Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet jos näet vakavaa masennusta potevan ihmisen kaupungilla korkkareissa ja hiukset laitettuna?
11.10.2017 |
Hiukset laitettuna oikein hienolle kiharakampaukselle ja täysi meikki naamalla. Ajatteletko että hän ei ole oikeasti masentunut? Jos sama henkilö olisi aiemmin kertonut sinulle masennuksestaan.
Kommentit (37)
Ainoa tapaus jossa olen ikinä kyseenalaistanut henkilön vaikean masennuksen, oli se kun työkaveri jäi masennuksen vuoksi puolen vuoden sairaslomalle.
Moni ei vaan tiennyt että hän piti julkista blogia.
Esitti meille työkavereille sellaista että mieliala on vähintään sellainen että kuoleman kielissä ollaan eikä mikään enää kiinnosta ja siksi joutuu jäädä kotiin murehtimaan elämän suuntaa, mutta blogissa oli aivan eri henkilö! Eri näköinen, eri fiiliksellä. Osteli, sisusteli, poseerasi nauravaisena asukuvissa, matkusti ja murutteli lukijoitaan lässyttäen ja kirjoitteli kaikista ihanista asioista mitä hänen elämässään meneillään!
Tuolla välin me muut jouduttiin hoitamaan hänen työnsä, jotta sai vähän lomaa blogin kirjoittamista varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei ilmene kaikilla samalla lailla. Osalla se vetää voimat ja aloitekyvyn nollille. Toisella se saattaa näkyä ilottomuutena ja lyhytpinnaisuutena, mutta toimintakyky säilyy ennallaan.
En siten ajattelisi yhtään mitään.
Näin. Mulla oli masentunut kaveri, joka yliopistosta valmistumisen jälkeen tappoi itsensä. Sitä ennen oli opiskeli ahkerasti ja teki vielä töitäkin. Näin jälkeenpäin ajateltuna valmistujaisjuhlat olivat aika selvästi jäähyväisjuhlat, mutta eihän sitä silloin tajunnut
En vaan jaksa ymmärtää näitä masentuneiden tekemisiä ihmetteleviä aloituksia. Onko joku kateellinen sairaudesta, vai mikä ihme tässä oikein on? Luuleeko joku tosiaan, että ihan huvikseen hankitaan psyykkinen diagnoosi seuraamaan mukana koko loppuelämäksi? Tai että masennuksen sairastaminen on jotain mukavaa lomailua?
Ai niin joo, ylläoleva tapaus palasi töihin ja oli sitä mieltä että edelleen kamala olo ja että elämä päättyy ja että häntä ei ymmärretä :D
Tänä päivänä lääkärillä tehdään edelleen se vanha tyhmä masennustesti jossa ruksitaan ruutuun kaikkea että miltä tuntuu.
Jokainen pystyy helposti laittamaan ne ruksit siihen kohtaan että saa varmasti maseentuneen henkilön pisteet.
Sitten perään tyrkytetään masennuslääkkeet ja diagnoosi.
Tämän takia kukaan ei ota enää toisten ihmisten masennusta vakavasti.
Eikä lopulta ihme että lähes puoli miljoonaa suomalaista on "masentunutta" ja vetää noita turruttavia masennuslääkkeitä jotka kasvattaa vyötärönympärystä +25cm muutaman kk aikana ja saattaa vielä pitkäaikaisessa käytössä vaurioittaa elimistöä ja hermostoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään, muuta kuin että "onpa kiva asu!'
t. keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö, mulla on rakennekynnet, tukka aina siisti ja puhtaat ja kivat vaatteet.
Ensinnäkin: yleispätevä masennusdiagnoosi ei kerro oikeastaan mitään muuta ihmisestä, kuin sen, että hänellä on ainakin ajoittain todettu mielialaongelmia ja mielialan laskua. Yksilöiden varsinaiset masennusoireetkin vaihtelee valtavasti.
Ja tärkein: masennuksen SYY vaihtelee.
Jos olet masentunut vaikkapa jätetyksi tulemisen takia tai huonon itsetunnon takia, on ihan normaalia, että asiaa kompensoi vaikkapa tälläytymällä paljon. Lisäksi masentuneilla on usein mielialavaihtelua ja hyviä jaksoja tai päiviä. Masentuneella voi esim. olla aidosti hauskaa, mutta hän saattaa oireilla jälkeenpäin tai vatvoa asioita päänsä sisällä huomaamattaan. Se ei näy ulospäin.
Masennus ei tarkoita, että olet itsemurhaa hautova, kaikesta piittaamaton ja normaaliin elämään kykenemätön tyyppi, vaikka sitäkin tapahtuu joillekin. Itse olin joskus todella paljon ihmisten parissa viihtyvä, aina viimeisen päälle laitettu ja shoppailin paljon, koska se toi mielihyvää. Sitten myös makasin päiviä sängyn pohjalla välillä päiviä putkeen. Välillä taas elin kuukausia normaalisti, mutta olin iltaisin hyvin itkuherkkä ja vihainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä lääkärillä tehdään edelleen se vanha tyhmä masennustesti jossa ruksitaan ruutuun kaikkea että miltä tuntuu.
