Lue keskustelun säännöt.
Kohta on taas "hyvä mies" vapaana.
01.10.2017 |
Eli täällä kiehuu sen verta pahasti, että kohta saatte sinkut joukkoonne yhden hyvän miehen! Ihan oikeasti: se käy töissä, hoitaa lapsen vaikka yksinään, ei juo kuin ne perinteiset pari saunakaljaa, ei polta, ei oo läski, (pieni maha kyllä löytyy, mut on raamikas, niin ei sitä huomaa) ei todellakaan lyö, ei loukkaa koskaan (tarkoituksella). Mitäs muuta... Huoltaa autot ja talon, tekee ruuan ja pesee pyykin, jos ei joku muu tee, mut ei siis valita siitä mitenkään.
Ja miksikö tämmöisestä haluan eroon? No kuulkaa, oon itsekäs paska ja oon koko suhteen ajan sanonut, et tarvitsen muutakin elämää kuin kotoilun ja lapsen sekä haluan et meillä ois yhteistä aikaa/tekemistä. Viimeksi viikko sitten tästä puhuttiin ja sanoi ymmärtävänsä ja et yhdessä keksitään muutakin. Arvatkaa mitä on mies tehnyt viikonlopun? Pihahommia, pihahommia!
Ja kirsikkana kakun päällä se tokaisi eilen illalla, et otettaisiin tänä vuona lapsi mukaan meidän vuosittaiseen menoon. Se on oikeasti ollut tähän asti se tapahtuma/meno vuodesta, jolloin oon tiennyt, et meillä on koko päivä aikaa olla kahdestaan. Turvaverkko on erittäin harva, muuten yhteiset ajat jää siihen kun lapsi nukkuu. Mulle riitti.
Siitä seuraavalle, saat sitten varmaan kuulla miten itsekäs ja paska ihminen ex on, mut ei mua haittaa! Mä aion ottaa elämäni takaisin!
Kommentit (59)
yksi alapeukku kommenteille 17 ja 19. Ap alkoi nyt epäröimään? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätän tän vaan tähän.
https://www.vauva.fi/keskustelu/2988544/perhe-elama-tuntuu-tyhjalta-ja-suhde-myos#comment-31173871
Mulle kelpaisi mainiosti! Voin antaa omani vaihdossa. Se on aina valmis vaikka mihin reissuihin ja tekemisiin. Aika huono kyllä noissa jutuissa mitkä sun nykyisen miehes vahvuuksia mutta se ei taida olla sulle niin tärkeetä joten reilu vaihtokauppa! Mulle kävis aivan loistavasti rauhallinen kotielämä hyvän miehen kanssa. En jaksa enää kantaa vastuuta kaikesta ja passata ja huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
yksi alapeukku kommenteille 17 ja 19. Ap alkoi nyt epäröimään? :D
Ei nämä Ap:t epäröi koskaan. Kun tämmöinen nainen päättää, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, niin sehän sitten on. Ihan sama, vaikka siellä aidan takana sitä ruohoa ei kasvaisi ollenkaan. Sitähän SAATTAA siellä jossain kuitenkin olla. Ei muuta kuin "Carpe diem", eropaperit pöytään ja kohti uusia seikkailuja. Kyllä sieltä saattaa tuurilla jotain kivaakin löytyä.
Minä ymmärrän hyvin aloittajaa, jos itsellä on halu ja kapasiteetti elää myös kodin ja työn/opiskelun ulkopuolella niin henkisesti laiska ja mukavuuden haluinen kumppani ei vaan riitä. Toki jos jättää hänet hoitamaan sen kodin ja lapset ja itse elää hyvää elämää niin.. no se ei vaan ole reilua vaikka kumppani sen hyväksyykin tai on pakotettu hyväksymään tilanne. Kuten monet naiset palstalle kirjoittavatkin..
Minäkin kaipaan miestäni ihmisenä, yhdessä olemista, tekemistä ja kontaktia. Haluan että hän näkee minut naisena ja kumppanina. Luojan kiitos näin on, molemmilla pysyy mielenkiinto suhteeseen, olemme ihmisiä, nainen ja mies sekä vanhempia, kumppaneita. En tyytyisi vähempää, haluan elää lyhyen elämäni täysin, täydellä kapasiteetilla.
Omilla vanhemmillani oli hyvä liitto mutta he kuolivat molemmat nuorina. Se opettaa ja avaa silmät hyvälle elämälle.
