Lue keskustelun säännöt.
Apua lapsen koulunkäyntiin
29.09.2017 |
Lapseni viihtyy koulussa, ja hänelle näyttää sopivan perinteinen koulumainen oppiminen - siis se että käydään koulussa, istutaan tunneilla ja tehdään tehtävät opettajan ohjauksella. Nykyopetus on kuitenkin korostaa itsenäistä ja omatoimista työskentelyä. Kotona pitäisi tehdä milloin mitäkin esitelmiä ja tutkielmia itsenäisesti.
Lapselle tällainen opiskelu on kuitenkin ihan käsittämättömän hankalaa. Tehtävissä ei pääse alkuun, niitä ei saa edes aloitettua ennen viimeistä iltaa. Ajatus katkeaa ja aina löytyy jotain muuta mielenkiintoisempaa tekemistä. Tuntuu avuttomalta katsoa fiksun ja osaavan lapsen alisuoriutumista, mutta lapsi on jo sen verran iso, ettei vanhemmatkaan voi olla jatkuvasti hoputtamassa, valvomassa ja muistuttamassa läksyistä, kokeista ja esitelmistä.
Olisiko jollakulla vinkkejä mikä voisi olla avuksi?
Kommentit (23)
Nykyään tukiopetuspalveluita voi ostaa yrityksiltäkin, nopeasti googlettamalla löytyy esimerkiksi uplus.fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä. Jos pitää opettaa, niin olisi kiva kuulla vinkkejä opettamiseen.
Ihan ekana opetat aikataulutusta. Siis sitä että oppii arvioimaan kauanko mikäkin työ kestää. Ja tekemään ajoissa ja kunnolla.
Mun lapseni teko yhteen aineeseen oppimispäiväkirjan ja se oli minusta fiksu. Se pani lapsen miettimään omaa oppimisprosessiaan.
Esseisiin löytyy ohjeet netistä. Ja moneen muuhunkin. Opeta etsimään tietoa.
Eli käytännössä miten tällaista aikatauluttamista opetetaan lapselle? Millainen tämä oppimispäiväkirja on ja miten sitä käytetään ja milloin voi nähdä tuloksia?
Tämän jälkeen mitä muuta tulisi opettaa ja miten?Lapsi on tainnut tulla äitiinsä.😂
Etkö itse siis ikinä aikatauluta tekemisiäsi?
Et osaa googlettaa miten tehdään oppimispäiväkirja?
En ole ap, joka tuota kysyi, mutta tälläistä tämä nykyajan neuvominen on. Kysyt neuvoa ja sitten joku besservisser kertoo, että googleta. Etkö jo tiedä. Oletko hölmö jne. Teiltä joilta homma sujuu "täydellisesti", niin oikeaa apua ei löydy. Pelkkää sanahelinää ja ylimielisyyttä. Pahimmillaan selitetään kuinka jotain olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten ja sitä mikä se jokin oli, niin sitäkään ei suostuta koskaan tarkentamaan.
Sanotaan vaan, etkö osaa googlettaa. No sinun tiedoksesi google tarjoaa ihan samanlaisia ympäripyöreitä vastauksia kun nämä sinunkin vastauksesi. Parhaimmillaan ehkä jopa tätä ketjua.
Olen tullut siihen tulokseen, että toiset lapset syntyvät määrätyillä taidoilla ja heidän vanhempansa kuvittelevat sen olevan jotenkin heidän ansiotaan. Koskaan kysyttäessä he heivät pysty mitään konkreettista sanomaan mitä he tekivät erilailla verrattuna siihen toiseen. Ainoa vakio vastaus on, että googleta. No sano mitä oikein googletit ja mitä sivuja oikein löysit? Vai pitäisikö sekin googlettaa?
Hyvin kirjoitettu :) . Minustakin tiedonhaku netistä on joskus tosi turhauttavaa. Ensin kuvittelee, että netti on tietoa pullollaan, mutta sitten ohjautuu aina johonkin vauvan keskustelupalstalla hakemaan "luotettavaa tietoa". Ylimielisyyttä on helppo harjoittaa anonyymisti: joskus joku ei tiennyt vaatteissa mitä joku neuloksen nimi tarkoitti ja heti tuli tärkeilevä viesti, että miten ei nainen tuollaista tiedä, voi voi, kas kun ei viitsinyt vaan lyhyesti kertoa, mitä tarkoitti.
Mitä itse asiaan tulee, niin mielestäni koulunkäynti on nykyisin aika kummallista. Toisaalta tuntuu, että kelkasta pudonneita on vaan enemmän, mutta samaan aikaan vaatimustaso kasvaa. Minulla on yläkouluikäinen Asperger-poika, joka on (tyypillisesti) hyvä muistamaan pikkuasioita, mutta laajat kokonaisuudet ovat vaikeita ja toiminnanohjaus (eli juuri se aikataulun laatiminen ym.) olematonta. Palaveria pidetään ja wilmassa lukee, että laajat kokonaisuudet pilkottava pienemmiksi, no käykö näin, ei todellakaan. Tuskin noita linjauksia on kukaan opettaja lukenutkaan. Opiskelumotivaatio on nolla, vahvuusalueita ei enää juuri ole, eli ihan tutkitusti älykkään lapsen tulevaisuus on olla pääsemättä mihinkään jatkokoulutukseen. Kamalasti tuntuu olevan nykyisin tietoa ja diagnoosia ja hyviä aikomuksia, mutta käytännön apu on olematonta. Vanhempien vertaistuki on sitten täällä tasoa KVG ja oman sädekehän kiillotusta.
En ole ap, joka tuota kysyi, mutta tälläistä tämä nykyajan neuvominen on. Kysyt neuvoa ja sitten joku besservisser kertoo, että googleta. Etkö jo tiedä. Oletko hölmö jne. Teiltä joilta homma sujuu "täydellisesti", niin oikeaa apua ei löydy. Pelkkää sanahelinää ja ylimielisyyttä. Pahimmillaan selitetään kuinka jotain olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten ja sitä mikä se jokin oli, niin sitäkään ei suostuta koskaan tarkentamaan.
Sanotaan vaan, etkö osaa googlettaa. No sinun tiedoksesi google tarjoaa ihan samanlaisia ympäripyöreitä vastauksia kun nämä sinunkin vastauksesi. Parhaimmillaan ehkä jopa tätä ketjua.
Olen tullut siihen tulokseen, että toiset lapset syntyvät määrätyillä taidoilla ja heidän vanhempansa kuvittelevat sen olevan jotenkin heidän ansiotaan. Koskaan kysyttäessä he heivät pysty mitään konkreettista sanomaan mitä he tekivät erilailla verrattuna siihen toiseen. Ainoa vakio vastaus on, että googleta. No sano mitä oikein googletit ja mitä sivuja oikein löysit? Vai pitäisikö sekin googlettaa?