Miten kuvaisitte omia arvojanne?

Tämäpä tippui nopeasti kauas, nostan, jos joku haluaisi kertoa millaiset asiat kokee omiksi arvoikseen.

Mietin tuota että iittyykö arvot siihen mihin uskoo. Jos uskoo esim. oikeusvaltioon, siis että uskon että oikeusvaltion periaatteet on oikea tapa ratkoa ihmisten yhteiselon ongelmia? Mikä arvo siitä seuraa?

Onpa tämä vilkasta tänään. Taas nosto.

Uuuup, josko tänään.

Mistä tietää mitkä on omia arvoja oikeasti? Uskonko demokratiaan, no joo mutta ei se ole täydellinen systeemi sekään. Onko sota väärin? Sota on kamala tilanne jota pitäisi yrittää välttää, mutta puolustautumisena se voi olla oikeutettu eikä sitä tarvitse yrittää välttää viimeiseen asti. Entä jotain lähempää arkielämää, onko siisteys tai kauneus tärkeä arvo, on tietysti vaikka ei ehkä päältäpäin uskoisi. Käytännöllisyys ja vaatimattomuus on tärkeämpää ehkä. Ääh.

Arvothan edustavat omaa käsitystäsi tavoiteltavasta päämäärästä tai hyvästä elämästä. Toki voit uskoa oikeusvaltioon ja periaatteessa se on ihan hieno asia, mutta toisaalta, laki ei aina edusta moraalia eikä sitä, mikä on oikein. Omat arvoni ovat vihreitä, pehmeitä, uskon tasa-arvoiseen ja tasapuoliseen kohteluun.

Montako kertaa tämän ketjun pitää tippua häntäpäähän ennen kuin uskot, että ketään ei kiinnosta sinun avauksesi? Kaikki ihmiset ja heidän juttunsa eivät ole kiinnostavia, ja kuulut selvästi siihen joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Montako kertaa tämän ketjun pitää tippua häntäpäähän ennen kuin uskot, että ketään ei kiinnosta sinun avauksesi? Kaikki ihmiset ja heidän juttunsa eivät ole kiinnostavia, ja kuulut selvästi siihen joukkoon.

Kaksi vastausta, jee!

Minusta on ihan mahdollisuuksien rajoissa, että joku aaveellä innostuisi puhumaan omista arvoistaan tai siitä miten on ne löytänyt. Tuo mitä olen kirjoittanut omista hämäristä ajatuksistani on vain siksi kun en viitsi pelkkää up-viestiä laittaa.

Arvostan esteettisyyttä, kauneutta, terveellisiä elämäntapoja, kestävää kulutusta luonnonvarojen säästämiseksi ja kykyä olla omavarainen tiettyyn pisteeseen asti. Pidän lapsia arvokkaampina ihmisinä kuin aikuisia.  He ovat suojelun tarpeessa. Uskon, että keskimääräinen ihminen ei viisastu, kun vanhenee ja vastasyntyneet vauvat ovat siksi aivan parhaita. Teen valintojani luontoa silmällä pitäen. Omistan vähän ja nekin ovat tarpeellisia, laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Vältän kemikaaleja. Pidän matkailusta, mutta en turistikohteisiin. Lentäminen saastuttaa, joten siksi en lähde viikonloppulomille minnekään, vaan lähden pidemmäksi aikaa, kun lähden. Työteko mahdollistaa muun elämisen, mutta jos ihminen ansatsee paljon, hän saattaa tuhota luontoakin enemmän. Uskon työnteossa kohtuuteen. Muutakin elämää on , vaikka työ olisikin kivaa. Arvostan oman polkunsa etsimistä ja tyytyväisyyttä hetkestä, pienistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Arvothan edustavat omaa käsitystäsi tavoiteltavasta päämäärästä tai hyvästä elämästä. Toki voit uskoa oikeusvaltioon ja periaatteessa se on ihan hieno asia, mutta toisaalta, laki ei aina edusta moraalia eikä sitä, mikä on oikein. Omat arvoni ovat vihreitä, pehmeitä, uskon tasa-arvoiseen ja tasapuoliseen kohteluun.

Kiitos! Minun on ehkä vaikea hahmottaa millä tasolla sitä mitä sanotaan arvoiksi pitäisi olla, onko ne keinoja saavuttaa se konkreettinen hyvä elämä (esim. että mitkä on asioita jotka on ensisijaisia siinä... tällaisista ehkä voisi vielä väitellä ihmisten kanssa?

Esim. onko koulutus tai ihmissuhteet tai vaikka se oikeusvaltio tai demokratia oleellisempi kuin muut), vai onko ne varsinaiset arvot siitä keskustelusta yksi tai kaksi tasoa ylöspäin, eli keinoja saavuttaa... tietoa siitä, mitkä olisi niitä tärkeitä asioita? Voiko vaikka asioiden kyseenalaistaminen olla tällainen ylempi arvo? Sillä tavalla voisi ajatella saavansa tietoa siitä mikä noista muista (koulutus, suhteet, valtiomuoto...) milloinkin olisi tärkein sen hyvä elämän saavuttamiseksi. Vaikka kysenalaistaminen ei yksinään vielä rakenna mitään.