Toiset luottaa materiaan tai jälkikasvuun suhteen koossa pitävänä liimana. Ei riitä kaikille. Toiset ehkä hakee "glamouria, jännitystä, jännämiehiä ja panoja" kuulostaa typerältä. Toiset hakee syvempää yhteyttä ja laajempia ympyröitä kuin koti, perhe, työ, opiskelu ja isänmaa. Älykkäiden ihmisten ongelma? Minulle perhe, koti ja työ ovat tärkeitä. Ne vaan eivät ole koko elämäni. Toiset sanoo sitä haihatteluksi, minä sanon sitä minun elämäkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama mulla aikoinaan. Mies siis totaalisen eristäytynyt "suhteesta". Kunnollinen, mutta tylsä! Eleli turvassa omassa kuplassaan
Vierailija kirjoitti:
yksi alapeukku kommenteille 17 ja 19. Ap alkoi nyt epäröimään? :D
no ap, menikö pupu pöksyyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama mulla aikoinaan. Mies siis totaalisen eristäytynyt "suhteesta". Kunnollinen, mutta tylsä! Eleli turvassa omassa kuplassaan
Eikös sen kodin ja perheen pitäis olla se turvallinen kupla? Jännitystä ja onnettomuutta tulee pyytämättäkin ja yleensä silloin kun sitä ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama mulla aikoinaan. Mies siis totaalisen eristäytynyt "suhteesta". Kunnollinen, mutta tylsä! Eleli turvassa omassa kuplassaan
Eikös sen kodin ja perheen pitäis olla se turvallinen kupla? Jännitystä ja onnettomuutta tulee pyytämättäkin ja yleensä silloin kun sitä ei halua.
Siis minä ymmärsin, että mies eli yksin omassa kuplassaan kodin ja perheen sisällä. Miten sinä luit sen? Vähän kuin koko perhe tipahtaisi laivasta mereen ja vain miehellä on pelastusliivit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän hyvin aloittajaa, jos itsellä on halu ja kapasiteetti elää myös kodin ja työn/opiskelun ulkopuolella niin henkisesti laiska ja mukavuuden haluinen kumppani ei vaan riitä. Toki jos jättää hänet hoitamaan sen kodin ja lapset ja itse elää hyvää elämää niin.. no se ei vaan ole reilua vaikka kumppani sen hyväksyykin tai on pakotettu hyväksymään tilanne. Kuten monet naiset palstalle kirjoittavatkin..
Minäkin kaipaan miestäni ihmisenä, yhdessä olemista, tekemistä ja kontaktia. Haluan että hän näkee minut naisena ja kumppanina. Luojan kiitos näin on, molemmilla pysyy mielenkiinto suhteeseen, olemme ihmisiä, nainen ja mies sekä vanhempia, kumppaneita. En tyytyisi vähempää, haluan elää lyhyen elämäni täysin, täydellä kapasiteetilla.
Omilla vanhemmillani oli hyvä liitto mutta he kuolivat molemmat nuorina. Se opettaa ja avaa silmät hyvälle elämälle.
Toiset luottaa materiaan tai jälkikasvuun suhteen koossa pitävänä liimana. Ei riitä kaikille. Toiset ehkä hakee "glamouria, jännitystä, jännämiehiä ja panoja" kuulostaa typerältä. Toiset hakee syvempää yhteyttä ja laajempia ympyröitä kuin koti, perhe, työ, opiskelu ja isänmaa. Älykkäiden ihmisten ongelma? Minulle perhe, koti ja työ ovat tärkeitä. Ne vaan eivät ole koko elämäni. Toiset sanoo sitä haihatteluksi, minä sanon sitä minun elämäkseni.
Juurikin näin! Me tarvitaan miehen kanssa henkisellä tasolla aivan eri asioita. Ja vain av:lla se toinen, ja ainoa, vaihtoehto tuntuu olevan se surullisen kuuluisa jännämies. Ei mulla tarkoitus ois erossa aivoja jättää miehelle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---Siitä seuraavalle, saat sitten varmaan kuulla miten itsekäs ja paska ihminen ex on, mut ei mua haittaa! Mä aion ottaa elämäni takaisin!
Niin sitä pitää! Tee se! Voit sitten seuraavassa suhteessasi muistella kuinka hyvin asiat joskus oli kun elät jonkun kaljaa kittaavan, itsekkään ja narsistisen mulkeron kanssa.
