Lue keskustelun säännöt.
Kohta on taas "hyvä mies" vapaana.
01.10.2017 |
Eli täällä kiehuu sen verta pahasti, että kohta saatte sinkut joukkoonne yhden hyvän miehen! Ihan oikeasti: se käy töissä, hoitaa lapsen vaikka yksinään, ei juo kuin ne perinteiset pari saunakaljaa, ei polta, ei oo läski, (pieni maha kyllä löytyy, mut on raamikas, niin ei sitä huomaa) ei todellakaan lyö, ei loukkaa koskaan (tarkoituksella). Mitäs muuta... Huoltaa autot ja talon, tekee ruuan ja pesee pyykin, jos ei joku muu tee, mut ei siis valita siitä mitenkään.
Ja miksikö tämmöisestä haluan eroon? No kuulkaa, oon itsekäs paska ja oon koko suhteen ajan sanonut, et tarvitsen muutakin elämää kuin kotoilun ja lapsen sekä haluan et meillä ois yhteistä aikaa/tekemistä. Viimeksi viikko sitten tästä puhuttiin ja sanoi ymmärtävänsä ja et yhdessä keksitään muutakin. Arvatkaa mitä on mies tehnyt viikonlopun? Pihahommia, pihahommia!
Ja kirsikkana kakun päällä se tokaisi eilen illalla, et otettaisiin tänä vuona lapsi mukaan meidän vuosittaiseen menoon. Se on oikeasti ollut tähän asti se tapahtuma/meno vuodesta, jolloin oon tiennyt, et meillä on koko päivä aikaa olla kahdestaan. Turvaverkko on erittäin harva, muuten yhteiset ajat jää siihen kun lapsi nukkuu. Mulle riitti.
Siitä seuraavalle, saat sitten varmaan kuulla miten itsekäs ja paska ihminen ex on, mut ei mua haittaa! Mä aion ottaa elämäni takaisin!
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---Siitä seuraavalle, saat sitten varmaan kuulla miten itsekäs ja paska ihminen ex on, mut ei mua haittaa! Mä aion ottaa elämäni takaisin!
Niin sitä pitää! Tee se! Voit sitten seuraavassa suhteessasi muistella kuinka hyvin asiat joskus oli kun elät jonkun kaljaa kittaavan, itsekkään ja narsistisen mulkeron kanssa.
Niin se vaan menee. Vaihtamalla ei aina parane. Varsinkin, jos lopettaa toimivan parisuhteen vain sen vuoksi, että haluaa jotain "parempaa". 99,9 prosentin todennnäköisyydellä seuraava mies ei yllä lähellekään nyxäsi tasoa. Mut sun elämä, sä päätät.
Oi, nää on niin tuttuja. Turhautunut nainen, jonka elämästä ei tullutkaan vaudikasta ja glamourintäytteistä (ei silti, että olisi asialle itse mitään osannut tehdäkään), toteaa jossain vaiheessa parisuhdetta, että syy hänen tylsään ja sisällyksemättömäänsä elämäänsä on siinä miehessä, jonka kanssa asuu. On hommattu/rakennettu talot, ostettu autot ja lemmikit, ehkä mökki. Todennäköisesti on pari lastakin. Suhde on muuttunut sanojen mukaan "kaverisuhteeksi", kun nainen kaipaa sitä paljon puhuttua jännitystä elämäänsä. Sitten lyödään edellisen kirjoittajan sanojen mukaan "kaikki paskaksi" ja erotaan.
Hetki eron jälkeen, aletaankin sitten sekoilemaan eri miesten kanssa. Kaikki sellainen "normaali ja tylsä" (eli just ne turvalliset kumppanit) sivuutetaan liian normaaleina ja tylsinä miehinä ja keskitytään niihin jännittäviin miehiin... Tunnetuin seurauksin. Menee 4-5 vuotta ja huomataan, että ex-miehellä onkin ihan hyvä elämä siellä entisessä kodissa uuden naisen kanssa ja itsellä on vuokrakämppä ja hirveästi panojen numeroita puhelimessa.
