Verenvuotoa j välnpitämättömyyttä
Hei,
nyt meillä mennään raskausviikolla 14+6. Kolmeviikoa sitten minulta valui kirksta verta ehkäpä ja vähintään n.desin verra, soitin synnytysvastaanotolle ja siellä kehoitettiin seuraamaan tilannetta ja jos tämä vuoto jatkuu samanlaisena/pahenee hakeutumaan sairaalaan. Vuoto kuitenkin rauhoittui yön aikana mutta otin tietenkin neuvolaan yhteyttä jossa sydänäänet kuunneltiin ja siltä osin kaikki oli ok. Mutta hoitajan asenne kun soitin oli että voihan hän ne kuunnella jos minä niin haluan ja voin ottaa seuraavan viikon rauhallisemmin etten sitten tunne syyllisyyttä siitä jos tuleekin keskenmeno mutta sille ei mitään voi...kuulemma. No, lääkärineuvola aika lähestyi, vuoto, nyt tummana tuli silloin tällöin tippa ja käynnillä emättimessä olikin vanhaan vertaa runsaasti sekä todettiin että se vuotaa kohdusta tuntemattomasta syystä. Sydänäänet kuunneltiin taas ja olivat ok. Mutta verenvuotoa oli siis ollut pitkään, yksi ultra tehty aiemmin mutta siinä kaikki ok (ennen vuotoa). En tajua miksi syytä ei tutkita, ei edes veriarvoja kontrolloida eikä anneta mitään neuvoja levosta tms. kotona kun riittää nostettavaa kun edellinen lapsi on 2vee. Onneksi minulla on aika sikiövesitutkimuksiin kromosominäytettä varten jossa tilanne voidaan kartoittaa muuten olisin mennyt yksityiselle lääkärille. Mutta koen ettei minua ole hoidettu asianmukaisesti ja huoli vauvan ja omastakin hyvinvoinnista on suuri. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja kuinka tedän neuvolassa on toimittu?
Kommentit (12)
Heips,
Minullakin oli vuotoa, jota kesti peräti 10 vrk. Viikkoja (8. menossa silloin) tosin oli niin vähän, etten edes päässyt neuvolaan enkä äitipolille, josta puhelimessa ohjasivat terveyskeskuksen omalääkärille. Vuotoa siis kauan, raskausoireet selvästi vähentyneet ja melko kovia, särkylääkettä vaativia kipuja alaselässä ja -vatsassa. Lääkäri arvioi, että raskaus meni kesken ja laittoi gnc-seurantaan. Ei vaan alkanut kuulua testin tulosta yli viikkoon (lääkäri kyllä soitti pariin kertaan ja kertoi, että tulos viipyy). Meinasi tehdä lähetteen kaavintaan :( Alkoi sen verran vaivaamaan tuo odottaminen ja epätietoisuus, että kävin yksityisellä ultrassa, jossa pieni ihmisenalku vilkuttelikin :) Vähän jäi outo fiilis siitä, että olisivatko saattaneet kaapia elävän alkion pois masusta ja pettymys koko systeemiin.
Mulla oli alkurakaus kovaa alavatsa kipua. Oli kuulemma aivan normaalia. Neuvolassa ei kuultu vaavin sydänääniä joten tilasin ajan lääkärille ykstyiselle puolelle ja sielä löytyi yksi elävä sikiö ja toinen sikiöpussi. Viikko tästä minulla alkoi verenvuoto (noin rv:10) Ja neuvolasta vain sanottiin,että lepäile ja se on ihan normaalia. No soitin synnärille ja sielä kehotettiin lepäilemään ja ottamaan panadolia. Sanoivat,että jos nyt tulee kesken niin ne ei tee sille mitään. Onneksi tiesin yksityisen lääkärin käynnin jälkeen että se verenvuoto voi olla siitä toisesta sikiöpussista. Ja soitin yksityiselle ja hän kehotti vaatimaan aikaa synnärille tarkistukseen kun itsellä oli aivan täyttä sinä päivänä. No loppujen lopuksi sain terveyskeskuslääkärin kirjoittamaan minulle lähetteen synnärille ja sinne menin sitten heti. Synnärillä ne olivat minulle kiukkusia kun tulin ja sanoivat,että turhaan rappaan sielä niitä häiritsemässä. No ultrasivat kuitenkin sitten ja se toinen sikiöpussi oli kadonnut sieltä kokonaan. Eli se oli se mikä vuoti pois. Elävä sikiö oli edelleen masussa. Mutta mistä sitä olisi itse voinut tietää ilman ultrausta?
