Erosin suhteesta kolmekymppisenä ja kiinnostavia miehiä tulee ovista ja ikkunoista
Parikymppisenä sai tyytyä siihen mitä sai. Mitä hittoa, eikös nyt pitänyt jo rupsahtaa?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppiset miehet ovat niin epätoivoisia että ottavat lähes kenet tahansa naispuolisen, ettei tarvitsisi yksin olla loppuelämäänsä.
Mistä päättelit, että vain kolmekymppiset miehet kiinnostuvat? Teitkö oletuksen oman ikäni perusteella? AP
Valitse viisaasti, koska jos eroat yli nelikymppisenä, ei tilanne enää ole niin hyvä. Ketuttaa etten tehnyt niin...
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppiset miehet ovat niin epätoivoisia että ottavat lähes kenet tahansa naispuolisen, ettei tarvitsisi yksin olla loppuelämäänsä.
Tikittävä biologinen kello pitää huolen, että epätoivoisuus on lähinnä toisin päin.
Mulla on ihan sama tilanne, vaikka erosin vasta lähempänä 40 vuotta. Mua lähestytään ihan joka paikassa. Työpaikalla, kuntosalilla, autoa tankatessani, ruokakaupassakin! Oli mulla vientiä nuorempanakin, mutta kuvittelin että ne ajat olisi ohi. Mitä vielä!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama tilanne, vaikka erosin vasta lähempänä 40 vuotta. Mua lähestytään ihan joka paikassa. Työpaikalla, kuntosalilla, autoa tankatessani, ruokakaupassakin! Oli mulla vientiä nuorempanakin, mutta kuvittelin että ne ajat olisi ohi. Mitä vielä!
Senkin höpönassu, kyllä nyt huijaat tai vääristelet aika ronskisti totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama tilanne, vaikka erosin vasta lähempänä 40 vuotta. Mua lähestytään ihan joka paikassa. Työpaikalla, kuntosalilla, autoa tankatessani, ruokakaupassakin! Oli mulla vientiä nuorempanakin, mutta kuvittelin että ne ajat olisi ohi. Mitä vielä!
Kai se on uskottava, että jotkut vain puhkeavat myöhemmin kukkaan. Tai sitten jutut rupsahtamisista ovat jotain epävarmojen propagandaa ja asenne on tärkein eikä ketään kiinnosta laskea ryppyjen ja juonteiden määrää jos ihmisestä näkyy ulospäin eloisuus.
Itse en edes niin välitä kumppanin iästä, 10 vuotta nuorempi menee siinä missä 20 vuotta vanhempi jos henkilö on muuten sopiva. AP
Shame on you kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama tilanne, vaikka erosin vasta lähempänä 40 vuotta. Mua lähestytään ihan joka paikassa. Työpaikalla, kuntosalilla, autoa tankatessani, ruokakaupassakin! Oli mulla vientiä nuorempanakin, mutta kuvittelin että ne ajat olisi ohi. Mitä vielä!
Senkin höpönassu, kyllä nyt huijaat tai vääristelet aika ronskisti totuutta.
No en kyllä, miksi niin tekisin, anonyymillä keskustelupalstalla?
Ehkä olen helpommin lähestyttävä kuin sinä?
Mulla oli joku outo vaihe n 30-35 että miehet oli kiinnostuneempia kuin nuorempana, sitten kiinnostus loppui. Liekö ikä vaikuttaa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Shame on you kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama tilanne, vaikka erosin vasta lähempänä 40 vuotta. Mua lähestytään ihan joka paikassa. Työpaikalla, kuntosalilla, autoa tankatessani, ruokakaupassakin! Oli mulla vientiä nuorempanakin, mutta kuvittelin että ne ajat olisi ohi. Mitä vielä!
Senkin höpönassu, kyllä nyt huijaat tai vääristelet aika ronskisti totuutta.
No en kyllä, miksi niin tekisin, anonyymillä keskustelupalstalla?
Ehkä olen helpommin lähestyttävä kuin sinä?
Tuskin, mutta ei mitään väliä.
Ootteko te jotain ihme yli-ihmisiä vai oletteko paikkakuntanne ainoa nainen? Itse erosin kolmekymppisenä enkä oikeasti kelpaa miksikään muuksi kuin yhden illan jutuksi, en pääse edes treffeille. Olen entinen malli ja mitat ja ulkonäkö on pysynyt ja tietääkseni ihan mukavakin ettei näistä pitäisi olla kiinni. Enkä ole yksin, sama kokemus on sinkkukavereillani ja täällä joka päivä keskusteluja aiheesta. En kerta kaikkiaan käsitä miten Helsingistä voi enää löytää miestä oikeaan suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ootteko te jotain ihme yli-ihmisiä vai oletteko paikkakuntanne ainoa nainen? Itse erosin kolmekymppisenä enkä oikeasti kelpaa miksikään muuksi kuin yhden illan jutuksi, en pääse edes treffeille. Olen entinen malli ja mitat ja ulkonäkö on pysynyt ja tietääkseni ihan mukavakin ettei näistä pitäisi olla kiinni. Enkä ole yksin, sama kokemus on sinkkukavereillani ja täällä joka päivä keskusteluja aiheesta. En kerta kaikkiaan käsitä miten Helsingistä voi enää löytää miestä oikeaan suhteeseen.
