Eläkää yhdessä, mutta tietyin vapauksin. Järkiavioliitto äärimmillään...
Eroaisin ja olen eronnutkin. Puoli vuotta sattui ja teki kipeää. Nyt olen maailman onnellisin ja itsenäinen nainen, jota ei miehet pompota.