Lue keskustelun säännöt.
Mihin katosivat Punkkarit, Gootit, Larppaajat, Grungetyypit, Animehahmoiksi pukeutuvat, Hipit ja muut persoonallisesti itseään ilmentävät?
29.09.2017 |
Miksi nykyään kaikki ovat samasta muotista reväistyjä? Onko kohta ainoa sallittu väri harmaa?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi punkkari, joka ei ole vielä hetkeen kasvamassa aikuiseksi o/
N18
´82 / HC vai ´77 ?
'77
N18
..miksei vois tykätä molemmistä? ei nää mitenkään sule toisiaan pois. terveet kädet ja ratsia, molemmissa on puolensa. tai ainakin me vanhemmat punkki-ihmiset sujuvasti surffaillaan molemmissa. n-74..... hyvä musagenre muuten :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin teinitytöt ovat toistensa klooneja. Kaikilla samanlaiset pitkät hiukset, palkkikulmakarvat ja feikkiripset.
En väitä vastaan, mutta ootko nähnyt teinipoikia lähiaikoina? Ei niitä mitenkään voi tunnistaa toisistaan.
Minäkni kaipaan gootteja, oikein kunnon sellasia viktoriaanisia gootteja. Eipä enää näy, ehkä tuska-festareilla? Muistan kun stalkkasin irc-galleriasta noita aina 2000-luvun alussa ja ihailin. He olivat niin erilaisia ja ihailin sitä. Sopi omaan teini-iän angstiin
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurimme ei ole enää sama kuin silloin 90-luvulla, jolloin kaikki oli kotikutoisempaa, ei-niin-globalisoitunutta, eikä ollut nettiä joka nykyään mahdollistaa musiikin ns. kertakäyttökulutuksen.
Silloin oikeasti säästettiin rahaa, että oli varaa ostaa se lempiartisin cd Free Record Shopista tms, Levyjä tehtiin harvakseltaan ja sinkut olivat tärkeitä, samoin musavideot. Artistit elivät albumimyynneistä, nykyään kukaan ei omista enää levyjä.
Suosikkiartistit myöskin vaihtuivat hitaammin, yhtä levyä kuunneltiin se vuosi, ja siinä ajassa ehti hyvin päästä "ineen skeneen" ja pukeutua ja vetää koko tyyli päälle.. Biiseissä oli sanoma, ja niihin haluttiin uskoa... Artisteja kuunneltiin, koska heillä oli sanottavaa.
Silloin musiikkimaailma oli monimuotoisempaa (kyllä!), oli Suosikki-lehti, Lista ja Jyrki, joita odotettiin ja niitä oikeasti katsottiin/luettiin kuin RAAMATTUA. Nykyään hittejä tulee koko ajan uusia kuin sieniä sateella. Artisteja tuli muualtakin kuin jenkeistä, jossa 99% popmusiikista on tyyliin kahden eri tuottajan käsialaa.
Silloin minäkin halusin erottautua, ja oikeasti opiskelin omaa genreäni (kaikilla teineillä oli omat tunnistetttavat genret, kuten rokkari/raggari, hippi, punkkari, emo/gootti, hevari ja hiphoppari). Vaati pokkaa 15-vuotiaalta "hopparitytöltä" astua koulubussiin metrokuvioiduissa reisitaskuhousuissa ja spiky hair -kampauksessa, kulmakarvoihin lovi sheivattuna :D... Koskaan ei tämä suomalainen eloveena ollut Comptonissa käynytkään, mutta opiskelin kaiken mitä pystyin ko. musatyylistä. Luin Ice-T:n kirjan Ice Opinion, lainasin kirjastosta tietoutta rap-musiikin synnystä, N.W.A:sta ja rotumellakoista... Nyt hieman naurattaa se murrosikäisen into ja palo.... Ja kyllä silloinkin erilaisuutta pilkattiin! Sain osakseni pojilta kiusaamista tyylistäni... Silti olin oma itseni, koska se oli koko 90-luvun suurin aate; kaikki erilaisia, kaikki saman arvoisia... Ja aina piti olla OMA ITSENSÄ :).
