Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä antaa lapsille aina ihan samanlaisia nimiä tusinoittain?
Kaikkia Ida Marioita, Ida Sofioita, Ella Sofioita, Aada Sofioita, Ellen Amandoja, Emil Olivereita jne löytyy aivan valtavasti tusinoittain. Ja en sano tätä haukkumalla, sillä edellämainitut nimet ovat ihan nättejä ja hyviä kyllä, eli turha loukkaantua jos tuon niminen muksu löytyy.
Eikö kannattaisi mieluummin antaa niitä vähän harvinaisempia nimiä? Mun mielestä on vaan hauskaa, jos joku vauva saa nimen esim. vaikka Felicia! Heti semmonen uus tuulahdus. Tai vaikka Tuulikki! Tai Aini! tai Veronika?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia Ida Marioita, Ida Sofioita, Ella Sofioita, Aada Sofioita, Ellen Amandoja, Emil Olivereita jne löytyy aivan valtavasti tusinoittain. Ja en sano tätä haukkumalla, sillä edellämainitut nimet ovat ihan nättejä ja hyviä kyllä, eli turha loukkaantua jos tuon niminen muksu löytyy.
Eikö kannattaisi mieluummin antaa niitä vähän harvinaisempia nimiä? Mun mielestä on vaan hauskaa, jos joku vauva saa nimen esim. vaikka Felicia! Heti semmonen uus tuulahdus. Tai vaikka Tuulikki! Tai Aini! tai Veronika?
Juu täälläkin on Ada Mariaa, Nea Sofiaa, Venla Kristiinaa, Tia-Mariaa, Niko Johannesta, Luka Elmeriä, Miroa, Eetua ja Veetiä joka nurkalla...
Omassa lapsuudessa kaikkien nimi oli joko Sari, Anne, Katja tai Pia, tai Jani, Jari, Mika tai Marko.Pakko korjata, että ainakaan Tia-Maria ei ole tuollainen trendinimi. Väestörekisterikeskuksen (vrk.fi) mukaan se on annettu 2010-2017 nimeksi 11 kertaa ja 2000-2009 65 kertaa. Vanhempia Tia-Marioita löytyy kyllä jonkin verran, sillä se annettiin vuosina 1980-1999 nimeksi 129 kertaa. Tosin nämäkin ovat tämän vuoden loppuun mennessä täysi-ikäisiä. Jos vielä verrataan Tia-Marioiden määrää noihin muihin nimiin joita mainitsit, niin ero on huomattava. Kaikkia muita nimiä on annettu ainakin se 1000 kpl, osaa jopa yli 10 000. 11 ei siihen verrattuna ole mitään. Jos joka nurkalla törmäät Tia-Marioihin, niin sitten Suomessa on yksi naapurusto, jossa nuo kaikki pikku-Tia-Mariat asustavat.
Yllättävää että noin vähän vaikka on se kaunis laulu siitä nimestä, olisin itsekin voinut laittaa tuon nimen tytölle jos ei olisi ollut niin vahvasti jo nimi valmiina kun tytär syntyi, ehkä jos olisi tullut toinen tyttö, itse asiassa taisi olla mielessäkin kun kaksosia odotin, mutta oli molemmat sitten poikia.
En tiedä mitä Tia-Maria-biisiä tarkoitat mutta ainakin se Yön esittämä kappale on saanut nimensä kahviliköörin mukaan. Ja se minullekin tulee Tia-Mariasta mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelin erään 7—8 -vuotiaiden tyttöjen harrasteryhmän nimenhuutoa. Nimiä taisi olla sellaiset 12 kpl. Kuulosti todella raikkaalta kun näistä nimistä yksi oli Karoliina ja yksi Marianne. Erottuivat heti sieltä loppujen aadojen, emilioiden ja emmojen joukosta. Mietin, että jos nyt valitsisin tytölleni nimeä, antaisin ehdottomasti pidemmän ja jossa olisi kova/kovia konsonantteja. Jäisi mieleen ja erottuisi vokaalipainotteisten ja lyhyiden nimien seasta.
