Mua on aina kiinnostanut miten miehet sen tekee..

Me olemme jakaneet työt ja molemmilla omat vastuualueensa. Toki kykenemme sairauden tai muusta syystä hoitamaan toisenkin hommat.

Vierailija kirjoitti:

Miten naiset sen tekee? Oon aina ihmetellyt. Etukäteen huolehditaan, että ottaakohan mies vastuuta lapsesta. Sitten kun lapsi tulee, niin sillä on vääränvärinen paita miehen toimesta. Hehheh, sille on Tiina-bestiksen kanssa kiva hekotella julkisesti, tai sitten facessa "meiän ukko puki Pertille KELTAISEN siis KELTAISEN paidan hehhehheh oi voi sitä aijaij"

Sitte se antaa ruuan väärinpäin lautasella. Siitä puhutaan. Ja sitä kuvataan. Sitten se tekee sen ja sen väärin (väärin=eri tavalla kun äiti)

Sitte lopuksi mies istuu enää vaan pimeessä nurkassa nojatuolissa ja juo kaljaa. Ja on se maailman pskin mies.

Siinä oon ihmetellyt, että miten naiset sen tekee. Lähes kaikille miehille.

Terveisin ex-mies, isä

Tässä on paljon perääkin, tässä kommentissa. Ihmisten on monesti vaikeaa ymmärtää, että joku tekee asiat erilailla. kuin hän itse tekee. Eli jos tekee erilailla se on =väärin. Mutta tuo vaateasia , siinä taas ap on osittain oikeassa. Meillä se alkoi jo synnäriltä. En ollut pakannut vauvalle kassia kun lähdin synnyttämään, vaan ajattelin, että kyllähän se mies ne vaatteet osaa sille vauvalle kaapista ottaa ja tuoda. No osastolla muut äidit ihmetteli, miten olin uskaltanut jättää tuon "tärkeän"homman miehen hoidettavaksi.  Minä taas puolestani ihmettelin, mitä ihmeellistä siinä  on, jos mies ottaa ne vaatteet sieltä kaapista.  No, kun mies tuli meitä kotiin hakemaan, oli häneä todellakin sellaiset vaatteet mukana, että en olisi kehdannut niitä vauvalle pukea, kun hoitaja oli vieressä katsomassa, miten pukeminen sujuu. Hävetti aivan mielettömästi ja yritin siinä jotakin änkyttää naama punaisena. Mies oli jostain syystä kaivanut sieltä kaapin periltä(olikohan näyttänyt etäisesti tutuilta) minun siskon minulle antamat  70-luvun jo rispaantuneet ja kulahtaneet vauvan laamapaidat ym potkupuvut. Meillä on sisarusten kanssa paljon ikäeroa ja sisaret teki lapsensa nuorena, minä vanhana. Omat lapseni syntyivät siis 90-luvun jälkipuoliskolla. Vauvan vaatekaappi oli täynnä mitä ihanampia uusia vauvanvaatteita ja mies oli kaivanut jostain sieltä takavasemmalta nämä "piilotetut"retrokamppeet. Olin ajatellut kyllä heittää ne pois, heti silloin kun ne sain, mutta en hennonut, kun ajattelin, että olkoot muistona menneilta ajoilta :) No siellä minä sitten puin vauvalle laamapaitaa, jonka hihat oli kulahtaneet pitkiksi, ja joista roikkui purkaantuneita langanpätkiä ja saumat retkottivat rikki. 

Retrovaatemies yritti heti tuota sohvallepääsyä. Ei tuota muuten pysty tulkitsemaan. Jollei mies ole vähä-älyinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten naiset sen tekee? Oon aina ihmetellyt. Etukäteen huolehditaan, että ottaakohan mies vastuuta lapsesta. Sitten kun lapsi tulee, niin sillä on vääränvärinen paita miehen toimesta. Hehheh, sille on Tiina-bestiksen kanssa kiva hekotella julkisesti, tai sitten facessa "meiän ukko puki Pertille KELTAISEN siis KELTAISEN paidan hehhehheh oi voi sitä aijaij"

Sitte se antaa ruuan väärinpäin lautasella. Siitä puhutaan. Ja sitä kuvataan. Sitten se tekee sen ja sen väärin (väärin=eri tavalla kun äiti)

Sitte lopuksi mies istuu enää vaan pimeessä nurkassa nojatuolissa ja juo kaljaa. Ja on se maailman pskin mies.