Jep. Hyvä näin. Karma toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän hyvin aloittajaa, jos itsellä on halu ja kapasiteetti elää myös kodin ja työn/opiskelun ulkopuolella niin henkisesti laiska ja mukavuuden haluinen kumppani ei vaan riitä. Toki jos jättää hänet hoitamaan sen kodin ja lapset ja itse elää hyvää elämää niin.. no se ei vaan ole reilua vaikka kumppani sen hyväksyykin tai on pakotettu hyväksymään tilanne. Kuten monet naiset palstalle kirjoittavatkin..
Minäkin kaipaan miestäni ihmisenä, yhdessä olemista, tekemistä ja kontaktia. Haluan että hän näkee minut naisena ja kumppanina. Luojan kiitos näin on, molemmilla pysyy mielenkiinto suhteeseen, olemme ihmisiä, nainen ja mies sekä vanhempia, kumppaneita. En tyytyisi vähempää, haluan elää lyhyen elämäni täysin, täydellä kapasiteetilla.
Omilla vanhemmillani oli hyvä liitto mutta he kuolivat molemmat nuorina. Se opettaa ja avaa silmät hyvälle elämälle.
Toiset luottaa materiaan tai jälkikasvuun suhteen koossa pitävänä liimana. Ei riitä kaikille. Toiset ehkä hakee "glamouria, jännitystä, jännämiehiä ja panoja" kuulostaa typerältä. Toiset hakee syvempää yhteyttä ja laajempia ympyröitä kuin koti, perhe, työ, opiskelu ja isänmaa. Älykkäiden ihmisten ongelma? Minulle perhe, koti ja työ ovat tärkeitä. Ne vaan eivät ole koko elämäni. Toiset sanoo sitä haihatteluksi, minä sanon sitä minun elämäkseni.
Juurikin näin! Me tarvitaan miehen kanssa henkisellä tasolla aivan eri asioita. Ja vain av:lla se toinen, ja ainoa, vaihtoehto tuntuu olevan se surullisen kuuluisa jännämies. Ei mulla tarkoitus ois erossa aivoja jättää miehelle. Ap
Nykyajan ihmiset ei yhtään siedä sitä, ettei se toinen vastaa jokaikisessä asiassa ja jokaisella elämän osa-alueella omia ajatuksia ja tarpeita.
On kuitenkin todella epärealistista ajatella noin.Onnea vaan etsintään! Veikkaan, ettet tule koskaan löytämään etsimääsi.
Jaa. No ajatellaan et ap ja miehensä eroaisivat. Viikko-viikko systeemi. Yhtäkkiä ap:lla on säännöllisesti ruhtinaallinen viikko aina varmasti omaa aikaa ja hän on silloin rehellisesti yksin, ei vaan avioliitossa yksin. Tämä jo alkaa kiinnostaa. Sitten hän sattumoisin tapaa miehen ja kas, seurusteluaikana tulee pakostakin tehtyä jotain uuden miehen kanssa yhdessä ja tekemiseen liittyy jopa romantiikkaa. Kiinnostaa jo muuten vitusti.
Sinun ei kannata veikata yhtään mitään kun kertoimet eivät ole sinun puolellasi.
En suosittele kenellekään hätiköityä avioeroa mutta kannattaa oikeasti miettiä pitääkö toista ihmistä avioliitossa itsestään selvänä. Mahdollisuus parempaan elämään yksin tai yhdessä jonkun muun kanssa on kuitenkin aina olemassa.
Itse olen eronnut aika pitkistäkin suhteista elämäni aikana pariin kertaan ja aina elämä parani, olin onnellisempi kuin aiemmin. Minun onneni oli lopulta löytää minulle sopiva ihminen eikä se niin vaikeaa ollut.
Ihmiset pelkäävät muutosta, eivät halua muuttaa itseään tai tavaroitaan paskasta suhteesta, niin naiset kuin miehetkin. Avioeroa pelätään. Rutiineista poikkeamista pelätään. Mitä ne muut ihmiset sanovat pelätään. Miten lapset selviävät pelätään. Miten rahat ja asuminen pelätään. Mikä sitten on statukseni pelätään.
