Lue keskustelun säännöt.
Nyt on hyvät neuvot tarpeen! Liittyy pettämiseen, voitteko auttaa?
02.10.2017 |
Mies jäi kiinni pettämisestä, joka on tapahtunut yli 5 vuotta sitten, kun meillä meni tosi huonosti. Onko ainoa tapa päästä yli, että kostaisin ja teen saman itse hänelle? Alkaa olla sellainen olo, etten muuten pääse tästä yli. Onko ihan hullu ajatus? Miten muut olette päässeet eteenpäin?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yllätyksenä tuli. En nyt jaksa kertoa yksityiskohtia. Masentaa aivan julmetusti, rakastan kuitenkin tätä miestä kovasti. Lähteekö paha olo koskaan pois, jos jatkan hänen kanssaan?
Mun mies kanssa valehteli järjestelmällisesti puoli vuotta. Rakastin niin paljon, että päätin jatkaa. Nyt vuosia myöhemmin tajuan, että olis pitäny antaa mennä vaan...ei tää tuska lähde eikä luottamus koskaan palaa. Plus katkeruus valehtelusta.
Kunpa voisin jutella kanssasi. On tämä hirveää tuskaa. Oletko tosiaan tuota mieltä? Ehkä pitäisi uskoa sinua, ja antaa miehen mennä. Tajuaisiko mies sitten kuinka paljon tuskaa hän aiheutti?
Olen tasan tuota mieltä. Sillä ei ole väliä tajuaako mies koskaan. Sillä on väliä, kuinka hitosti on joutunu asian takia kärsimään. Olen alkanu oireilee ihan fyysisesti tämän asian takia. Ja sekin vielä, että asiasta ei koskaan enää puhuttu, kun se tuli ilmi. Silloin puitiin, mutta sitten ollaan leikitty kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Korjaan, ehkä kolme kertaa olen erikseen ottanu asian puheeksi, kuinka vieläkin kärsin koko jutusta. Eikä mies edes koskaan tunnustanu kaikkea. Sekin painaa todella paljon. Kun en koskaan ole saanu raakoja faktoja nenäni eteen, jonka perusteella olisin voinu aikoinani päättää, haluanko suhdetta niistä huolimatta jatkaa.
Kuulostaa pahalta. Entä jos nostaisit kissan uudestaan pöydälle? Miten voi päästä yli, jos ei tiedä faktoja? Minä hankkisin tietooni faktat tuossa tilanteessa.
En enää jaksa. Kärsin vain. Tämä olotila tulee aaltoina sisälläni. Ja kun tässä ei ole kyse kerta kännipanosta, vaan ihan puolen vuoden yhteydenpidosta ja rakkaudentunnustuksista, jonka mies kiistää. Se rakkaudentunnustus mua on riivannu nää vuodet. En tiedä, onko se totta vai ei.
Jos nyt saisin palata aikakoneella tuohon aikaan, eroaisin. Tää tuska ja epävarmuus on ollu jotain aivan raastavaa. En suosittele kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ratkaisu ongelmaan, vaan satutat itseäsi vielä enemmän, kun alennut miehesi tasolle. Miten voit arvostaa sen jälkeen itseäsi?
Kumppaninen pettäminen hajoittaa suhteen tuhanneksi sirpaleeksi, eikä sitä suhdetta mihin olet panostanut ja rakastanut enää ole, vaan kaikki on rakennettava uudestaan. Jotkut pystyvät rakentamaan uuden suhteen ja jotkut eivät.
Jos et tunnu pääsevän yli, parempi erota, näin ainakin säilytät oman arvostuksesi ja kunnioituksesi, jotka ovat elämän peruspilareita.
Itse en vastaavassa tilanteessa pystynyt, sillä kaikki se luottamus, arvostus ja kunnioitus oli kadonnut, mitä oli suhteessa ennen pettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yllätyksenä tuli. En nyt jaksa kertoa yksityiskohtia. Masentaa aivan julmetusti, rakastan kuitenkin tätä miestä kovasti. Lähteekö paha olo koskaan pois, jos jatkan hänen kanssaan?
Mun mies kanssa valehteli järjestelmällisesti puoli vuotta. Rakastin niin paljon, että päätin jatkaa. Nyt vuosia myöhemmin tajuan, että olis pitäny antaa mennä vaan...ei tää tuska lähde eikä luottamus koskaan palaa. Plus katkeruus valehtelusta.