Sen episodin jälkeen kävin yksityisellä puolella tarkkailussa aina raskausviikolle 28 asti. Sen jälkeen siirryin kunnalliseen neuvolaan takaisin. Kävin tosin silloin tällöin yksityisten lääkäritarkastusten välillä neuvolassa.
Joo,että mulla on jäänyt tiettyjä henkilöitä kohtaan paskan maku suuhun. Ja pelkäsin kauan mennä/soittaa ylipäätään synnärille. Mutta nyt olen 2 viimeisen kerran aikana saanut asiallista palvelua ja ne ovat olleet ihan mukavia. Luulin kauan,että sielä ei ole olemassakaan mukavaa henkilökuntaa. Jos joku niistä ääliöistä tulee MUN synnytykseen niin vaadin kyllä toisen.
Että kaikkea voi tapahtua. Olen huomaanut sen,että itse pitää ensin tietää missä vika ennen kuin synnärille lähtee. Ja ennen kaikkea kultainen sääntö! Ei soita sinne etukäteen vaan menee vaan niin ne ei voi laittaa kotiin tutkimatta!
Niin joo ja yksityinen lääkäri sanoin,että tällainen minun alkuraskaus (keskeytynyt 2raskaus) Ei näy myöhemmin ultrassa. Sen voi todeta vain alkuraskauden aikana. Tais olla viikolle 10 asti tai jotain sellasta. Eli sinun raskaus on voinut ihan hyvin olla tällainen samanlainen raskaus.
Kaikista ogelmista huolimatta masussani potkiskelee nyt pirteä pikku nyytti raskausviikolla 32+0. Synnytystä odotetaan alkavaksi millä hetkellä hyvänsä.
Lilli81 32+0
ja suoraan menin päivystykseen näyttäytyyn. Ensin sanoivat vain ettei kannata katsoa. Odotella vaan sillä usein tavataan elävä sikiö ja keskenmeno on vasta alkamassa - sanoin silloin, että pakko katsoa, en lähde pois, kun viikkoja on jo niin paljon ettei kesken pitäisi mennä. Oltiin oltu samalla viikolla np-ultrassa ja siellä kaikki hyvin, enkä olisi kestänyt jos olisi jotain ollu. No, tunteja odottelin ja pääsin päivystävälle gynelle, joka ultrasi. Kaikki oli hyvin, vuotopaikkaa ei nakynyt ja vuoto jo tummaa - sitten vain odottelemaan. Ja sepä siinä kamalaa olikin.. ODOTTAA- mitä? Olin niin hermona 2 viikkoa, että minä päivänä se vuoto alkaa---- Ei onneksi alkanut - kuuluttiin siihen 95%, jonka lääkäri ultratessa mainitsi onnistumisprosentiksi.
Tarina jatkuu, kun sitten parin päivän päästä hulluuden rajamailta soitin th:lle ja toivoin saada kuunnella sydänääniä-- Että voikin olla vastahakoista. Ei olisi millään ottanut ja sanoin, että jos tässä 2viikon sisään onnistuisi edes, kun en jaksa odottaa seuraavaan neuvolaan. Ja sitten onnistui, samana päivänä. Menin sinne ja sä:t kuului, mutta... Jäi vaan paha maku suuhun, kun on niin vaikeaa saada yhtiä sydänääniä kuunneltua.. Miksi? Kuuluhan äidin henkinenkin hyvinvointi raskauden hoitoon. Ei saisi mielestäni olla niin vaikeeta.. Sen vuoksi ehkä en niin juuri piittaa th:stani vaan menen käynneille aina " käynteinä" . En tod. ole saanut mitään erikoisen kannustavaa ja tukevaa palautetta olemisestani ja raskaudesta sieltä suunnalta. Välillä oikeen harmittaa koko käynnit. Olisin niin toivonut erilaista suhtautumista ja turvallista oloa sieltäkin puolelta mutta kaikkea ei voi saada.. Ehkä joskus toiste saan olla raskaana ollessani asiakassuhteessa ihmisen kanssa, jolle on annettu empatiaa hiukan runsaammalla kädellä.
Tällaisia kokemuksia..
Alide, rv 28
oletteko ajatellut niitä kuluja mitä jokaikisestä käynnistä terveydenhuollossa syntyy? Yksi käynti äitiyspolilla maksaa yhteiskunnalle vähintään 60-100 euroa. Ja se on pois ko. laitoksen budjetista.
