Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työkaverin ruokatavat vituttaa
09.10.2017 |
Oikeesti. 15 vuotta oon jo katellut, kun se joka päivä lounastauolla syö samaa ruokaa. Joka ikinen päivä mikrossa kaurapuuroa, päälle reilusti puolukkasurvosta ja koko komeus syödään happaman näköisesti irvistellen.
Miksi hemmetissä syödä vuosikaudet samaa ruokaa, kun se vielä kaiken lisäksi on selkeästi pahaa! Kysyn vaan.
Kommentit (205)
Sukulainen hänelle on varmaankin mun työkaverini, joka on syönyt 15 vuoden ajan Jalostajan jauhelihaeinespizzan. Joka päivä.
Luulisi jo kyllästyvän. Näyttää kyllä hieman vitamiininpuutteiselta. Ei ole vielä hampaat pudonneet. Tai mistä me se tiedetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaveri ryystää kaikkea! En voi käsittää, miten onnistuu syömään jopa lasagnen tai keitetyt perunatkin niin, että kuuluu karmea ryystävä ääni. Kahvista tai niin kovin rakastamastaan piimästä nyt puhumattakaan. Juotuaan vielä ähkäisee ja maiskuttaa makoisasti. Siis argh!
Kas kun ei vielä pieraise päälle.
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaveri ryystää kaikkea! En voi käsittää, miten onnistuu syömään jopa lasagnen tai keitetyt perunatkin niin, että kuuluu karmea ryystävä ääni. Kahvista tai niin kovin rakastamastaan piimästä nyt puhumattakaan. Juotuaan vielä ähkäisee ja maiskuttaa makoisasti. Siis argh!
Mä luulin että isä on eläkkeellä...
Meillä työkaveri vetää haarukan suustansa etuhampaiden välistä kirskauttaen, tekee niin pahaa kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko syödä sitä kirjoitti:
No onneksi ei syö kalapaistosta ja lämmitä sitä mikrossa, hyi mikä pesemätön v###n haju lemahtaa koko taukotilaan. :(( Ja kuka siinä mikrossakaan enää ruokaansa viittii lämmittää.
Eikä!
Meillä on töissä just tällanen silakkalaatikko-kusipimpsankäry -terroristi.
Ei tajunnu, vaikka pari kertaa kannettiin mikro sen työhuoneeseen.
No voi hemmetti. Mä en voi syödä kotona kalaa koska mies on allerginen ja hajukin ottaa henkeen. Töissä on ainut mahdollisuus syödä kalaa ja ostan usein kalapaistos-eineksen. En tiennyt että se haisee kusipimpsalle ☹ Tonnikalakin on hemmetin tylsää ja raskaana ollessa ei vakuumilohet ole sallittuja. Mitähän kalaruokaa sitä sitten voisi vielä kokeilla? Kalakeittoakaan ei joka viikko jaksaisi syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko syödä sitä kirjoitti:
No onneksi ei syö kalapaistosta ja lämmitä sitä mikrossa, hyi mikä pesemätön v###n haju lemahtaa koko taukotilaan. :(( Ja kuka siinä mikrossakaan enää ruokaansa viittii lämmittää.
Eikä!
Meillä on töissä just tällanen silakkalaatikko-kusipimpsankäry -terroristi.
Ei tajunnu, vaikka pari kertaa kannettiin mikro sen työhuoneeseen.No voi hemmetti. Mä en voi syödä kotona kalaa koska mies on allerginen ja hajukin ottaa henkeen. Töissä on ainut mahdollisuus syödä kalaa ja ostan usein kalapaistos-eineksen. En tiennyt että se haisee kusipimpsalle ☹ Tonnikalakin on hemmetin tylsää ja raskaana ollessa ei vakuumilohet ole sallittuja. Mitähän kalaruokaa sitä sitten voisi vielä kokeilla? Kalakeittoakaan ei joka viikko jaksaisi syödä.
Älä välitä. Kyllä siellä muutkin syövät pahanhajuisia ruokia.
Kuulostaa oikeesti helvetin terveelliselle. Söisin itekin jos olis joka päivä survosta. Ihan sama vaikka irvistyttäis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oikeesti helvetin terveelliselle. Söisin itekin jos olis joka päivä survosta. Ihan sama vaikka irvistyttäis.
Tollanen hiilarimössö? Pistäisi sekaan edes raejuustoa ja mieluiten jättäis puuron ja sokeroidun puolukkasurvoksen pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oikeesti helvetin terveelliselle. Söisin itekin jos olis joka päivä survosta. Ihan sama vaikka irvistyttäis.