Siinä oon ihmetellyt, että miten naiset sen tekee. Lähes kaikille miehille.

Terveisin ex-mies, isä

Tässä on paljon perääkin, tässä kommentissa. Ihmisten on monesti vaikeaa ymmärtää, että joku tekee asiat erilailla. kuin hän itse tekee. Eli jos tekee erilailla se on =väärin. Mutta tuo vaateasia , siinä taas ap on osittain oikeassa. Meillä se alkoi jo synnäriltä. En ollut pakannut vauvalle kassia kun lähdin synnyttämään, vaan ajattelin, että kyllähän se mies ne vaatteet osaa sille vauvalle kaapista ottaa ja tuoda. No osastolla muut äidit ihmetteli, miten olin uskaltanut jättää tuon "tärkeän"homman miehen hoidettavaksi.  Minä taas puolestani ihmettelin, mitä ihmeellistä siinä  on, jos mies ottaa ne vaatteet sieltä kaapista.  No, kun mies tuli meitä kotiin hakemaan, oli häneä todellakin sellaiset vaatteet mukana, että en olisi kehdannut niitä vauvalle pukea, kun hoitaja oli vieressä katsomassa, miten pukeminen sujuu. Hävetti aivan mielettömästi ja yritin siinä jotakin änkyttää naama punaisena. Mies oli jostain syystä kaivanut sieltä kaapin periltä(olikohan näyttänyt etäisesti tutuilta) minun siskon minulle antamat  70-luvun jo rispaantuneet ja kulahtaneet vauvan laamapaidat ym potkupuvut. Meillä on sisarusten kanssa paljon ikäeroa ja sisaret teki lapsensa nuorena, minä vanhana. Omat lapseni syntyivät siis 90-luvun jälkipuoliskolla. Vauvan vaatekaappi oli täynnä mitä ihanampia uusia vauvanvaatteita ja mies oli kaivanut jostain sieltä takavasemmalta nämä "piilotetut"retrokamppeet. Olin ajatellut kyllä heittää ne pois, heti silloin kun ne sain, mutta en hennonut, kun ajattelin, että olkoot muistona menneilta ajoilta :) No siellä minä sitten puin vauvalle laamapaitaa, jonka hihat oli kulahtaneet pitkiksi, ja joista roikkui purkaantuneita langanpätkiä ja saumat retkottivat rikki. 

No näin juuri.. Olin kanssa laittanut kotiutumisvaatteet päällimäiseksi ja uudella tulokkaalla oma laatikko valmiina.. Näytin miehelle-- tässä nämä, otat täältä mitkä haluat ( paljon 50 senttisiä, pelkkiä siistejä vaatteita).. Mutta ei, hän oli äitiyspakkauslaatikosta varastosta kaivanut niitä isoja vaatteita mukaan.. Kun ei kuulemma voi muistaa.

Ja isommilla kaivettu kouluun yms ne alimmat rymyrytkyt, ne moneksi päiväksi valmiiksi katsotut vaatteet henkareissa tiukasti paikallaan.. Kaikilla toistensa sukat.

Ruokana munaa ja makkaraa monta päivää vaikka pakastimessa ruokaa valmiina.

Kaikella rakkaudella, tuo vaatii jo taitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miten ihmeessä saatte valittua lapsille päälle sieltä kaapista ne kaikki ihmeellisimmät/ suurimmat/ pienimmät/ kauheimman väriset vaatteet päälle.

Vaikka olin katsonut valmiiksi vaatteet henkariin ja tietylle hyllylle ja asiasta infonnut, oli muksuilla päällä ihan ihme ryntteet ja ne paskaisimmat kengät joilla ei tod lähdetä ihmisten ilmoille.

Miten teette sen?