Alkuraskauden keskenmenoillehan ei voi mitään. Jos se alkaa, niin sitä ei voi pysäyttää. ehkä siksi lääkärit ja terveydenhoitajat ja kätilöt eivät pidä välttämättömänä niukan verenvuodon varhaista tutkimista.
Ja toisaalta, lääkäriaika on aina pois joltain muulta, mahdollisesti kriittisemmältä potilaalta. Ylikuormitettu terveydenhuoltohenkilökunta haluaa varata vähäiset aikansa kiireellisemmille potilaille, keskiraskauden ja loppuraskauden ongelmille.
Joten näillä perusteilla minusta on aivan ok, että jos alkuraskaudessa on jotain huolenaiheita, ei julkisen puolen tarvitse heti alkaa tutkia vaan äiti voi kääntyä yksityisen terveydenhuollon puoleen.
eli viikoilla 13-14 ei myöskään keskenmenolle mitään oikein voi, joten kun käytin sanaa " alkuraskaus" niin tarkoitin myös näitä viikkoja.
tylsä kokemus ketjun aloittaneella!! odottavaa äitiä ja äidin huolia kuunnellaan liian harvoin!! Itsellä myös ikäviä kokemuksia neuvolalääkärin taholta. Itse sain aikasemmin keskenmenon alkuraskaudessa. -raskausviikolla 10 mulla oli sellainen tunne, että kaikki ei ole kunnossa. tk-lääkäri vähät piittasi tuntemuksistani ja ei suostunut lähettämään eteenpäin ja jopa valehteli kuulevansa sydänäänet!! rv.12 alkoi kuitenkin todella kova verenvuoto ja ultrassa todettiin keskeytynyt keskenmeno. Sikiö oli ollut kuolleena jo useita viikkoja! (v.7-8 lähtien) No, on totta että keskenmenoa ei olisi voinut mitenkään estää, mutta se olisi ehkä ollut helpompi kestää mitä aiemmin se olisi tapahtunut? Ja ainakin luottamus hoitavaan lääkäriin meni totaalisesti. Kokemukseni perusteella sain onneksi uuden omalääkärin johon voi luottaa!!
Nyt olen muutaman vuoden yrittämisen jälkeen uudelleen raskaana, nyt viikkoja kasassa 18. Kaikki on mennyt hyvin, mutta aikamoisia pelkoja ja luottamuspulaa on aikaisempi kokemukseni aiheuttanut. Kävin yksityisellä ultrassa rv.9+ ja kun omalääkärini ei kuullut sydänääniä viikolla 12, hän lähetti minut ultraan.. jossa kuitenkin kaikki oli hyvin!! Vaikka tämä olikin ns. " turha käynti" niin kyllä se mulle oli KAIKKEA MUUTA kuin turha käynti. jos ei olisi tutkittu, niin olisin varmaan tullut hulluksi huolesta.
JOTEN HIPSIS: jos odottavalla äidillä on verenvuotoa tai muita huolestuttavia oireita, niin onko hänen tutkimisensa ihan turhaa!? Ihmettelen kyllä hiukan asennettasi. Kyllä ainakin itse olen monta kertaa maksanut käyntini veromarkkoina. Tolla sun linjallasi pitäisi kyllä kaikki perustutkimukset ja tarkastuksetkin jättää pois, koska eihän sille sitten mitään voi jos jotain on pielessä, vai mitä!? Nimenomaan terveyskeskuksessa pitää antaa oireiden mukaista hoitoa, tukea ja turvaa varsinkin silloin jos raskaudessa jotakin poikkeavaa, (kuten verenvuoto) vaikka lopputulokseen ei juuri voisikaan vaikuttaa. Mutta kyllä ihmistä pitää senverran arvostaa.
Kun kävin polilla ultrattavana, meni siihen lääkärillä aikaa n. 5minuuttia. Ja odotin kyllä vuoroani = kaikki " akuutimmat" menivät edelleni.. joten tuskin minun ja muiden kaltaisteni TURHAT käynnit ovat tk:n suurimpia resurssejen tuhlaajia!! Ja muistuttaisin vielä, että eipä noihin tutkimuksiin kuitenkaan ihan huvinvuoksi hakeuduta!!
niin ja kaipa kaikki mummojenkin terveystarkastukset pitäisi jättää väliin, kun kuolee ne kuitenkin. menee vaan turhia veromarkkoja ja terveydenhuollon budjettia...?! Että hakeutukoot mummot yksityiselle sektorille, niinkö HIPSIS?
