Lue keskustelun säännöt.
Onko hautajaiset vainajan vai omaisten juhla?
03.10.2017 |
Aloin miettiä miten haluaisin omat hautajaiseni järjestettävän ja vastaan tuli useita keskusteluja jossa ajatus vainajan näköisistä juhlista torpattiin.
Toisaalta juhla on vainajan viimeinen hyvästi jonka soisin olevan hänen tyylinen "läksiäis" juhla.
Mutta toisaalta ymmärrän myös vasta argumentin siitä, että hautajaisten suunnitteleminen voi olla suuri osa surutyötä missä ns. viimeisen kerran saa pitää huolta rakkaastaan.
Mitä mieltä av? Onkp hautajaiset vainajan vai omaisten juhla?
Kommentit (16)
Se on osa omaisten surutyötä ja tarkoitettu sen helpottamiseksi. Omaisia kyllä yleensä helpottaa ja auttaa, jos vainaja on ehtinyt ilmaista tahtonsa. Silloin on vähemmän miettimistä ja voi kokea enemmän yhteyttä vainajaan.
Tosin oma vanhempani olisi halunnut tulla haudatuksi entiselle kotiseudulleen toiselle puolelle Suomea. Teimme silti miten parhaaksi näimme ja hautasimme hänet omille kotikonnuillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaisten surujuhla, jonka keskipiste vainaja on.
Toivottavasti ylösnousemustoivo on myös selkeästi esillä lohduttamassa.
Ei tarvitse minua tai minun muistoani juhlia. Minulla on sellainen toive, että raato tuhkataan ilman seremonioita ja tuhka sirotellaan jonnekin ilman omaisia ja muistomerkkejä. Omaisuus on luetteloitu ja testamentattu Korppoon kunnalle, vaikka minulla ei sinne mitään yhteyksiä olekaan. Hankkikoot sillä vaikka kouluruokaa tai jotain...
Esimerkiksi kuolemansairaille omien hautajaisten suunnittelu voi olla tärkeää, mutta pitäisin mielessä kuitenkin että omaiset haluavat jättää jäähyväiset kunnolla. Sanoisin siis, että vainajan tahtoa kunnioitetaan, mutta hän ei vaadi mitään "kipataan kuoppaan ilman juhlamenoja"-hautajaisia itselleen.
Omat hautajaiset voisi olla ulkomailla oman perheen kesken. Tuhkat kipataan mahd. eco ystävällisesti mereen ja mennään porukalla juomaan shampanjaa. Sitten loppuillan perhe saisi toteuttaa haluamallaan tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut parin viime vuoden aikana järjestämässä läheisten hautajaisia, ja se on saanut toivomaan, että vainajilla olisi ollut joitain ennalta lausuttuja, ehkä jopa kirjoitettuja toiveita omista hautajaisistaan. Nyt jouduimme sukulaisten kesken ensinnäkin vähän arpomaan, miten olisi paras toimia tietyissä asioissa, ja toisekseen kuuntelemaan arvostelua tehdyistä ratkaisuista. Sellaista ei suruaikaan jaksaisi.
Miellän hautajaiset vainajan "näköisiksi" surutilaisuudeksi. Eli hautajaisissa pitää muistaa vainajan elämää ja hänen arvosta miaan asioita. Musiikki tulee mieleen erityisesti ja esim jos vainaja on ollut rock-henkinen niin ehdottomasti hautajaisissa kuuluu soittaa rockia. Itse olen laatinut mielimusiikkia, jota toivon että hautajaisissani soitetaan.
Vainajan persoonaa muistellaan - lämmöllä ja on hyvä etsiä mukavia muistoja. Jokaisen on hyvä listata asioita eläissään ja kirjoittaa ne talteen ja vinkata läheisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaisten juhla se ensisijaisesti on. Vaikka vainaja olisi halunnut hautajaisistaan sambakarnevaalit, jossa ei itketä vaan iloitaan elämästä, niin ei se vainaja sitä itse ole näkemässä. Voihan siitä järjestää jonkinlaisen kompromissin.
Toki vainajan toiveiden kunnioittaminen myös tuntuu usein omaisista tärkeältä ja ehkä jotain toiveita voisi olla hyvä ollakin olemassa. Oma isoisäni esim. ei ollut yhtään uskonnollinen, jopa uskonnon vastainen ja hautajaisten järjestäminen oli vähän hankalaa kun ei ollut sitä tiettyä kaavaa, jossa käydään ensin kirkossa jne. Eli kyllä ne aina tarkatkin ohjeet voi joissain tilanteissa helpottaa surevan omaisen tilannetta, kun ei tarvitse alkaa improvisoimaan.
En tykkää perinteisistä "pönötys" hautajaisista. Itse en halua ollenkaan hautajaisia. Perhe voi käydä tuomassa kukat ja hyvästelemässä sairaalan ruumishuoneella tai missä nyt sitten olenkin ja sitten vaan ruumisautoon ja uuniin.
Tulen kummitelemaan ja aiheutan painajaisia jos minun viimeistä tahtoani ei noudateta. Jos joku sukulainen on hautajaishullu eikä minun toivettani hyväksy niin odottakoon että itse kuolee niin voipi viettää vaikka mitkä megahautajaiset.
Kaikken eniten nyppii ihan random ihmiset jotka haluaa määrätä muiden hautajaisistakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun miehen isä kuoli reilu 5 vuotta sitten ja kyllä hänen hautajaiset olivat hänen juhla. Saattohoidon aikana hän kertoi kenet saa kutsua, mitä tarjoillaan, laulut ja virret jotka haluaa siellä soitettavan, valitsi oman arkkunsa hautajaisiin, uurnan hautaamiseen, vaatteet joissa haluaa tulla haudatuksi, päätti kuka kantaa arkkua milläkin kohdalla, missä järjestyksessä lähimmät omaiset käyvät arkulla.
Ne olivat hienot hautajaiset, joissa tuntui että appiukko oli vielä läsnä. Vainajan tahtoa on ehdottomasti kunnioitettava, mikäli jotain toiveita hautaamisen ja hautajaisten suhteen esittää.
10 jatkaa vielä että äitini taas oli hyvin perinteinen ihminen ja hänelle järjestin hänen toiveiden mukaiset isot perinteiset hautajaiset. Äitini oli suunnitellut kaikki valmiiksi ja hänen toiveita kunnioitettiin pilkun tarkasti.
Toivottavasti itse saan kuolleena saman kohtelun eikä minun erilaisia toiveita jyrätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni ei ole kauhean merkityksellistä, millaiset omat hautajaiset tulevat olemaan. Ehkä ajattelen hautajaisten olevan enemmän omaisten surujuhla. Toki jos vainajalla on jotain toiveita hautajaisistaan, niin ne pitää mielestäni toteuttaa.
Minun hautajaisissani kuunnellaan Catapillan ja Zhinnin koko tuotanto ja juodaan piparjuurivodkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ikinä vielä vainaja ollut juhlatuulella.
Mun hautajaiset on omaisten juhla. Mutta mummoni hautajaiset järjestin sen mukaan, mitä tiesin että hän arvosti.
Se on osa omaisten surutyötä ja tarkoitettu sen helpottamiseksi. Omaisia kyllä yleensä helpottaa ja auttaa, jos vainaja on ehtinyt ilmaista tahtonsa. Silloin on vähemmän miettimistä ja voi kokea enemmän yhteyttä vainajaan.
Tosin oma vanhempani olisi halunnut tulla haudatuksi entiselle kotiseudulleen toiselle puolelle Suomea. Teimme silti miten parhaaksi näimme ja hautasimme hänet omille kotikonnuillemme.