Suurperheeni ajaa minut hulluksi
Onko täällä ketään muuta jakamaan kiroukseni neljästä alle 5-vuotiaasta, joista siis kaksi nuorinta on tuplat. Mies on koko ajan töissä ja tulee jo taktisesti kotiin silloin kuin kaikki nukkuu, tai torkkuu, kun nuo pienet vielä heräilee pitkin öitä. En jaksa enää tätä jatkuvaa huutoa, tiskausta, pyykkäystä ja KAAOSTA. Muutimme vielä juuri ja tänne jotkut laatikkojen keskellä puurotahrojen ja haisevien vaippojen sekaan yrittää änkeä yövieraita passattavaksi. Apua ei kukaan tajua tarjota.
En tiedä mistä apua tähän tilanteeseen kun en jaksaenää. Heinäkuussa kaikki kerhot ja perhetyöläiset ovat lomilla.
Kommentit (12)
meille tuli hoitaja-opiskelija työharjoitteluun auttamaan mua kotitöissä ja lastenhoidossa. Mun tehtävä oli tarjota sille ruokaa. Laitoin sen tekemään ruokansa itse, mutta siihen sen kotityöt sitten jäikin.. Onneksi oli kiva tyttö niin oli edes juttukaveria =) Mutta huh huh, toivon että saat jostain pian (pätevää) apua! Päiväkotimaksutkin on niin kalliita, että neljän lapsen päiväkotiin laittaminen olisi aika hintavaa, ainakin mun näkövinkkelistä.
Tsemppiä !!!!!!!!!!!!!
Olen ammatiltani perhepäivähoitaja, ikää on noin 30-vuotta. Voisin tulla auttamaan aloittajaa mikäli asut Etelä-Suomessa kohtuullisen matkan päässä Hämeenlinnasta.
Jaksamista!
Oikein hyvä ja toimelias. Tekee tuntinsa hyvin, leikkii lasten kanssa ja osaa laittaa ruokaakin. Sillä on oma huone ja veski ja suihku.
Paitsi muuton osalta. Meillä oli tuolloin neljä alle neljä vuotiasta, kaksoset juuri syntyneet. Asutaan yli 200 km päästä isovanhemmista ja kunnasta saatiin apua kaksi kertaa siksi aikaa, että käytettiin kaksoset neuvolassa. Vähäiseksi jäi apu meilläkin ja mies teki vielä pitkiä päiviä töissä. Meillä minä heräsin joka ikinen yö ehkä kahden vuoden ajan, ja usein vieläkin, kun nuorimmaiset eivät vieläkään nuku järin hyvin. Mekin oltiin muutettu pari vuotta aikaisemmin paikkakunnalle, eikä tuttuja juuri ollut edes juttukaveriksi omaksi jaksamiseksi. Minun "pelastus" oli, vaikka uskomattomalta ehkä kuulostaakin, Tupperware! Aloin konsulentiksi, kun kaksoset olivat 5 kk. Pidin jonkin verran esittelyjä, mutta oikeastaan apu omaan jaksamiseen olivat tiimipalaverit - se, että pääsi kotoa pois edes hetkeksi. Sain muutamasta emännästä myös todella hyvät ystävät. Tämä harrastus jäi, kun viime talvena menin töihin.
Meillä alkoi käydä MLL:n hoitaja, kun kaksoset olivat vuoden ikäiset. Tyttö oli muutaman tunnin kerrallaan, että päästiin miehen kanssa hetkeksi kahdestaan pois. Lapset tykkäsivät kovasti.
Nuorimmat ovat nyt siis reilu 3 v ja vanhin menee ekalle. Elämä on jo paljon helpompaa. Töihin pääsin talvella ja vakituisen koulutusta vastaavan työpaikan sain kesäkuussa. En olisi ikinä uskonut 6 vuoden kotona olon jälkeen.
Täytyy kyllä sanoa, että itse jaksoin suurelta osalta oman sisun takia. Oli vaan pakko jaksaa. Nyt jo siis helpottaa. Kannattaa vaan pyytää apua. Ei ollut itselläkään itku kaukana, kun kaksosia viimeisilläni odottaessa kerjäsin kunnalta siivoojaa, kun mattoja ei oltu puhistettu puoleen vuoteen ja taloa imuroitiin ehkä kerran kuussa.
