Mitä järkeä antaa lapsille aina ihan samanlaisia nimiä tusinoittain?

Tämä nykyajan nimimuoti suosii pehmeitä nimiä, joten nykyajan nimet kuulostavat ja näyttävät itselle pliisuna vellovalta nimimassalta: Ella, Nella, Vella, Venla, Veea, Meea, Mella, Minea, Aada, Iida, Aava, Neela, Iina, Neea, Eeli, Eemi, Eeti, Eemil, Eelis, Leevi, Veeti, Peeti, Eetu, Elias, Veetu, Lenni, Luka, Lukas, Oliver. Välillä on upeaa ja virkistävää nähdä, kun joku rikkoo rajoja ja lapsesta tehdäänkin vaikka Timo tai Taru. Ja toisaalta on nyös kiva huomata, kuinka jotkut käyttävät mielikuvitusta nimenvalinnassa, eivätkä mene sen saman lällyn massan mukana.

Noiden suosittujen nimien joukossa on omaankin korvaan kauniita nimiä. Esimerkiksi Elias ja Sofia ovat kauniita, mutta ne ovat niin puhkikuluneita, etten antaisi niitä enää omalle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

No voi ei, onko se Ida nyt noin yleinen. Ja minä kun jo 15 vuotta sitten päätin nimen, ja pian on esikoistyttö syntymässä. Jaa jaa.

Nykyään Ida/Iida on päiväkodeissa tosi harvinainen, sen sijaan työpaikkani kesäharjoittelijoissa on joka kesä ainakin yksi. Aika korjaa kaikki ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia Ida Marioita, Ida Sofioita, Ella Sofioita, Aada Sofioita, Ellen Amandoja, Emil Olivereita jne löytyy aivan valtavasti tusinoittain. Ja en sano tätä haukkumalla, sillä edellämainitut nimet ovat ihan nättejä ja hyviä kyllä, eli turha loukkaantua jos tuon niminen muksu löytyy.

Eikö kannattaisi mieluummin antaa niitä vähän harvinaisempia nimiä? Mun mielestä on vaan hauskaa, jos joku vauva saa nimen esim. vaikka Felicia! Heti semmonen uus tuulahdus. Tai vaikka Tuulikki! Tai Aini! tai Veronika?

Juu täälläkin on Ada Mariaa, Nea Sofiaa, Venla Kristiinaa, Tia-Mariaa, Niko Johannesta, Luka Elmeriä, Miroa, Eetua ja Veetiä joka nurkalla...

Omassa lapsuudessa kaikkien nimi oli joko Sari, Anne, Katja tai Pia, tai Jani, Jari, Mika tai Marko.

Pakko korjata, että ainakaan Tia-Maria ei ole tuollainen trendinimi. Väestörekisterikeskuksen (vrk.fi) mukaan se on annettu 2010-2017 nimeksi 11 kertaa ja 2000-2009 65 kertaa. Vanhempia Tia-Marioita löytyy kyllä jonkin verran, sillä se annettiin vuosina 1980-1999 nimeksi 129 kertaa. Tosin nämäkin ovat tämän vuoden loppuun mennessä täysi-ikäisiä. Jos vielä verrataan Tia-Marioiden määrää noihin muihin nimiin joita mainitsit, niin ero on huomattava. Kaikkia muita nimiä on annettu ainakin se 1000 kpl, osaa jopa yli 10 000. 11 ei siihen verrattuna ole mitään. Jos joka nurkalla törmäät Tia-Marioihin, niin sitten Suomessa on yksi naapurusto, jossa nuo kaikki pikku-Tia-Mariat asustavat.