Oma lapsellani siis on vokaalipainotteinen ja lyhyt nimi. Onneksi ei kuitenkaan taida olla edes top30:ssa suosittujen nimien listalla.
Nuo suosituimmat nimet ovat kyllä kauniita mutta kyllä niitä on paljon. Ja kaikki samantyylisiä. Senkin takia menevät sekaisin. Tiedän vaikka kuinka monta elleä, ainoa ja ellaa. Hyvin monta eliasta, leeviä ja onnia on myös tiedossa.
Eiköhän jokainen vanhempi anna lapselleen sen omasta mielestä kaikkein kauneimman nimen!
Miksi pitäisi väen vängällä etsiä joku muu nimi ihan sen takia, että se ei kaikkia miellytä?
Tämän voi kääntää myös siten, että miksi kukaan laittaa itselleen sisustusta jossa on harmaata ja valkoista, varmastikin sen vuoksi, että pitää sitä kaikista kauneimpana väriyhdistelmänä. Miksi tällainen henkilö ei laita tumman ruskeaa sisustusta sillä eihän sellaista yleistä voi laittaa vaan pitää ottaa erikoinen.
Sähän voit antaa lapsille nimiksi esim. Jorma Nyyrikki ja Ritva Päivikki!
Mä annoin pojalleni ajattoman nimen, enkä tuntenut yhtään sen nimistä vauvaa. Kas kummaa, 10 pojan harrastusryhmässä olikin yhtäkkiä neljä saman etunimistä! Ajattomat nimet vain pompsahtivat muotiin yllättäin 90-luvun alussa. Samoin kaveriperhe nimesi tyttönsä Veeraksi, piti sitä harvinaisena nimenä, ja yhtäkkiä Veeroja olikin joka puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa ei ole mainittu Lauraa? Kaunis, ajaton ja kansainvälinen nimi, mutta valitettavasti myös liian suosittu.
Meidän tyttö syntyi 1975 v ja sai nimeksi Laura Katariina ei ollut silloin suosittu. Nyt sitten taitaa olla jonkin verran parikymppisissä olla Lauroja!
Kaikki nimet on muotia
LuontoNimet: Kaisla, Lumi..
Erikoiset nimet: Jade, Serafiina, ..
Suomenruotsalaiset: Sofia, Minea, Andreas..
Kunnon suomalaiset nimet: Pekka, Antti, Maria
Vanhat suomalaiset: Onni, Alvar, Elias
Huumori nimet: Pertsa, Tauno,
Nimi on iso osa ihmisen identiteettiä joten se kannattaa harkita. Itse antaisin mieluummin harvinaisen kuin liian yleisen, mutta minkä sille sitten voi kun lapsen nimi nousee suosituksi sen antamisen jälkeen...
Jos antaa sellaisen nimen että lapsen ollessa teini tai nuoriaikuinen ei ole kivaa että nimi onn"keski-ikäisen" eli jos nyt antaa nimeksi kunnon suomalaisen perusnimen (80') esim. Satu niin ei välttämättä lapsesta kivaa.
Pena voi olla hauska antaa ja saa huomiota, mutta onko se lapsesta hauska.
Vanhat nimet on takuu varmoja.
Nykyiset trendinimet taitaa nousta ruotsista.
Ennen almanakkaa nimiä oli paljon, almanakan keksimisen jälkeen nimet alettiin ottaa sieltä ja itse keksiminen loppui.
Toivoisin että nimiä keksitisiin vieläkin itse, sellaisia mitkä kirjoitetaan niinkuin lausutaan,
Saataisiin vähän laajennettua tätä nimien kirjoa niin ei tarvitsi keksiä lapsille etuliitteitä pikku-aada, naapurin-aada, serkku-aada...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ennenkin tänne tästä kirjoittanut, mutta minä kuulun niihin, joilla on erikoinen nimi. En voi tunnistettavuuden takia edes sanoa sitä, koska samannimisiä ei ole Suomessa kuin pari.
Mutta niin, koenko iloa nimestä? En juuri.