Kunpa voisin jutella kanssasi. On tämä hirveää tuskaa. Oletko tosiaan tuota mieltä? Ehkä pitäisi uskoa sinua, ja antaa miehen mennä. Tajuaisiko mies sitten kuinka paljon tuskaa hän aiheutti?
Olen tasan tuota mieltä. Sillä ei ole väliä tajuaako mies koskaan. Sillä on väliä, kuinka hitosti on joutunu asian takia kärsimään. Olen alkanu oireilee ihan fyysisesti tämän asian takia. Ja sekin vielä, että asiasta ei koskaan enää puhuttu, kun se tuli ilmi. Silloin puitiin, mutta sitten ollaan leikitty kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Korjaan, ehkä kolme kertaa olen erikseen ottanu asian puheeksi, kuinka vieläkin kärsin koko jutusta. Eikä mies edes koskaan tunnustanu kaikkea. Sekin painaa todella paljon. Kun en koskaan ole saanu raakoja faktoja nenäni eteen, jonka perusteella olisin voinu aikoinani päättää, haluanko suhdetta niistä huolimatta jatkaa.
Kuulostaa pahalta. Entä jos nostaisit kissan uudestaan pöydälle? Miten voi päästä yli, jos ei tiedä faktoja? Minä hankkisin tietooni faktat tuossa tilanteessa.
En enää jaksa. Kärsin vain. Tämä olotila tulee aaltoina sisälläni. Ja kun tässä ei ole kyse kerta kännipanosta, vaan ihan puolen vuoden yhteydenpidosta ja rakkaudentunnustuksista, jonka mies kiistää. Se rakkaudentunnustus mua on riivannu nää vuodet. En tiedä, onko se totta vai ei.
Jos nyt saisin palata aikakoneella tuohon aikaan, eroaisin. Tää tuska ja epävarmuus on ollu jotain aivan raastavaa. En suosittele kenellekään.
Kuinka kauan siitä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yllätyksenä tuli. En nyt jaksa kertoa yksityiskohtia. Masentaa aivan julmetusti, rakastan kuitenkin tätä miestä kovasti. Lähteekö paha olo koskaan pois, jos jatkan hänen kanssaan?
Mun mies kanssa valehteli järjestelmällisesti puoli vuotta. Rakastin niin paljon, että päätin jatkaa. Nyt vuosia myöhemmin tajuan, että olis pitäny antaa mennä vaan...ei tää tuska lähde eikä luottamus koskaan palaa. Plus katkeruus valehtelusta.
Kunpa voisin jutella kanssasi. On tämä hirveää tuskaa. Oletko tosiaan tuota mieltä? Ehkä pitäisi uskoa sinua, ja antaa miehen mennä. Tajuaisiko mies sitten kuinka paljon tuskaa hän aiheutti?
Olen tasan tuota mieltä. Sillä ei ole väliä tajuaako mies koskaan. Sillä on väliä, kuinka hitosti on joutunu asian takia kärsimään. Olen alkanu oireilee ihan fyysisesti tämän asian takia. Ja sekin vielä, että asiasta ei koskaan enää puhuttu, kun se tuli ilmi. Silloin puitiin, mutta sitten ollaan leikitty kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Korjaan, ehkä kolme kertaa olen erikseen ottanu asian puheeksi, kuinka vieläkin kärsin koko jutusta. Eikä mies edes koskaan tunnustanu kaikkea. Sekin painaa todella paljon. Kun en koskaan ole saanu raakoja faktoja nenäni eteen, jonka perusteella olisin voinu aikoinani päättää, haluanko suhdetta niistä huolimatta jatkaa.
Kuulostaa pahalta. Entä jos nostaisit kissan uudestaan pöydälle? Miten voi päästä yli, jos ei tiedä faktoja? Minä hankkisin tietooni faktat tuossa tilanteessa.
Mitä kaikkia faktoja sitä pitää tietää? Mulle riitti tieto siitä, että mies oli pettänyt ja tunnontuskistaan huolimatta jatkoi salasuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yllätyksenä tuli. En nyt jaksa kertoa yksityiskohtia. Masentaa aivan julmetusti, rakastan kuitenkin tätä miestä kovasti. Lähteekö paha olo koskaan pois, jos jatkan hänen kanssaan?
