En jaksa olla vahva. Milloin on mun vuoro löytää olkapää?

Nuoresta asti olen tehnyt päätöksiä, jotka on olleet vaikeita muita välttämättömiä ja oikeita, näin ajatellen. Lähdin kotoa nuorena ja vaikka vanhempani olivat hyviä ihmisiä, kaikkk tukemisen taito puuttui. Kihlauksen purku, abortti, huijarin uhriksi joutuminen, lapsen pois antaminen, alkoholismista pääseminen, ihmisuhteiden katkaiseminen, moni asia missä syvimmän päätöksen tein yksin ja tuetta kannoin seuraukset.
Nyt muutamien seesteisten vuosien jälkeen olen taas tilanteessa kun pitää olla vahva. Se mitä itse haluaa, toivoo ja rakastaa on jätettävä ja ajateltava muita, koska niin paljon muuten särkyisi ympäriltä. Myös minulta. Mutta mietin samalla, milloin minun vuoroni on olla heikko? Tai onnellinen?