Olisikohan tämä jotenkin sukua sille, miten monet naiset sähläävät mm. autojen kanssa? Lorotetaan moottoriöljyä bensatankkiin tai lasinpesunestettä ohjaustehostimeen, vaikka ihan selkeästi on infottu että tästä pullosta tuohon säiliöön.

Tää on niin tyypillistä miestä. Vedetään esiin tämä "autokortti". Moottoriöljyä bensatankkiin.... no tuskin kukaan tekee noin, mutta pointti on se, että ne autohommat EI ole verrannnollisia kotitöihin, joita tehdään JOKA päivä. Autoa huolletaan harvoin ja silloinkin enimmäkseen autohuolloissa.  Minä olen ikäni tankannut auton itse (ja katsastanut myös) ja tiedän kyllä mihin bensa rorotetaan. Öljyt vaihdetaan huollossa ja lasinpesunesteen on mies jaksanut ihan itse laittaa autoon. Siitä edestä hän saa puhtaat vaatteet kaappiin vietynä, saa istua valmiiseen ruokapäytään ja saa asua puhtaassa kodissa ilman, että itse siivoaa. Ja molemmat ollaan siis töissä. Joten eiköhän mies saa täyden korvauksen siitä, että huolehtii sen lasinpesunesteen sinne autoon. Jos minä vielä senkin opin tekemään, en enää tarvitse miestä mihinkään.

... Ja eikä siinä, mies oli aivan loppu ja poikki muutaman päivän jälkeen, kaikki oli ollut kuulemma niin hankalaa.. Löytää vaatteita ja laittaa ruokaa. Et niikun " miten vitussa sä löydät tästä sotkusta mitään????"

( tarkoitti kai ympärikäännettyä varastoa tai myllättyjä kaappeja)

Naiset ei edes hoksaa sitä miten miehet manipuloi naiset toimimaan sillä lailla, että voivat sitten myöhemmin syyttää että muttakun minun ei annettu! Näköjään jo heti synnärin ovelta se alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miten ihmeessä saatte valittua lapsille päälle sieltä kaapista ne kaikki ihmeellisimmät/ suurimmat/ pienimmät/ kauheimman väriset vaatteet päälle.

Vaikka olin katsonut valmiiksi vaatteet henkariin ja tietylle hyllylle ja asiasta infonnut, oli muksuilla päällä ihan ihme ryntteet ja ne paskaisimmat kengät joilla ei tod lähdetä ihmisten ilmoille.

Miten teette sen?

Olisikohan tämä jotenkin sukua sille, miten monet naiset sähläävät mm. autojen kanssa? Lorotetaan moottoriöljyä bensatankkiin tai lasinpesunestettä ohjaustehostimeen, vaikka ihan selkeästi on infottu että tästä pullosta tuohon säiliöön.

Tää on niin tyypillistä miestä. Vedetään esiin tämä "autokortti". Moottoriöljyä bensatankkiin.... no tuskin kukaan tekee noin, mutta pointti on se, että ne autohommat EI ole verrannnollisia kotitöihin, joita tehdään JOKA päivä. Autoa huolletaan harvoin ja silloinkin enimmäkseen autohuolloissa.  Minä olen ikäni tankannut auton itse (ja katsastanut myös) ja tiedän kyllä mihin bensa rorotetaan. Öljyt vaihdetaan huollossa ja lasinpesunesteen on mies jaksanut ihan itse laittaa autoon. Siitä edestä hän saa puhtaat vaatteet kaappiin vietynä, saa istua valmiiseen ruokapäytään ja saa asua puhtaassa kodissa ilman, että itse siivoaa. Ja molemmat ollaan siis töissä. Joten eiköhän mies saa täyden korvauksen siitä, että huolehtii sen lasinpesunesteen sinne autoon. Jos minä vielä senkin opin tekemään, en enää tarvitse miestä mihinkään.