Niin se vaan menee. Vaihtamalla ei aina parane. Varsinkin, jos lopettaa toimivan parisuhteen vain sen vuoksi, että haluaa jotain "parempaa". 99,9 prosentin todennnäköisyydellä seuraava mies ei yllä lähellekään nyxäsi tasoa. Mut sun elämä, sä päätät.
Oi, nää on niin tuttuja. Turhautunut nainen, jonka elämästä ei tullutkaan vaudikasta ja glamourintäytteistä (ei silti, että olisi asialle itse mitään osannut tehdäkään), toteaa jossain vaiheessa parisuhdetta, että syy hänen tylsään ja sisällyksemättömäänsä elämäänsä on siinä miehessä, jonka kanssa asuu. On hommattu/rakennettu talot, ostettu autot ja lemmikit, ehkä mökki. Todennäköisesti on pari lastakin. Suhde on muuttunut sanojen mukaan "kaverisuhteeksi", kun nainen kaipaa sitä paljon puhuttua jännitystä elämäänsä. Sitten lyödään edellisen kirjoittajan sanojen mukaan "kaikki paskaksi" ja erotaan.
Hetki eron jälkeen, aletaankin sitten sekoilemaan eri miesten kanssa. Kaikki sellainen "normaali ja tylsä" (eli just ne turvalliset kumppanit) sivuutetaan liian normaaleina ja tylsinä miehinä ja keskitytään niihin jännittäviin miehiin... Tunnetuin seurauksin. Menee 4-5 vuotta ja huomataan, että ex-miehellä onkin ihan hyvä elämä siellä entisessä kodissa uuden naisen kanssa ja itsellä on vuokrakämppä ja hirveästi panojen numeroita puhelimessa.
En tiennyt, että tämä on näinkin yleistä. Mun miehen ex jätti miehensä, kun se oli niin tylsä ja ei tarpeeksi menevä. Rouva halusi jatkaa nuoruutta. Nyt se vaihtaa miestä jatkuvasti ja minä olen tyytyväisenä siellä vanhassa kodissa. Onneksi näiden naisten jäljiltä vapautuu hyviä, rauhallisia ja luotettavia miehiä toiselle kierrokselle. Me henkistä ja/tai fyysistä pahoinpitelyä sisältäneestä liitosta vapautuneet osaamme heitä arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---Siitä seuraavalle, saat sitten varmaan kuulla miten itsekäs ja paska ihminen ex on, mut ei mua haittaa! Mä aion ottaa elämäni takaisin!
Niin sitä pitää! Tee se! Voit sitten seuraavassa suhteessasi muistella kuinka hyvin asiat joskus oli kun elät jonkun kaljaa kittaavan, itsekkään ja narsistisen mulkeron kanssa.
Niin se vaan menee. Vaihtamalla ei aina parane. Varsinkin, jos lopettaa toimivan parisuhteen vain sen vuoksi, että haluaa jotain "parempaa". 99,9 prosentin todennnäköisyydellä seuraava mies ei yllä lähellekään nyxäsi tasoa. Mut sun elämä, sä päätät.
Oi, nää on niin tuttuja. Turhautunut nainen, jonka elämästä ei tullutkaan vaudikasta ja glamourintäytteistä (ei silti, että olisi asialle itse mitään osannut tehdäkään), toteaa jossain vaiheessa parisuhdetta, että syy hänen tylsään ja sisällyksemättömäänsä elämäänsä on siinä miehessä, jonka kanssa asuu. On hommattu/rakennettu talot, ostettu autot ja lemmikit, ehkä mökki. Todennäköisesti on pari lastakin. Suhde on muuttunut sanojen mukaan "kaverisuhteeksi", kun nainen kaipaa sitä paljon puhuttua jännitystä elämäänsä. Sitten lyödään edellisen kirjoittajan sanojen mukaan "kaikki paskaksi" ja erotaan.
Hetki eron jälkeen, aletaankin sitten sekoilemaan eri miesten kanssa. Kaikki sellainen "normaali ja tylsä" (eli just ne turvalliset kumppanit) sivuutetaan liian normaaleina ja tylsinä miehinä ja keskitytään niihin jännittäviin miehiin... Tunnetuin seurauksin. Menee 4-5 vuotta ja huomataan, että ex-miehellä onkin ihan hyvä elämä siellä entisessä kodissa uuden naisen kanssa ja itsellä on vuokrakämppä ja hirveästi panojen numeroita puhelimessa.