Raivokkaammin paskaa suhdetta puolustavat ihmiset ovat sopeutuneet paskaan tilanteeseensa ja vaikka he mitä sanovat niin se johtuu pelosta.
Miksi minä uskalsin muuttaa vallitsevaa tilannetta? Minua pelotti enemmän mitä minä menetän kun tyydyn paskaan suhteeseen. Minua pelotti, että hukkaan elämäni paskaan. Paskan pitääkin pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän hyvin aloittajaa, jos itsellä on halu ja kapasiteetti elää myös kodin ja työn/opiskelun ulkopuolella niin henkisesti laiska ja mukavuuden haluinen kumppani ei vaan riitä. Toki jos jättää hänet hoitamaan sen kodin ja lapset ja itse elää hyvää elämää niin.. no se ei vaan ole reilua vaikka kumppani sen hyväksyykin tai on pakotettu hyväksymään tilanne. Kuten monet naiset palstalle kirjoittavatkin..
Minäkin kaipaan miestäni ihmisenä, yhdessä olemista, tekemistä ja kontaktia. Haluan että hän näkee minut naisena ja kumppanina. Luojan kiitos näin on, molemmilla pysyy mielenkiinto suhteeseen, olemme ihmisiä, nainen ja mies sekä vanhempia, kumppaneita. En tyytyisi vähempää, haluan elää lyhyen elämäni täysin, täydellä kapasiteetilla.
Omilla vanhemmillani oli hyvä liitto mutta he kuolivat molemmat nuorina. Se opettaa ja avaa silmät hyvälle elämälle.
Toiset luottaa materiaan tai jälkikasvuun suhteen koossa pitävänä liimana. Ei riitä kaikille. Toiset ehkä hakee "glamouria, jännitystä, jännämiehiä ja panoja" kuulostaa typerältä. Toiset hakee syvempää yhteyttä ja laajempia ympyröitä kuin koti, perhe, työ, opiskelu ja isänmaa. Älykkäiden ihmisten ongelma? Minulle perhe, koti ja työ ovat tärkeitä. Ne vaan eivät ole koko elämäni. Toiset sanoo sitä haihatteluksi, minä sanon sitä minun elämäkseni.
Juurikin näin! Me tarvitaan miehen kanssa henkisellä tasolla aivan eri asioita. Ja vain av:lla se toinen, ja ainoa, vaihtoehto tuntuu olevan se surullisen kuuluisa jännämies. Ei mulla tarkoitus ois erossa aivoja jättää miehelle. Ap
Nykyajan ihmiset ei yhtään siedä sitä, ettei se toinen vastaa jokaikisessä asiassa ja jokaisella elämän osa-alueella omia ajatuksia ja tarpeita.
On kuitenkin todella epärealistista ajatella noin.Onnea vaan etsintään! Veikkaan, ettet tule koskaan löytämään etsimääsi.
Ei kai nyt ihan noinkaan. Minulla on ollut kumppaneina ihmisiä jotka eivät tosiaan vastaa ajatuksiani ja tarpeitani läheskään joka osa-alueella, mutta ovat silti olleet hyviä kumppaneita mielestäni. Heidän mielestään ehkä ajan saatossa minä en ole ollut sopiva, koska ero on tullut.
Sitten olen törmännyt myös päinvastaiseen, eli ihmiseen jonka mielestä minä olen sopiva, mutta minusta hän ei. Siinä on niin paljon muutakin kuin se että vaikuttaa sopivan ajatuksiltaan yhteen. Joskus joku fiilis vain puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä mun mielestä kertoo kaiken oleellisen: "Oon koko suhteen ajan sanonu et haluan..."
