Mikään ruoka ei ole niin hyvää että sen takia kannattaa sairastua
olen nyt laihtunut 30 kg ja selkä-,ja nilkkasäryt on pois. Jaksan vieläkin nostaa 30kg mutta on se paljon ylimääräistä.
Luulin etten voi elää ilman sipsejä. Nyt kun maistoin nyhden, olipa ne suolaisia.
Syöminen opittuja tapoja ja niitä voi muuttaa.
Nyt näen ruuan polttoaineena.
Kommentit (6)
Vuosikausia?
Laihduin keväästä syksyyn tuon 30 kg.
Ja mikä nyt on herkkua. Minulle jo hedelmät ja marjat on nykyään herkkua.
Elimistöni ei kestä hiilareita.
Ja jo tuoksut on melkein sama kuin olisi syönyt, varsinkin valkosipuli ja sipuli paistettuna tyydyttää ruokahalun.
Vierailija kirjoitti:
Vuosikausia?
Laihduin keväästä syksyyn tuon 30 kg.
Ja mikä nyt on herkkua. Minulle jo hedelmät ja marjat on nykyään herkkua.
Elimistöni ei kestä hiilareita.
Ja jo tuoksut on melkein sama kuin olisi syönyt, varsinkin valkosipuli ja sipuli paistettuna tyydyttää ruokahalun.
No, toivottavasti fiiliksesi on kestävää. Olen minäkin aikoinaan laihduttanut pariinkin otteeseen tuollaisia määriä pikakuureilla. Cambridgella viimeksi. Ja lihonut sitten takaisin parissa vuodessa, ylikin lähtöpainon. Kehittänyt myös lihavan ahmimishäiriön minkä takia kaikenlainen laihduttelu on mulle nykyisin kiellettyä (laukaisee heti ahmimiskäytöksen).
Oman historiani jälkeen olen nykyään niin onnellinen, että ei tarvi laihduttaa, eikä ahmia. Olen vaan ja elän rennosti. Lihavana kyllä, mutta mitäpä sillä väliä.
- 1
Minä näin aikoinaan ruoan vain välttämättömänä polttoaineena, ts. söin kyllä paljon enemmän kuin nykyisin mutten oikein tajunnut muiden hehkutusta tekemistään ruoista. Painoin alle 50 kg vielä lähemmäs nelikymppisenä, pituutta kuitenkin 174. Silti en säästynyt jalkavaivoilta, selkäkivuilta enkä verenpainetaudilta.
Nyt nautin ruoasta sen lopun aikaa mitä on jäljellä, kun kerran opin, viis muusta.
Kyllä on. Nimittäin suklaa. Kaikki suklainen kelpaa ja menee meikäläiseltä alas. Tosin sen kyllä huomaakin, olen lihonut kahdessa vuodessa 20 kg. Nyt olen tosin vähentänyt suklaan syömistä ja sallin nykyään itselleni yhden suklaapatukan päivässä. Ennen niitä saattoi mennä 4-5/päivä.
Mulle sopii VHH. n. 30 kiloa lähti nopsaan ja on pysynyt poissa.
Ja edelleen tippuu. Mut en mä silti keillä itseltäni satunnaista suklaapatukkaa tai pasta-annosta.
Ravintolassa katson mitä tilaan, mutta jonkun järjestämillä päivällisillä syön kaiken, mitä eteen tuodaan.
Tää on mun tapa ja se toimii mulla. Kukin tavallaan.
Minä taas ajattelen, ettei mikään terveys tai ulkonäkö ole niin hyvää, ettäkö sen takia viitsisi vuosikausia kituuttaa sellaisella ruoalla tai liikunnalla, mistä ei oikeasti pidä.
t. läski ja onnellinen elämännautiskelija, joka täysin hyväksyy että tulen elämään 10-15 vuotta vähemmän kuin terveellisemmin elävät