Niitä erikoisia nimiä vasta tuntuu olevan nykyään. Vanhemmat yrittävät saada mahdollisimman personaallisen nimen. Tästähän on ollut lehdessäkin juttuja. Kuitenkin tavallisia nimiä annetaan yhä ja tiedättekö missä? No paremmissa piireissä. Mitä köyhempi alue, sitä enemmän uniikkeja nimiä. Mitä varakkaampi alue, sitä enemmmän perinteisiä suomalaisia ja suomenruotsalaisia nimiä. Ja koska sosioekonomisesti varakkaiden muksut menestyvät ja käyttäytyvät tilastojen mukaan paremmin, on viidentoista vuoden päästä juttu että erikoinen nimi tarkoittaa todennäköisemmin... no tiedätte kyllä. T: lastenohjaaja

Vierailija kirjoitti:

Ja koska sosioekonomisesti varakkaiden muksut menestyvät ja käyttäytyvät tilastojen mukaan paremmin, on viidentoista vuoden päästä juttu että erikoinen nimi tarkoittaa todennäköisemmin... no tiedätte kyllä. T: lastenohjaaja

Ei tarvi mennä 15v päähän. Wt:n tunnistaa nimestä lähes aina jo nyt. T: yläkouluope

Vierailija kirjoitti:

Niitä erikoisia nimiä vasta tuntuu olevan nykyään. Vanhemmat yrittävät saada mahdollisimman personaallisen nimen. Tästähän on ollut lehdessäkin juttuja. Kuitenkin tavallisia nimiä annetaan yhä ja tiedättekö missä? No paremmissa piireissä. Mitä köyhempi alue, sitä enemmän uniikkeja nimiä. Mitä varakkaampi alue, sitä enemmmän perinteisiä suomalaisia ja suomenruotsalaisia nimiä. Ja koska sosioekonomisesti varakkaiden muksut menestyvät ja käyttäytyvät tilastojen mukaan paremmin, on viidentoista vuoden päästä juttu että erikoinen nimi tarkoittaa todennäköisemmin... no tiedätte kyllä. T: lastenohjaaja

Mutta mitä enää on ne tavalliset nimet? Melkein nimi kuin nimi niin joku statementti siinä on takana. Täällä meilläkin päin pitäisi vissiin vähän niin kuin sivistynyttä ja varakasta porukkaa olla (ei me niinkään) ja ihan tavallisen nykyaikaisia tai tavallisen erikoisia tai erikoisen perinteisiä nimiä tuntuu olevan. Jos ei sitten pelkästään se että nimi löytyy kalenterista tarkoita tässä sitä että on "tavallinen"?

"Tavallinen tavallinen" nimi, ilman mitään statementtiä, tulee mieleen että ehkä Anna voisi olla sellainen. Tai Jenni. Mikko?

Meidän pojan nimi on tosi tylsästi Aleksi, mutta me vaan tykättiin siitä eikä parempaakaan keksitty, vaikka Aleksi oli sinä vuonna suosituin nimi vauvoilla. Ajateltiin että onkohan luokassa sitten ties miten monta Aleksia kun menee kouluun. Kuten mun aikana oli esim. Marko ja Ari nimisiä useampi luokassa yläasteella vaikka poikia oli vain 12-13, alaluokalla oli poikia muistaakseni 5-6 joista kaksi Marko-nimistä, ja yläasteella ne samat Markot + yksi lisää, ja sitten kaksi Aria. Mari ja Johanna oli yleisinä nimiä myös.

No nyt on Aleksi koulussa, eikä ole hänen luokallaan eikä rinnakkaisluokilla yhtään Aleksia minun tietääkseni, eikä ole tässä naapurustossakaan ketään saman nimistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia Ida Marioita, Ida Sofioita, Ella Sofioita, Aada Sofioita, Ellen Amandoja, Emil Olivereita jne löytyy aivan valtavasti tusinoittain. Ja en sano tätä haukkumalla, sillä edellämainitut nimet ovat ihan nättejä ja hyviä kyllä, eli turha loukkaantua jos tuon niminen muksu löytyy.

Eikö kannattaisi mieluummin antaa niitä vähän harvinaisempia nimiä? Mun mielestä on vaan hauskaa, jos joku vauva saa nimen esim. vaikka Felicia! Heti semmonen uus tuulahdus. Tai vaikka Tuulikki! Tai Aini! tai Veronika?

Juu täälläkin on Ada Mariaa, Nea Sofiaa, Venla Kristiinaa, Tia-Mariaa, Niko Johannesta, Luka Elmeriä, Miroa, Eetua ja Veetiä joka nurkalla...