Mun mies kanssa valehteli järjestelmällisesti puoli vuotta. Rakastin niin paljon, että päätin jatkaa. Nyt vuosia myöhemmin tajuan, että olis pitäny antaa mennä vaan...ei tää tuska lähde eikä luottamus koskaan palaa. Plus katkeruus valehtelusta.
Kunpa voisin jutella kanssasi. On tämä hirveää tuskaa. Oletko tosiaan tuota mieltä? Ehkä pitäisi uskoa sinua, ja antaa miehen mennä. Tajuaisiko mies sitten kuinka paljon tuskaa hän aiheutti?
Olen tasan tuota mieltä. Sillä ei ole väliä tajuaako mies koskaan. Sillä on väliä, kuinka hitosti on joutunu asian takia kärsimään. Olen alkanu oireilee ihan fyysisesti tämän asian takia. Ja sekin vielä, että asiasta ei koskaan enää puhuttu, kun se tuli ilmi. Silloin puitiin, mutta sitten ollaan leikitty kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Korjaan, ehkä kolme kertaa olen erikseen ottanu asian puheeksi, kuinka vieläkin kärsin koko jutusta. Eikä mies edes koskaan tunnustanu kaikkea. Sekin painaa todella paljon. Kun en koskaan ole saanu raakoja faktoja nenäni eteen, jonka perusteella olisin voinu aikoinani päättää, haluanko suhdetta niistä huolimatta jatkaa.
Kuulostaa pahalta. Entä jos nostaisit kissan uudestaan pöydälle? Miten voi päästä yli, jos ei tiedä faktoja? Minä hankkisin tietooni faktat tuossa tilanteessa.
En enää jaksa. Kärsin vain. Tämä olotila tulee aaltoina sisälläni. Ja kun tässä ei ole kyse kerta kännipanosta, vaan ihan puolen vuoden yhteydenpidosta ja rakkaudentunnustuksista, jonka mies kiistää. Se rakkaudentunnustus mua on riivannu nää vuodet. En tiedä, onko se totta vai ei.
Jos nyt saisin palata aikakoneella tuohon aikaan, eroaisin. Tää tuska ja epävarmuus on ollu jotain aivan raastavaa. En suosittele kenellekään.
Meidän tilanteessa on kyse kännipanosta. Pystyisitkö antamaan sen anteeksi, jos tietäisit kaikki faktat? Kiinnostaa jonkun ulkopuolisen mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Ennen kuin lähdet kostamaan ja pettämään itse kostoksi, kysy itseltäsi että haluatko sinä olla samanlainen paska kuin miehesi oli? Niin haluatko? Pettäminen on aina oikeutettu syy erolle, ja jollet halua/pysty petturin kanssa elämään, vain lähde. Seuraava kun kysyy että oletko koskaan pettänyt, on paljon mukavampaa sanoa että, en ikinä, kuin että kerran kostoksi.
Helppo sinun on sanoa. Ymmärrätkö yhtään että pettämisestä on monia vuosia, ja tuntuisi oudolta laittaa suhde poikki koska olemme kuitenkin olleet yhdessä kaikki nämä vuodet. Mies myös valitsi silloin minut, eikä sitä toista.
En ole se jolle vastasit mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä. Kostaminen on ääliömäistä, en usko että se helpottaa sinua. Pikemminkin tulee tunne että on alentunut samalle tasolle kuin säälittävä miehesi.
Neuvon että puhutte asiat läpi. Huuda ja itke jos se helpottaa,, mutta käykää asiat läpi. Mietin että teille parisuhdeterapia voisi auttaa. Voimia
Mietin myös sitä että sanoit teidän asuneen pettämisen aikana erillään niin tarkoittiko se että teidän juttu oli tauolla?
Miksei kukaan kiinnitä huomiota faktaan ettette edes asuneet yhdessä? Miksi ette? Olitteko yhdessä sopineet vai häh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TiukkaTiina kirjoitti:
1. Tee ensin rehellinen päätös haluatko jatkaa suhdetta. Tämän on oltava katkeruudesta vapaa aitoon tunteeseen perustuva päätös. Jos päätät erota ei asiaa kannata vatvoa enempää.
