Yhden kaverin sääntö.. Huh huh..
Naapurin tytöllä on kuulemma sellainen sääntö ettei heille pihaan/sisälle saa mennä kuin 1 kaveri kerrallaan ja tietysti mun lapsi on aina se ylimääräinen. Tästä on monet itkut itketty, lapsi kelpaa kaveriksi vain kun muita ei ole saatavilla. Joskus kesken leikin on vaihdettu kaveria niin että käsketään mun lapsen häipyä kun toinen tuli paikalle. Tiedustelin tätä hänen äidiltään niin hänen mielestään lapsi saa itse valita kaverinsa ja hän ei jaksa montaa lasta kerralla.
Juttelin oman lapsen kanssa ja ohjasin hänet harrastukseen josta saikin paljon kavereita. Naapurin lapselle olen sanonut ettei hän ole tervetullut meille. En itse jaksanut ainaista riitaa ja itkua joka tuli aina kun tämä lapsi kuvioissa.
Oma lapseni ei ole tämän jälkeen halunnut olla naapurin lapsen kaveri. Nyt sitten äiti purnaa minulle kun lapsi ei pääse enää meille leikkimään, kovin nopeasti unohti mielipiteensä siitä että lapsi saa itse valita kaverinsa.
Ei kuulemma ole kivaa kun hänen lapsellaan ei ole yhtään kaveria ja meillä on vaikka kuinka monta ja hänen lapsi ei pääse mukaan.
Kommentit (6)
No, teillähän on ongelma ratkaistu, älä jaksa välittää, noita löytyy aina. Meidän naapurissa yksi myös, jolle saa tulla vain yksi kaveri kerrallaan, välillä tekisi mieli käännyttää se niide ipana meidän ovelta ja sanoa, että vain yksi kerrallaan. Mutta ei se ole lapsen vika, jos äidillä outoja sääntöjä. Mulle on ihan sama onko meillä kaksi vai kolme kaveria, joten annan olla.
Meille saa tulla vaikka miten monta kaveria, mutta oleskella saa vain yhdessä huoneessa eli keittiössä minun valvovan silmäni alla. Olin aluksi sinisilmäinen ja annoin lapsen kavereitten olla koko talossa, mutta kun alkoi löytyä pengottuja kaappeja ja ikkunaan liiskattuja purkkamöykkyjä, niin tajusin olleeni typerys.
Koulun jälkeen saa tulla, läksyt pitää tehdä eikä meillä saa pelata pelikoneilla tai tietokoneella, ellei tuo omiaan. Täsnä naapurin äidit itkevät, että pidän liian tiukkaa kuria, kun ei saa mennä lapsen huoneeseen leikkimään. Teit niin tai näin, niin ainahan se väärin menee.
Minusta ap sinun olisi kyllä kuulunut sanoa naapurin lapsen äidille, eikä lapselle itselleen, ettei hän ole tervetullut teille.
Eihän se lapsi ole keksinyt yhden kaverin sääntöjä eikä muutakaan. Ei ihme, että on ollut itkua ja riitelyä, kun ei ole ikinä saanut opetella porukassa olemaan (eikä saa nytkään).
Aivan oikein... Lapsi ei osaa ajatella seurauksia... Tässä kohtaa äitinsä saa katsoa peiliin ja todeta että teki omalle lapselleen miinusta jatkoa ajatellen. Lapsi ei välttämättä ymmärrä tilannetta, se tietysti voi olla huono tuossa kohtaa... Riippuu tietenkin iästä....