Omassa lapsuudessa kaikkien nimi oli joko Sari, Anne, Katja tai Pia, tai Jani, Jari, Mika tai Marko.

Pakko korjata, että ainakaan Tia-Maria ei ole tuollainen trendinimi. Väestörekisterikeskuksen (vrk.fi) mukaan se on annettu 2010-2017 nimeksi 11 kertaa ja 2000-2009 65 kertaa. Vanhempia Tia-Marioita löytyy kyllä jonkin verran, sillä se annettiin vuosina 1980-1999 nimeksi 129 kertaa. Tosin nämäkin ovat tämän vuoden loppuun mennessä täysi-ikäisiä. Jos vielä verrataan Tia-Marioiden määrää noihin muihin nimiin joita mainitsit, niin ero on huomattava. Kaikkia muita nimiä on annettu ainakin se 1000 kpl, osaa jopa yli 10 000. 11 ei siihen verrattuna ole mitään. Jos joka nurkalla törmäät Tia-Marioihin, niin sitten Suomessa on yksi naapurusto, jossa nuo kaikki pikku-Tia-Mariat asustavat.

Yllättävää että noin vähän vaikka on se kaunis laulu siitä nimestä, olisin itsekin voinut laittaa tuon nimen tytölle jos ei olisi ollut niin vahvasti jo nimi valmiina kun tytär syntyi, ehkä jos olisi tullut toinen tyttö, itse asiassa taisi olla mielessäkin kun kaksosia odotin, mutta oli molemmat sitten poikia.

kirjoitti:

Itse en halunnut antaa yleistä nimeä. Olin raskausaikana päiväkodissa töissä ja koin hankalana ne monet samat nimet. Koko raskausajan pohdin nimiä siltä kantilta, ettei ne ole suosittuja.

Tämä oli aikaa ennen Isla nimen suosiota. Mekin harkitsimme Islan antamista nimeksi tytöllemme. Onneksi emme antaneet, sillä samana vuonna Islan suosio räjähti. Lapsella on nyt useampi kaveri ja tuttu, jonka nimi on Isla.

Päädyimme nimeen, jota ei silloin ollut kuin 150 Suomessa. Nyt on ehkä sata enemmän, eli ei ole vieläkään yleistynyt. Kuitenkin pienessä päiväkodissa on toinen saman niminen ja samassa puistossa käy usein toinen samanniminen tyttö, että ei mennyt ihan nappiin sekään. Mutta ymmärrän aloittajan pointin. Toisaalta ei se toinen saman niminen lapsi maailmaa kaada.

Minä taas en tunne/tiedä yhtään Islaa, ihan outo.

Vierailija kirjoitti:

Niitä erikoisia nimiä vasta tuntuu olevan nykyään. Vanhemmat yrittävät saada mahdollisimman personaallisen nimen. Tästähän on ollut lehdessäkin juttuja. Kuitenkin tavallisia nimiä annetaan yhä ja tiedättekö missä? No paremmissa piireissä. Mitä köyhempi alue, sitä enemmän uniikkeja nimiä. Mitä varakkaampi alue, sitä enemmmän perinteisiä suomalaisia ja suomenruotsalaisia nimiä. Ja koska sosioekonomisesti varakkaiden muksut menestyvät ja käyttäytyvät tilastojen mukaan paremmin, on viidentoista vuoden päästä juttu että erikoinen nimi tarkoittaa todennäköisemmin... no tiedätte kyllä. T: lastenohjaaja

Suomen varakkaimmat ihmiset, eli eiralaiset ja sen lisäksi suomenruotsalaiset, antavat kyllä juuri niitä palstalla "parjattuja" nimiä. Esim. suomenruotsalaisten top10 nimissä oli viime vuonna Emelie, Isabel, William, Edvin ym. Harvinaisempia nimiä sen sijaan annetaan ihan kaikissa yhteiskuntaluokissa. Jos katsot vaikka erityisluokanopettajien ja lääkäreiden nimiä, niin sieltäkin löytyy aika harvinaisia nimiä. Googleta vaikka Helsingin terveystoimen johtaja ja Psykologiliiton puheenjohtaja tai Nokian renkaiden talousjohtaja.