Jokainen pystyy helposti laittamaan ne ruksit siihen kohtaan että saa varmasti maseentuneen henkilön pisteet.
Sitten perään tyrkytetään masennuslääkkeet ja diagnoosi.
Tämän takia kukaan ei ota enää toisten ihmisten masennusta vakavasti.
Eikä lopulta ihme että lähes puoli miljoonaa suomalaista on "masentunutta" ja vetää noita turruttavia masennuslääkkeitä jotka kasvattaa vyötärönympärystä +25cm muutaman kk aikana ja saattaa vielä pitkäaikaisessa käytössä vaurioittaa elimistöä ja hermostoa.
Välittäjäainetestejä ei ole. Aivokemiallinen häiriö voidaan diagnosoida lääkityksen yritys-erehdysmetodilla ja intensiivisellä seuraamisella ja puhumisella.
On totta, että masennusdiagnooseja annetaan liian helposti, samoin lääkkeitä. Vielä ~10 vuotta sitten työuupumukset, traumat, normaali suru jne. diagnosoitiin suoraan masennukseksi. Nykyisin niitä tutkitaan huomattavasti tarkemmin ja tutkimustakin on tehty enemmän. Itsekin sain vasta 10 vuoden jälkeen täysin eri diagnoosin.
Vaikea masennus on verrattavissa fyysiseen aivovaurioon, sitä rumbaa ei kukaan itselleen vapaaehtoisesti kyllä ota.
No ajattelisin tietysti, että täytyypä heti rientää AV:lle kauhistelemaan asiaa! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa tapaus jossa olen ikinä kyseenalaistanut henkilön vaikean masennuksen, oli se kun työkaveri jäi masennuksen vuoksi puolen vuoden sairaslomalle.
Moni ei vaan tiennyt että hän piti julkista blogia.
Esitti meille työkavereille sellaista että mieliala on vähintään sellainen että kuoleman kielissä ollaan eikä mikään enää kiinnosta ja siksi joutuu jäädä kotiin murehtimaan elämän suuntaa, mutta blogissa oli aivan eri henkilö! Eri näköinen, eri fiiliksellä. Osteli, sisusteli, poseerasi nauravaisena asukuvissa, matkusti ja murutteli lukijoitaan lässyttäen ja kirjoitteli kaikista ihanista asioista mitä hänen elämässään meneillään!
Tuolla välin me muut jouduttiin hoitamaan hänen työnsä, jotta sai vähän lomaa blogin kirjoittamista varten.
Tiesitkö, että blogeissa ihmiset nimenomaan tuppaavat luomaan täydellisen elämän kulisissit? Varsinkin osastoa lifestylebloggaus yms... ei nuo sulje toisiaan mitenkään pois
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa tapaus jossa olen ikinä kyseenalaistanut henkilön vaikean masennuksen, oli se kun työkaveri jäi masennuksen vuoksi puolen vuoden sairaslomalle.
Moni ei vaan tiennyt että hän piti julkista blogia.
Esitti meille työkavereille sellaista että mieliala on vähintään sellainen että kuoleman kielissä ollaan eikä mikään enää kiinnosta ja siksi joutuu jäädä kotiin murehtimaan elämän suuntaa, mutta blogissa oli aivan eri henkilö! Eri näköinen, eri fiiliksellä. Osteli, sisusteli, poseerasi nauravaisena asukuvissa, matkusti ja murutteli lukijoitaan lässyttäen ja kirjoitteli kaikista ihanista asioista mitä hänen elämässään meneillään!
Tuolla välin me muut jouduttiin hoitamaan hänen työnsä, jotta sai vähän lomaa blogin kirjoittamista varten.
Tiesitkö, että blogeissa ihmiset nimenomaan tuppaavat luomaan täydellisen elämän kulisissit? Varsinkin osastoa lifestylebloggaus yms... ei nuo sulje toisiaan mitenkään pois
Sehän siinä niin törkeää onkin! Valehtelu muille mutta myös itselle. Esitetään toisaalla esim töissä tutuille että on niin paska olo ja sitten esitetään blogissa tuntemattomille että olen niin onnellinen! Aika kaksijakoista touhua, eli käy mielessä että saattaa olla jotain vakavampaa mielenhäiriötä taustalla tuollaisella kuin "pelkkä" masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan menossa persettä jakamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa tapaus jossa olen ikinä kyseenalaistanut henkilön vaikean masennuksen, oli se kun työkaveri jäi masennuksen vuoksi puolen vuoden sairaslomalle.