Ensinnäkin:
Nainen sanoo mitä haluaa ja odottaa, et mies tekee just niin, tai ei hyvää seuraa.Toisekseen:
Ap on siis tiennyt millainen suhde sitä odottaa ja millainen mies on. Nyt yhtäkkiä alkoikin sitten niin kiehua...En ikinä kestäis tuollaista itsekeskeistä ihmistä, voimia miehelle!
"Oon koko suhteen ajan sanonut" tarkoittaa kyllä tällä kertaa sitä, että olen sanonut niin, kun ollaan asiasta keskusteltu. Kyllähän ihmisellä on täysi oikeus pyrkiä sellaiseen elämään, minkä tietää itselle sopivan. Ja nimenomaan en ole mieheltäni koskaan salannut näitä asioita. Lupauksia ja hienoja sanoja olen saanut asiaan liittyen, toiminta on sitten eri.
Mä varmaan saisin miehen mukaani johonkin, jos käskisin ja vaatisin. Mutta uskoisin, vaikka sinäkään et ilmeisesti niin ajattele, että on olemassa pariskuntia, jotka haluavat viettää aikaa toistensa kanssa ja tehdä muutakin kuin kotihommia. Ihan vapaaehtoisesti. Jos parisuhteissa oikeasti on niin, että tehdään vain kuten nainen haluaa tai tehdään vain kuten mies haluaa, koska ei oo vaan natsaavaa osapuolta, ei mulla tuota ongelmia olla sinkku loppuelämääni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---Siitä seuraavalle, saat sitten varmaan kuulla miten itsekäs ja paska ihminen ex on, mut ei mua haittaa! Mä aion ottaa elämäni takaisin!
Niin sitä pitää! Tee se! Voit sitten seuraavassa suhteessasi muistella kuinka hyvin asiat joskus oli kun elät jonkun kaljaa kittaavan, itsekkään ja narsistisen mulkeron kanssa.
Niin se vaan menee. Vaihtamalla ei aina parane. Varsinkin, jos lopettaa toimivan parisuhteen vain sen vuoksi, että haluaa jotain "parempaa". 99,9 prosentin todennnäköisyydellä seuraava mies ei yllä lähellekään nyxäsi tasoa. Mut sun elämä, sä päätät.
Oi, nää on niin tuttuja. Turhautunut nainen, jonka elämästä ei tullutkaan vaudikasta ja glamourintäytteistä (ei silti, että olisi asialle itse mitään osannut tehdäkään), toteaa jossain vaiheessa parisuhdetta, että syy hänen tylsään ja sisällyksemättömäänsä elämäänsä on siinä miehessä, jonka kanssa asuu. On hommattu/rakennettu talot, ostettu autot ja lemmikit, ehkä mökki. Todennäköisesti on pari lastakin. Suhde on muuttunut sanojen mukaan "kaverisuhteeksi", kun nainen kaipaa sitä paljon puhuttua jännitystä elämäänsä. Sitten lyödään edellisen kirjoittajan sanojen mukaan "kaikki paskaksi" ja erotaan.
Hetki eron jälkeen, aletaankin sitten sekoilemaan eri miesten kanssa. Kaikki sellainen "normaali ja tylsä" (eli just ne turvalliset kumppanit) sivuutetaan liian normaaleina ja tylsinä miehinä ja keskitytään niihin jännittäviin miehiin... Tunnetuin seurauksin. Menee 4-5 vuotta ja huomataan, että ex-miehellä onkin ihan hyvä elämä siellä entisessä kodissa uuden naisen kanssa ja itsellä on vuokrakämppä ja hirveästi panojen numeroita puhelimessa.
En tiennyt, että tämä on näinkin yleistä. Mun miehen ex jätti miehensä, kun se oli niin tylsä ja ei tarpeeksi menevä. Rouva halusi jatkaa nuoruutta. Nyt se vaihtaa miestä jatkuvasti ja minä olen tyytyväisenä siellä vanhassa kodissa. Onneksi näiden naisten jäljiltä vapautuu hyviä, rauhallisia ja luotettavia miehiä toiselle kierrokselle. Me henkistä ja/tai fyysistä pahoinpitelyä sisältäneestä liitosta vapautuneet osaamme heitä arvostaa.