Vierailija kirjoitti:

Meidän pojan nimi on tosi tylsästi Aleksi, mutta me vaan tykättiin siitä eikä parempaakaan keksitty, vaikka Aleksi oli sinä vuonna suosituin nimi vauvoilla. Ajateltiin että onkohan luokassa sitten ties miten monta Aleksia kun menee kouluun. Kuten mun aikana oli esim. Marko ja Ari nimisiä useampi luokassa yläasteella vaikka poikia oli vain 12-13, alaluokalla oli poikia muistaakseni 5-6 joista kaksi Marko-nimistä, ja yläasteella ne samat Markot + yksi lisää, ja sitten kaksi Aria. Mari ja Johanna oli yleisinä nimiä myös.

No nyt on Aleksi koulussa, eikä ole hänen luokallaan eikä rinnakkaisluokilla yhtään Aleksia minun tietääkseni, eikä ole tässä naapurustossakaan ketään saman nimistä. 

Joo ei enää ne suosituimmatkaan nimet ole ollenkaan samalla tavalla suosittuja kuin männävuosikymmeninä. Mutta ehkä se mitä nyt on, niin on samankuuloisia nimiä. Ihmisillä on yhä hyvin samanlaiset ajanmyötä muuttuvat makumieltymykset, mutta sitten olemme kuitenkin niin individualisteja, että on pakko hakea sitä saman suuntaista nimeä laajemmalla skaalalla. Sitten koululuokka kuulostaa vähän sisarusten nimiltä, vaikka ei sitä ihan samaa nimeä olisikaan, mutta on vaikka Akseli ja Olivia ja Ellen ja Elias ja Oliver. Ja sitten taas joku vetää vastapalloon ja suosituksi nimeksi tulee vaikka se Iiris joka on lyhyt luontonimi mutta äänteellisesti tosi erilainen kuin pehmeät Emma ja Ellen ja Aina ja Aava.

Minusta on tosi paljon kauniita nimiä nyt, mutta toki olenkin varmaan jäävi sanomaan tähän ikäluokkaan kuuluvana. Aleksi varsinkin on tosi hieno nimi. Mutta itse olen just sellainen ärsyttävä individualisti, että haluan että lapsen nimi on sinne suuntaan kuin muillakin, mutta ei ihan. Aleksi/Akseli/Elias olisi voinut muuttua Aleksikseksi (mutta sitten olisin tajunnut että aika hankala taivuttaa se Aleksis ja olisin keksinyt jotain muuta).

Luin että sata vuotta sitten nimimuotia oli tytöille äänteellisesti pehmeät, hyviä naisellisia ominaisuuksia lupaavat nimet, ja taas pojille annettiin äänteellisesti ryhdikkäitä voimaa lupaavia nimiä. Aika samat on nytkin, onko se oikeasti klassinen nimeämistapa vai onko se vaan sitä että se isovanhempien/isoisovanhempien aikakausi on se nostalgian kohde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja koska sosioekonomisesti varakkaiden muksut menestyvät ja käyttäytyvät tilastojen mukaan paremmin, on viidentoista vuoden päästä juttu että erikoinen nimi tarkoittaa todennäköisemmin... no tiedätte kyllä. T: lastenohjaaja

Ei tarvi mennä 15v päähän. Wt:n tunnistaa nimestä lähes aina jo nyt. T: yläkouluope

Itse asiassa se menee niin päin, että ope päättää nimen perusteella, että tässä on nyt wt-oppilas.

Jenkeissä, missä tehdään sosiaalipsykologiaa isoilla tilastoaineistoilla, on huomattu, että jos sisaruksista toisella on perinteinen nimi (Mary, Kate) ja toisella erikoinen (Tallulah-Saturn, tai mikä ikinä onkaan) nuo perinteisesti nimetyt saavat selvästi parempia arvosanoja ja menestyvät elämässään paremmin.

Suomessa asiaa ei ole tutkittu, mutta olen kuullut niin monen open huokaavan, että luokan häiriköt tunnistaa jo nimilistan nähdessään, että veikkaan muutaman suomalaisenkin Nicon ja Micon saaneen tuomionsa jo ennen kuin ope on heitä edes tavannut.

