Miten olette päässeet narsistista tunnepuolella eroon?

Vierailija kirjoitti:

Siis kun narsisti ei ole enään kiinnostunut teistä,niin mitkä ovat keinot päästä itse suhteen yli?

Etköhän sä etsi uuden ”””narsistin”””.

Ajattelemalla sitä kaikkea kurjuutta mitä se henkilö toi elämääsi,eiköhän se sillä ajan kanssa lähde.

Hei, älä välitä kommentista nro 1. Ymmärrän sinua ihan hyvin. Minullakin on taustalla vaikea ihmissuhde ihmiseen, jonka olen luokitellut narsistiksi. Hän liehitteli minua, sitten loukkasi ja aina vetäisi minut takaisin liekaan. Tätä jatkui pari vuotta. Viimein lakkasin itse olemasta häneen yhteydessä, ja viestinvaihdossa muutuin välinpitämättömäksi, samoin kun tapasimme.

Nyt hän ei enää ole yhteydessä. Silti, kaiken mielipahan  jälkeen, salaa toivon koko ajan että hän lähettäisi viestin, soittaisi tai jollain lailla huomioisi minua. Vaikka tiedän, että on kaikin tavoin parempi, ettei hän enää sotke elämääni.

Kiitos:)Tuntuu surulliselta ajatella,että niin vähän lopulta merkitsi tai ei yhtään,että toinen voi sinut korvata noin vain.Yritän itse olla ottamatta yhteyttä vaikka tekee mieli koko ajan soittaa.Minullakin melkein 2v. on -off suhde..erosimme useamman kerran tuona aikana ja hänellä varmasti oli muitakin naisia.

Minulle ratkaiseva hetki oli, kun hän jäi kiinni valehtelusta, ja tajusin kuinka vähän hän on oikeasti kiinnostunut asioistani. Lopetin yhteydenpidon kokonaan. Sitten kuitenkin kun näimme tästä kuukauden päästä, hän oli todella huomaavainen ja lämmin, koko ajan hakeutui seuraani. Nyt taas, ei mitään.  Todella raastava ihmissuhde.

Laita You tubeen sana narsisti ja katso niitä videoita.

Kokosin kolme kuukautta samaa tuhannen palan palapeliä. Otin aikaa ja yritin aina puristaa minuutin pari siitä pois. Ensin piti ottaa itkutaukoja enemmän, sitten vähemmän, lopulta ei lainkaan. Seuraavan vuoden haaveilin hänen tappamisestaan kansalaisvelvollisuutena, jotta muiden ei tarvitsisi kärsiä moista tyyppiä. Ihan tosissani koin niin, vaikka hyvin tiesin etten tosiasiassa haluaisi niin toimia. Luulen kuitenkin ymmärtäväni tiettyä murhaajatyyppiä nykyisin.

Päätin erosta itse, mutta en päässyt yli siitä, että ihminen joka kuulemma edelleen rakastaa sinua yli kaiken, kaksi viikkoa myöhemmin rakastaa ihan tosissaan seuraavaa elämänsä naista, ja haluaa kertoa sinulle kuin äidille, miten hyvin menee ja miten ihana toinen on.

Oi sitä häpeän määrää, jota koki kun lopultakin oli pakko ymmärtää, mikä toinen oikeasti on miehiään. Hän kun oli verrattain hyvä näyttelemään ihmistä normaaliarjessa. Jälkikäteen olisin ehkä ollut traumaterapian tarpeessa. Koin pelastuneeni täpärästi suden suusta.

Vierailija kirjoitti:

Kokosin kolme kuukautta samaa tuhannen palan palapeliä. Otin aikaa ja yritin aina puristaa minuutin pari siitä pois. Ensin piti ottaa itkutaukoja enemmän, sitten vähemmän, lopulta ei lainkaan. Seuraavan vuoden haaveilin hänen tappamisestaan kansalaisvelvollisuutena, jotta muiden ei tarvitsisi kärsiä moista tyyppiä. Ihan tosissani koin niin, vaikka hyvin tiesin etten tosiasiassa haluaisi niin toimia. Luulen kuitenkin ymmärtäväni tiettyä murhaajatyyppiä nykyisin.