Nykyään tuntuu että tyyli on kaikilla sama. Teinitytöt välttävät ne kamalat meikkimokakautensa Insta-videoiden ja YouTube-tutoreiden avulla... ovat kuin Maybelline-mainoksesta kaikki suoraan. Pojat ovat kauniita kiiltokuvakeikareita siisteissä housuissaan ja hiukset aina laitettuna ja parturoituna.
Ei kokeilla rajoja, ei kaiveta mummon vinteistä lumppuja ja kapinoida... Ei haluta olla "rumia" kuten me aikanaan, vaan jotain puuteroituja airbrush-fotari-ihanteita... Täydelliset poseeraukset somessa ja alla statuksena syvällisiä (?) biisinsanoja...
Musa on samaa geneeristä pop-rap-mössöä; Ennen esim. YLEX (tai Radio Mafia) vuorotteli eri tyylien välillä; oli rokkia, heavya, grungea ja rappia... Nykyään VAIN rappia, eikä edes vanhaa kunnon rap-musaa vaan sitä degeneroitunutta twerkkaus-huohotusta vailla mitään sanomaa. O tempore o mores... :)
...pakko puuttua tähän sen verran, etä vinyylit ja seiskatuumaset kuten myös cd ja uutena löytönä kasetti ovat yhä ihan kovaa kamaa genre piireisä . tosin eivät varmaan noissa mainstream piireissä niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Yleinen ilmapiiri on sallivampi, enää ei irokeesi järkytä mummoja.
Tämä taas on vähentänyt ns. massasta erottumisen tarvetta.
Ihan hätkähdin, kun nuorella miespoliisilla oli n. olkapäille ulottuva tasapitkä tukka.
80-luvulla tuollainen tukka aikuisella miehellä oli "mahdollinen" vain taiteilijalla.
Irokeesi ei mummoa hätkäytä, mutta pitkä tukka hätkäytti?
Ja eläpä mummu höpötä 80-luvusta, pitkätukkahipit elivät riemukasta nuoruuttaan 60- ja 70-luvulla, ja kyllä niitä pitkiä hiuksia näki vanhemmilla tyypeillä siellä täällä, hiukset oli usein ponnarilla. 80-luvulla joillakin nuorilla oli muotina ns. takatukka, joka sekin oli melkoisen pitkä, mutta ei tietysti tasapitkä.
Mutta noin yleisesti: on tavattoman hupaisaa, kun ihmisten mielikuvat ja stereotypiat eivät mätsää yhteen oikein todellisuuden kanssa - ja kuinka esim. mainosmaailma käyttää sitä hyväksi. On ollut jo monen vuosikymmenen ajan todellisuutta se, että nuoremmat ikäluokat kokonaisuutena ovat jopa huomattavan paljon konservatiivisempia kuin vanhemmat ikäluokat, mutta edelleen meille tarjotaan stereotypiaa 'nuori, radikaali, edistys' ja mummun kohdalle jää 'paheksuva, sovinnainen, konservatiivinen, taantuminen'.
No, iän myötä tahtoo konservatiivisuus nostaa päätään radikaaleimmillakin tyypeillä - ei enää jaksa, alkaa tyytyminen jne. Niin miten käy konservatiivisen nykynuorison? Tympääntyvätkö he puolestaan ikuiseen tasapäisyyteen, erottamattomuuteen, hissutteluun (ettei vain joudu kiusatuksi, tai pahoita jonkun mieltä ja saa puukkoa kylkeensä), persoonattomuuteen? Alkavat kapinoida ja radikalisoitua vasta aikuisiässä?