Open lapset tietenkin ovat Aino ja Eemil.

Minun lapseni sai tusinanimen ihan sen takia että itselläni oli ennen naimisiin menemistä tosi harvinainen sukunimi joka jäi kaikille mieleen, siitä sai helposti väännettyä kehnoa huumoria ja jota siksi inhosin. Luojan kiitos vanhemmat sentään olivat älynneet antaa minulle normaalin etunimen. Olin älyttömän helpottunut kun viimein siitä eroon pääsin enkä todellakaan halunnut kiusata omaa lastani oudoilla nimillä. Ehkä osa sitten tykkää erottua mutta minä en ainakaan halua olla se Taika-Kukka von Kikkelström jonka kaikki muistaa vain siksi että nimi on niin outo.

Tytöllä on tavallinen, muttei yleinen nimi. Ei löydy top 50 listoilta. Pojalla on tosi harvinainen nimi, ei ole montaa sen nimistä Suomessa. Kuitenkin nimi on yksinkertainen ja helposti lausuttava. Tahallaan olen valinnut ei-yleiset nimet, ettei ole luokalla todennäköisesti samannimisiä. Eikä itseäni vain miellytä yleiset nimet, vaikkei niissä muutoin vikaa olisikaan. Jos tulee lisää lapsia, niin sama meno jatkuu. Mielessä on jo tytölle nimi, joka myöskin tavallinen muttei yleinen (Rebekka).

Eikö se nyt ole jokaisen ihan oma asia, minkälaisen nimen antaa - vai pitäiskö sitä kysyä sinulta? Kaikki eivät tykkää, että lapsi on Jezzica Focusdiina Jurvakainen...

Itse pidän Ronja nimestä tytölle, enkä tiedä yhtäkään pientä lasta jonka nimi olisi Ronja, mutta nimi taisi olla suosiossa 15v sitten koska useampi Ronja niminen teinityttö on kyllä tullut vastaan.

Niinhän se menee, että kun kuljeskelee nyt hautausmaalla, niin siellä on tosi kauniita nimiä 80-120 vuoden takaa, mutta sitä nuoremmat jotka ei vielä niin näy hautakivissä ei ole niin suosittuja, mutta varmaan ehkä nousevat taas kun sukupolvet vaihtuu esim. Sirkka ja Tuula, tosi monien 60-70-vuotiaiden nimi, mutta oletko kuullut teini-ikäisestä tai pikkulapsesta nimeltä Sirkka tai Tuula? Meidän ikäpolvelle nuo on "aikuisten" nimiä, eikä missään nimessä sovi lapselle, mutta taas esim. Nelly joka on mun suvussa ollut liki 100 vuotta sitten syntyneissä sekä isän että äidin puolella on mun korvaan tosi söpö pienen tytön nimi. 

N. sata vuotta sitten oli nuorilla naisilla myös muita lyhyitä nimiä kuten Anna, Aili, Anni, Aino, Elli, Elvi, Fiinu, Fiina, Hilma, Hilja, Hilda, Hulda, Helli, Lempi, Lyyli, Lyyti, Lyydia, Maria, Martta, Saima, Saimi, Saili, Rauha ja Vappu. Katsoin erään tehtaan työntekijöiden nimilistaa josta nämä kaikki on, yhtään pidempää nimeä ei ollut kellään, toki voi olla että jollain näistä oli pidempi ns. virallinen nimi, mutta puhuttelunimet oli nuo.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se menee, että kun kuljeskelee nyt hautausmaalla, niin siellä on tosi kauniita nimiä 80-120 vuoden takaa, mutta sitä nuoremmat jotka ei vielä niin näy hautakivissä ei ole niin suosittuja, mutta varmaan ehkä nousevat taas kun sukupolvet vaihtuu esim. Sirkka ja Tuula, tosi monien 60-70-vuotiaiden nimi, mutta oletko kuullut teini-ikäisestä tai pikkulapsesta nimeltä Sirkka tai Tuula? Meidän ikäpolvelle nuo on "aikuisten" nimiä, eikä missään nimessä sovi lapselle, mutta taas esim. Nelly joka on mun suvussa ollut liki 100 vuotta sitten syntyneissä sekä isän että äidin puolella on mun korvaan tosi söpö pienen tytön nimi. 