Ihmettelevä: marlis ja masukki rv.18+1
en ymmärrä mikä on hyöty pitkittää hoitoon pääsyä. Nimittäin sellainen tilannehan vaatii yleensä kaavinnan, ja joka tapauksessa jossain vaiheessa pitää ultralla tarkistaa kohdun tilanne! Jos kohtuun jää keskenmenon yhteydessä jotain ylimääräistä, pian on äidillä kohtutulehdus ja hän vaatii jo sairaalahoitoa ja -vuorokausia. Säästöäkö sellaisten ennaltaehkäisy on? Toisaalta jos kyseessä ei ole keskenmeno, vaan vuoto johtuu muista syistä, on mielestäni äidillä oikeus tietää sekin viipymättä, ja saada hoito-ohjeet, sairaslomaa tms.
Itse aikanani en meinannut päästä millään terveyskeskukseen saati saada sieltä tarpeeksi nopeasti lähetettä ultraan sairaalaan, vaikka keskenmeno oli tosiasia (paljastui hoitoonpääsyn jälkeen). Kun vuoto oli vähäistä enkä kieriskellyt tuskissani, ei ketään kiinnostanut. Mielestäni epäinhimillistä olettaa että ihminen voisi kipuineen ja vuotoineen odotella päivätolkulla hoitoonpääsyä!!
En tiedä mitä muuta alkuperäinen kirjoittaja voisi tehdä, kuin marssia vaikka suoraan terveyskeskuksen luukulle ja sanoa, että on ollut reilusti vuotoa ja kipuja ja hänet on _tutkittava_! Siis oltava tosi tiukkana, ja sanottava että ei lähde kotiin ennenkuin saa lähetteen ultraan. Ei ole mikään pakko myöntyä niihin ensimmäisiin kieltäytymisiin. Ja kenelläkään ei ole tällaisissa perustavaa laatua olevissa asioissa velvoitetta lähteä yksityiselle maksamaan itse omaa ultraansa.
Voimia toivotan!
Minullakin oli todella runsasta verivuotoa rv 10-16 välillä. Verta lorahti kerralla kaikkien vaatteiden läpi n. desin verran parikin kertaa ja muulloin tuli reilusti tiputtamalla useita päiviä. Raskaus etenki kuitenkin normaalisti.
Se tuntuu ihan hirveän pahalta, kun lapsi on äärimmäisen rakas ja arvokas. Jotenkin tuntuu, että lääkintähenkilökunta suhtautui asiaan niin tylysti, koska ovat jotenkin turtuneet työhönsä. Ehkä keskenmenoja tapahtuu paljon tai sitten jos joutuvat tekemään abortteja, niin yksi raskaus sinne tai tänne ei tunnu missään.
Pelkästään tuntuu ärsyttävän että joku huolissaan kyselee.
Minulla nyt jopa rv 22 kun tuli todella kipeitä supistuksia useita tunteja ja soitin sairaalaan kätilölle terveyskeskuslääkärin pyynnöstä, niin kätilö vaan tokaisi : " voithan sinä tänne tulla tarkitsukseen jos haluat, mutta ei noille keskenmenoille mitään voi..." Olin tosi vihainen ja sanoi, ettei mulle ollu tullu edes mieleen, että tämä luokitellaan keskenmenoksi! Onhan rv 22 vauva jo kohtuullinen lapsen alku.
Olin koko illan ihan järkyttynyt enkä todellakaan lähtenyt sairaalaan.