Näin, ja meilläkin mies huoltaa ja korjaa autot ihan alusta loppuun itse, korjaa ihan minkä vain. Siksi ihmettelen miten näin terävä kaveri voi joissain asioissa olla ihan pölvästi!:D

Vierailija kirjoitti:

Retrovaatemies yritti heti tuota sohvallepääsyä. Ei tuota muuten pysty tulkitsemaan. Jollei mies ole vähä-älyinen.

:D No ei miehen älyssä pahemmin vikaa ole. Mies oli kyllä haltioissaan lapsesta, jota oli hartaasti toivonut vuosikausia(minua arvelutti moinen homma, koska synnytys ja kaikki muukin vähän pelotti) mutta  mies oli saanut kotonaan vanhanaikaisen kasvatuksen(miehillä miesten työt ja naisilla omat) ja yritti kyllä jättää nämä lastenhoitohommat täysin minun harteille.No, nämä 90-luvun lapset ovat siis jo parikymppisiä ja ylikin, joten varmaan täällä on kommentoimasakin jo heidän ikäisiään ihmisiä.  Ajat muuttuu ja toivottavasti miehetkin, niin, että ottavat enemmän osaa siihen lastenhoitoon ja kodinhoitoon muutenkin. Tuo retrovaatemies on hyvä nimi ;)

Miehet tekee sen samalla tavalla kuin naiset. Myönnän että helposti etsin lapsille itse vaatteet kaapista vaikka mies olisi vaatteet katsonut valmiiksi pinoon. Ne vaatteet ei vain satu miellyttämään minua. Harvoin teen myöskään ruokaa mitä mies on valinnut laitettavaksi. Hän laittaa ruuan jos on päättänyt että haluaa päivälliseksi jotakin tiettyä. Miehen valinnat ei aina miellytä minua, eikä varmasti minun valintani aina miestä.

Nykyään lapset usein valitsee vaatteet itsekin. Eikä nekään valinnat aina miellytä minua, silti harvoin puuhun valintoihin silloinkaan vaikka huomaan että housuissa on tahra tms. Joskus joku on saattanut vasta koulussa huomauttaa lapselle väärinpäin puetusta paidasta ja lapsi on sen kääntänyt oikeinpäin, joskus paita on ollut väärinpäin vielä kotiin tullessani, mutta ei se niin vakavaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten naiset sen tekee? Oon aina ihmetellyt. Etukäteen huolehditaan, että ottaakohan mies vastuuta lapsesta. Sitten kun lapsi tulee, niin sillä on vääränvärinen paita miehen toimesta. Hehheh, sille on Tiina-bestiksen kanssa kiva hekotella julkisesti, tai sitten facessa "meiän ukko puki Pertille KELTAISEN siis KELTAISEN paidan hehhehheh oi voi sitä aijaij"

Sitte se antaa ruuan väärinpäin lautasella. Siitä puhutaan. Ja sitä kuvataan. Sitten se tekee sen ja sen väärin (väärin=eri tavalla kun äiti)

Sitte lopuksi mies istuu enää vaan pimeessä nurkassa nojatuolissa ja juo kaljaa. Ja on se maailman pskin mies.

Siinä oon ihmetellyt, että miten naiset sen tekee. Lähes kaikille miehille.