On kyllä varmaan totta, että henkisesti tai fyysisesti piesty nainen arvostaa sitä ettei mies hauku eikä hakkaa. Itse en ole koskaan valinnut tai valitsisi tällaista suhdetta, joten minulla ei ole näistä väkivaltasuhteista mitään tietoa muuta kuin tältä palstalta luettua tietoa ja tämä tuntuu olevan palstalla aika yleistä.
Oma lähtökohtani suhteelle on ettei se sisällä väkivaltaa missään muodossa.
Omassa liitossani ei ollut fyysistä väkivaltaa. Repiviä riitoja sen sijaan ihan liikaakin. Mies oli kyllä menevä, ei tylsä. Arvostan suuresti nykyistä miestäni, jolle riittää se, että saamme viikonloppuna katsoa televisiota sylikkäin ja ottaa lasillisen viiniä tai toisaalta esim. urheilla tai matkustella yhdessä. Hyvä, että ex lähti etsimään jännempää elämää.
Niin, miksi sinä kommentoit tähän ketjuun kun sinulla ei ole sitä ongelmaa ettei mies halua tehdä mitään yhdessä, kahtena aikuisena ihmisenä? Ap:n mies ei urheile tai matkusta ap:n kanssa yhdessä, he eivät katso televisiota sylikkäin tai ota yhdessä lasillista viiniä, heillä ei ole yhteistä aikaa tai tekemistä. Mikä oli sinun pointtisi?
Se, että miehen ex jätti miehen samoin perusteluin kuin ap. Tylsä. Tykkää olla liikaa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---Siitä seuraavalle, saat sitten varmaan kuulla miten itsekäs ja paska ihminen ex on, mut ei mua haittaa! Mä aion ottaa elämäni takaisin!
Niin sitä pitää! Tee se! Voit sitten seuraavassa suhteessasi muistella kuinka hyvin asiat joskus oli kun elät jonkun kaljaa kittaavan, itsekkään ja narsistisen mulkeron kanssa.
Niin se vaan menee. Vaihtamalla ei aina parane. Varsinkin, jos lopettaa toimivan parisuhteen vain sen vuoksi, että haluaa jotain "parempaa". 99,9 prosentin todennnäköisyydellä seuraava mies ei yllä lähellekään nyxäsi tasoa. Mut sun elämä, sä päätät.
Oi, nää on niin tuttuja. Turhautunut nainen, jonka elämästä ei tullutkaan vaudikasta ja glamourintäytteistä (ei silti, että olisi asialle itse mitään osannut tehdäkään), toteaa jossain vaiheessa parisuhdetta, että syy hänen tylsään ja sisällyksemättömäänsä elämäänsä on siinä miehessä, jonka kanssa asuu. On hommattu/rakennettu talot, ostettu autot ja lemmikit, ehkä mökki. Todennäköisesti on pari lastakin. Suhde on muuttunut sanojen mukaan "kaverisuhteeksi", kun nainen kaipaa sitä paljon puhuttua jännitystä elämäänsä. Sitten lyödään edellisen kirjoittajan sanojen mukaan "kaikki paskaksi" ja erotaan.
Hetki eron jälkeen, aletaankin sitten sekoilemaan eri miesten kanssa. Kaikki sellainen "normaali ja tylsä" (eli just ne turvalliset kumppanit) sivuutetaan liian normaaleina ja tylsinä miehinä ja keskitytään niihin jännittäviin miehiin... Tunnetuin seurauksin. Menee 4-5 vuotta ja huomataan, että ex-miehellä onkin ihan hyvä elämä siellä entisessä kodissa uuden naisen kanssa ja itsellä on vuokrakämppä ja hirveästi panojen numeroita puhelimessa.