Olen arvolibertaari liberaali, post-modernisti konservatiivi - ja panomies.

Minulla on evoluution laumaeläimelle muodastamien arvojen pohja, johon oma erikoinen aivojen rakenteeni on lisännyt pmat erityispiirteensä. Uskon että esim. konservatiivisen ja liberaalin, ajatustavan pohjalla on aivokemia. Lisäksi kulttuuri jossa elän ja omat kokemukseni ovat muokanneet noita hienoisesti.

Voisi sanoa että sekulaari-humanistiset arvot noin suurin piirtein.

En sinuna miettisi päätäni puhki tuollaisilla asioilla. Yleensä omat arvot muovautuvat elämänkokemuksen kautta, oma menneisyys on suuressa osassa. Esimerkkinä: joku huijaa sinulta kaikki sinun rahasi, niin sen jälkeen opit arvostamaan enemmän rehellisiä ihmisiä. Tietysti oma luonne ja persoonallisuus vaikuttaa myös asiaan. Mutta mielestäni omien arvojen kannattaa antaa muovautua luonnollisesti, turha niitä on väkisin iskostaa päähän ellei sitten ole aivan pakko. Ei kaikesta tarvitse olla automaattisesti selkeää mielipidettä ja olen huomannut, että ihmiset arvostavatkin tätä enemmän kuin sitä, että aina valitsee mielipiteissään jomman kumman äärilaidan.

Teoriassa olen sitä mieltä, että kaikilla ihmisillä on yhtäläinen ihmisarvo, olivatpa sitten kuinka menestyneitä tai ns. luusereita tahansa, ja että yhteiskunnan sivistystaso mitataan sillä, kuinka se kohtelee heikompiosaisiaan. Tuossa siis arvoni.

Käytännössä olisin valmis antamaan turpiin pahimmille heikompiensa sortajille, mikäli en jäisi teosta kiinni, eli toimisin täysin vastoin arvopohjaani ja sitä paitsi olisin raukkamainen.

En tiedä vastaako tämä mitenkään siihen mitä aloittaja kysyi, sillä en oikein ymmässä avauksen pohdintaa.

kännykkäkameralla, järjestelmäkameralla, digikameralla, vanhanaikaisella kameralla. näillä kuvailisin arvojani

Vierailija kirjoitti:

Arvostan esteettisyyttä, kauneutta, terveellisiä elämäntapoja, kestävää kulutusta luonnonvarojen säästämiseksi ja kykyä olla omavarainen tiettyyn pisteeseen asti. Pidän lapsia arvokkaampina ihmisinä kuin aikuisia.  He ovat suojelun tarpeessa. Uskon, että keskimääräinen ihminen ei viisastu, kun vanhenee ja vastasyntyneet vauvat ovat siksi aivan parhaita. Teen valintojani luontoa silmällä pitäen. Omistan vähän ja nekin ovat tarpeellisia, laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Vältän kemikaaleja. Pidän matkailusta, mutta en turistikohteisiin. Lentäminen saastuttaa, joten siksi en lähde viikonloppulomille minnekään, vaan lähden pidemmäksi aikaa, kun lähden. Työteko mahdollistaa muun elämisen, mutta jos ihminen ansatsee paljon, hän saattaa tuhota luontoakin enemmän. Uskon työnteossa kohtuuteen. Muutakin elämää on , vaikka työ olisikin kivaa. Arvostan oman polkunsa etsimistä ja tyytyväisyyttä hetkestä, pienistäkin.

Kiitos! Miten olet löytänyt tai muovannut nämä arvosi?

Minäkin pidän lentämisen välttämistä tärkeämpänä kuin omia lomamatkoja, mutta en toisaalta kieltäydy lentomatkastakaan ympäristösyistä, jos on joku muu syy lähteä nimenomaan lentäen. Olen samaa mieltä, että lapset ovat arvokkaimpia, yhteiskunta on perimmäiseltä syyltään olemassa lasten suojelemiseksi, ja lasten hätä ja kärsimys aikuisten aiheuttamana on varmaankin minuun voimakkaimmin vaikuttavia asioita, mutta toisaalta en näe elämää alamäkenä, aikuiset on entisiä lapsia ja nykyisten lasten suojelijoita ja kasvattajia.