Päätin erosta itse, mutta en päässyt yli siitä, että ihminen joka kuulemma edelleen rakastaa sinua yli kaiken, kaksi viikkoa myöhemmin rakastaa ihan tosissaan seuraavaa elämänsä naista, ja haluaa kertoa sinulle kuin äidille, miten hyvin menee ja miten ihana toinen on.

Oi sitä häpeän määrää, jota koki kun lopultakin oli pakko ymmärtää, mikä toinen oikeasti on miehiään. Hän kun oli verrattain hyvä näyttelemään ihmistä normaaliarjessa. Jälkikäteen olisin ehkä ollut traumaterapian tarpeessa. Koin pelastuneeni täpärästi suden suusta.

Hienosti sanottu, tämän muistan aina

Kuulkaas se narsisti juuri saa ihmisen koukkuun tuolla nostamalla jalustalle ja saa tuntemaan,että olet jotenkin ainutlaatuinen ja hohdokas ja juuri tuollainen superihminen on sinusta kiinnostunut.Kaikki on valetta.Narsisti luo illuusion.Narsisti on sen peliinsä takana ihan tavallinen kuolevainen.Mutta juuri tuon illuusion vuoksi narsistia jää ikävöimään.

Tärkeä pointti oli..että hän jotenkin huomioisi minut..

Narsistin huomio sinuun on se koukku jota jäät kaipaamaan,että olisit jotain enemmän kuin olet.Valetta taas.Narsisti on illuusion mestari.Tämän kun tajuaa niin narsistia ei enään kaipaa.

Sillä sinä myös itse kykenet olemaan kaikkea...ja ilman narsistia.

Tämäkin ketju todistaa, että narsistin uhriksi päätyy usein huonolla itsetunnolla varustettu ja läheisriippuvainen ihminen. Silti itsessä ja omassa käytöksessä ei nähdä mitään vikaa. Ei edes jälkeen päin, vaikka miten olisi päähän potkittu.

Ajan kanssa, itsellä auttoi terapia mutta lopullinen helpotus ja suurin muutos koitti vasta kun löysin uuden suhteen johon keskittyä. Silti oli vaikea selvitä niistä emotionaalisista traumoista ja asiat pyörivät mielessä pitkään, vaikka olin jo rakastunut uuteen. Pakko todeta myös että toki se uuden suhteen löytäminen tuntui aluksi aivan mahdottomalta, eikä olisi löytynyt varmaan vieläkään ellen olisi aluksi uskaltanut ottaa narsistisiin kunnolla etäisyyttä ja käsitellyt perinpohjin niitä syitä jotka johtivat siihen helvettiin. Kuitenkin uusi rakkaus on ollut niin päinvastaista ja tuonut elämään niin paljon hyvää, ettei valinta ollut siinä vaiheessa enää vaikea vaikka se narsistin unohtaminen ja tapahtuneen hyväksyminen ei tapahdukaan hetkessä. Se nimittäin on päätös että päättää unohtaa jonkun, on sinun päätettävissä valita se vaihtoehto että ei anna narsistille enää valtaa. Järjestät elämäsi ikään kuin uudelleen niin että mikään ei tue sinua huonossa valinnassa, ja koitat kaikin puolin ehkäistä sellaiset käytösmallit tai tavat jotka ajavat sinut uudelleen ja uudelleen kierteeseen jossa annat aikaa ja energiaa epäterveelle suhteelle.