Sijaistan työkseni eri kohteissa, eli työkohde vaihtuu tiuhaan. On kiusallista, kun joka paikassa joudun tavaamaan nimeni, kun muuten sitä ei kuulla oikein (enkä voi syyttää heitä siitä).
Tästä huolimatta nimeni saattaa lukea listassa väärin. Pidemmässä keikkakohteessa yksi työntekijä sanoi minua vikalle viikolle asti väärällä nimellä, enkä lopulta enää tiennyt, onko kiusallisempaa korjata tätä kuin antaa vain sanoa väärällä nimellä.
Tällaisia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa ei ole mainittu Lauraa? Kaunis, ajaton ja kansainvälinen nimi, mutta valitettavasti myös liian suosittu.
Meidän tyttö syntyi 1975 v ja sai nimeksi Laura Katariina ei ollut silloin suosittu. Nyt sitten taitaa olla jonkin verran parikymppisissä olla Lauroja!
Mä olen syntynyt -77, ja Laura oli kyllä silloin todella suosittu. Luokkakavereissa oli aina 1-2 Lauraa. Huhtasaari, Malmivaara, Birn, Gustafsson, Honkasalo, Lindstedt, Voutilainen tulevat suunnilleen oman ikäisistäni ensin mieleen.
Mulla on 70-luvun tusinanimi, pahimmillaan oli 4 samannimistä luokalla. Ei ollut kivaa. Vanhempani olivat miettineet toista erikoisempaa nimeä ja silloin harmitti etteivät valinneet sitä. Aikuisena olisin voinut sitten voinut vaihtaa, mutta ei tullut aikaiseksi. Nyt mennään tällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai vaikka R2-D2? Ei kovin monella ole.
Luulin antavani lapselleni harvinaisemman nimen (en kerro mikä), mutta kun tuli päiväkoti-ikään niin samannimisiä alkoi tulla vastaan ihan joka puolelta. Nyt on saman niminen luokkakaverikin.
Joka sukupolvella on omat nimimieltymyksensä. Sofia on tosi harvinainen minun ikäisissä. Mieltymykset kulkee samoja ratoja, ei sitä samankaltaisuutta oikein voi välttää. Muuten kai jokaisella 5 500 000 suomalaisella olisi eri nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän omakotikadulla on kaksi perhettä, joiden lasten nimet ovat täysin samat: Emilia Amanda ja Aada Eveliina 😂
Itse olen joutunut kärsimään harvinaisesta nimestä. Se on aiheuttanut vitsailua ja kommentointia jopa työelämässä. Koulussa sitä kommentoivat opettajatkin.
Nimeni ei ole mitenkään outo. Nykyään se on jopa ihan normaali ja minulla on nykyään kaimojakin. Pikkutyttöjä kaikki.
Kun itse sain lapsia, oli erikoisten nimien antaminen kovin muodikasta. Ja taitaa olla vieläkin. Kovasti jouduin pohtimaan nimiasiaa ja päädyin siihen että haluan lapsilleni sellaiset nimet jotka tuntuvat hyvältä. Kovasti jouduin perustelemaan sitä miksi päädyin antamaan heille vanhat suomalaiset melko yleiset nimet.
Silloin tuntui että nimessä tärkeintä on juuri sen erikoisuus. Monella tuntui olevan huoli siitä että lasteni yksilöllisyys kärsii tavallisten nimien takia.
Nimien tavallisuudesta huolimatta, ei lapsillani ole ollut kaimoja päiväkodissa, koulussa tai harrastuksissa.
Nykyään yleisetkään nimet eivät ole yhtä yleisiä kuin joskus 70-luvulla, sillä nykyään vaihtoehtoja on enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee, että kun kuljeskelee nyt hautausmaalla, niin siellä on tosi kauniita nimiä 80-120 vuoden takaa, mutta sitä nuoremmat jotka ei vielä niin näy hautakivissä ei ole niin suosittuja, mutta varmaan ehkä nousevat taas kun sukupolvet vaihtuu esim. Sirkka ja Tuula, tosi monien 60-70-vuotiaiden nimi, mutta oletko kuullut teini-ikäisestä tai pikkulapsesta nimeltä Sirkka tai Tuula? Meidän ikäpolvelle nuo on "aikuisten" nimiä, eikä missään nimessä sovi lapselle, mutta taas esim. Nelly joka on mun suvussa ollut liki 100 vuotta sitten syntyneissä sekä isän että äidin puolella on mun korvaan tosi söpö pienen tytön nimi.