N. sata vuotta sitten oli nuorilla naisilla myös muita lyhyitä nimiä kuten Anna, Aili, Anni, Aino, Elli, Elvi, Fiinu, Fiina, Hilma, Hilja, Hilda, Hulda, Helli, Lempi, Lyyli, Lyyti, Lyydia, Maria, Martta, Saima, Saimi, Saili, Rauha ja Vappu. Katsoin erään tehtaan työntekijöiden nimilistaa josta nämä kaikki on, yhtään pidempää nimeä ei ollut kellään, toki voi olla että jollain näistä oli pidempi ns. virallinen nimi, mutta puhuttelunimet oli nuo.

Kyllä Suomessa on aina pitkiä nimiä ollut, esim Elviira. Ne on vaan yleensä lyhennetty esim Elliksi. Nuo luettelemasi nimet olivat tehdas- ja maalaisväestön nimiä. Talon tyttäret olivat niitä Katarina, Josefiina -tyylisiä.

Ja huomaat varmaan, että Fiinu on lyhenne Josefiinasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se menee, että kun kuljeskelee nyt hautausmaalla, niin siellä on tosi kauniita nimiä 80-120 vuoden takaa, mutta sitä nuoremmat jotka ei vielä niin näy hautakivissä ei ole niin suosittuja, mutta varmaan ehkä nousevat taas kun sukupolvet vaihtuu esim. Sirkka ja Tuula, tosi monien 60-70-vuotiaiden nimi, mutta oletko kuullut teini-ikäisestä tai pikkulapsesta nimeltä Sirkka tai Tuula? Meidän ikäpolvelle nuo on "aikuisten" nimiä, eikä missään nimessä sovi lapselle, mutta taas esim. Nelly joka on mun suvussa ollut liki 100 vuotta sitten syntyneissä sekä isän että äidin puolella on mun korvaan tosi söpö pienen tytön nimi. 

N. sata vuotta sitten oli nuorilla naisilla myös muita lyhyitä nimiä kuten Anna, Aili, Anni, Aino, Elli, Elvi, Fiinu, Fiina, Hilma, Hilja, Hilda, Hulda, Helli, Lempi, Lyyli, Lyyti, Lyydia, Maria, Martta, Saima, Saimi, Saili, Rauha ja Vappu. Katsoin erään tehtaan työntekijöiden nimilistaa josta nämä kaikki on, yhtään pidempää nimeä ei ollut kellään, toki voi olla että jollain näistä oli pidempi ns. virallinen nimi, mutta puhuttelunimet oli nuo.

Kyllä Suomessa on aina pitkiä nimiä ollut, esim Elviira. Ne on vaan yleensä lyhennetty esim Elliksi. Nuo luettelemasi nimet olivat tehdas- ja maalaisväestön nimiä. Talon tyttäret olivat niitä Katarina, Josefiina -tyylisiä.

Niin, kuten sanoin että lyhenteitä käytettiin. Nykyään näitä lyhennenimiä ja jopa lempinimiä/lemmikin nimiä on alettu käyttää ihan virallisina niminä. Isoäitini nimi oli Maria Hetafiia ja hän häpesi sitä toista nimeään kuulemma aina, ei meinannut lapsena/nuorena kehdata sanoa koko nimeään, ja mun mielestä se on todella kaunis "prinsessanimi" laitoin sitten oman tyttäreni toiseksi nimeksi myös "prinsessanimen" eli Josefina. Meillä suvussa myös Elisabet, Fredrika, Wilhelmiina, Serafia- nimisiä. Yllättäen 1800-luvun alussa on paljon Susanna nimisiä, se kuulostaa mun korvaan kuitenkin aika modernilta. Eräässä sukuhaarassa on Susanna-nimisellä naisella sekä oma äiti että anoppi myös Susanna-nimisiä. Mutta eipä kyllä ole pikkutyttöjä tullut vastaan pitkään aikaan jonka nimi olisi Susanna.