En tiennyt, että tämä on näinkin yleistä. Mun miehen ex jätti miehensä, kun se oli niin tylsä ja ei tarpeeksi menevä. Rouva halusi jatkaa nuoruutta. Nyt se vaihtaa miestä jatkuvasti ja minä olen tyytyväisenä siellä vanhassa kodissa. Onneksi näiden naisten jäljiltä vapautuu hyviä, rauhallisia ja luotettavia miehiä toiselle kierrokselle. Me henkistä ja/tai fyysistä pahoinpitelyä sisältäneestä liitosta vapautuneet osaamme heitä arvostaa.
On kyllä varmaan totta, että henkisesti tai fyysisesti piesty nainen arvostaa sitä ettei mies hauku eikä hakkaa. Itse en ole koskaan valinnut tai valitsisi tällaista suhdetta, joten minulla ei ole näistä väkivaltasuhteista mitään tietoa muuta kuin tältä palstalta luettua tietoa ja tämä tuntuu olevan palstalla aika yleistä.
Oma lähtökohtani suhteelle on ettei se sisällä väkivaltaa missään muodossa.
Omassa liitossani ei ollut fyysistä väkivaltaa. Repiviä riitoja sen sijaan ihan liikaakin. Mies oli kyllä menevä, ei tylsä. Arvostan suuresti nykyistä miestäni, jolle riittää se, että saamme viikonloppuna katsoa televisiota sylikkäin ja ottaa lasillisen viiniä tai toisaalta esim. urheilla tai matkustella yhdessä. Hyvä, että ex lähti etsimään jännempää elämää.
Niin, miksi sinä kommentoit tähän ketjuun kun sinulla ei ole sitä ongelmaa ettei mies halua tehdä mitään yhdessä, kahtena aikuisena ihmisenä? Ap:n mies ei urheile tai matkusta ap:n kanssa yhdessä, he eivät katso televisiota sylikkäin tai ota yhdessä lasillista viiniä, heillä ei ole yhteistä aikaa tai tekemistä. Mikä oli sinun pointtisi?
Se, että miehen ex jätti miehen samoin perusteluin kuin ap. Tylsä. Tykkää olla liikaa kotona.
Miksi sä keksit omiasi? Lue aloitus: "tarvitsen muutakin elämää kuin kotoilun ja lapsen sekä haluan et meillä ois yhteistä aikaa/tekemistä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aivan kaamealta suhteelta. En saisi mitään irti tuollaisesta. Siinä vaiheessa, kun alle 80 % parisuhteen yhteisestä ajasta on jotakin muuta kuin "parisuhdeaikaa", pitäisi hälytyskellojen soida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän hyvin aloittajaa, jos itsellä on halu ja kapasiteetti elää myös kodin ja työn/opiskelun ulkopuolella niin henkisesti laiska ja mukavuuden haluinen kumppani ei vaan riitä. Toki jos jättää hänet hoitamaan sen kodin ja lapset ja itse elää hyvää elämää niin.. no se ei vaan ole reilua vaikka kumppani sen hyväksyykin tai on pakotettu hyväksymään tilanne. Kuten monet naiset palstalle kirjoittavatkin..
Minäkin kaipaan miestäni ihmisenä, yhdessä olemista, tekemistä ja kontaktia. Haluan että hän näkee minut naisena ja kumppanina. Luojan kiitos näin on, molemmilla pysyy mielenkiinto suhteeseen, olemme ihmisiä, nainen ja mies sekä vanhempia, kumppaneita. En tyytyisi vähempää, haluan elää lyhyen elämäni täysin, täydellä kapasiteetilla.
Omilla vanhemmillani oli hyvä liitto mutta he kuolivat molemmat nuorina. Se opettaa ja avaa silmät hyvälle elämälle.
Toiset luottaa materiaan tai jälkikasvuun suhteen koossa pitävänä liimana. Ei riitä kaikille. Toiset ehkä hakee "glamouria, jännitystä, jännämiehiä ja panoja" kuulostaa typerältä. Toiset hakee syvempää yhteyttä ja laajempia ympyröitä kuin koti, perhe, työ, opiskelu ja isänmaa. Älykkäiden ihmisten ongelma? Minulle perhe, koti ja työ ovat tärkeitä. Ne vaan eivät ole koko elämäni. Toiset sanoo sitä haihatteluksi, minä sanon sitä minun elämäkseni.
