Toisten perheiden tuki/vastavuoroisuus lastenhoidosta. Onko sitä?
Monet valittavat netissä tukiverkostojen puutetta, jonottavat jopa vuosia tukiperhettä joista pulaa. Yllättäville, satunnaisille lastenhoitoavuillekin voi tulla tarve.
Olenko vain lapsettomana tietämätön vai ajattelematon mutta miksei perheet enemmän hyödynnä vastavuoroisuutta, jo ihan lastenhoitoa tarvitessaan?
Eli monesti perhe palkkaa ulkopuolista apua kun on tarve lastenhoidolle, miksei joku tuttavaperhe voisi olla apuna.
Vaikka olisi tuttavaperheitä paljon lähipiirissä niin en ole ainakaan kuullut usein vastavuoroisuuteen perustuvasta lastenhoidosta. Onko pelko että vastavuoroisuus ei toimisikaan? Onko vaikea pyytää ja tarjota apua?
Oletko itse joskus miettinyt, voisitko tarjota apua vaikka sille naapurin yksinhuoltajalle jolla oma aika on vähäistä tai mahdotonta järjestää?
Kommentit (2)
Kyllä meillä on tuollainen perhe jonka kanssa toimimme noin, mutta vain yksi. On vaikea löytää lähipiiristä muita perheitä jotka olisivat samassa tilanteessa, kun suurimmalla osalla kuitenkin on ne mummot ja papat elämässään, jotka hoitaa ilman vaatimuksia vastapalveluksista. Tämän yhden perheen kanssa olemme sillä lailla pakkoraossa, että kummankin perheen sukulaiset asuu eri maassa. Ja tämä perhe on tuttu jo ajalta ennen lapsia. On aika vaikea löytää ketään ulkopuolista tähän kuvioon, kun luottamuksen rakentaminen on melko hidas prosessi. Ei voi vaan bongata tuntemattomia jostain lehti-ilmoituksesta ja lykätä lapsia sinne.
No esimerkiksi siksi, että meillä oli (nyt jo teini) yksi rauhallinen lapsi. Monet mielellään olisivat halunneet ottaa hänet hoitoon, mutta vastavuoroisesti lykätä meille 3-4 villiä lasta. Huono diili meidän kannalta.