En tiennyt, että tämä on näinkin yleistä. Mun miehen ex jätti miehensä, kun se oli niin tylsä ja ei tarpeeksi menevä. Rouva halusi jatkaa nuoruutta. Nyt se vaihtaa miestä jatkuvasti ja minä olen tyytyväisenä siellä vanhassa kodissa. Onneksi näiden naisten jäljiltä vapautuu hyviä, rauhallisia ja luotettavia miehiä toiselle kierrokselle. Me henkistä ja/tai fyysistä pahoinpitelyä sisältäneestä liitosta vapautuneet osaamme heitä arvostaa.
On kyllä varmaan totta, että henkisesti tai fyysisesti piesty nainen arvostaa sitä ettei mies hauku eikä hakkaa. Itse en ole koskaan valinnut tai valitsisi tällaista suhdetta, joten minulla ei ole näistä väkivaltasuhteista mitään tietoa muuta kuin tältä palstalta luettua tietoa ja tämä tuntuu olevan palstalla aika yleistä.
Oma lähtökohtani suhteelle on ettei se sisällä väkivaltaa missään muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---Siitä seuraavalle, saat sitten varmaan kuulla miten itsekäs ja paska ihminen ex on, mut ei mua haittaa! Mä aion ottaa elämäni takaisin!
Niin sitä pitää! Tee se! Voit sitten seuraavassa suhteessasi muistella kuinka hyvin asiat joskus oli kun elät jonkun kaljaa kittaavan, itsekkään ja narsistisen mulkeron kanssa.
Niin se vaan menee. Vaihtamalla ei aina parane. Varsinkin, jos lopettaa toimivan parisuhteen vain sen vuoksi, että haluaa jotain "parempaa". 99,9 prosentin todennnäköisyydellä seuraava mies ei yllä lähellekään nyxäsi tasoa. Mut sun elämä, sä päätät.
Oi, nää on niin tuttuja. Turhautunut nainen, jonka elämästä ei tullutkaan vaudikasta ja glamourintäytteistä (ei silti, että olisi asialle itse mitään osannut tehdäkään), toteaa jossain vaiheessa parisuhdetta, että syy hänen tylsään ja sisällyksemättömäänsä elämäänsä on siinä miehessä, jonka kanssa asuu. On hommattu/rakennettu talot, ostettu autot ja lemmikit, ehkä mökki. Todennäköisesti on pari lastakin. Suhde on muuttunut sanojen mukaan "kaverisuhteeksi", kun nainen kaipaa sitä paljon puhuttua jännitystä elämäänsä. Sitten lyödään edellisen kirjoittajan sanojen mukaan "kaikki paskaksi" ja erotaan.
Hetki eron jälkeen, aletaankin sitten sekoilemaan eri miesten kanssa. Kaikki sellainen "normaali ja tylsä" (eli just ne turvalliset kumppanit) sivuutetaan liian normaaleina ja tylsinä miehinä ja keskitytään niihin jännittäviin miehiin... Tunnetuin seurauksin. Menee 4-5 vuotta ja huomataan, että ex-miehellä onkin ihan hyvä elämä siellä entisessä kodissa uuden naisen kanssa ja itsellä on vuokrakämppä ja hirveästi panojen numeroita puhelimessa.
En tiennyt, että tämä on näinkin yleistä. Mun miehen ex jätti miehensä, kun se oli niin tylsä ja ei tarpeeksi menevä. Rouva halusi jatkaa nuoruutta. Nyt se vaihtaa miestä jatkuvasti ja minä olen tyytyväisenä siellä vanhassa kodissa. Onneksi näiden naisten jäljiltä vapautuu hyviä, rauhallisia ja luotettavia miehiä toiselle kierrokselle. Me henkistä ja/tai fyysistä pahoinpitelyä sisältäneestä liitosta vapautuneet osaamme heitä arvostaa.
On kyllä varmaan totta, että henkisesti tai fyysisesti piesty nainen arvostaa sitä ettei mies hauku eikä hakkaa. Itse en ole koskaan valinnut tai valitsisi tällaista suhdetta, joten minulla ei ole näistä väkivaltasuhteista mitään tietoa muuta kuin tältä palstalta luettua tietoa ja tämä tuntuu olevan palstalla aika yleistä.
