Olenko ainoa, joka ei ilahdu kun vanhat kaverit ottavat yhteyttä?

Et ole ainoa. Ei minuakaan kiinnosta. Ei tosin tuoreempienkaan kavereiden häät, eikä häät ylipäänsä. Mutta tuo kaukaisen koulutoverin hääkutsu olisi ihan ehdoton nou.

Mä olen facebookissa, mutta en ole hyväksynyt koulukavereistani kuin yhden Facebook-kaverikseni. Loput olen joko blokannut kokonaan tai evännyt ystäväpyynnön.

Ei minuakaan saisi kirveelläkään jonkun vanhan koulukaverin häihin.

Et ole ainoa.Mulla on salainen numero  syystä.

Et. Luultavasti olet juhlien- ja lahjakassan täyte. Jos häntä kiinnostaisi sinä ihmisenä niin olisi ottanut ihan ilman häitäkin yhteyttä.

Aika moni on siis kanssani samoilla linjoilla. Älkää siis hyvät ihmiset ahdistelko jotain vanhoja koulukavereita tai muita tuttuja. Eikö ole ihan kiva pitää muistot muistoina?

Olisin todella iloinen, jos joku vanha kaveri ottaisi yhteyttä

Koen tuollaisen yhteydenoton (vuosien jälkeen) tunkeutumisena yksityisalueelleni. En kaipaa tuppautujia.

Minusta on okei, jos vaikka facen kautta joku kyselee kuulumisia. Niihin voi vastata juuri niin seikkaperäisesti tai ympäripyöreästi kuin haluaa. Sen sijaan mihinkään koulukaverin häihin en tahtoisi kutsua, jos kymmeneen vuoteen ei ole missään tekemisissä oltu. Eri asia ne, joihin on yhteyttä jatkuvasti pitänyt.

Joistain ilahtuisin tosi paljon, jotkut olisivat yhdentekeviä. En ainakaan missään nimessä loukkaantuisi, jos joku kutsuisi häihinsä. Mukavaa olla toivottu joka tapauksessa. Älkää nyt tuollaisesta ahdistuko - tuskin se ihminen hirveästi harmistuu kieltäytymisestä, jos kymmenen vuotta on jo pärjännyt ilman seuraasi! Asian kääntöpuolihan on se, että kannattaako aina vaan ja vuodesta toiseen miettiä, että mitähän Esalle kuuluu, mutta ei saa ikinä otettua yhteyttä ja lopulta kaikki kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Joistain ilahtuisin tosi paljon, jotkut olisivat yhdentekeviä. En ainakaan missään nimessä loukkaantuisi, jos joku kutsuisi häihinsä. Mukavaa olla toivottu joka tapauksessa. Älkää nyt tuollaisesta ahdistuko - tuskin se ihminen hirveästi harmistuu kieltäytymisestä, jos kymmenen vuotta on jo pärjännyt ilman seuraasi! Asian kääntöpuolihan on se, että kannattaako aina vaan ja vuodesta toiseen miettiä, että mitähän Esalle kuuluu, mutta ei saa ikinä otettua yhteyttä ja lopulta kaikki kuolee.

Jep aika usein tulee mietittyä mitähän sille ja sille kuuluu, mutta ei viitsi ottaa yhteyttä, koska se on kuitenkin jotain "tunkeutumista yksityisalueelle" tai muuta vastaavaa ja yritän välttää konflikteja

Eikö voi vain kohteliaasti kieltäytyä vedoten johonkin (vaikka keksittyyn) menoon?

Kutsuunhan voi vastata, ettei tule.

Minä en ole Facessa ja mulla on salainen puhelinnumero ja osoite, mutta ei suinkaan vanhojen koulukavereiden vuoksi. En ole nimittäin käynyt koulua millään psykopaattiluokalla kuten näköjään moni muu.

Ja jos jonkun seura ei kiinnosta, niin osaan kyllä välttää viettämästä yhdessä aikaa.

Meillä tyypit ovat järjestäneet yläasteen luokkakokouksia (!?), enkä todellakaan ole mennyt paikalle. En ymmärrä kyseisten tilaisuuksien pointtia. Minua ei kiinnosta yläasteaikaisten luokkakaverien kuulumiset, eikä heitä kiinnosta minun. Sori siitä.