Lue keskustelun säännöt.
9kk sairaslomaa burnoutista?
09.10.2017 |
Miten muka voi saada heti 9kk sairaslomaa burnoutista?
https://www.cosmopolitan.fi/artikkeli/lifestyle/toissa-loppuunpalanut-a…
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Oikea burn out on sellainen josta toipuminen kestää monta kuukautta tai vuotta, ei mikään kahden viikon väsymys, jota jotkut liioitellen kutsuu burn outiksi. Burn outissa ei jaksa edes kävellä montaa sataa metriä, eikä keskittyä mihinkään, saati tehdä töitä.
Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Burnoutista saa käytännössä juuri sen verran sairaslomaa, kuin itse haluaa - tai mihin on varaa. Koska se on tosiaan palkatonta, ja päivärahatonta ja maksat koko lystin itse.
Sillä siis ihmettelen, kun olen käsittänyt, että aina määrätään eka pieniä sairaslomia esim. 1 vko tai 2 vkoa? Että ikinä ei kukaan saa heti eka käynnillä mitään 9kk sairaslomaa, vaikka siis oiskin palkatonta?
En ole siis mikään kateellinen terve. Mulla on itelläni ollut burnoutia/masennusta/mitä lie jo varmaan yli viisi vuotta. Työasiat pyörii mielessä jatkuvasti vapaalla. On pakkoajatuksia/-oireilua, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä/sen tyyppistä oireilua. On myös fyysistä sairautta ja sen aiheuttamia kipuoireita sekä väsymystä. Kämppä on kaaos, koska en jaksa tehdä kotitöitä. Olen itse pyytänyt ja vähentänyt työaikaani (väsymyksen ja tuon sairauteni takia, koska on ollut paljon sairaala- ja tutkimuskäyntejä), mut ei se auta, että teen vähemmän tunteja. Paitsi siihen, että saan nukkua enemmän. Sairaslomaa en ole kertaakaan hakenut tän takia, koska pelkään, että saan kenkää. Eräs työkaveri nimittäin irtisanottiin yt:issä sairautensa takia. Tai ei suoraan sen takia vaan "tuotannollisista ja taloudellisista syistä", mut se oli se oikea syy varmasti. Omasta sairaudestani en ole edes uskaltanut kertoa töissä. Työni oon saanut kuitenkin nimittäin kyllä hoidettua, että siihen se ei silleen vaikuta, mutta kotona olen ihan loppu ja on kipuja, enkä saa mitään aikaiseksi. Virallista diagnoosiakaan ei ole vielä, koska siinä saattaa kuulemma kestää vuosiakin (harvinainen sairaus alkavassa vaiheessa).
ap
Ei sitä heti saakaan. Ihme artikkeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Burnoutista saa käytännössä juuri sen verran sairaslomaa, kuin itse haluaa - tai mihin on varaa. Koska se on tosiaan palkatonta, ja päivärahatonta ja maksat koko lystin itse.
Olin itse sairauslomalla just sen takia ja 10 kk olin Kelan sairas päivärahalla b-lausunnolla. Ei todellakaan ollut minun omasta pussista.
Mulla kesti totaalisesta burn outista toipuminen n. 5 vuotta, loppuunpalamiseen johtaneet tapahtumat tapahtuivat vain vajaassa puolessa vuodessa. Olin ihan alussa saikulla 2 kk, mutta oli pakko palata takaisin töihin ja opiskelemaan, mutta työt jouduin jättämään muutamaa kuukautta myöhemmin. Toipumisvaihe oli lähinnä itsensä hyväksymisen opettelua; ettei tarvitse olla kaikkea sietävä, suorittava kone. Mun toipumista kyllä yritti hankaloittaa eräs hirveä ope, joka aina muistutti siitä että "Sun pitää olla vahvempi ja nopeampi mitä aiemmin. Ei sitä saikulla opiskella." Oli kova työ pitää nuo solvaukset pois mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska se on palkatonta.
Se on palkatonta vain siinä tapauksessa että menee tyhmyyksissään sanomaan että loppuun palaminen johtuu työstä. Kun sanoo masennuksen ja väsymisen syyksi parisuhteen, lapset, naapurit, rahahuolet yms. syitä, eli kaikkea muuta paitsi työn, niin sairausloma-ajan palkka juoksee. Tosin nämä burnoutti lomat on niin pitkiä että peruspäivärahoillehan niissä aina putoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en saanut päivääkään. Erosin lopulta siitä työpaikasta omalla kustannuksella ja vuosi meni niin että tärisin vain kun näin ko firman autoja. Aina tuli shokkireaktio päälle. Uuteen työhön menin viikko töiden lopetuksen jälkeen joten siinä mun "sairis".