Tsemppiä, tiedän miltä tuo epätoivo tuntuu. Olen itsekin kirjoittanut tänne monta kertaa aiheesta, ja vajaat pari vuotta sitten kirjoitin että tahtoisin oikeasti tappaa itseni kun en vaan meinaa päästä narsisista yli. Mutta kas kummaa, vuoden päästä tästä olin löytänyt jo tämän oikeasti hyvän miehen, ja tämä tapahtui nimenomaan sen jälkeen kun olin tehnyt päätöksen keskittyä itseeni ja tulla ehjäksi. Se on vaikeaa, mutta ei mahdotonta ja vie aikaa mutta loppujen lopuksi parikin vuotta on lyhyt aika ihmisen koko elämässä. Aluksi et voi mitenkään kontrolloida tunteitasi mutta voit silti vaikuttaa tekoihin, eli päätät esim. olla ottamatta yhteyttä tunteista huolimatta. Pikkuhiljaa huomaat että sinulla alkaa heräämään kiinnostusta muihinkin asioihin ja ihmisiin ja sitä energiaa vapautuu. Kun elämässä luopuu tai joutuu menettämään jotain, aina, ihan aina tulee sen tilalle myös jotakin. Tässä tapauksessa narsistin tilalle tulee joka tapauksessa joku uusi ihminen tai suhde ennen pitkää, mutta sinä voit vaikuttaa siihen onko tulevat suhteet terveempiä vai toistavatko ne samaa kaavaa. Muista myös että ne kaikista vaikeimmat kokemukset opettavat meitä yleensä eniten.

Ei toista poskea kirjoitti:

Tämäkin ketju todistaa, että narsistin uhriksi päätyy usein huonolla itsetunnolla varustettu ja läheisriippuvainen ihminen. Silti itsessä ja omassa käytöksessä ei nähdä mitään vikaa. Ei edes jälkeen päin, vaikka miten olisi päähän potkittu.

No miksiköhän arvelet minun kokeneen niin järkyttävää häpeää? Siksikö, kun menetin tämän kansallisaarteen huomion? Ei kuule, omaa hölmöyttänihän minä häpesin.

Nuorena minun itsetunnossani ei ollut suurempaa vikaa. Olin se reilu ja rohkea. Eikä tulisi heti mieleen ajatella itseäni läheisriippuvaiseksikaan, olin aina se jättävä osapuoli ja ajankohtaan nähden riippumaton. Ehkä sitten jälkikäteen ajateltuna se reiluus oli turhankin ohjelmallista ja kieroutunutta omahyväisyyttä, ja rohkeus oli sellaisen pelottomuutta, joka on kokenut hiukan liikaa jo valmiiksi hätkähtääkseen ihan vähästä. Mutta näkökulmasi on erikoinen, jos huono itsetunto ja läheisriippuvuus ovat asioita, jotka tekevät ihmisestä jotenkin epäihmisen.

Hyvin harva tässä maailmassa lopulta virheitään tunnustaa ennen kuin on kaikki muut keinot kokeiltu. Ei vain taida olla nimeä omalle näkökulmallesi vielä keksitty. Metauhri? Kaipa me kaikki senkin taidon osaamme. Uhrin uhri on toki aina parempi ihminen kuin uhri itse.

Helvetin helposti. Kauan ennen eroa jo haaveilin, että hän löytäisi uuden uhrin.

Kuulostaa, ap, siltä, ettet edes ole tavannut narsistia.

Vierailija kirjoitti:

Helvetin helposti. Kauan ennen eroa jo haaveilin, että hän löytäisi uuden uhrin.

Kuulostaa, ap, siltä, ettet edes ole tavannut narsistia.

Tämä! Narsistista toivoo pääsevänsä eroon ei joutuvansa. Säälin uutta naiivia uhria mutta nyt täytyy ajatella itsensä kuntoon saattamista.

Suosittelen lämpimästi kirjaa 'Eksäholisti'.

Osuvasti kerrottu riippuvuudesta "väärään ihmiseen" ja keinot, miten irtautua.

Onko se aina niin,että narsisti hylkää uhrinsa..uhri ei hylkää narsistia?lopulta kun tuntuu,että useat uhrit jäävät kaipaamaan narsistia?en usko,että kukaan narsistin uhri on lopullisesti unohtanut narsistinsa.