Mietin tuota lentämistä nyt... Pidän sitä kyllä jonkinlaisena nyrkkisääntönä, että jos minulla olisikin vähän rahaa ja lomaa, en ole ensimmäisenä katsomassa ulkomaan matkoja, vaan käyttäisin sen ajan ja rahan mieluummin jotenkin muuten. Mutta toisaalta nyrkkisääntöjä tärkeämpänä pidän kokonaiskuvan näkemistä tai ainakin yritystä siihen suuntaan. Eli että ei olla jyrkästi jotain vastaan ja pidetä itseä muita parempana sen vuoksi, ja samaan aikaan olla täysin ymmärtämättömiä sen suhteen, että toisaalla aiheuttaa ihan samanlaisen vaikutuksen. Sekin tuntuu jotenkin anti-arvo-ajattelulta. Että on arvo mikä tahansa, siihen on aina poikkeuksia ja voi tulla tietoa joka kääntää sen päälaelleen, joten ei pidä olla liian jyrkkä. Jotain sellaista. Ehkä että arvo on olla avoin muuttamaan omia uskomuksiaan?

Kun tarkastellaan arvoja erityisesti siitä näkökulmasta, mikä on relevanttia tässä maailmassa, niin arvoihini kuuluvat mm.

- ihmisarvo, joka on absoluuttinen, mittaamaton, peruuttamaton ja ns. itseisarvon mukainen; tämän perustana on Jumala, joka loi ihmisen omaksi kuvakseen

- laupeus, sääli ja auttamisen velvollisuus; tämän perustana on ihmisen avun tarve eli heikkous, johon tulee vastata lähimmäisenrakkaudella

- totuudellisuus eli vääryyden ja valheen tunnustaminen; tämän perustana ymmärrys ihmisen syntiin langenneisuudesta eli siitä, että ihminen ei ole automaattisesti hyvä; Raamattu kertoo, mikä on syntiä

- toiveikkuus, iloisuus jne.; tämän perustana on evankeliumi Jumalan lahjoittamasta pelastuksesta Jeesuksessa ja iankaikkisesta elämästä

- valmius antaa anteeksi syntinsä tunnustaneelle; tämän perustana on Jumalan armollisuus Jeesuksen tähden

Muitakin on, esim. jos tarkastellaan yksityiskohtaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Teoriassa olen sitä mieltä, että kaikilla ihmisillä on yhtäläinen ihmisarvo, olivatpa sitten kuinka menestyneitä tai ns. luusereita tahansa, ja että yhteiskunnan sivistystaso mitataan sillä, kuinka se kohtelee heikompiosaisiaan. Tuossa siis arvoni.

Käytännössä olisin valmis antamaan turpiin pahimmille heikompiensa sortajille, mikäli en jäisi teosta kiinni, eli toimisin täysin vastoin arvopohjaani ja sitä paitsi olisin raukkamainen.

En tiedä vastaako tämä mitenkään siihen mitä aloittaja kysyi, sillä en oikein ymmässä avauksen pohdintaa.

Kyllä tuokin vastaa, kiitos :). Ihan mikä vaan, mikä avaa vähän sitä mitä ihmiset yleensä ajattelee "arvoista", auttaa.

Näen ristiriidan tuossa mitä kirjoitat, ei siinä että saattaisit olla väkivaltainen, vaan siinä että olisit sitä vain jos et jäisi teosta kiinni... Koska heikompien hyvä kohtelu on kai tärkeintä juuri silloin, kun kukaan ei näe, kun ei ole vaaraa jäädä kiinni, silloin se heikompi on haavoittuvimmillaan ja se vahvemman suoraselkäisyys olisi kaikkein tärkeintä. Joten jos toisaalta pitää sitä tärkeimpänä asiana yhteiskunnassa ja yksilössäkin, mutta sitten kuitenkin itse toimisi väkivaltaisesti juuri silloin kun kukaan ei näe... Mutta ehkä se on vain rehellisyyttä? Että myöntää olevansa sillä tavalla heikko, että ei pystyisi joka tilanteessa olemaan ihanteellinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on evoluution laumaeläimelle muodastamien arvojen pohja, johon oma erikoinen aivojen rakenteeni on lisännyt pmat erityispiirteensä. Uskon että esim. konservatiivisen ja liberaalin, ajatustavan pohjalla on aivokemia. Lisäksi kulttuuri jossa elän ja omat kokemukseni ovat muokanneet noita hienoisesti.

Voisi sanoa että sekulaari-humanistiset arvot noin suurin piirtein.

Hmm, joo minäkin uskon evoluutioon.

Vierailija kirjoitti:

Olen arvolibertaari liberaali, post-modernisti konservatiivi - ja panomies.

Mitä tarkoittaa postmodernisti konservatiivi?

Uskon sisältä tuleviin ratkaisuihin. Uskon neuvottelutaitoihin, kohtuullisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Uskon että parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa. Uskon että vaikeistakin asioista pitää puhua kun mahdollista. Uskon kehitykseen.

Ei kaikilla ole arvoja. Ajattele ap

no nyt aika loppuu ei ehdi