Mä olen aina ollut huono saamaan sairauslomia, toiset saa pelkästä nuhastakin viikkoja. Mulla esim selän murtumasta 3 pv ja paketti buranaa. Tuo selkä vaivaa edelleenkin näin 7 vuoden jälkeen niin että liikkuminen on vaikeaa ja nyt sain peräti 2 vkoa sairauslomaa!
Vierailija kirjoitti:
Mä en saanut päivääkään. Erosin lopulta siitä työpaikasta omalla kustannuksella ja vuosi meni niin että tärisin vain kun näin ko firman autoja. Aina tuli shokkireaktio päälle. Uuteen työhön menin viikko töiden lopetuksen jälkeen joten siinä mun "sairis".
Mä olen aina ollut huono saamaan sairauslomia, toiset saa pelkästä nuhastakin viikkoja. Mulla esim selän murtumasta 3 pv ja paketti buranaa. Tuo selkä vaivaa edelleenkin näin 7 vuoden jälkeen niin että liikkuminen on vaikeaa ja nyt sain peräti 2 vkoa sairauslomaa!
Et saanut sairaslomaa burn outin takia koska sulla ei ollut burn outtia. En mäkään saisi sairaslomaa reumasta koska mulla ei ole reumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä sairasloma on aina parempi kuin viikko tai kaksi kerrallaan. Lyhyet pätkät on silkkaa löysässä hirressä roikottamista, mikä vie voimia toipumiselta.
Vierailija kirjoitti:
Sillä siis ihmettelen, kun olen käsittänyt, että aina määrätään eka pieniä sairaslomia esim. 1 vko tai 2 vkoa? Että ikinä ei kukaan saa heti eka käynnillä mitään 9kk sairaslomaa, vaikka siis oiskin palkatonta?
En ole siis mikään kateellinen terve. Mulla on itelläni ollut burnoutia/masennusta/mitä lie jo varmaan yli viisi vuotta. Työasiat pyörii mielessä jatkuvasti vapaalla. On pakkoajatuksia/-oireilua, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä/sen tyyppistä oireilua. On myös fyysistä sairautta ja sen aiheuttamia kipuoireita sekä väsymystä. Kämppä on kaaos, koska en jaksa tehdä kotitöitä. Olen itse pyytänyt ja vähentänyt työaikaani (väsymyksen ja tuon sairauteni takia, koska on ollut paljon sairaala- ja tutkimuskäyntejä), mut ei se auta, että teen vähemmän tunteja. Paitsi siihen, että saan nukkua enemmän. Sairaslomaa en ole kertaakaan hakenut tän takia, koska pelkään, että saan kenkää. Eräs työkaveri nimittäin irtisanottiin yt:issä sairautensa takia. Tai ei suoraan sen takia vaan "tuotannollisista ja taloudellisista syistä", mut se oli se oikea syy varmasti. Omasta sairaudestani en ole edes uskaltanut kertoa töissä. Työni oon saanut kuitenkin nimittäin kyllä hoidettua, että siihen se ei silleen vaikuta, mutta kotona olen ihan loppu ja on kipuja, enkä saa mitään aikaiseksi. Virallista diagnoosiakaan ei ole vielä, koska siinä saattaa kuulemma kestää vuosiakin (harvinainen sairaus alkavassa vaiheessa).
ap
Kannattaisi välittää vähän enemmän omasta terveydestä. Tuollainen itsensä piippuun vetäminen ja väkisin töissä roikkuminen on omiaan aiheuttamaan pitkän tauon sitten, kun voimat jonakin päivänä loppuvat. Suosittelen lukemaan linkin jutun ajatuksella ja poimimaan sieltä muutakin kuin sairasloman pituuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se on palkatonta.
Se on palkatonta vain siinä tapauksessa että menee tyhmyyksissään sanomaan että loppuun palaminen johtuu työstä. Kun sanoo masennuksen ja väsymisen syyksi parisuhteen, lapset, naapurit, rahahuolet yms. syitä, eli kaikkea muuta paitsi työn, niin sairausloma-ajan palkka juoksee. Tosin nämä burnoutti lomat on niin pitkiä että peruspäivärahoillehan niissä aina putoaa.