Tollanen hiilarimössö? Pistäisi sekaan edes raejuustoa ja mieluiten jättäis puuron ja sokeroidun puolukkasurvoksen pois.
Voi apua miten jotkut ovat vieraantuneet normaalista ravinnosta.. vai hiilarimössöä!?
Vanha uskomus on, että kaurapuuro on terveellistä. Onko näin, viljateknologian professori Hannu Salovaara Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitokselta?
– Vanha uskomus on yhä oikea. Kaura on hyvä vatsalle ja siinä on hyvä proteiini. Ravintokuidulla on monia vatsan toiminnalle suotuisia vaikutuksia. Kauran kuidusta vajaa puolet on beetaglukaania, joka alentaa kolesterolia ja tasaa verensokeria.
– Molemmat vaikutukset oikeuttavat terveysväittämän esittämiseen. Tämä tekee kaurasta eittämättä superruoan, sillä on harvinaista että tiukan EU-prosessin läpikäynyt terveysväittämä saadaan tavalliselle ruoka-aineelle. Kaurallahan niitä on kaksi.
Kuinka paljon ja missä muodossa kauraa tulisi päivittäin syödä, jotta siitä olisi terveydellisiä hyötyjä?
– Vähintään kolme grammaa päivässä beetaglukaania pitäisi saada kolesterolin alenemisvaikutuksen kannalta. Beetaglukaanin voi saada esimerkiksi aamupuurosta (1–2 g), kauraleipäviipaleesta (0,5–1 g), kauramyslistä (1–2 g) tai sopivasta kauravälipalasta (0,4–0,7 g).
– Terveysväittämän saa esittää, jos beetaglukaania on vähintään 1 grammaa per annos. Tähän eivät kaikki tuotteet yllä, ja siksi kaikissa beetaglukaania sisältävissä tuotteissa ei ole esitetty väittämää. Toki nekin ovat beetaglukaanin lähteitä ja kuidun lähteitä ylipäänsä.
Voiko päivittäisen kuitutarpeensa täyttää kauralla vai tarvitaanko lisäksi vielä muitakin viljoja?
– Ravintokuidun suositeltu saanti on 25–35 grammaa päivässä. Ravintokuitu on käytännössä kasvien soluseiniä, joten kuitua kertyy monista kasviperäisistä tuotteista kuten leivästä, kasviksista ja hedelmistä.
– Jos saimme tuon kolmen gramman beetaglukaaniannoksen kauratuotteista, saimme samalla yhteensä ehkä 7–8 grammaa kuitua. Muitakin kuitulähteitä siis vielä tarvitaan kauratuotteiden lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun työkaverilla on mulkoilevat silmät, joita en ole nähnyt sen räpäyttävän koko viiteen vuoteen kun ollaan oltu samassa työpaikassa. Todella häiritsevää, kun se vaan pöydän toiselta puolelta mollottaa.
Sotanorsun kokoinen osastopäällikkö-nainen on sekä saita että utelias. Istuu siis tuplavuoron keittiössä mussuttamassa niitä säälittävän halpoja ja muka-pieniä eväitään. Leipäjuustoa, raejuustoa, joku jugurtti. Elopainoa jtn 120kg. Että sitä ei ole leipäjuustosiivulla rakennettu konka näkee sokea gretakin.
Jos on dominopaketti kahvipöydällä, niin va-ro-vas-ti yhden voi nykertää.
Jospa hei laittaisit 10 verran siihen että kävisit oikein syömässä jossain tuossa lähellä ihan oikeesti. Vois helpottaa sitä illan mussuttamista myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oikeesti helvetin terveelliselle. Söisin itekin jos olis joka päivä survosta. Ihan sama vaikka irvistyttäis.
Tollanen hiilarimössö? Pistäisi sekaan edes raejuustoa ja mieluiten jättäis puuron ja sokeroidun puolukkasurvoksen pois.
Voi apua miten jotkut ovat vieraantuneet normaalista ravinnosta.. vai hiilarimössöä!?
Vanha uskomus on, että kaurapuuro on terveellistä. Onko näin, viljateknologian professori Hannu Salovaara Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitokselta?
– Vanha uskomus on yhä oikea. Kaura on hyvä vatsalle ja siinä on hyvä proteiini. Ravintokuidulla on monia vatsan toiminnalle suotuisia vaikutuksia. Kauran kuidusta vajaa puolet on beetaglukaania, joka alentaa kolesterolia ja tasaa verensokeria.