Juurikin näin! Me tarvitaan miehen kanssa henkisellä tasolla aivan eri asioita. Ja vain av:lla se toinen, ja ainoa, vaihtoehto tuntuu olevan se surullisen kuuluisa jännämies. Ei mulla tarkoitus ois erossa aivoja jättää miehelle. Ap
Nykyajan ihmiset ei yhtään siedä sitä, ettei se toinen vastaa jokaikisessä asiassa ja jokaisella elämän osa-alueella omia ajatuksia ja tarpeita.
Eiköhän se riittäisi, että kumppani vastaisi omia tarpeita ainakin sillä parisuhteen osa-alueella! Jos toinen ihminen ei ole itselle sopiva rakastaja, romanttinen partneri ja tiimikaveri, miksi sellaisen kanssa pitäisi olla parisuhteessa ollenkaan? Kämppiksille on sitten omat kriteerit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mun mielestä kertoo kaiken oleellisen: "Oon koko suhteen ajan sanonu et haluan..."
Ensinnäkin:
Nainen sanoo mitä haluaa ja odottaa, et mies tekee just niin, tai ei hyvää seuraa.Toisekseen:
Ap on siis tiennyt millainen suhde sitä odottaa ja millainen mies on. Nyt yhtäkkiä alkoikin sitten niin kiehua...En ikinä kestäis tuollaista itsekeskeistä ihmistä, voimia miehelle!
"Oon koko suhteen ajan sanonut" tarkoittaa kyllä tällä kertaa sitä, että olen sanonut niin, kun ollaan asiasta keskusteltu. Kyllähän ihmisellä on täysi oikeus pyrkiä sellaiseen elämään, minkä tietää itselle sopivan. Ja nimenomaan en ole mieheltäni koskaan salannut näitä asioita. Lupauksia ja hienoja sanoja olen saanut asiaan liittyen, toiminta on sitten eri.
Mä varmaan saisin miehen mukaani johonkin, jos käskisin ja vaatisin. Mutta uskoisin, vaikka sinäkään et ilmeisesti niin ajattele, että on olemassa pariskuntia, jotka haluavat viettää aikaa toistensa kanssa ja tehdä muutakin kuin kotihommia. Ihan vapaaehtoisesti. Jos parisuhteissa oikeasti on niin, että tehdään vain kuten nainen haluaa tai tehdään vain kuten mies haluaa, koska ei oo vaan natsaavaa osapuolta, ei mulla tuota ongelmia olla sinkku loppuelämääni.
Ap
Siitä ei tosiaan tule yhtään mitään, jos pitää yksin olla suunnittelemassa ja järjestämässä ja lähestulkoon pakottamassa toinen mukaan eri juttuihin. Kukaan ei halua kivirekeä.
Ei muuta kuin uusperhettä pykäämään jonkun jännän kanssa, lapsi heittopussiksi ja hyvä mies jakoon jollekin hyvälle naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä perusteella tuo mies on "hyvä mies"? Tekee kotityöt kiltisti eikä ryyppää?
Täällä ois työtön laiska mies, joka hengaa tällä palstalla päivät pitkät. Aletaanko seukkaamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksei sen miehen kanssa voi mennä ja yksinkertaisesti vaan tehdä yhteisiä juttuja?
Kieltäytyykö mies sellaisesta?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aivan kaamealta suhteelta. En saisi mitään irti tuollaisesta. Siinä vaiheessa, kun alle 80 % parisuhteen yhteisestä ajasta on jotakin muuta kuin "parisuhdeaikaa", pitäisi hälytyskellojen soida.