Terveisin ex-mies, isä

Tässä on paljon perääkin, tässä kommentissa. Ihmisten on monesti vaikeaa ymmärtää, että joku tekee asiat erilailla. kuin hän itse tekee. Eli jos tekee erilailla se on =väärin. Mutta tuo vaateasia , siinä taas ap on osittain oikeassa. Meillä se alkoi jo synnäriltä. En ollut pakannut vauvalle kassia kun lähdin synnyttämään, vaan ajattelin, että kyllähän se mies ne vaatteet osaa sille vauvalle kaapista ottaa ja tuoda. No osastolla muut äidit ihmetteli, miten olin uskaltanut jättää tuon "tärkeän"homman miehen hoidettavaksi.  Minä taas puolestani ihmettelin, mitä ihmeellistä siinä  on, jos mies ottaa ne vaatteet sieltä kaapista.  No, kun mies tuli meitä kotiin hakemaan, oli häneä todellakin sellaiset vaatteet mukana, että en olisi kehdannut niitä vauvalle pukea, kun hoitaja oli vieressä katsomassa, miten pukeminen sujuu. Hävetti aivan mielettömästi ja yritin siinä jotakin änkyttää naama punaisena. Mies oli jostain syystä kaivanut sieltä kaapin periltä(olikohan näyttänyt etäisesti tutuilta) minun siskon minulle antamat  70-luvun jo rispaantuneet ja kulahtaneet vauvan laamapaidat ym potkupuvut. Meillä on sisarusten kanssa paljon ikäeroa ja sisaret teki lapsensa nuorena, minä vanhana. Omat lapseni syntyivät siis 90-luvun jälkipuoliskolla. Vauvan vaatekaappi oli täynnä mitä ihanampia uusia vauvanvaatteita ja mies oli kaivanut jostain sieltä takavasemmalta nämä "piilotetut"retrokamppeet. Olin ajatellut kyllä heittää ne pois, heti silloin kun ne sain, mutta en hennonut, kun ajattelin, että olkoot muistona menneilta ajoilta :) No siellä minä sitten puin vauvalle laamapaitaa, jonka hihat oli kulahtaneet pitkiksi, ja joista roikkui purkaantuneita langanpätkiä ja saumat retkottivat rikki. 

Minä luin laitoksella vain itseni. Vauvan isällä oli sillä välin hyvin aikaa pukea ja valmistella vauva lähtö valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten naiset sen tekee? Oon aina ihmetellyt. Etukäteen huolehditaan, että ottaakohan mies vastuuta lapsesta. Sitten kun lapsi tulee, niin sillä on vääränvärinen paita miehen toimesta. Hehheh, sille on Tiina-bestiksen kanssa kiva hekotella julkisesti, tai sitten facessa "meiän ukko puki Pertille KELTAISEN siis KELTAISEN paidan hehhehheh oi voi sitä aijaij"

Sitte se antaa ruuan väärinpäin lautasella. Siitä puhutaan. Ja sitä kuvataan. Sitten se tekee sen ja sen väärin (väärin=eri tavalla kun äiti)

Sitte lopuksi mies istuu enää vaan pimeessä nurkassa nojatuolissa ja juo kaljaa. Ja on se maailman pskin mies.

Siinä oon ihmetellyt, että miten naiset sen tekee. Lähes kaikille miehille.

Terveisin ex-mies, isä

Anteeks 😞

T. Nainen

Kokemusta löytyy kirjoitti:

Sitä kutsutaan strategiseksi ydinosaamattomuudeksi.

Kun on muutaman kerran pukenut muksun niin, että hän näyttää siltä kuin pukijana olisi ollut mielenhäiriön saanut huumeidenkäyttäjä, saa vapautuksen tästäkin hommasta. Pesukoneen käyttövapaan saa, jos osaa laittaa samaan koneeseen vaimon valkoiset juhlavaatteet ja omat tummansiniset farkut. Ja astianpesukoneen lähelle ei enää päästetä, kun sinne saa kerran ahdettua vaimon perintökristallit ja alakoriin pehmeitä muoviastioita.

Joo tahallaan ne sen tekee! Just strategian takia aamulla kiireessä taktikoivat minkä kerkeävät, kun ei ole muutakaan tekemistä...

Vierailija kirjoitti:

Naiset ei edes hoksaa sitä miten miehet manipuloi naiset toimimaan sillä lailla, että voivat sitten myöhemmin syyttää että muttakun minun ei annettu! Näköjään jo heti synnärin ovelta se alkaa.

Eiköhän se manipulointi toimi toisinpäin. Naiset siinä kunnostautuvat huomattavasti enemmän. Miehet ei ajattele niin kierosti.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten muiden miehet sen tekee, mutta meidän perheessä ongelma on löytäminen, molemmilla miespuolisilla. Missä mun verkkarihousut on? Ne on siellä eteisen henkarilla. Ei ne oo täällä! --> Menen ja osoitan housut eteisen naulakossa, siinä voi olla vaikka joku takki päällä niin että näkyvät vain puoliksi. Lukemattomia kertoja on tätä yhdessä ihmetelty että miten asiat voivat jäädä löytymättä jääkaapista, vaatekaapista, naulakosta, laatikoista, repuista, laukuista....

