8v pettynyt isoäidiltä saamaansa lahjaan ja sanoi tämän ääneen
Toki pettynyt saa olla ja tunteita saa olla, mutta myös käytöstavat pitää olla. Olisi minulle täysin ok jos olisi kiittänyt lahjasta ja sitten isoäidin lähdettyä ilmaissut minulle pettymyksensä. Nyt pahoitti ainoastaan isoäidin mielen joka oli vielä nähnyt paljon vaivaa lahjan eteen. (Itse alusta loppuun tehty pehmoeläin)
Mutta kun olisi pitänyt olla zhu zhu petsejä. Minulta sai jo zhu zhu poniaitauksen mutta näköjään mikään ei riitä.
Kommentit (10)
Mummu oli käyttänyt oletettavasti paljon aikaa tehdäkseen rakkaudella lapsenlapselleen lahjan sen sijaan että olisi napannut marketista jonkun muovikrääsän ja lopputulos on marinaa. Hienoa nykylapset, hienoa.
No tässäpä hyvä käytöskoulun paikka siis. Nyt voit viritellä aiheen tiimoilta keskustelun toisten tunteiden lukemisesta ja kohteliaista käytöstavoista. Juttelette asiasta niin kauan, että on lapselle selvää miksi toimi väärin ja miten tehdä jatkossa vastaavissa tilanteissa. Ja huom. ihan tavallista keskustelua, ei torumista ja syyttelyä, anna lapsen itse löytää virheensä keskustelun kautta.
Kun homma on selvä, ohjaat lapsen soittamaan/käymään isoäidille pyytämään anteeksi ja kiittämään lahjasta. Mutta älä pakota vaan ohjaa keskustelua niin, että lopuksi lapsi HALUAA pyytää anteeksi.
Lapsi elää niin hetkessä, että opit eivät välttämättä juuri sillä hetkellä muistu mieleen. Lapsi ei ole vielä täydellinen, harva meistä aikuisistakaan on:), vaan lapsi vasta opettelee asioita.
Asialle ei voi enää mitään, toivottavasti keskustelitte asiasta asiallisesti lapsen kanssa jälkikäteen.
Voi uusavuttomuus kirjoitti:
Eikö lapselle ole tuohoon ikään mennessä kukaan opettanut, miten lahjoja saadessa käyttäydytään...?
Eivät tämän palstan äipät lapsiaan opeta. Eivät ole oppineet itsekkeen tapoja tai muutakaan.
Tuttua, mun veljen lapset on tuollaisia. En tiedä eikö niitä ole kasvatettu asian suhteen vai eikö oppi vain mene perille.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi elää niin hetkessä, että opit eivät välttämättä juuri sillä hetkellä muistu mieleen. Lapsi ei ole vielä täydellinen, harva meistä aikuisistakaan on:), vaan lapsi vasta opettelee asioita.
Asialle ei voi enää mitään, toivottavasti keskustelitte asiasta asiallisesti lapsen kanssa jälkikäteen.
Höpö höpö, nyt puhutaan tokaluokkalaisesta koululaisesta eikä mistään taaperosta!
Isoisä vaihtui isoäitiin.
Ei jatkoon.
Voi uusavuttomuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi elää niin hetkessä, että opit eivät välttämättä juuri sillä hetkellä muistu mieleen. Lapsi ei ole vielä täydellinen, harva meistä aikuisistakaan on:), vaan lapsi vasta opettelee asioita.
Asialle ei voi enää mitään, toivottavasti keskustelitte asiasta asiallisesti lapsen kanssa jälkikäteen.
Höpö höpö, nyt puhutaan tokaluokkalaisesta koululaisesta eikä mistään taaperosta!
Höpö höpö tosiaan. Nyt puhutaan tosiaan tokaluokkalaisesta, joka tuskin keräilee mitään muinaisjäänteitä.
Mä olen spesifisti kertonut lapsilleni ennen synttäreitä, että jos saat lahjan, josta et tykkää, niin esität antajalle ilahtunutta ja kiität. Jälkikäteen voit valittaa äidille. Esikoiselle tämä ei tuottanut mitään vaikeuksia 5v eteenpäin. Tietenkin olen selittänyt myös miksi, että antajalle tulee paha mieli, hän on valinnut lahjan sinua ajatellen mutta ei ole osannut paremmin jne. jne. En ole mikään superkasvattaja mutta esikoinen on aina osannut käyttäytyä hyvin näissä tilanteissa.
Eikö lapselle ole tuohoon ikään mennessä kukaan opettanut, miten lahjoja saadessa käyttäydytään...?