Onko kukaan muu nelikymppinen aivan kypsä ihan kaikkeen?

Olen lopen kyllästynyt vain säästämään ja säästämään ja karsimaan kuluja. Niin työpaikalla kuin kotonakin. Tilastollisesti menee paremmin kuin ikinä mutta mihin/kenelle se raha&hyvinvointi oikein valuu? MIhinkään ei ole missään resursseja. Tässä iässä pitää säästää eläkevuosiin (ja toivoa silmät ristissä että töitä riittäisi edes muutaman vuoden vielä samalla kun toitotetaan että eläkeikä tulee nousemaan 70 tai 75-vuoteen kun ei ole rahaa maksaa eläkkeitä aiemmin. Muttei kyllä ole töitäkään. Paitsi ehkä siivousta tai kouluttautumalla lähihoitajaksi.

Koskaan ei saa syödä itseään kylläiseksi kun paino nousee pelkästä ajatuksesta. Ikinä ei saa levätä kun joko töissä täytyy tehdä enemmän tai vähintään pitää liikkua 2-3h/ pv. Työpäivät 8-9h/pv, matkat 1h/suunta ja kotihommat (siivoaminen, pyykkääminen, ruoanlaitto jne) ja siihen päälle sitten se liikkuminen. Unentarpeen jos saisi alas niin sitten yhtälö ehkä onnistuisi, Ja iäkkäistä vanhemmista pitäisi ehtiä pitää huolta ja heille tapella hoitoa ja palveluita. Tuntuu niiiiin huijatulta; oliko elämä joskus helppoa? Tai voisiko se olla?