Tämä on varmaan aika tyypillistä miehen käytöstä. Itse olen lakannut menemästä antamaan sen vaatteen siitä naulakoista, jonka vieressä mies seisoo ja ihmetelee, missä se vaate on, kun se kerran siinä vieressä roikkuu. Etsiköön itse. Mutta olen tajunnut sen, että sen  takia se mies ei löydä niitä vaatteita, edes niitä omiaan siitä omasta vaatekaapista, kun ei hän ole niitä sinne itse vienyt/laittanut. Ainakin meillä koko vaatehuolto jää minulle. Siis pyykkääminen , kuivumaan laitto ja vaatteiden kaappeihin vieminen. Mies ei tiedä missä mitäkin on, kun ei niitä itse paikoilleen vie. Sama keittiössä. Jos et koskaan laita niitä astoita paikoilleen tai jos laitat ne joka kerta minne sattuu, et löydä niitä mistään.  Jos mies tyhjentää tiskikoneen, on astiat laitettu minne sattuu ja eihän niitä sitten kukaan tiedä missä ne on. Minä laitan aina samaan paikkaan niin tiedän missä ne on. Monet sanoo, että miehen pitää saada tehdä omalla tavallaan, mutta jos tapa on huono, eli kaikki minne sattuu, on seurauksena kaaos ja kaikki hukassa, Ei huonoja tapoja kannata pitää yllä vain sen takia, ettei vaivaudu miettimaan tavaroille oikeaa paikkaa. Ja huom, se oikea paikka voi olla vaikka se miehen päättämä, mutta aina sama paikka. En itsekään tahdo löytää pannuhuoneesta vaikkapa vasaraa, koska siellä on miehen tekemä järjestys ja kun hän on itse ne laittanut tiettyyn paikkaan, hän heti tietää missä mikin tavara on. Meikäläinen pällistelee silmät pyöreinä, eikä löydä sieltä mitään, vaikka vieressä seison. Ei vain ota silmään, kun ei tiedä missä mitäkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten naiset sen tekee? Oon aina ihmetellyt. Etukäteen huolehditaan, että ottaakohan mies vastuuta lapsesta. Sitten kun lapsi tulee, niin sillä on vääränvärinen paita miehen toimesta. Hehheh, sille on Tiina-bestiksen kanssa kiva hekotella julkisesti, tai sitten facessa "meiän ukko puki Pertille KELTAISEN siis KELTAISEN paidan hehhehheh oi voi sitä aijaij"

Sitte se antaa ruuan väärinpäin lautasella. Siitä puhutaan. Ja sitä kuvataan. Sitten se tekee sen ja sen väärin (väärin=eri tavalla kun äiti)

Sitte lopuksi mies istuu enää vaan pimeessä nurkassa nojatuolissa ja juo kaljaa. Ja on se maailman pskin mies.

Siinä oon ihmetellyt, että miten naiset sen tekee. Lähes kaikille miehille.