BTW Joukosta erottuminen on aina ollut rohkeutta vaativa asia --ja aina se on tuonut mukanaan negatiivisia juttuja, tappouhkauksia, pahoinpitelyjä pahimmillaan. Erottautuminen on rohkeiden hommaa, muutenhan sitä tekisi kaikki.
Luetunymmärrys....
Pitkä tukka hätkähdytti nimenomaan poliisilla.
Esimerkkinä tämän päivän sallivasta ilmapiiristä.
En ole mummo, vaan pitkätukkainen, parrakas, keski-ikäinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin meidän lukiossa on vain ja ainoastaan nörtit ja urheilijat eli niin sanotut jocks and nerds. Aloituksen perusteella tämän viestiketjun aloittaja kuuluu siihen nörtit sarjaan, joka tekee hänestä luonnollisen vihollisen urheilijoille. Jocks ja nerds ei sovi yhteen sen enempää kuin vesi ja öljy.
kampin ostoskeskuksessa on vaatekauppa vain gooteille vieläkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin steampunk on maailmalla suosittua, välttämättä kaikki harrastajat eivät pukeudu siihen tyyliin kokoajan, jotkut taas kyllä.
Itsekin enemmän tai vähemmän.
Tämä genre ei ole ensisijaisesti musiikin fanituskulttuuri vaan tietynlaisen scifi-kirjallisuuden ja elokuvien, joten harrastajakunta on hyvin eri-ikäistä.
Jaahas, se että viimeisenä parinakymmenenä vuonna oli enemmän tapana ilmaista itseään pukeutumisella ei tarkoita, että aina olisi niin. Katsotaan vaikka aikaa ennen 50-lukua. Jokaisella melkeimpä samanlaiset vaatteet tai vaikka ihan 1900 luvun alkua. Ja kyllä heitä, jotka ”omanlaisesti” vielä pukeutuu on mutta he eivät kuulu ennä valtavirtaan samalla tavalla kuin vaikka 15 vuotta sitten. Valoja päälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika ajoi ohi ideologioista, ja niitä kannattaneet on nykyään nelikymppisiä ja eihän sen ikäisenä enää kukaan pukeudu teini-iän alakulttuurivaatteisiinsa paitsi jos on joku hynynen tai muu paikalleen jumahtanut taavetti.
Aika tekee kaikista taviksia.
Aika tekee ihmisistä läskejä rumia keski ikäisiä valittajiqa
Vierailija kirjoitti:
Kun mä olin nuori, oli punkkarit, diinarit ja varakkaammat hienostelijat. Mä en ollut mikään noista, elin ja pukeuduin silloinkin miten tahdoin. Eikös tuollaiset "rit" ole myös jonkun lanseeraamia tyylejä, ensin alakulttuureina, sitten muotina. Olin kyllä lähinnä punkkareita sielultani, tykkäsin musiikista ja en pystynyt ymmärtämään monia sääntöjä ja normeja ja perseestähän ne on vieläkin, alistamisen välineitä. Mutta miksi olisin pukeutunut punkkariksi, kun en pitänyt? Näin on mennyt läpi elämän ja nyt tiedän vielä varmemmin, miksi ihmisiä yritetään standardisoida päiväkodista lähtien, puheet yksilöllisyydestä ovat vain sumutusta, kuten demokratiastakin. Vapaa sielu tekee mitä lystää ja elää kuten haluaa, mutta ei vahingoita muita.
Istuit sit yksin himassa?
Kyllä se pukeutuminen vahvistaa yhteishenkeä esim :jalkapallofaneilla, musafaneilla ym..ym..
Vapaa sielu=outo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On niitä aikuisiakin gootteja ja muita, mutta suurin osa käy töissä ja säätää asuaan sen mukaan. Päivällä esim. työasu ja sitten revitellään vapaalla. Tai ollaan "työgootteja" (tai muuta) hillitymmällä versiolla.
