Tuntuu että vanhemmat eivät osaa päästää irti...

Olen perheen kuopuksena asunut nyt kolme vuotta pois vanhempieni luota. Meillä on suunnilleen välimatkaa alle puoli kilometriä. Olen suurimman osan vapaapäivistäni, mitä töistä on ollut, viettänyt heidän luonaan kyläilemässä muutamia tunteja kerrallaan. En ole pyytänyt heiltä poismuuton jälkeen mitään missään muodossa ilman vastiketta. Jossain vaiheessa halusin pitää etäisyyttä, koska se tuntui häiritsevän omaa itsenäisyyttä ja en mielestäni viettänyt tarpeeksi aikaa itsekseni. Mutta aina, kun ilmoitan että voisin tulla päivänä X (kun en yksinkertaisesti aina ehdi tulla aiemmin, vaikka haluaisin) ja jos päiviä on enemmän kuin muutama vierailujen välissä, ilmapiiri muuttuu eräänlaiseksi "surkutteluksi", mikä on helposti havaittavissa, vaikka yrittävät sitä kuitenkin peittää.

Välitän heistä enemmän kuin kenestäkään muusta, mutta jotenkin tuntuu että jatkuvat vierailuni vain ruokkivat sitä riippuvaisuutta ja toisaalta estää omaa itsenäisyyttä. Tämä huono olo asiasta korostuu myös sillä, että he eivät ole muutamaa kertaa lukuunottamatta vieraillut omassa asunnossani, vaikka olen pyytänyt myös heitä käymään täällä.

En oikeastaan hae mitään apua asiaan täältä, mutta halusinpa päästää hieman tunteita pois pään sisältä.