Helsingissä on ylitarjontaa naisista, koska nuoret naiset muuttavat sinne joukoittain. Maaseutumaisessa kunnassa olisi vientiä, mutta se miesten taso...
Mä erosin nelikymppisenä enkä saa enää ketään. Oon hoikka ja älykäs mutta en kasvoilta erityisen nätti. Oon ollu kiinnostunu useasta mutta minut torjutaan aina.
Vierailija kirjoitti:
Ootteko te jotain ihme yli-ihmisiä vai oletteko paikkakuntanne ainoa nainen? Itse erosin kolmekymppisenä enkä oikeasti kelpaa miksikään muuksi kuin yhden illan jutuksi, en pääse edes treffeille. Olen entinen malli ja mitat ja ulkonäkö on pysynyt ja tietääkseni ihan mukavakin ettei näistä pitäisi olla kiinni. Enkä ole yksin, sama kokemus on sinkkukavereillani ja täällä joka päivä keskusteluja aiheesta. En kerta kaikkiaan käsitä miten Helsingistä voi enää löytää miestä oikeaan suhteeseen.
Tämä onkin paradoksaalista, sillä itse tunnen useita helsinkiläisiä miehiä, jotka elävät etäsuhteessa muualla asuvan naisen kanssa. Oma miesystävänikin asuu Helsingissä, itse parin tunnin ajomatkan päässä. Mikä siinä on, että he eivät sieltä lähempää ole ketään löytäneet? Ei kai teidän helsinkiläisten naisten rima ole jo liian korkealla? Hyviä miehiä nämä kaikki.
Onnea sulle ja muille hehkeille ihmisille! Itse eronnut nelikymppisenä enkä kelpaa edes yhdeksi yöksi kenellekään enää. Viime vkl baarissakin kaikki vaan käveli katsomatta ohi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama tilanne, vaikka erosin vasta lähempänä 40 vuotta. Mua lähestytään ihan joka paikassa. Työpaikalla, kuntosalilla, autoa tankatessani, ruokakaupassakin! Oli mulla vientiä nuorempanakin, mutta kuvittelin että ne ajat olisi ohi. Mitä vielä!
Kamala on vanhan naisen itsepetos.
Olen huomannut saman. Erosin avomiehestä/lasten isästä viime vuonna, reilu kolmekymppisenä ja kiinnostuneita, useimmiten hieman nuorempia, miehiä on riittänyt. Tosin en mitään vakavaa seurustelua ole hakenutkaan, mutta ei nuo ole ihan yhdenillanjuttujakaan olleet. Kaikenlisäksi olen ylipainoinen (hui!!! :D ), kuitenkin melko sopusuhtainen kiloihin nähden ja ihan ok kasvot, kauniiksi ja hauskaksi on kehuttu :)
Ehkä sitä nuorempana vaikutti jotenkin epätoivoiselta tms kun halusi löytää miehen perheenperustamismielessä ja nyt on haussa vain mukava seura.
Moni tuttu ja tuntematon naispuolinenkin on sanonut että hehkun ja veikannut vuosia nuoremmaksi :) Olen kyllä todella tyytyväinen ollutkin tähän elämänvaiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Onnea sulle ja muille hehkeille ihmisille! Itse eronnut nelikymppisenä enkä kelpaa edes yhdeksi yöksi kenellekään enää. Viime vkl baarissakin kaikki vaan käveli katsomatta ohi.
Normisettiä. >35v ja miesten katseet alkavat väistää ja parissa vuodessa eivät kohtaa enää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman. Erosin avomiehestä/lasten isästä viime vuonna, reilu kolmekymppisenä ja kiinnostuneita, useimmiten hieman nuorempia, miehiä on riittänyt. Tosin en mitään vakavaa seurustelua ole hakenutkaan, mutta ei nuo ole ihan yhdenillanjuttujakaan olleet. Kaikenlisäksi olen ylipainoinen (hui!!! :D ), kuitenkin melko sopusuhtainen kiloihin nähden ja ihan ok kasvot, kauniiksi ja hauskaksi on kehuttu :)
Ehkä sitä nuorempana vaikutti jotenkin epätoivoiselta tms kun halusi löytää miehen perheenperustamismielessä ja nyt on haussa vain mukava seura.
Moni tuttu ja tuntematon naispuolinenkin on sanonut että hehkun ja veikannut vuosia nuoremmaksi :) Olen kyllä todella tyytyväinen ollutkin tähän elämänvaiheeseen.
Miten joku tuttu voi veikata sinua vuosia nuoremmaksi? Onko kaverisi dementoituneita :D Myönnä pois, vanha olet.
Kolmekymppiset miehet ovat niin epätoivoisia että ottavat lähes kenet tahansa naispuolisen, ettei tarvitsisi yksin olla loppuelämäänsä.