Terveisin ex-mies, isä

Tässä on paljon perääkin, tässä kommentissa. Ihmisten on monesti vaikeaa ymmärtää, että joku tekee asiat erilailla. kuin hän itse tekee. Eli jos tekee erilailla se on =väärin. Mutta tuo vaateasia , siinä taas ap on osittain oikeassa. Meillä se alkoi jo synnäriltä. En ollut pakannut vauvalle kassia kun lähdin synnyttämään, vaan ajattelin, että kyllähän se mies ne vaatteet osaa sille vauvalle kaapista ottaa ja tuoda. No osastolla muut äidit ihmetteli, miten olin uskaltanut jättää tuon "tärkeän"homman miehen hoidettavaksi.  Minä taas puolestani ihmettelin, mitä ihmeellistä siinä  on, jos mies ottaa ne vaatteet sieltä kaapista.  No, kun mies tuli meitä kotiin hakemaan, oli häneä todellakin sellaiset vaatteet mukana, että en olisi kehdannut niitä vauvalle pukea, kun hoitaja oli vieressä katsomassa, miten pukeminen sujuu. Hävetti aivan mielettömästi ja yritin siinä jotakin änkyttää naama punaisena. Mies oli jostain syystä kaivanut sieltä kaapin periltä(olikohan näyttänyt etäisesti tutuilta) minun siskon minulle antamat  70-luvun jo rispaantuneet ja kulahtaneet vauvan laamapaidat ym potkupuvut. Meillä on sisarusten kanssa paljon ikäeroa ja sisaret teki lapsensa nuorena, minä vanhana. Omat lapseni syntyivät siis 90-luvun jälkipuoliskolla. Vauvan vaatekaappi oli täynnä mitä ihanampia uusia vauvanvaatteita ja mies oli kaivanut jostain sieltä takavasemmalta nämä "piilotetut"retrokamppeet. Olin ajatellut kyllä heittää ne pois, heti silloin kun ne sain, mutta en hennonut, kun ajattelin, että olkoot muistona menneilta ajoilta :) No siellä minä sitten puin vauvalle laamapaitaa, jonka hihat oli kulahtaneet pitkiksi, ja joista roikkui purkaantuneita langanpätkiä ja saumat retkottivat rikki. 

Minä luin laitoksella vain itseni. Vauvan isällä oli sillä välin hyvin aikaa pukea ja valmistella vauva lähtö valmiiksi.

Minä olin pukenut omat vaatteet jo heti, kun kuulin pääsevämme kotiin. Eli siinä vaiheessa kun mies tuli hakemaan, oli aikaa pukea vauva. En tosin muista kumpi puki lapsen.... liittyy muuten aiheeseen tosi paljon tämä.

T. Uusi kommentoija

Strateginen ydinosaamattomuus, hieno termi 😃. Tämänkin asia kanssa toiminee parhaiten se että naiset koulutetaan tunnistamaan bullshit. Niin että kun mies kiikuttaa synnärille Laina-tädin aikaista laamapaitaa vauvalle, nainen sanoo miehelle että sori Tero, tuo ei nyt mee läpi. Ehkä pitäisi kuulua äitiysvalmennukseen.

Mä niin ihmettelen tätä samaa. Mies, korkeakoulutettu, on ihan hukassa siinä että minkä verran vaatetta mihinkin säähän tarvitaan - vaikka siis usein pukee lapset. Milloin ollaan vähissä hepenissä, milloin liikaa topattu. Ja helposti löytyy juuri ne ihme rytkyt päälle jostain komeron perältä. Sisustuksessa miehellä on tarkka maku, mutta vaatteita yhdistelee kuin sokea apina. En vaan tajuu. En kyllä myöskään puutu, ellei nyt ole tyyliin laitettu isosiskolle pikkusiskon kuteita, topattua kesälämpimillä tai muuta yhtä hämärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten naiset sen tekee? Oon aina ihmetellyt. Etukäteen huolehditaan, että ottaakohan mies vastuuta lapsesta. Sitten kun lapsi tulee, niin sillä on vääränvärinen paita miehen toimesta. Hehheh, sille on Tiina-bestiksen kanssa kiva hekotella julkisesti, tai sitten facessa "meiän ukko puki Pertille KELTAISEN siis KELTAISEN paidan hehhehheh oi voi sitä aijaij"

Sitte se antaa ruuan väärinpäin lautasella. Siitä puhutaan. Ja sitä kuvataan. Sitten se tekee sen ja sen väärin (väärin=eri tavalla kun äiti)

Sitte lopuksi mies istuu enää vaan pimeessä nurkassa nojatuolissa ja juo kaljaa. Ja on se maailman pskin mies.

Siinä oon ihmetellyt, että miten naiset sen tekee. Lähes kaikille miehille.