Mm. 80 luvulla suurin osa pukeutui samalla tavalla, oli sellaista farkut-pusakka-lenkkarit tavistyyliä ja vähän preppyisempää eli Lacostea ja muuta merkkiä, mutta ne selvästi erottuvat olivat selvästi erottuvia ja vähemmistöä. Sama se on nytkin. Joskus vastaan tulee selvästi gootahtavia ja sitten Lolitaa tai muuta aasialaistyyliä.
mä pukeudun levikseen, adidaksen t-paitaan, niken huppariin ja vanssin lenkkareihin.
Hiukseni värjään pinkiksi
Arvatkaa oonko poika vai tyttö , vai ke3nties h...moilanen?
meikitlevis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä aikuisiakin gootteja ja muita, mutta suurin osa käy töissä ja säätää asuaan sen mukaan. Päivällä esim. työasu ja sitten revitellään vapaalla. Tai ollaan "työgootteja" (tai muuta) hillitymmällä versiolla.
Mm. 80 luvulla suurin osa pukeutui samalla tavalla, oli sellaista farkut-pusakka-lenkkarit tavistyyliä ja vähän preppyisempää eli Lacostea ja muuta merkkiä, mutta ne selvästi erottuvat olivat selvästi erottuvia ja vähemmistöä. Sama se on nytkin. Joskus vastaan tulee selvästi gootahtavia ja sitten Lolitaa tai muuta aasialaistyyliä.
mä pukeudun levikseen, adidaksen t-paitaan, niken huppariin ja vanssin lenkkareihin.
Hiukseni värjään pinkiksi
Arvatkaa oonko poika vai tyttö , vai ke3nties h...moilanen?
Oon ihan tavis tyttööö...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niistä tuli lihavia ja rumia..hiukset lähti päästä
Vierailija kirjoitti:
Meikäpä on hobon näköinen kylähullu, joka soittaa ja kuuntelee doomia. HOBODOOM!
Ps. vielä kun tänne Suomeen saisi ne pyöreät, metalliset roskakorit, joita näkee amerikkalaisissa b-luokan actionpläjäyksissä, niin voisin laittaa tulet pystyyn ja lämmitellä käsiä siinä roskiksen loimussa - sormikkaat kädessä, tietenkin.
Peltisessä tynnyrissä voit pitää tulta myös. Minä taas olen pitkätukkainen "hevari", mutta olen jo vanhempi mies (36). Kotonani soitan huuliharppua.
Varrmaan aikuiistuneet taii odottavat koloissaan että verestä tuleee vettä kirkkaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurimme ei ole enää sama kuin silloin 90-luvulla, jolloin kaikki oli kotikutoisempaa, ei-niin-globalisoitunutta, eikä ollut nettiä joka nykyään mahdollistaa musiikin ns. kertakäyttökulutuksen.
Silloin oikeasti säästettiin rahaa, että oli varaa ostaa se lempiartisin cd Free Record Shopista tms, Levyjä tehtiin harvakseltaan ja sinkut olivat tärkeitä, samoin musavideot. Artistit elivät albumimyynneistä, nykyään kukaan ei omista enää levyjä.
Suosikkiartistit myöskin vaihtuivat hitaammin, yhtä levyä kuunneltiin se vuosi, ja siinä ajassa ehti hyvin päästä "ineen skeneen" ja pukeutua ja vetää koko tyyli päälle.. Biiseissä oli sanoma, ja niihin haluttiin uskoa... Artisteja kuunneltiin, koska heillä oli sanottavaa.
Silloin musiikkimaailma oli monimuotoisempaa (kyllä!), oli Suosikki-lehti, Lista ja Jyrki, joita odotettiin ja niitä oikeasti katsottiin/luettiin kuin RAAMATTUA. Nykyään hittejä tulee koko ajan uusia kuin sieniä sateella. Artisteja tuli muualtakin kuin jenkeistä, jossa 99% popmusiikista on tyyliin kahden eri tuottajan käsialaa.