Jaksamista ja sisua!
Jos et ole vielä ajautunut täydelliseen hulluuteen, niin yksi väylä ylimääräisten käsien saamiseen ovat myös hoito- ym sosiaalialan oppilaitokset. Jos paikkakunnaltanne löytyy sellaisia niin tarjoa zootanne harjoittelupaikaksi. Nythän ne koulut alkavat taas. Meillä onnistui saada ihan reippaita harjoittelijoita maksuttomasti 4 vuotta sitten kun meilläkin oli neljä lasta joista kaksoset siis nuorimmat.
Mekin olimme jokin aika sitten muuttaneet uudelle "eksoottiselle" (hah-hah, lue: pohjoiseen) paikkakunnalle ja mummolat kaukana eikä liiemmälti muutakaan turvaverkostoa. Tuttuja on minullekin nuo loma-aikana paikalle pöllähtävät kädettömät yövieraat .
Aika aikaansa kutakin. Nyt on lapset jo isoja ja zombie vauva-aika hämärä muisto vain. Tosin muistan kun silloin aikanaan minulle joku kirjoitti että TSEMPPIÄ, kohta helpottaa niin ajattelin vaan että kuolen todennäköisesti ennen sitä anyway.
Elossa ollaan, tosin mielenterveydestäni en ihan mene takuuseen :-D
Voisin sanoa tietäväni miltä sinusta tuntuu... Meillä on nyt viisi alle kouluikäistä, kaksosten vauva-aikana meillä oli neljä lasta, joista vanhin oli kolmen vanha. Hae apua, jos et itse jaksa. Jos äiti on väsynyt ei perhe voi hyvin. Eipä minullakaan ole taikakeinoja antaa, sitä jaksamista vain osaan toivottaa!
Miten menee ja mitä olet tehnyt asian eteen? Onko lapset päivähoidossa? Oon kyllä sitä mieltä, että sitä apua saa, kun sitä tahtoo ja pyytää. Tiedän yhdenkin perheen, joka sai apua, kun MIES sitä pyysi eikä hyväksynyt eitä vastaukseksi.
Tai Mannerheimin lastensuojeluliittoon, jos sieltä sais hoitajaa. Tai saisko vaikka vanhimmat lapset päivähoitoon/puolipäivähoitoon. Tai löytyiskö seurakunnasta apua? Jos ei auta, niin paa miehes soittamaan. Ne yleensä uskoo (jostain syystä) miehiä paremmin!
Muista myös, että ei ne lapset ikuisesti ole noin pieniä ja kaaos helpottuu, kun lapset kasvaa. Älä ota paineita kodin siivoamisesta tai pyykkäämisestä. Sulla on niin paljon hommaa lapsissas, ettei kukaan voi olettaa, että teillä olis paikat pyynättynä ja lapsilla aina putipuhtaat vaatteet päällä. Anna vaikka juosta yövaatteissa koko päivä! Ole itsellesi armollinen. Juttele myös miehes kanssa asiasta (rauhallisesti). Sano, että tarvit pari tuntia viikossa omaa aikaa ja yhden yön, jolloin mies nousee hoitamaan lapset. Etkä sitten raivoa, jos sen oman aikas jälkeen kämppä on hyrskyn myrskyn, jos miehesi on kuitenkin yrittänyt ja hoitanut lapset muuten hyvin.
Voimia ja kärsivällisyyttä!
t. Kauralastu
Meillä kolme alle kolmivuotiasta. Meillä helpotti, kun lapset sai hoitoon ja äiti pääsi töihin lepäämään :x . Lisäksi vielä hankimme siivous- ja kodinhoitoapua. Nyt on suorastaan luksusta.
nämä on just näitä ihan kivoja viestejä, mutta ei paljon lohduta. neljää alle kuusivuotiasta ei voi jättää yhdelle mll:n hoitajalle. oletteko kokeilleet, kun olette itse kotona ja teille tulee teini-ikäinen 'avuksi'... usein yksi höpöttävä lapsi lisää.