Tämähän ei pidä paikkaansa. Kyllä mulla sekä työterveydessä, että ta:n kanssa puhuttiin avoimesti, että uupumus ja siitä seurannut masennus johtui työstä. Työuupumus sensijaan ei ole diagnoosi, eikä Kela myönnä sillä sairauspäivärahaa. Useimmilla diagnoosi onkin masennus tai jokin muu "lähidiagnoosi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä siis ihmettelen, kun olen käsittänyt, että aina määrätään eka pieniä sairaslomia esim. 1 vko tai 2 vkoa? Että ikinä ei kukaan saa heti eka käynnillä mitään 9kk sairaslomaa, vaikka siis oiskin palkatonta?
En ole siis mikään kateellinen terve. Mulla on itelläni ollut burnoutia/masennusta/mitä lie jo varmaan yli viisi vuotta. Työasiat pyörii mielessä jatkuvasti vapaalla. On pakkoajatuksia/-oireilua, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä/sen tyyppistä oireilua. On myös fyysistä sairautta ja sen aiheuttamia kipuoireita sekä väsymystä. Kämppä on kaaos, koska en jaksa tehdä kotitöitä. Olen itse pyytänyt ja vähentänyt työaikaani (väsymyksen ja tuon sairauteni takia, koska on ollut paljon sairaala- ja tutkimuskäyntejä), mut ei se auta, että teen vähemmän tunteja. Paitsi siihen, että saan nukkua enemmän. Sairaslomaa en ole kertaakaan hakenut tän takia, koska pelkään, että saan kenkää. Eräs työkaveri nimittäin irtisanottiin yt:issä sairautensa takia. Tai ei suoraan sen takia vaan "tuotannollisista ja taloudellisista syistä", mut se oli se oikea syy varmasti. Omasta sairaudestani en ole edes uskaltanut kertoa töissä. Työni oon saanut kuitenkin nimittäin kyllä hoidettua, että siihen se ei silleen vaikuta, mutta kotona olen ihan loppu ja on kipuja, enkä saa mitään aikaiseksi. Virallista diagnoosiakaan ei ole vielä, koska siinä saattaa kuulemma kestää vuosiakin (harvinainen sairaus alkavassa vaiheessa).
ap
Kannattaisi välittää vähän enemmän omasta terveydestä. Tuollainen itsensä piippuun vetäminen ja väkisin töissä roikkuminen on omiaan aiheuttamaan pitkän tauon sitten, kun voimat jonakin päivänä loppuvat. Suosittelen lukemaan linkin jutun ajatuksella ja poimimaan sieltä muutakin kuin sairasloman pituuden.
Väkisin töissä roikkuminen? Mitä muita vaihtoehtoja on? Työkyvyttömyyseläkkeellekään tuskin päästävät.
Vierailija kirjoitti:
Mä en saanut päivääkään. Erosin lopulta siitä työpaikasta omalla kustannuksella ja vuosi meni niin että tärisin vain kun näin ko firman autoja. Aina tuli shokkireaktio päälle. Uuteen työhön menin viikko töiden lopetuksen jälkeen joten siinä mun "sairis".
Mä olen aina ollut huono saamaan sairauslomia, toiset saa pelkästä nuhastakin viikkoja. Mulla esim selän murtumasta 3 pv ja paketti buranaa. Tuo selkä vaivaa edelleenkin näin 7 vuoden jälkeen niin että liikkuminen on vaikeaa ja nyt sain peräti 2 vkoa sairauslomaa!
Oonkohan mä sun entisessä firmassa... Oliko firman logossa punaista?
Vierailija kirjoitti:
Sillä siis ihmettelen, kun olen käsittänyt, että aina määrätään eka pieniä sairaslomia esim. 1 vko tai 2 vkoa? Että ikinä ei kukaan saa heti eka käynnillä mitään 9kk sairaslomaa, vaikka siis oiskin palkatonta?
En ole siis mikään kateellinen terve. Mulla on itelläni ollut burnoutia/masennusta/mitä lie jo varmaan yli viisi vuotta. Työasiat pyörii mielessä jatkuvasti vapaalla. On pakkoajatuksia/-oireilua, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä/sen tyyppistä oireilua. On myös fyysistä sairautta ja sen aiheuttamia kipuoireita sekä väsymystä. Kämppä on kaaos, koska en jaksa tehdä kotitöitä. Olen itse pyytänyt ja vähentänyt työaikaani (väsymyksen ja tuon sairauteni takia, koska on ollut paljon sairaala- ja tutkimuskäyntejä), mut ei se auta, että teen vähemmän tunteja. Paitsi siihen, että saan nukkua enemmän. Sairaslomaa en ole kertaakaan hakenut tän takia, koska pelkään, että saan kenkää. Eräs työkaveri nimittäin irtisanottiin yt:issä sairautensa takia. Tai ei suoraan sen takia vaan "tuotannollisista ja taloudellisista syistä", mut se oli se oikea syy varmasti. Omasta sairaudestani en ole edes uskaltanut kertoa töissä. Työni oon saanut kuitenkin nimittäin kyllä hoidettua, että siihen se ei silleen vaikuta, mutta kotona olen ihan loppu ja on kipuja, enkä saa mitään aikaiseksi. Virallista diagnoosiakaan ei ole vielä, koska siinä saattaa kuulemma kestää vuosiakin (harvinainen sairaus alkavassa vaiheessa).