Ei hassumpi saavutus jos on työ, talo ja lapsi ja saa 80% tai isomman osan ajasta omistettua parisuhdeajaksi. Jos otaksutaan että nukutaan 8 tuntia päivässä ja käydään töissä 8 tuntia päivässä, siitä vielä työmatkaa esimerkiksi tunti suuntaansa, niin jää sellaiset 6 tuntia päivässä muuhun. Siitä sitten minimissään 4 tuntia sitä "parisuhdesaikaa" ja yhdessä tekemistä (johon ei siis määritelmässä kuulunut pihahommat, lapsen kanssa oleminen yms). Aika yksinäinen lapsi kasvaisi ja aika saattaa käydä yhdessä asuessa hieman tukalaksi kun ei ole sitä omaa aikaa sen lisäksi, että vaikutti siltä että miehen pitää tehdä talouden kaikki hommat ja hoitaa lapsikin. Ymmärrän kyllä sikäli jos toinen hukkuu arkeen ja toinen tahtoisi että se järjestäisi jotain mielenkiintoista yhteistä aikaa niillä jäljelle jäävillä tunneilla/minuuteilla ja jos käydään ahkeraan keskusteluja että sen pitäisi parantaa suhteen laatua ja järjestää yhteistä tekemistä jolle on tietyt ehdot.
Parisuhde on loppupeleissä tiimipeliä ja joskus toista täytyy jelpata ja ottaa itse roolia, blokki syntyy kun toisella ei syystä tai toisesta voimat/kiinnostus riitä ja saa jatkuvasti vaatimuksia niskaan. Ehkä toinen osapuoli kokee vain että aina tulee elämässä lisää vaatimuksia joka puolelta niskaan eikä saa hetkeä olla ja levätä. Voihan tässä olla myös niin (mitä ei tekstistä käynyt ilmi) että myös toisen tarpeet ja jaksaminen on otettu huomioon ja yritetty tehdä hänelle helpoksi, ehdotettu jänniä asioita jotka ehkä kiinnostaisivat toistakin. Jos se vaikka katsoo jääkiekkoa tv:stä kotona niin lähtisi yhdessä jääkiekkomatsiin ja sitä kautta löytäisi yhteistä pohjaa. Kysytty miltä siitä tuntuu, kuulosteltu oloa. Tai ehkä se suhde ei vain toimi vaikka ymmärrystä on riittänyt ja on yritetty tukea toista.
Itseasiassa meillä on kotona kans hieman sama tilanne, ilman lapsia. Minä maksan asumisen, kesämökin ja ainakin 75% muista kuluista. Samoin inä olen se joka useammin trkee ruokaa ja kun pyydän akalta että voisikko tehdä niin kohta pitsaa tulossa lähipizzeriasta. Lokkihan toi muija taitaa olla ja nyt vaan ensi kesäksi 10 kiloa ukosta pois ja muija pihalle. M40 joka kyllästynyt tekeen ja maksaan kaiken
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi sanoa että turha ero?
Jos ei toisen kanssa halua olla, niin eroaminen ei todellakaan ole turhaa.Jälkeen päin tosin on turha kitistä, jos ero alkaakin kaduttamaan. Kannattaa siis miettiä onko ero se jota todella itse haluaa, vai voiko suhteen ongelmat korjata muuten.
Mun exä kuvitteli että kaikki on taas hyvin, kunhan häippäisee ja tavallaan olikin oikeassa. Minun elämäni parani huomattavasti. Hänen taasen huononi.
En huolinut takaisin, kun tulin jonkun ajan päästä anelemaan
Lähinnä tässä yritetään pelastaa ap omalta tyhmyydeltään, ja lapsikin. Tuon liiton pahin ongelma lienee että ap:lle ei riitä mikään, ja se ei helpota vaihtamalla miestä.
Miksi teillä on edes omakotitalo, jos yhdessä pihahommien tekeminen on kauheinta mitä tiedät?
Just näin. Kun se oma elämä ei olekaan enää niin kivaa, ni kaadetaan kaikki toisen niskaan. Sitten opitaan yllämainittu oppi kantapään kautta (ne onnekkaat, jotka osaa itsereflektoida edes jossain määrin. Suurin osa jatkaa tuota kierrettä loputtomiin, eikä tajua ottaa opikseen)