2. Tapahtuneen läpi käyminen miehesi kanssa sillä tasolla kuin SINÄ haluat. Kun miehesi on ollut valmis pettämään hänen on oltava valmis myös käsittelemään asiaa. Jos miehesi ei halua tähän osallistua palaa kohtaan 1. ja mieti uudestaan.
3. Suhteen sääntöjen pohtiminen ja yhdessä sopiminen. Miten tästä eteenpäin?
4. Jos nuo ei auta, niin Porvoosta poismuuttaminen tuo sopivan ilmastonvaihdoksen....
5 vuotta vanha juttu ja asuitte erillään. Voi että. Anna jo olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei asuttu yhdessä, mutta oltiin silti yhdessä. Ei siis ollut lupaa pettää, jos niin ajattelette.
Vierailija kirjoitti:
5 vuotta vanha juttu ja asuitte erillään. Voi että. Anna jo olla.
Helpommin sanottu kuin tehty. Kuvittele itse että olet luullut eläväsi luotettavassa suhteessa, ja yhtäkkiä menneisyydestä tulee esiin tuollainen haamu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu ei asuttu yhdessä, mutta oltiin silti yhdessä. Ei siis ollut lupaa pettää, jos niin ajattelette.
Vastaatko miksi ette asuneet yhdessä? Kumman vai kummankin päätöksestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei asuttu yhdessä, mutta oltiin silti yhdessä. Ei siis ollut lupaa pettää, jos niin ajattelette.
Vastaatko miksi ette asuneet yhdessä? Kumman vai kummankin päätöksestä?
Kummankin päätöksestä. Mitä merkitystä tällä on? Eikö mielestäsi parisuhde ole parisuhde, jos ei asuta yhdessä? Tartutte omituiseen pikkuseikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei asuttu yhdessä, mutta oltiin silti yhdessä. Ei siis ollut lupaa pettää, jos niin ajattelette.
Vastaatko miksi ette asuneet yhdessä? Kumman vai kummankin päätöksestä?
Kummankin päätöksestä. Mitä merkitystä tällä on? Eikö mielestäsi parisuhde ole parisuhde, jos ei asuta yhdessä? Tartutte omituiseen pikkuseikkaan.
On tämä nyt vaikeaa.
Miksi. Ette. Asuneet. Yhdessä?
Kiitos etukäteen vastauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei asuttu yhdessä, mutta oltiin silti yhdessä. Ei siis ollut lupaa pettää, jos niin ajattelette.
Vastaatko miksi ette asuneet yhdessä? Kumman vai kummankin päätöksestä?
Kummankin päätöksestä. Mitä merkitystä tällä on? Eikö mielestäsi parisuhde ole parisuhde, jos ei asuta yhdessä? Tartutte omituiseen pikkuseikkaan.
On tämä nyt vaikeaa.
Miksi. Ette. Asuneet. Yhdessä?Kiitos etukäteen vastauksesta.
Vastaa tai et, tiedosta kuitenkin että kaikki liittyy kaikkeen. Tai sitten pari alapeukkua ja pois mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei asuttu yhdessä, mutta oltiin silti yhdessä. Ei siis ollut lupaa pettää, jos niin ajattelette.
Vastaatko miksi ette asuneet yhdessä? Kumman vai kummankin päätöksestä?
Kummankin päätöksestä. Mitä merkitystä tällä on? Eikö mielestäsi parisuhde ole parisuhde, jos ei asuta yhdessä? Tartutte omituiseen pikkuseikkaan.
On tämä nyt vaikeaa.
Miksi. Ette. Asuneet. Yhdessä?Kiitos etukäteen vastauksesta.
Mitä väliä? Jos on sovittu, että uskollisia ollaan.
Ap, itse olen pari vuotta yrittänyt unohtaa, mutta en onnistu. Kadun, että en lähtenyt silloin. Jos aiot jäädä, niin ehdotan pariterapiaa.
Helppo sinun on sanoa. Ymmärrätkö yhtään että pettämisestä on monia vuosia, ja tuntuisi oudolta laittaa suhde poikki koska olemme kuitenkin olleet yhdessä kaikki nämä vuodet. Mies myös valitsi silloin minut, eikä sitä toista.