Mitä ajattelet jos näet vakavaa masennusta potevan ihmisen kaupungilla korkkareissa ja hiukset laitettuna?

Tuskin kauheasti mitään, jollei ole tarkemmin kuvannut masennustaan. Jos tiedän, että masennus oireilee henkilöllä siten, että ulos on vaikea lähteä eikä jaksa tälläytyä, ajattelen ehkä, että kiva kun on jaksanut tehdä nyt jotain.

En todellakaan.

a) moni masentunut osaa peittää masennuksensa lähtiessään ulos. "Masentuneelta näyttäminen" on stereotypia eikä pidä paikkaansa läheskään kaikissa tapauksissa.

b) masentunutkin voi vaikka käydä kampaajalla.

En tietenkään ajattele. On niillä masentuneillakin niitä hetkiä, kun jaksaa. Joillekin on jopa tärkeää pitää se salassa mahdollisimman hyvin ja kun lähtee ulos kulissi on kunnossa.

En ajattele. Vaikka itse en edes keskivaikeasti masentuneena pystynyt aina edes peseytymään ja lähtemään ulos kotoa, saati laittautumaan. Mutta masennuksia on erilaisia, kaikkiin ei liity niinkään sellainen loputon uupumus ja välinpitämättömyys kuin itselläni. Tiedän esim. erään, jolla masennus oireilee pääosin äärimmäisenä v*tutuksena ja levottomuutena ja unettomuutena, ei niinkään suruna ja uupumuksena.

Luonnollisesti. Tunnen muutaman ihmisen, jotka ovat olleet vakavasti masentuneita ja he eivät kekkuloi kaupungilla ykkösissään. Toki he ovat vaikka lääkärille lähtiessä laittaneet itsensä ihmisen näköisiksi, mutta siinä kaikki. Voihan sitä joku piristää itseään tälläytymällä, mutta masennuksia on eri tasoisia ja tämä tällätty ihminen on luultavasti se, jolla menee hieman paremmin. Hyvä siis hänelle, asia ei pois minulta tai muilta.

Ajattelisin varmaan että on saanut avustajan.

Ei kuulu minulle.

No ajattelen tietysti että, henkilön masennus on vaihtunut maniaan ja soitan ambulanssin välittömästi paikalle! Psykoottiset lukkojen taakse!

-tohtori xx

Pahimman masennukseni aikaan kuljin aina meikillä - silloin harvoin kun jossain kuljin. Ilman meikkiä oli alaston ja haavoittuva olo, joten meikkaaminen auttoi luomaan jonkinlaisen "maskin" ja suojakilven maailmaa vastaan. Kun toivuin vaikeasta masennuksesta, meikittömiä päiviä alkoi olla enemmän kun ei ollut enää sellaista tunnetta, että maailmalta pitäisi jotenkin suojautua.

Olisin iloinen, kun on jaksanut nähdä vaivaa itsensä eteen. Laittautuminen voi olla keino piilottaa huonoa oloa.

Ajattelen, että masennusta poteva on laittanut korkkarit jalkaan ja laittanut myös hiukset nätimmin.

Minä en sairasta masennusta, mutta en silti pidä korkkareita tai laita hiuksiani, kuka tykkää mistäkin siis, tuollainen laittautuminen jopa piristää joitakin ihmisiä, eli voi olla hyväksikkin masennusta potevalle :)

Vierailija kirjoitti:

Hiukset laitettuna oikein hienolle kiharakampaukselle ja täysi meikki naamalla. Ajatteletko että hän ei ole oikeasti masentunut? Jos sama henkilö olisi aiemmin kertonut sinulle masennuksestaan.

MInä mietin mikä ilkeys ja suuri tietämättömyys sai sinut tekemään jo  kolmannen aloituksen tästä aiheesta?

Mikä asiassa sinua vaivaa - oletko  itse tällainen masentunut vai sen masentuneen ilkeä ja pikkusieluinen seiskaa lukeva työkaveri?