Oma lähtökohtani suhteelle on ettei se sisällä väkivaltaa missään muodossa.
Omassa liitossani ei ollut fyysistä väkivaltaa. Repiviä riitoja sen sijaan ihan liikaakin. Mies oli kyllä menevä, ei tylsä. Arvostan suuresti nykyistä miestäni, jolle riittää se, että saamme viikonloppuna katsoa televisiota sylikkäin ja ottaa lasillisen viiniä tai toisaalta esim. urheilla tai matkustella yhdessä. Hyvä, että ex lähti etsimään jännempää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---Siitä seuraavalle, saat sitten varmaan kuulla miten itsekäs ja paska ihminen ex on, mut ei mua haittaa! Mä aion ottaa elämäni takaisin!
Niin sitä pitää! Tee se! Voit sitten seuraavassa suhteessasi muistella kuinka hyvin asiat joskus oli kun elät jonkun kaljaa kittaavan, itsekkään ja narsistisen mulkeron kanssa.
Niin se vaan menee. Vaihtamalla ei aina parane. Varsinkin, jos lopettaa toimivan parisuhteen vain sen vuoksi, että haluaa jotain "parempaa". 99,9 prosentin todennnäköisyydellä seuraava mies ei yllä lähellekään nyxäsi tasoa. Mut sun elämä, sä päätät.
Oi, nää on niin tuttuja. Turhautunut nainen, jonka elämästä ei tullutkaan vaudikasta ja glamourintäytteistä (ei silti, että olisi asialle itse mitään osannut tehdäkään), toteaa jossain vaiheessa parisuhdetta, että syy hänen tylsään ja sisällyksemättömäänsä elämäänsä on siinä miehessä, jonka kanssa asuu. On hommattu/rakennettu talot, ostettu autot ja lemmikit, ehkä mökki. Todennäköisesti on pari lastakin. Suhde on muuttunut sanojen mukaan "kaverisuhteeksi", kun nainen kaipaa sitä paljon puhuttua jännitystä elämäänsä. Sitten lyödään edellisen kirjoittajan sanojen mukaan "kaikki paskaksi" ja erotaan.
Hetki eron jälkeen, aletaankin sitten sekoilemaan eri miesten kanssa. Kaikki sellainen "normaali ja tylsä" (eli just ne turvalliset kumppanit) sivuutetaan liian normaaleina ja tylsinä miehinä ja keskitytään niihin jännittäviin miehiin... Tunnetuin seurauksin. Menee 4-5 vuotta ja huomataan, että ex-miehellä onkin ihan hyvä elämä siellä entisessä kodissa uuden naisen kanssa ja itsellä on vuokrakämppä ja hirveästi panojen numeroita puhelimessa.
En tiennyt, että tämä on näinkin yleistä. Mun miehen ex jätti miehensä, kun se oli niin tylsä ja ei tarpeeksi menevä. Rouva halusi jatkaa nuoruutta. Nyt se vaihtaa miestä jatkuvasti ja minä olen tyytyväisenä siellä vanhassa kodissa. Onneksi näiden naisten jäljiltä vapautuu hyviä, rauhallisia ja luotettavia miehiä toiselle kierrokselle. Me henkistä ja/tai fyysistä pahoinpitelyä sisältäneestä liitosta vapautuneet osaamme heitä arvostaa.
On kyllä varmaan totta, että henkisesti tai fyysisesti piesty nainen arvostaa sitä ettei mies hauku eikä hakkaa. Itse en ole koskaan valinnut tai valitsisi tällaista suhdetta, joten minulla ei ole näistä väkivaltasuhteista mitään tietoa muuta kuin tältä palstalta luettua tietoa ja tämä tuntuu olevan palstalla aika yleistä.
Oma lähtökohtani suhteelle on ettei se sisällä väkivaltaa missään muodossa.
Omassa liitossani ei ollut fyysistä väkivaltaa. Repiviä riitoja sen sijaan ihan liikaakin. Mies oli kyllä menevä, ei tylsä. Arvostan suuresti nykyistä miestäni, jolle riittää se, että saamme viikonloppuna katsoa televisiota sylikkäin ja ottaa lasillisen viiniä tai toisaalta esim. urheilla tai matkustella yhdessä. Hyvä, että ex lähti etsimään jännempää elämää.