unsku rv34+6
Hassu kätilö....22 viikon jälkeen aletaan käyttämään termiä synnytys, sikiön painorajana n. 500g... Eli ennen 22 keskenmeno... No, termikikkailu sikseen. Näkökulma asiaan. Itseaiheutettuja tiloja hoidetaan yhteisunnalliselta taholta tarkasteltuna huikealla rahasummalla. Liikalihavuuden aiheuttamat sydän- ja verisuonitaudit, diapetes, tuki- ja liikuntaelin sairaudet, tupakka, alkoholi ja huumeet.... Uskoakseni gynekologiaan sekä synn.asioihin ja niiden komplikaatioiden esiintyvyyteen voi vähemmän vaikuttaa. Usein raskaana olevat naiset ovat hyvin motivoituneita pitämään omasta terveydestään huolta. Huoli niin tarkeästä ja rakkaasta asiasta kuin oma lapsi on valtaisa. Ammattitaitoisen henkilökunnan tulisi huomioida tämä inhimillinen hätä ja kärsimys jota raskausajan komplikaatiot tuovat tullessaan. Toki em. väittämät hoitomahdollisuuksien rajallisuuksista kun viikkoja on vähän on fakta, mutta miksi äitien psyykkiseen hyvinvointiin näissä tilanteissa ei satsata? Samaan aikaan maksetaan maksansiirtoa huumeilla originaalin tuhonneelle pilvi-veikolle... Kysymys on pitkälti yhteiskunnan arvomaailmasta. Mihin annetaan rahaa ja kuinka paljon. Kun paikat ovat täynnä ja aikoja ei ole, niin niitä ei ole,onko vika silloin hoitajassa vaiko järjestelmässä? :)
että vaikka alkuperäisen kohtelu ei ehkä ollut parhaasta päästä, on totuus kuitenkin se että yhteiskunta ei voi tarjota puoli-ilmaista hoitoa kaikille sitä haluaville. Alkuraskauden keskenmenoja joudutaan loppujen lopuksi harvoin kaapimaan suhteessa niiden määrään, eikä alkavaa keskenmenoa voida pysäyttää. Joten järkevintähän se käynti on tehdä vain mikäli on kovia kipuja tai hyvin runsasta vuotoa, jolloin kaavinta todella voi olla aiheellinen. Muussa tapauksessa kannattaa odotella muutama päivä, jotta vuodon loputtua voi ultrassa varmistua onko elämää masussa vielä jäljellä.
Tuntuu että jotkut nuoret naiset odottavat nykyajan lääketieteeltä täysiä ihmeitä, kun kuvittelevat että kaikkeen on olemassa hoito ja " ihmepelastus" . Keskenmenothan ovat täysin normaaleja ilmiöitä, eikä todella ole mitään järkeä ultrata niitä päivän välein vuotovaiheessa aivan alkuraskaudessa, kun todellakaan minkäänlaista tutkittua hoitoa ei tilanteeseen ole antaa!
Itse olen asiasta tasan kahta mieltä. Olen synnyttänyt pikkuisen täysiaikaisen enkelivauvan, olen saanut 6-8 keskenmenoa ja lisäksi nyt meneillään oleva raskaus alkoi heterotooppisena, eli sekää kohdussa että kohdun ulkopuolella oli raskaus. Olen saanut hyvää hoitia, vaikkakaan lääkäriin ei pääse heti kun haluaa. Kun olen sinne päässyt, olen todella ollut avun tarpeessa ja huomannut, että kanssani jonossa olevilla on omasta raskaudestaan ihan varmasti yhtä suuri huoli kuin minulla, mutta toisaalta 80% heistä käy alkuraskauden tarkastuksessa vuodon tms.takia. Tällöin pitää aina muistaa, että krittisessä tilassa olevat odottavat sen aikaa.
Kun näiden vuosien aikana olen hoidossa ollut ja kaikki lapsettomuushoitoja myöten läpikäynyt, olen sitä mieltä, että ne ihmiset osaavat sanoa, milloin pitää mitäkin tutkia. Luontoa vastaan ei kenenkään kannata taistella, jos keskenmeno tapahtuu, se tapahtuu.
Toivottavasti kukaan ei ymmärrä väärin kirjoitustani, en tarkoita sillä syyllistää ketään, koska olen myös itse istunut siellä vuotojen ja keskenmenopelkojeni takia, mutta ajan kanssa olen tajunnut. Nyt tämäkin raskaus oli kova onnenkantamoinen, että sai jatkua leikkauksesta ym.huolimatta, mutta ei sitä pelastettu ultraamalla tai verikokeilla, vaan odottamalla,toivomalla ja hyvällä onnella.
Kaikille hyvää kevättä ja positiivista mieltä=)
t.Lilli rv 19+5
Tosi kurjaa että on jäänyt huono maku suuhun :( Kannattaa minusta jättää vaikka kirjallinen palaute ja kertoa, kuinka huono mieli siitä tuli. En usko, että alan ammattilaiset aina muistavat miettiä, kuinka merkittävistä asioista on kyse sille odottavalle äidille, kun heille ne ovat niin jokapäiväisiä. Jos lukevat sydämellisen palautteen, nimettömänkin, niin se voi saada ajattelemaan asiaa eri kantilta.
Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Coe rv 11+4