– Molemmat vaikutukset oikeuttavat terveysväittämän esittämiseen. Tämä tekee kaurasta eittämättä superruoan, sillä on harvinaista että tiukan EU-prosessin läpikäynyt terveysväittämä saadaan tavalliselle ruoka-aineelle. Kaurallahan niitä on kaksi.
Kuinka paljon ja missä muodossa kauraa tulisi päivittäin syödä, jotta siitä olisi terveydellisiä hyötyjä?
– Vähintään kolme grammaa päivässä beetaglukaania pitäisi saada kolesterolin alenemisvaikutuksen kannalta. Beetaglukaanin voi saada esimerkiksi aamupuurosta (1–2 g), kauraleipäviipaleesta (0,5–1 g), kauramyslistä (1–2 g) tai sopivasta kauravälipalasta (0,4–0,7 g).
– Terveysväittämän saa esittää, jos beetaglukaania on vähintään 1 grammaa per annos. Tähän eivät kaikki tuotteet yllä, ja siksi kaikissa beetaglukaania sisältävissä tuotteissa ei ole esitetty väittämää. Toki nekin ovat beetaglukaanin lähteitä ja kuidun lähteitä ylipäänsä.
Voiko päivittäisen kuitutarpeensa täyttää kauralla vai tarvitaanko lisäksi vielä muitakin viljoja?
– Ravintokuidun suositeltu saanti on 25–35 grammaa päivässä. Ravintokuitu on käytännössä kasvien soluseiniä, joten kuitua kertyy monista kasviperäisistä tuotteista kuten leivästä, kasviksista ja hedelmistä.
– Jos saimme tuon kolmen gramman beetaglukaaniannoksen kauratuotteista, saimme samalla yhteensä ehkä 7–8 grammaa kuitua. Muitakin kuitulähteitä siis vielä tarvitaan kauratuotteiden lisäksi.
Ööö... Viljateknologian professori... No totta Helvetissä Viljateknologian professori puhuu viljojen puolesta! Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat...
Vierailija kirjoitti:
Mä syön töissä aina saman annoksen, tietääkseni ihan iloisesti kylläkin. En viitsi joka päivä miettiä, mitä töissä söisi, joten sillä siitä pääsee. Säästän herkuttelun omaan keittiöön.
Etkö kyllästy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tykkään napsia toisten lautaselta välipaljoa iotselle. En ole oikeastaan koskaan ostanut itse eväitä itselleni. Työkaverit jo tietää sen niin tarjoavat itsekin ihan minun iloksi.
Vierailija kirjoitti:
Minullapa työtoveri jolla ei ole vielä ikinä ollut mitään evestä mukana teemme 3 vuorotyötä juo pelkkää mustaa kahvia viimeiset reilu 10v.. Siis ei ikinä joskus ihmettelemme kyllä..
Mä olen tosi pieniruokainen+ en pidä siitä, että työpäiväni (okei mun tapauksessa iltani/ yöni) keskeytyy ruokailun vuoksi. En osaa rentoutua, enkä oikein syödäkään tuossa tilanteessa. En siis ota eväitä minäkään, syön kotona. Ymmärrän työkaveriasi :)
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään napsia toisten lautaselta välipaljoa iotselle. En ole oikeastaan koskaan ostanut itse eväitä itselleni. Työkaverit jo tietää sen niin tarjoavat itsekin ihan minun iloksi.
Ollaankohan samassa työpaikassa? Mulla on nimittäin just tuollainen yhtä herttainen tyyppi työkaverina. Välillä teen sille ihan oman voikkuleivän naposteltavaksi, että saan sillä aikaa syödä rauhassa omat evääni.
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaverilla on mulkoilevat silmät, joita en ole nähnyt sen räpäyttävän koko viiteen vuoteen kun ollaan oltu samassa työpaikassa. Todella häiritsevää, kun se vaan pöydän toiselta puolelta mollottaa.
Mä en tykkää mun työkaverin hampaista.
Kuulokkeet korvilla kirjoitti:
Naimisissa 20 vuotta ja mun mies ei osaa syödä keittoa ettei se paukuttais samalla hampaitaan. En ole lisännyt kiviä keittoon ja sen hampaatkin on omat. Itse ei tunnista paukutusta, mutta mun on mentävä toiseen huoneeseen syömään. Miten sen työkaverit kestää?
Sama! Pehmiskin pureskellaan niin että paukkuu. Yritän ajatella jotain muuta etten näyttäisi niin ärsyyntyneeltä.
Alue: Aihe vapaa
Syötin töissä mummoa, jolla oli epäsopivat tekarit. Se niistä kuuluva kalina meinasi saada mut repimään pääni irti.