N. sata vuotta sitten oli nuorilla naisilla myös muita lyhyitä nimiä kuten Anna, Aili, Anni, Aino, Elli, Elvi, Fiinu, Fiina, Hilma, Hilja, Hilda, Hulda, Helli, Lempi, Lyyli, Lyyti, Lyydia, Maria, Martta, Saima, Saimi, Saili, Rauha ja Vappu. Katsoin erään tehtaan työntekijöiden nimilistaa josta nämä kaikki on, yhtään pidempää nimeä ei ollut kellään, toki voi olla että jollain näistä oli pidempi ns. virallinen nimi, mutta puhuttelunimet oli nuo.
Kyllä Suomessa on aina pitkiä nimiä ollut, esim Elviira. Ne on vaan yleensä lyhennetty esim Elliksi. Nuo luettelemasi nimet olivat tehdas- ja maalaisväestön nimiä. Talon tyttäret olivat niitä Katarina, Josefiina -tyylisiä.
Niin, kuten sanoin että lyhenteitä käytettiin. Nykyään näitä lyhennenimiä ja jopa lempinimiä/lemmikin nimiä on alettu käyttää ihan virallisina niminä. Isoäitini nimi oli Maria Hetafiia ja hän häpesi sitä toista nimeään kuulemma aina, ei meinannut lapsena/nuorena kehdata sanoa koko nimeään, ja mun mielestä se on todella kaunis "prinsessanimi" laitoin sitten oman tyttäreni toiseksi nimeksi myös "prinsessanimen" eli Josefina. Meillä suvussa myös Elisabet, Fredrika, Wilhelmiina, Serafia- nimisiä. Yllättäen 1800-luvun alussa on paljon Susanna nimisiä, se kuulostaa mun korvaan kuitenkin aika modernilta. Eräässä sukuhaarassa on Susanna-nimisellä naisella sekä oma äiti että anoppi myös Susanna-nimisiä. Mutta eipä kyllä ole pikkutyttöjä tullut vastaan pitkään aikaan jonka nimi olisi Susanna.
Susanna tulee varmaan myöhemmin. Nykyään on niin monta keski-ikäistä Susannaa ettei nimi kuulosta kivalta pikkulapsen nimeltä.
Olen itse nelikymppinen ja muistan luokkakavereistani kolme Susannaa. Oli meidän luokalla kolme Sannaakin, ja kolme Tanjaa. Sitten oli vielä kaksi Katjaa. Yleisiä nimiä oli siihen aikaan paljon.
totta onhan se semmoinen uudenlainen tuulahdus kun erillaisempi nimi on.
Keksikää jo joku muu kuin Eetu, Daniel tai Oliver. Ihan vinkiksi vain...
Itselläni juuri tämmöinen tusinanimi ja äitini sanoi että tiesi kyllä nimeni olevan suosittu kun sen minulle antoi, mutta siitä huolimatta halusi antaa sen sillä nimeni on hänelle erittäin tärkeän isoäitinsä nimi. Varmasti monilla muilla myös annetaan juuri isovanhempien ja isoisovanhempien nimiä jolloin tulee paljon samannimisiä kun silloin suosituista nimistä tulee taas suosittuja.
Olen syntynyt 1966 ja tyttöjen suosikkinimi oli silloin Sari ja Sirpa. Arvatkaas riittikö vanhempien mielikuvitus muihin kuin näin muotinimiin. No ei. Sain niistä toisen. Yök. Käytän kutsumanimeä aina tai pelkkää sukunimeä. Voi kun isä ja äiti olisi antaneet nimekseni vaikkapa Irina, Talvikki, Pauliina, Iida, Anna...