Silloin minäkin halusin erottautua, ja oikeasti opiskelin omaa genreäni (kaikilla teineillä oli omat tunnistetttavat genret, kuten rokkari/raggari, hippi, punkkari, emo/gootti, hevari ja hiphoppari). Vaati pokkaa 15-vuotiaalta "hopparitytöltä" astua koulubussiin metrokuvioiduissa reisitaskuhousuissa ja spiky hair -kampauksessa, kulmakarvoihin lovi sheivattuna :D... Koskaan ei tämä suomalainen eloveena ollut Comptonissa käynytkään, mutta opiskelin kaiken mitä pystyin ko. musatyylistä. Luin Ice-T:n kirjan Ice Opinion, lainasin kirjastosta tietoutta rap-musiikin synnystä, N.W.A:sta ja rotumellakoista... Nyt hieman naurattaa se murrosikäisen into ja palo.... Ja kyllä silloinkin erilaisuutta pilkattiin! Sain osakseni pojilta kiusaamista tyylistäni... Silti olin oma itseni, koska se oli koko 90-luvun suurin aate; kaikki erilaisia, kaikki saman arvoisia... Ja aina piti olla OMA ITSENSÄ :).
Nykyään tuntuu että tyyli on kaikilla sama. Teinitytöt välttävät ne kamalat meikkimokakautensa Insta-videoiden ja YouTube-tutoreiden avulla... ovat kuin Maybelline-mainoksesta kaikki suoraan. Pojat ovat kauniita kiiltokuvakeikareita siisteissä housuissaan ja hiukset aina laitettuna ja parturoituna.
Ei kokeilla rajoja, ei kaiveta mummon vinteistä lumppuja ja kapinoida... Ei haluta olla "rumia" kuten me aikanaan, vaan jotain puuteroituja airbrush-fotari-ihanteita... Täydelliset poseeraukset somessa ja alla statuksena syvällisiä (?) biisinsanoja...
Musa on samaa geneeristä pop-rap-mössöä; Ennen esim. YLEX (tai Radio Mafia) vuorotteli eri tyylien välillä; oli rokkia, heavya, grungea ja rappia... Nykyään VAIN rappia, eikä edes vanhaa kunnon rap-musaa vaan sitä degeneroitunutta twerkkaus-huohotusta vailla mitään sanomaa. O tempore o mores... :)
"nykyään kukaan ei omista enää levyjä", tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Minä ja moni kaverini ostaa säännöllisesti levyjä ja kasetteja. Niitä myydään edelleenkin suuria määriä yksin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
On niitä aikuisiakin gootteja ja muita, mutta suurin osa käy töissä ja säätää asuaan sen mukaan. Päivällä esim. työasu ja sitten revitellään vapaalla. Tai ollaan "työgootteja" (tai muuta) hillitymmällä versiolla.
Mm. 80 luvulla suurin osa pukeutui samalla tavalla, oli sellaista farkut-pusakka-lenkkarit tavistyyliä ja vähän preppyisempää eli Lacostea ja muuta merkkiä, mutta ne selvästi erottuvat olivat selvästi erottuvia ja vähemmistöä. Sama se on nytkin. Joskus vastaan tulee selvästi gootahtavia ja sitten Lolitaa tai muuta aasialaistyyliä.
Olen aikuinen hevari (36) ja en töihin viitsi laittaa esimerkiksi bändipaitoja, koska en halua että siihen palaa reikiä. Myös hiukset ovat kiinni, en halua että nekään palavat poikki. Vapaa-ajalla ylläni on yleensä (underground)bändipaitaa, nahkatakkia, housuina vaihtelevat farkut tai reisitaskuhousut ja hiukset auki. Vyötäröllä joskus patruunavyö.
Vanha hippi täällä, hei. Ei todellakaan pyöritä ihmisten ilmoilla, miksi ihmeessä?
Muutit pois Tampereelta?