Moni ei vaan tiennyt että hän piti julkista blogia.
Esitti meille työkavereille sellaista että mieliala on vähintään sellainen että kuoleman kielissä ollaan eikä mikään enää kiinnosta ja siksi joutuu jäädä kotiin murehtimaan elämän suuntaa, mutta blogissa oli aivan eri henkilö! Eri näköinen, eri fiiliksellä. Osteli, sisusteli, poseerasi nauravaisena asukuvissa, matkusti ja murutteli lukijoitaan lässyttäen ja kirjoitteli kaikista ihanista asioista mitä hänen elämässään meneillään!
Tuolla välin me muut jouduttiin hoitamaan hänen työnsä, jotta sai vähän lomaa blogin kirjoittamista varten.
Tiesitkö, että blogeissa ihmiset nimenomaan tuppaavat luomaan täydellisen elämän kulisissit? Varsinkin osastoa lifestylebloggaus yms... ei nuo sulje toisiaan mitenkään pois
Sehän siinä niin törkeää onkin! Valehtelu muille mutta myös itselle. Esitetään toisaalla esim töissä tutuille että on niin paska olo ja sitten esitetään blogissa tuntemattomille että olen niin onnellinen! Aika kaksijakoista touhua, eli käy mielessä että saattaa olla jotain vakavampaa mielenhäiriötä taustalla tuollaisella kuin "pelkkä" masennus.
Mistäpä sitä ulkopuolinen tietää, onko muita mielen häiriöitä tutkittu tai hoidettukin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei masennusta voi aina päältä päin nähdä. Osa pitää tärkeänä huolehtia ulkonäöstään, kun lähtee muiden ilmoille, vaikka olisikin masentunut.
Erityisesti fibromyalgiaa potevat masentuneet ovat usein erityisen tunnollisia ja koittavat hoitaa asiat ja työnsä sekä hoitaa ulkonäköään, vaikka olisivat kipujen kourissa ja masentuneet kipujen takia.
Asiat eivät ole aina niin musta-valkoisia, että masennus näkyisi päällepäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa tapaus jossa olen ikinä kyseenalaistanut henkilön vaikean masennuksen, oli se kun työkaveri jäi masennuksen vuoksi puolen vuoden sairaslomalle.
Moni ei vaan tiennyt että hän piti julkista blogia.
Esitti meille työkavereille sellaista että mieliala on vähintään sellainen että kuoleman kielissä ollaan eikä mikään enää kiinnosta ja siksi joutuu jäädä kotiin murehtimaan elämän suuntaa, mutta blogissa oli aivan eri henkilö! Eri näköinen, eri fiiliksellä. Osteli, sisusteli, poseerasi nauravaisena asukuvissa, matkusti ja murutteli lukijoitaan lässyttäen ja kirjoitteli kaikista ihanista asioista mitä hänen elämässään meneillään!
Tuolla välin me muut jouduttiin hoitamaan hänen työnsä, jotta sai vähän lomaa blogin kirjoittamista varten.
Tiesitkö, että blogeissa ihmiset nimenomaan tuppaavat luomaan täydellisen elämän kulisissit? Varsinkin osastoa lifestylebloggaus yms... ei nuo sulje toisiaan mitenkään pois
Sehän siinä niin törkeää onkin! Valehtelu muille mutta myös itselle. Esitetään toisaalla esim töissä tutuille että on niin paska olo ja sitten esitetään blogissa tuntemattomille että olen niin onnellinen! Aika kaksijakoista touhua, eli käy mielessä että saattaa olla jotain vakavampaa mielenhäiriötä taustalla tuollaisella kuin "pelkkä" masennus.
Mistäpä sitä ulkopuolinen tietää, onko muita mielen häiriöitä tutkittu tai hoidettukin?
Mutta miettikää että jos mielenterveydellisesti huonossa tilassa oleva henkilö esittää elämänsä olevan jotain aivan muuta somessa, ja porukka lukee tekstejään, ihailee kuviaan, kopioivat tyyliään ja seuraavat tarkkaan tämän "täydellistä" elämää joka on täydellisen vastakohta oikeassa elämässä. Ei sekään kauhean tervettä ole että pistetään kaikki energia kulissien pitoon :D
Muuten olen ihan normaali, näytän normaalilta, käyttäydyn normaalisti jne mutta silloin kun ahdistusvaihe iskee päälle eli muutaman kerran vuodessa, niin en halua tai uskalla lähteä kotoa mihinkään enkä jaksa laittaa itseäni kuntoon, haluan vaan käpertyä ja katsoa jotain hauskaa telkkarista.
En tiedä miten masentuneella on tilanne, koska en ole ollut masentunut.
Ei masennus näy päältä päin yleensä. Voi olla vaikka kuinka tälläytynyt mutta mieli voi olla alakuloinen.