Terveisin ex-mies, isä

Tässä on paljon perääkin, tässä kommentissa. Ihmisten on monesti vaikeaa ymmärtää, että joku tekee asiat erilailla. kuin hän itse tekee. Eli jos tekee erilailla se on =väärin. Mutta tuo vaateasia , siinä taas ap on osittain oikeassa. Meillä se alkoi jo synnäriltä. En ollut pakannut vauvalle kassia kun lähdin synnyttämään, vaan ajattelin, että kyllähän se mies ne vaatteet osaa sille vauvalle kaapista ottaa ja tuoda. No osastolla muut äidit ihmetteli, miten olin uskaltanut jättää tuon "tärkeän"homman miehen hoidettavaksi.  Minä taas puolestani ihmettelin, mitä ihmeellistä siinä  on, jos mies ottaa ne vaatteet sieltä kaapista.  No, kun mies tuli meitä kotiin hakemaan, oli häneä todellakin sellaiset vaatteet mukana, että en olisi kehdannut niitä vauvalle pukea, kun hoitaja oli vieressä katsomassa, miten pukeminen sujuu. Hävetti aivan mielettömästi ja yritin siinä jotakin änkyttää naama punaisena. Mies oli jostain syystä kaivanut sieltä kaapin periltä(olikohan näyttänyt etäisesti tutuilta) minun siskon minulle antamat  70-luvun jo rispaantuneet ja kulahtaneet vauvan laamapaidat ym potkupuvut. Meillä on sisarusten kanssa paljon ikäeroa ja sisaret teki lapsensa nuorena, minä vanhana. Omat lapseni syntyivät siis 90-luvun jälkipuoliskolla. Vauvan vaatekaappi oli täynnä mitä ihanampia uusia vauvanvaatteita ja mies oli kaivanut jostain sieltä takavasemmalta nämä "piilotetut"retrokamppeet. Olin ajatellut kyllä heittää ne pois, heti silloin kun ne sain, mutta en hennonut, kun ajattelin, että olkoot muistona menneilta ajoilta :) No siellä minä sitten puin vauvalle laamapaitaa, jonka hihat oli kulahtaneet pitkiksi, ja joista roikkui purkaantuneita langanpätkiä ja saumat retkottivat rikki. 

Minä luin laitoksella vain itseni. Vauvan isällä oli sillä välin hyvin aikaa pukea ja valmistella vauva lähtö valmiiksi.

Minä olin pukenut omat vaatteet jo heti, kun kuulin pääsevämme kotiin. Eli siinä vaiheessa kun mies tuli hakemaan, oli aikaa pukea vauva. En tosin muista kumpi puki lapsen.... liittyy muuten aiheeseen tosi paljon tämä.

T. Uusi kommentoija

Kommentin pointi ei niinkään ollut se milloin minä luin vaatteet kuin se kuka puki vauvan. Lisätä siihen tietenkin olisi voinut vielä aiheeseen liittyen sen että en häpeä sitä että isä hoitaa lasta, pukee hänelle valitsemansa vaatteet. Jos valintoja jonkun pitää hävetä se on kyllä se joka vaatteet on valinnut. Jos tuossa tilanteessa joku olisi ihmetellyt tai arvostellut sitä että mies pukee lapsen tai mitä hänellä on päällä minä luultavasti olisin yhtä hölmistyneenä ihmetellyt miksi ei isä voisi lasta pukea tai valita hänelle vaatteita.

Mieheni on mahtava aviomies ja isä, MUTTA: Tämä pukemisasia ! Lapsen kaappi on järjestetty nätisti ja selkeästi, , silti kaivaa tälle ylähyllyltä ne rönttävaatteet joita pidetään kotipihassa möyriessä tai yöpuvun.

Pahinta oli , kun päiväkodissa oli kuvaus ja mies sivuutti täysin lastenhuoneen nojatuoliin varaamaani kuvausvaatteet ja puki pojalle maalitahraiset kolitsipöksyt sekä paidan josta painatus lähes kulunut pois!

Kyllä huusin kurkku suorana tuon jälkeen ja kysyin mieheltä tarvitseeko tämä kenties silmälasit?! Että miten vaikea on perkele

A. Olla kuulematta kun kerron

Mihin varasin vaatteet aamuksi

Ja B. Olla näkemättä niitä.