ap
Itse menin työterveyteen asian kanssa vasta kun tila oli niin paha, etten pystynyt hoitamaan työtäni ollenkaan -paha ahdistus esti- ja itkin vaan hallitsematta. Itse asiassa ajattelin irtisanoutua kun kerran en töistäni suoriudu, mutta miesystävä sanoi että käy nyt työterveydessä ensin, kun ei se normaalia ole että ennen tehokas ihminen ei yhtäkkiä pysty hoitamaan pienintäkään asiaa.
Kun menin työterveyslääkärille, itkin niin paljon etten edes pystynyt kertomaan mikä on hätänä. Kun yritin puhua, tuli vaan itkunpurskahdus. Mulle kirjoitettiin viikko saikkua ja viikon loppupuolelle käynti psykiatrille. Psykiatri totesi aika lailla heti että olen klassinen työuupumustapaus. Sain 4 kk sairaslomaa jonka aikana kävin 10 kertaa psykiatrilla.
Ja kyllä, mun saikkuni oli palkallista - ei minulla muuhun olisi ollut varaakaan. Siihen diagnoosiin ei vaan kirjoitettu työuupumus vaan sopeutumishäiriö. Näin pääsi sekä palkattomasta saikusta, että siitä että olisi tarvinnut työnantajan kanssa keskustella asiasta. Psykiatrikin oli sitä mieltä että minun tapauksessani se ei olisi hedelmällistä, koska minun työuupumukseni ei johtunut työnantajan kohtuuttomista vaatimuksista vaan ihan omistani. Itse olin perfektionisti ja lisäksi huijarisyndroomainen, joka tein kenenkään vaatimatta illat ja yötkin työtä, tuntien silti jatkuvasti olevani riittämätön, huono ja lahjaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä siis ihmettelen, kun olen käsittänyt, että aina määrätään eka pieniä sairaslomia esim. 1 vko tai 2 vkoa? Että ikinä ei kukaan saa heti eka käynnillä mitään 9kk sairaslomaa, vaikka siis oiskin palkatonta?
En ole siis mikään kateellinen terve. Mulla on itelläni ollut burnoutia/masennusta/mitä lie jo varmaan yli viisi vuotta. Työasiat pyörii mielessä jatkuvasti vapaalla. On pakkoajatuksia/-oireilua, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä/sen tyyppistä oireilua. On myös fyysistä sairautta ja sen aiheuttamia kipuoireita sekä väsymystä. Kämppä on kaaos, koska en jaksa tehdä kotitöitä. Olen itse pyytänyt ja vähentänyt työaikaani (väsymyksen ja tuon sairauteni takia, koska on ollut paljon sairaala- ja tutkimuskäyntejä), mut ei se auta, että teen vähemmän tunteja. Paitsi siihen, että saan nukkua enemmän. Sairaslomaa en ole kertaakaan hakenut tän takia, koska pelkään, että saan kenkää. Eräs työkaveri nimittäin irtisanottiin yt:issä sairautensa takia. Tai ei suoraan sen takia vaan "tuotannollisista ja taloudellisista syistä", mut se oli se oikea syy varmasti. Omasta sairaudestani en ole edes uskaltanut kertoa töissä. Työni oon saanut kuitenkin nimittäin kyllä hoidettua, että siihen se ei silleen vaikuta, mutta kotona olen ihan loppu ja on kipuja, enkä saa mitään aikaiseksi. Virallista diagnoosiakaan ei ole vielä, koska siinä saattaa kuulemma kestää vuosiakin (harvinainen sairaus alkavassa vaiheessa).
ap
Itse menin työterveyteen asian kanssa vasta kun tila oli niin paha, etten pystynyt hoitamaan työtäni ollenkaan -paha ahdistus esti- ja itkin vaan hallitsematta. Itse asiassa ajattelin irtisanoutua kun kerran en töistäni suoriudu, mutta miesystävä sanoi että käy nyt työterveydessä ensin, kun ei se normaalia ole että ennen tehokas ihminen ei yhtäkkiä pysty hoitamaan pienintäkään asiaa.
