Te jotka olette kokeneet sekä keskenmenon ja lemmikin kuoleman, kumpi koski pahemmin?
Ja lemmikillä en nyt tarkoita mitään kultakalaa joka kuoli viikossa tms. vaan ihan koiraa/kissaa/ mikä nyt on teitä koskettanut ja satuttanut.
Itse en osannut edes itkeä keskenmenoa kun taas saksanpaimenkoirani 14v kuolemaa itken yhä päivittäin. Siitä on nyt aikaa 4 kuukautta. Keskenmenon sain kaksi viikkoa sitten ja sekin koskee mutten osaa sitä samalla tavalla surra. Alapeukkuja odotellessa, mutta kertokaa oma kantanne?
Kommentit (5)
Lemmikin kuolemaa surin huomattavasti enemmän ja ikävä on edelleen kova. On eri asia menettää lemmikki, joka on ollut elämässä 18 vuotta kuin sikiö, jota ei ole koskaan tavannut.
Minulla toisinpäin, keskenmeno oli suuri surun aihe, lemmikin kuolema lopulta helpotus, kun pääsi kivuistaan.
Lemmikin kuolema ehdottomasti. Keskenmennyy ei ole vielä ollut niin osa elämää, hengittänyt, leikkinyt, huokunut lämpöä vieressä..
No onhan 4 km ollut ihan eri asia kuin 3 kissan menetys. Eläimet on ihmiseen verrattuna onnellisessa asemassa kun saavat eutanasian.
Olen saanut kaksi keskenmenoa ja joutunut luopumaan kolmesta koirasta. Yksi koirista oli minulla vain 2kk ennen yllättävää sairauskohtausta ja muut 5-10. En ole itkenyt kyyneltäkään keskenmenojen takia, vaikka harmittikin kovasti, kun taas koirien kuolemien jälkeen olen itkenyt viikkoja ja surrut kuukausia :( Nyt yksi koirista alkaa olemaan vanhus ja olen jo nyt itkenyt "etukäteen", että joudun hänestäkin luopumaan jossain kohtaa.