Miten te masentuneet pääsette irti masennuksen tunteesta?

Masennuksen tunteesta tunteena hetkellisesti välillä liikunnalla. Mutta tuo "vierauden kokemus" ja että maailma ja ihmiset on kylmiä, karuja, kovia, "kuolleita" on non stop. Ja että kaikki on turhaa ja merkityksetöntä. Todella vaikea pakottaa itseään tekemään asioita kun mikään ei merkitse mitään.

Terapia ja/tai lääkkeet.

Masennus on siitä paha sairaus, että se tuntuu nopeasti tutulta ja turruttaa mukavasti. Pitää pitää mielessä, että siitä kuitenkin voi parantua.

Pitäisi repäistä itsensä siitä masennusta ruokkivasta negatiivisten ajatusten kehästä. Vakuuttaa itselleen, että aivot valehtelee että olisit huono, en oikeasti ole yhtään huonompi kuin muut ansaitsen tuntea oloni hyväksi, ansaitsen apua ja olen tärkeä.

Itse olen onneksi pahimmista oireista päässyt, olen lukenut niin paljon masennuksesta että ymmärrän sitä. Myös uskottelemalla itsellensä että on muita parempi vakuttaa itsetuntoon hyvällä tavalla joka eliminoi pahimmat alemmuuden tunteet. Itselläni lievä ylipaino oli yksi tekijä joka masensi mua, nyt ei ole ylipainoa mutta pari, kolme kiloa pitää saada pois niin vartalo on sitten sellainen joka ei masenna=yksi ongelma vähemmän. Seuraavaksi pitää päästä eroon saamattomuudesta ja nettiriippuvuudesta

Vierailija kirjoitti:

Itse olen onneksi pahimmista oireista päässyt, olen lukenut niin paljon masennuksesta että ymmärrän sitä. Myös uskottelemalla itsellensä että on muita parempi vakuttaa itsetuntoon hyvällä tavalla joka eliminoi pahimmat alemmuuden tunteet. Itselläni lievä ylipaino oli yksi tekijä joka masensi mua, nyt ei ole ylipainoa mutta pari, kolme kiloa pitää saada pois niin vartalo on sitten sellainen joka ei masenna=yksi ongelma vähemmän. Seuraavaksi pitää päästä eroon saamattomuudesta ja nettiriippuvuudesta

onnea laihdutuksestasi, mä yritän kanssa. JA oletko varma, että sinun täytyy enää laihduttaa? olet varmasti ihan hyvä just noinkin. 

En pääsekään, sittenhän en olisi masentunut. Mä en oikeasti usko, että mun masennukseen tehoaa mikään. Olen aina tuntenut olevani huono ja "en mitään", enkä ole ikinä kyennyt mihinkään saavutuksiin (koulutus, vakityö, perhe, ystävät...). Hoitajan sanat "Olet arvokas! Sinulle on hyvä tulevaisuus!" kuulostavat irvokkaalta vitsiltä ja suorastaan veetuilulta. Lääkkeet jollain tapaa keinotekoisesti piristävät kroppaa, mutta ajatuksiin ja tunteisiin ne eivät tehoa. Olen luultavasti toivoton tapaus.