Kun menin työterveyslääkärille, itkin niin paljon etten edes pystynyt kertomaan mikä on hätänä. Kun yritin puhua, tuli vaan itkunpurskahdus. Mulle kirjoitettiin viikko saikkua ja viikon loppupuolelle käynti psykiatrille. Psykiatri totesi aika lailla heti että olen klassinen työuupumustapaus. Sain 4 kk sairaslomaa jonka aikana kävin 10 kertaa psykiatrilla.
Ja kyllä, mun saikkuni oli palkallista - ei minulla muuhun olisi ollut varaakaan. Siihen diagnoosiin ei vaan kirjoitettu työuupumus vaan sopeutumishäiriö. Näin pääsi sekä palkattomasta saikusta, että siitä että olisi tarvinnut työnantajan kanssa keskustella asiasta. Psykiatrikin oli sitä mieltä että minun tapauksessani se ei olisi hedelmällistä, koska minun työuupumukseni ei johtunut työnantajan kohtuuttomista vaatimuksista vaan ihan omistani. Itse olin perfektionisti ja lisäksi huijarisyndroomainen, joka tein kenenkään vaatimatta illat ja yötkin työtä, tuntien silti jatkuvasti olevani riittämätön, huono ja lahjaton.
Tutulta kuulostaa. Sillä erotuksella, että omien asenteiden ja työtapojen ohella oli myös sellaisia muutostarpeita, joita vain ta pystyi tekemään. Yhteistyötä siis tehtiin.
Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä siis ihmettelen, kun olen käsittänyt, että aina määrätään eka pieniä sairaslomia esim. 1 vko tai 2 vkoa? Että ikinä ei kukaan saa heti eka käynnillä mitään 9kk sairaslomaa, vaikka siis oiskin palkatonta?
En ole siis mikään kateellinen terve. Mulla on itelläni ollut burnoutia/masennusta/mitä lie jo varmaan yli viisi vuotta. Työasiat pyörii mielessä jatkuvasti vapaalla. On pakkoajatuksia/-oireilua, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä/sen tyyppistä oireilua. On myös fyysistä sairautta ja sen aiheuttamia kipuoireita sekä väsymystä. Kämppä on kaaos, koska en jaksa tehdä kotitöitä. Olen itse pyytänyt ja vähentänyt työaikaani (väsymyksen ja tuon sairauteni takia, koska on ollut paljon sairaala- ja tutkimuskäyntejä), mut ei se auta, että teen vähemmän tunteja. Paitsi siihen, että saan nukkua enemmän. Sairaslomaa en ole kertaakaan hakenut tän takia, koska pelkään, että saan kenkää. Eräs työkaveri nimittäin irtisanottiin yt:issä sairautensa takia. Tai ei suoraan sen takia vaan "tuotannollisista ja taloudellisista syistä", mut se oli se oikea syy varmasti. Omasta sairaudestani en ole edes uskaltanut kertoa töissä. Työni oon saanut kuitenkin nimittäin kyllä hoidettua, että siihen se ei silleen vaikuta, mutta kotona olen ihan loppu ja on kipuja, enkä saa mitään aikaiseksi. Virallista diagnoosiakaan ei ole vielä, koska siinä saattaa kuulemma kestää vuosiakin (harvinainen sairaus alkavassa vaiheessa).
ap
Kannattaisi välittää vähän enemmän omasta terveydestä. Tuollainen itsensä piippuun vetäminen ja väkisin töissä roikkuminen on omiaan aiheuttamaan pitkän tauon sitten, kun voimat jonakin päivänä loppuvat. Suosittelen lukemaan linkin jutun ajatuksella ja poimimaan sieltä muutakin kuin sairasloman pituuden.
Väkisin töissä roikkuminen? Mitä muita vaihtoehtoja on? Työkyvyttömyyseläkkeellekään tuskin päästävät.
No vaikka se saikku, ennen kuin todella on pysyvästi työkyvytön.
Oikea burn out on sellainen josta toipuminen kestää monta kuukautta tai vuotta, ei mikään kahden viikon väsymys, jota jotkut liioitellen kutsuu burn outiksi. Burn outissa ei jaksa edes kävellä montaa sataa metriä, eikä keskittyä mihinkään, saati tehdä töitä.