Niin, miksi sinä kommentoit tähän ketjuun kun sinulla ei ole sitä ongelmaa ettei mies halua tehdä mitään yhdessä, kahtena aikuisena ihmisenä? Ap:n mies ei urheile tai matkusta ap:n kanssa yhdessä, he eivät katso televisiota sylikkäin tai ota yhdessä lasillista viiniä, heillä ei ole yhteistä aikaa tai tekemistä. Mikä oli sinun pointtisi?
Vierailija kirjoitti:
Jälkeen täysin turha ero.
No ei miehen kannalta!!! Äkkiä jalat alle.
Siis teistäkö on ihan jees ettei pariskunnan toinen osapuoli halua viettää toisen kanssa aikaa? Kokemuksen mukaan se on vähintäänkin lopun alkua, ihan sama miten "hyvä kumppani muuten" on kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän hyvin aloittajaa, jos itsellä on halu ja kapasiteetti elää myös kodin ja työn/opiskelun ulkopuolella niin henkisesti laiska ja mukavuuden haluinen kumppani ei vaan riitä. Toki jos jättää hänet hoitamaan sen kodin ja lapset ja itse elää hyvää elämää niin.. no se ei vaan ole reilua vaikka kumppani sen hyväksyykin tai on pakotettu hyväksymään tilanne. Kuten monet naiset palstalle kirjoittavatkin..
Minäkin kaipaan miestäni ihmisenä, yhdessä olemista, tekemistä ja kontaktia. Haluan että hän näkee minut naisena ja kumppanina. Luojan kiitos näin on, molemmilla pysyy mielenkiinto suhteeseen, olemme ihmisiä, nainen ja mies sekä vanhempia, kumppaneita. En tyytyisi vähempää, haluan elää lyhyen elämäni täysin, täydellä kapasiteetilla.
Omilla vanhemmillani oli hyvä liitto mutta he kuolivat molemmat nuorina. Se opettaa ja avaa silmät hyvälle elämälle.
Toiset luottaa materiaan tai jälkikasvuun suhteen koossa pitävänä liimana. Ei riitä kaikille. Toiset ehkä hakee "glamouria, jännitystä, jännämiehiä ja panoja" kuulostaa typerältä. Toiset hakee syvempää yhteyttä ja laajempia ympyröitä kuin koti, perhe, työ, opiskelu ja isänmaa. Älykkäiden ihmisten ongelma? Minulle perhe, koti ja työ ovat tärkeitä. Ne vaan eivät ole koko elämäni. Toiset sanoo sitä haihatteluksi, minä sanon sitä minun elämäkseni.
Juurikin näin! Me tarvitaan miehen kanssa henkisellä tasolla aivan eri asioita. Ja vain av:lla se toinen, ja ainoa, vaihtoehto tuntuu olevan se surullisen kuuluisa jännämies. Ei mulla tarkoitus ois erossa aivoja jättää miehelle. Ap
Nykyajan ihmiset ei yhtään siedä sitä, ettei se toinen vastaa jokaikisessä asiassa ja jokaisella elämän osa-alueella omia ajatuksia ja tarpeita.
On kuitenkin todella epärealistista ajatella noin.
Onnea vaan etsintään! Veikkaan, ettet tule koskaan löytämään etsimääsi.
Me ei olla vuosiin käyty yhdessä missään. Eikä kyllä oikeastaan erikseenkään. Paitsi töissä.. Ei haittaa. Kolme lasta, joista pienin vauva. Lastenhoitajia ei ole, joten täällä me kykitään niiden kanssa.
Tämä mun mielestä kertoo kaiken oleellisen: "Oon koko suhteen ajan sanonu et haluan..."
Ensinnäkin:
Nainen sanoo mitä haluaa ja odottaa, et mies tekee just niin, tai ei hyvää seuraa.
Toisekseen:
Ap on siis tiennyt millainen suhde sitä odottaa ja millainen mies on. Nyt yhtäkkiä alkoikin sitten niin kiehua...
En ikinä kestäis tuollaista itsekeskeistä ihmistä, voimia miehelle!
Sitten ihmetellään että mistä löytyisi 30-40v mies tähän 10 vuoden sykliin, että ostetaan talo, tahdään lapsia ja sitten erotaan rumbaan. Onhan se joo hienoa että tuntee elävänsä. Reiluinta kaikkien kannalta olisi vaan tehdä ns sovintolapsi tuntemattoman kanssa ja pitää lapsen kasvatus ja parisuhde ihan erillään toisistaan.