Jos kyseessä on niin läheinen henkilö, että hän on kertonut minulle masennuksestaan, menen tietysti tervehtimään enkä kyttää sivusta. Hiljaa mielessäni olen iloinen, että hän on jaksanut huolehtia ulkonäöstään ja lähteä liikkeelle, oli laittautumisessa kyse sitten paremmasta olosta tai suojamuurista. Olen itsekin sairastanut masennuksen, eikä tulisi mieleenikään arvostella tai olla katkera.

Joillakin masennus nimenomaan lisää itseensä panostusta - Meikkaaminen ja muu "tälläytyminen" saattaa mennä jopa ihan överiksi. Jotenkin sillä haluaa peittää sisällä olevan ahdistuksen.

Minulla ainakin näin. Kun menee hyvin,saatan olla jopa kuukausia ilman meikkiä jne. ja jos masennun tai olen muuten ahdistunut,saatan alkaa meikata itseäni runsaasti ja käydä vaikka kampaajalla laittamassa pidennykset. Kyllä siitä vähän piristystä saa.

Masennus ei ilmene kaikilla samalla lailla. Osalla se vetää voimat ja aloitekyvyn nollille. Toisella se saattaa näkyä ilottomuutena ja lyhytpinnaisuutena, mutta toimintakyky säilyy ennallaan. 

En siten ajattelisi yhtään mitään.

Ei se masennus ulkonäössä aina näy. itse olen sairastanut eriasteista masennusta jo usean vuoden, mutta silti jos lähden ihmisten ilmoille puen siistit vaatteet, pistän meikin ja jopa ne korkkarit. Ulospäin voin olla hymyilevä, jopa nauravainen, sisälläni saatan hautoa itsaria. Miksi oletat että sen pitäisi ulos näkyä? En ainakaan itse halua olla kävelevä huutomerkki "hei tuossa menee nyt masentunut". Liikun ja syön terveellisesti, olen ns. hyvässä kunnossa fyysisesti, mutta pääni sisällä se ongelma on. 

Ajattelen, että on hienoa, että hän on masennuksestaan huolimatta jaksanut laittaa itsensä ja saanut lähdettyä ovesta ulos ja vielä ihmisten pariin. Toivon, että hän nauttii tilaisuudesta, johon on menossa ja että mahdollinen mukava kokemus tukee hänen toipumistaan.

Mulla on vain keskivaikea  masennus kipujen takia mutta aina laitan itseni siististi, kotonakin hiukset laitettuna vaikkei kukaan näkisi. Ainakin mulla olotilaa vaan pahentaa se jos jättää itsensä heitteille.

Mulla masennus näkyy hyperaktiivisuutena ja ylikierroksina, teen enemmän kuin on voimia.

Mitäs ***kelettä se sulle kuuluu?

Kyllä ottaa päähän tuommoset, jotka kuvittelee tietävänsä kaiken lääketiedettä paremmin, koska minun mielestäni nyt masentuneen pitää roikkua puunoksasta narun jatkeena, eihän nyt muuten voi olla mitenkään masentunut.

Kuules, kun nämä ei ole mitään mielipideasioita. Masennus on joko a) traumaperäinen sairaus tai b) aivokemiallinen häiriö tai c) joku muu vielä tarkempaa diagnosointia odottava sairaus, fyysinen tai psyykkinen.

Että menepäs nyt vaikka lukemaan wikipediaa sen sijaan että kyttäät viattomien ihmisten olemisia, semminkin kun et ilmiselvästi mistään mitään tiedä.

Ehkä ihminen peittää masennuksensa tai haluaa tehdä jotain muuta unohtaakseensa sen edes hetkeksi, eli laittautuu edustavaan kuntoon kun lähtee ulos ihmisten ilmoille. Se ihminen saattaa silti olla ihan hajalla sisältä, vaikka näyttäisi päällepäin siltä ettei huolet paina.