Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsi kiinnostumaan koulunkäynnistä?
02.10.2017 |
Kyseessä ala-asteikäinen lapsi ja vaikuttaa että ei kiinnosta lähes mikään. Osaa kyllä tarvittessa laskea ja äidinkielen tehtävät sujuvat, mutta vain kauhean väännön jälkeen.
Kommentit (9)
Omista kouluajoistani on jo aikaa, mutta muistan suurimmaksi ongelmaksi omilta yläasteajoiltani sen, että koulussa opiskeltiin kaikkea turhaa siis paljon sellaista oikeasti vaikeaa, mutta oikeasti kuitenkin hyödytöntä tietoa. Paljon olisi pitänyt oppia sellaista, jota en ole elämässäni tarvinnut mihinkään. Toisaalta tälläistä en myöskään oikein oppinut. Sen sijaan olisin kaivannut enemmän opetusta siitä, miten selviytyä elämässä, kokonaisvaltaista elämänhallinnan, mitä tehdä missäkin kriisissä, miten toimia sossun, te-toimiston, Kelan jne. kanssa, toimeentuloa, mielenterveyttä jne. Tälläinen olisi säästänyt ainakin minut monelta ongelmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos näyttäisit itse mallia innostumisesta? Kysyt vaikka lapselta ensin, miksi hän ei ole innostunut ja sitten kyselet, mitä heille tällä hetkellä opetetaan ja olet aidosti kiinnostunut.
Näytä esimerkkiä. Keksi hauskoja tapoja linkittää opeteltavia asioita tosielämään.
Nalkuttamalla lapsi ei ikinä innostu. Koulu on hänen mielestään joko tylsää tai vaikeaa, ota vanhempana selvää kumpaa ja korjaa asia parhaasi mukaan.
Ei kai se ole niin vaikeaa. Kuunnelkaa lapsianne. Tämä tietysti vaatii että puhuu lapsen kanssa, ei lapselle.
Maagista reseptiä tuskin on, mutta...
-pitäkää kiinni siitä, että läksyt tehdään, niin että siitä tulee itsestäänselvyys
-ennakoikaa ja jakakaa läksyt osiin. Jos läksyjen tekeminen on vaikeaa, syynä voi olla se, että lapsi ahdistuu isolta tuntuvasta läksyjen määrästä. Tällöin voi auttaa, että läksyt tehdään ihan naurettavan pienissä erissä, tyyliin puoli tehtävää kerrallaan.
-Tehkää lapsen kanssa yhdessä, älkää jättäkö yksin tehtävien kanssa
-Yrittäkää innostaa lukemaan, etsikää kirjoja, jotka kiinnostavat. Hankalaa mutta erittäin palkitsevaa kun lapsi alkaa lukea innolla. Sarjakuvat on hyvä.
-kehukaa vuolaasti aina kun on aihetta, pienestäkin
Vierailija kirjoitti:
Maagista reseptiä tuskin on, mutta...
-pitäkää kiinni siitä, että läksyt tehdään, niin että siitä tulee itsestäänselvyys
-ennakoikaa ja jakakaa läksyt osiin. Jos läksyjen tekeminen on vaikeaa, syynä voi olla se, että lapsi ahdistuu isolta tuntuvasta läksyjen määrästä. Tällöin voi auttaa, että läksyt tehdään ihan naurettavan pienissä erissä, tyyliin puoli tehtävää kerrallaan.
-Tehkää lapsen kanssa yhdessä, älkää jättäkö yksin tehtävien kanssa
-Yrittäkää innostaa lukemaan, etsikää kirjoja, jotka kiinnostavat. Hankalaa mutta erittäin palkitsevaa kun lapsi alkaa lukea innolla. Sarjakuvat on hyvä.
-kehukaa vuolaasti aina kun on aihetta, pienestäkin
Juuri näin. Meillä lisäksi käytössä tarrataulut joihin saa tarran kun
- läksyt on tehty ja tarkastettu
- kun on lukenut 15 minuuttia ääneen
- jos koulusta ei tule negatiivista palautetta tai tulee positiivinen palaute.
Paljon juttelen lapsen kanssa siitä kuinka tärkeää on oppia nämä perusasiat koska opeteltavat jutut vaikeutuvat mitä ylemmille luokille menee. Yritän myös pitää huolta siitä että läksynteko ei tunnu kohtuuttoman hankalalta (eli läksyjä ei tehdä nälkäisenä tai väsyneenä). Joskus on helpompi tehdä läksyt aamulla herättyä jos on myöhäisempi aamu kuin takuta niiden kanssa illalla rättiväsyneenä.
Kaikesta onnistumisesta kehutaan kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vääntöä vaan lisää. Lapsen tulee oppia, että elämässä on asoita jotka tulee hoitaa vaikkei kiinnostaisikaan.
Ei siinä muukaan oikein auta, mutta.... Itse olen nyt nelikymppinen tällainen ihminen jota jo lapsena ei kiinnostanut ns. mikään, ei ainakaan koulussa. Luonto, eläimet, kaverit kiinnosti kyllä. Koulu oli kamalaa pakkopullaa johon oli itkua vääntäen pakotettava itsensä. Sama meno jatkuu vieläkin työn suhteen. Joka aamu kauhea itsensä ruoskiminen että saa itsensä sinne (it-alan sinänsä ihan hyvään) työhön ja töissä jokainen tehtävä on hoidettava "hammasta purren".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vääntöä vaan lisää. Lapsen tulee oppia, että elämässä on asoita jotka tulee hoitaa vaikkei kiinnostaisikaan.
Ei siinä muukaan oikein auta, mutta.... Itse olen nyt nelikymppinen tällainen ihminen jota jo lapsena ei kiinnostanut ns. mikään, ei ainakaan koulussa. Luonto, eläimet, kaverit kiinnosti kyllä. Koulu oli kamalaa pakkopullaa johon oli itkua vääntäen pakotettava itsensä. Sama meno jatkuu vieläkin työn suhteen. Joka aamu kauhea itsensä ruoskiminen että saa itsensä sinne (it-alan sinänsä ihan hyvään) työhön ja töissä jokainen tehtävä on hoidettava "hammasta purren".
Siinäpä hyvä esimerkki, miksi asiat pitää saada heti lapsena oikeille raiteille. Jos ei heti ongelmien alkaessa reagoida vaan annetaan olla niin vielä nelikymppisenäkin vaikuttaa työmotivaatioon.
Vääntöä vaan lisää. Lapsen tulee oppia, että elämässä on asoita jotka tulee hoitaa vaikkei kiinnostaisikaan.